Heippa pitkästä aikaa! Olen käyny lukemassa aina sillon tällön, vertaistukea. Sen verranm täytyy kommentoida että hoksasin että yhden palstalaisen vauva syntyi enkeliksi, itkin naama märkänä kun luin...Halit kaikille joilla jotain ikävää tapahtunut tai murheita :hug:
Olen vähän yksinäinen ajatusteni kanssa, hieman murhetta nyt raskaus teettää. Oli semmonen supituskausi tossa lähempänä 20 viikkoa, meni ohi ja pystyin arkea pyörittää, joskus supisteli. Autossakaa ei enää suppaillu ja kävelyll käyminen onnistu, pidempi matka supisti. Nyt sitten joku viikon taas supistellu enenevästi. Teen istumatyötä ja käyn koulua, semmosta tavallista rauhallista kävelyä tulee ja ylösnousua tuolilta. Esim loppuviikosta aina ku nousin ylös, maha kovettu, pissillä käyminen kovetti mahan, kävely aina jne. Sit tyhmänä ku pää hajoo makaamiseen ni oon kotona kuitenki siivoillu jne, ja siitä maha tykkää...Alapäässä lopputyöviikosta jotenki kirveli/nipisteli kans.
Noh, sitten tossa perjantai iltana kokeilin taas (joskus aiemmin huomannu että emättimen kautta tunnen seinämän läpin vauvan pään, mutta emättumen seinä silleen "silee" eli ei ullotakunnolla se pää) emättimen kautta hieman huolissani et miltä se pää nyt sielä tuntuu, niin säikähdin ihan sikana! Tuntu parin sentin päässä emättimen suulta (ei tarttenu ku vähän sormella koittaa) ihan selkee pallo, johon sormi töksähti! Pää liikku kalvon takana ja sen enempää en tutkinu. Ei muuta ku miehen kutsuin (olin ollu suihkussa) ja itkee vollotin sille kauhistuneena et nyt se on jo alhaalla ja syntyy ja apua mun vika ku oon rehkiny...Täristen sit keskustelin miehen kaa, ja mietin soitanko synnärille (klo joku 23-00), ja päätin et makaan tovin ja kokeilen nouseeko pää pois. Näin kävi, eli pallukka pieneni minkä tunsin. Päätettii et nukutaa yön yli ja soitan aamulla. Soittelin sit sinne eilen ja kerroin, ne yhdisti lääkärille. Lääkäri sit päätteli et oottelen seuraavaa lääkäriä joka mulla on varattu keskiviikolle (polikäynti, ultra kilpirauhasen vajaatoiminnan takia, samalla lääkärintarkastus muutenki), ja selitti et vauvan pää voi painaa ja supistellakki voi blaa blaa. Puhu jotai et jos painetta tai kipeitä suppareita lkaa tulla niin sit eri asia. Sano et lepää enemmän ni supparit voi rauhottua. Sanin et mul on ma ja ti töitä ja koulua, et mitäs niiden kaa. En oikee saanu vastausta, et omalla vastuulla kai..
Mä sit lepäsin eilen päivän, illalla oli odotetut kaverin synttärijuhlat. Vointi ok eikä se pää enää tuntunu siellä alhaalla niin mentii. Siellä epämukava olo, suppaili kivuttomasti ja koitin makoilla, ei oikee juhlissa onnistu tyylikkäästi...Sit lopussa ku seisoskelin, tuntu painetta alapäässä ja kirvelyä tai jotain semmosta, ja supisteli koko ajan ni päätin poistua. Muuten tosiaan vaan istuin, en todellakaa rehkiny. Yöllä sit tuli ihme kohtaus, eka tuli semmonen et tiesin et mahassa kiertää, vääns ikävästi. Sen jälkeer tuli mun mielestä sanoisin melko kipeitä supistuksia, eli selkään koski, mahaan koski, ihan ku menkkakipuja, ja samalla jotenki painetta. Kiva sit ku en tienny et onko mahavaivaa vai supistaako oikeesti niin kipeesti. Se päätty siihen et oikeesti oli ilmeisesti ollu maha kovalla ja se vääns, koska helpotti sit veskissä käynti...Arvatykaa oliko kiva varovasti ponnistella ku pelkäsin et mitä jos tää onki oikeeta supitusta ja mul ei oo vessahätä vaan ponnistanki vauvaa...Onneks tuli jotain muuta kummiski
Säikäytti silti. Kai siinä mukana oli supistusta ku ei normaali mahanvääntö koske selkään tai maha ole pinkeä..
Sit tänää ollu semmosta et aina kun nousen, aina ku liikun, makuullakin, ni suppailee. Kerran ku istahdin koneelle tuolille, niin alko oikeesti kipee supistus, ja jatku kun menin makaa. Sen jälkee oon vaan koittanu maata.
Tän romaanin pointti, et mitä hittoa teen huomisen päivän kaa? Neuvolan puheinaika klo 12, ja mulla olis harkka koululla jo aamupäivällä, iltapäivällä töitä ja tiistai töitä. En tiiä "viittiikö" jättää menemättä töihin ilman sairaslomalappua (saako edes 3 päivän sairasloman syyks laittaa et supistelee??), tai onko haittaa jos tulee noita kivuttomia...Tuntuu jo et oon ihan vauhko, ja toisena hetkenä pelkään et kaikki ei oo kunnossa..
Ainii, ja lisää. Eilen sen kipuepisodin jälkee yöllä, olin haistavinani sperman hajun, eli siis säikähdin et lapsivettä tullu. Mulla on pikkuhousunsuoja melkee aina nykyää ku tulee niin reilusti, mut ei se ennen tolle oo haissu. Tänää en oo havainnu samaa. Mietin jälleen kuvittelinko yöllä vaan. Kohdunsuuta oon vaan pari kertaa raskausaikana uskaltanu ronkkia, ja viimeks mielestäni se oli pehmeempi ku ennen, eikö enää semmonen tötterö, vaan ihan piti miettii et häh onko tää se. Pelkään siis et on lyhentyny ja pehmeempi, mut jälleen voin olla vaan vauhko.
Pitäs nyt jaksaa keskiviikkoon ni saa varmuuden miten edetä, onko hätää oikeesti. Kiva kun lietson itteni et apua onko maha pienempi, tuntuuko liikkeet kovemmin (eli onko laposivettä sittenki tihkunu), ja mietin et mitä jos teen virheen ja odotan ja sit vauvalle käy jotai mun takia. Toisaalta hävettää turhaan vauhkota.
Kiitos kun sain purkaa, mielipiteitä!! Onko kokemuksia samanölaisista oireista ja ihan rehellisiä mielipiteitä, ei sillee et "mee näytille", vaan miettikää menisittekö oikeesti ite minuna jne.
Toka lapsi siis tulossa, eli kerran raskaana ollu enkä ollu sillon vauhko eikä ollut näit oireita. Olen kyllä ahdistunut jonkin verran, joten saatan liiotella kai..
Lumihiutale ja pt 27+5