**Kesäkuun kullanmurut 2011** HUHTIKUUSSA

Haippa, Griffski ja Lily kiitoksia

Minus on se paha vika että kun kiehahdan niin lyön vyön alle ja lujaa oon oppinut sitä karsimaan mut nää hormonimyrskyt heittää välillä täysin yli... Ei se mitään kuitenkaan hyvitä, tiedän sen.

Oma tilanne tällä hetkellä ihan pyllystä, oon kotona vankina, supistaa todella helposti ja lujaa. Eilinen neuvolakäynti aiheutti taas koko illan supistuksia. Sikäli tilanne on hyvä että viikkoja on jo kuitenkin 30+5! Jokainen päivä pn plussaa mut ei hätää vaikka alkais tapahtua. Inhottavaa on vaan se että on kipeä eikä voi mitään tehdä ellei halua lisää kipua vetää apeaksi...

maksakokeet oli nyt normaalin rajoissa joskin ylärajalla mut sen suhteen ihan ok. katsotaan uudestaan vielä kolmen viikon päästä.

neuvolasta:

Hb 123 (ilman rautalisää)
vp. 110/62
pissa ok
vauvan syke 140

Painellessa kohtua supistuksia, vauva poikkitarjonnassa on hengaillut poikittain viikon verran...
Polikliinisestä synnytyksestä menee tieto synnärille, sikäli neukku on lomalla just laskettuna aikana eli jos sinne sattuu niin joutuu jäämään sairaalaan...

kauhistuttaako ketään muuta se sairaala aika??? minuu inhottaa ja pelottaa se yksin siellä oleminen, vieraat ihmiset meteli ja hälinä... tiedän etten nuku eikä maitokaan varmaan nouse kun stressaa... Haluan kotiin heti heti heti...

 

sairaalassaoloaika ei kauhistuta yhtään. Taidan jopa salaa vähän odottaa sitä Just sanoin miehellekkin, että ihanaa, kun ruokaa tuodaan suoraan naaman eteen ja saan olla ihan rauhassa. Sikäli nyt kun toista odottaa niin olen miettinyt, että kauheaa, en ole ollut tytöstä yhtä yötä kauempaa erossa. Että toivottavasti nyt ei montaa yötä tarvitse sairaalassa olla. Tytöstä kun olin 14 päivää... Silloin alkoi jo vähän ahdistamaan ja kerkesi siinä tulla jo sanominen hoitajienkin kanssa

 

Sannikki: Juu eiköhän kaikki osaa välillä suustaan päästellä mitä sattuu.. Eiköhän unohdeta se ja kiva ku tulit kumminki takasin! Ikävää, että joudut supistuksista kärsiin sielä Mulla supistaa jos vähänki kävelen, esikon aikaan ei kyl ollu mitään tietoo supistuksista viikkoihin 35 asti, sinänsä tympee, ku tykkään ja oon tottunu käveleeen paljon niin nyt pitää rajottaa, ja kauppareissutki tehä linkulla, mut kiitän siitä että se on ilmasta!
Sairaala-aika ei pelota yhtään, mulla tuli hirvee ikävä sitä sairaalaa ku esikon synnytyksestä kotiuduin.. Nyt yritän olla vähä pitempää sielä, saa kumminki levätä, ku kotona oottaa sit kaikki työ, mikä pitää yksin tehä. Mut mun sisko on kyllä alkuun apuna, se on hyvä!

 

Suski juu ei minuukaan esikoisen aikaan haitannu olla siellä sairaalassa kun tyhjä koti odotti... Ainut etten nukkunut eikä ollut "turvallinen" olo mut muuten meni ok... Nyt odottaa kotona rakkaat ja esikoinen on jo nyt huolissaan ja näkee painajaisia että mie lähden tai häviän....

Enkä ole ikinä jättän esikoista yhdenkään miehen huoliksi kun ei sellaisia suhteita ole kuuden vuoden aikana ollut, tuntuu hassulta että avo "joutuu" huolehtimaan tytöstä, vaikka tyttö hänet isäksi ottikin ja mies on ylpeä siitä... Eikä todella muuta haluakaan kuin huolehtia meistä tuntuu vaan niin oudolta luottaa toisen ihmisen apuun...

 

Sannikki: No se kyllä mullakin, että poikaa tulee hirmu ikävä, ja hirvittää jättää se ekaa kertaa yöksi mun siskon hoivaan, uskon kyllä et hyvin ne pärjää, mut silti, ku poju on yölläki niin mun perään Ei oo ollu isukkia vierottelemassa poikaa äitistään irti.. Aluks mietin perhehuonetta mut ei siitä herjestas tulis mitää.. Ja eipä sielä loppuelämää onneks olla! Kiva sit palata kotiin vauva kainalossa Ja kyllähän tuo on itelläki aikaki jo olla vähä aikaa pojasta erossa.. Ei tuu liian mammanpoikaa

 

sannikki tervetuloa takaisin!

Sairaalassaoloajasta - mua kauhistuttaa!!!!
Varmaankin on todella paljon sairaalasta kiinni, mutta TYKSin synnytysvuodeosastot on kauheita! Vanhat ja ahtaat tilat, monen hengen pienet huoneet, joissa sängyt on niin kiinni toisissaan, että vauvasänky mahtuu juuri ja juuri sänkyjen väliin ja silloinkin laidat kolisee toisiinsa. Näin siis oli ainakin silloin, kun esikoisen kävin pyöräyttämässä. En minä saanut siellä levätyksi enkä ainakaan nukutuksi yhtään, ahdisti vaan siellä olo kauheasti. Toivonkin kotiutuvani tällä kerralla mahdollisimman nopeasti. Kuitenkaan polikliinistä synnytystä en ole suunnitellut, katsotaan oman ja tulokkaan voimien mukaisesti sitten.

Mutta siis en tahdo pelotella, riippuu tosi paljon sairaalasta ja varmaan muutenkin siitä, kuinka ruuhkaista osastolla tuolloin on. Ja jokaisella on omanlaisensa luonne, toiset osaa levätä vaikka ympärillä kuhiseekin. Itse olen aika paljon omaa tilaa ja yksityisyyttä vaativainen, joten ehkäpä siksi minulle tuo sairaalassa oleminen on niin ahdistavaa.

Pähkämö 30 + ?

 

Piti vielä tuohon edelliseen sairaalaviestiini lisätä, että TYKSin henkilökunnasta ja "palvelusta" ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa. Tosi mukavat kätilöt, hoitajat ja lääkärit oli ainakin edellisellä vierailulla =)

Pähkämö

 

Sannikille, unohetaan koko juttu, kirjottelet reippaasti vaan

Mulla krempat lisääntyy, eilenki koitettii mennä alle 1km suuntaansa kävellen, niin koko matkan mahassa inhottava olo (ikään kuin kramppi mut en tiiä oliko supistusta vai mitä..) ja takas tullessa oli jo olo et mut vois vetää perässä kärreillä Lantioon koski, selkään koski, mahaan koski... Ja palkkioks vielki tänään lantio kipeempi ku aiemmin, koskee kävellä ja vihloo. Ei näköjää kestä ku ihan lyhyitä lenkkejä, vaik en tiiä miten ton lyhyemmäks muuttaa, ku ois kiva samaöl piipahtaa kaupas yms niinku nyt tehtii.

Sairaalassaolosta, mä oon miettiny et pääsispä sielt mahd nopee pois. En yhtää tykänny ku esikoisen kaa olin. Jotenki just se et on kämppis ja inhotti yöllä ku oma vauva itkee ja toinen koittaa nukkua ja haluis ettei gtartteis semmosia miettiä...Jotenki ku kuitenkii on raihnanen ja sillee, ni ei kiva jakaa sitä kenenkää kaa ja haluis nukkkua omassa sängyssä. Hyvät puolet on että tavallaan saa varmistuksen ettei ala esim vuotaa yhtäkkiä ja kuole, saa apua jos vauvan voinnissa tapahtuiski muutos pian synnytyksen jälkee tms. Miten KYS:llä on vaihtoehtoina, milloin toissaynnyttäjä saa lähteä kotiin?. Ilmeisestin normaalisti ollaan se 2 vrk ja lääkärintarkastus vauvalle. Kuinka kauan polikliinisessä ollaan sit siellä? Pitääkö se tuoda esiin neuvolassa ajoissa vai? Tavallaan olis paras jos sais hetken olla siel et tietää ettei pyörry/vuoda kuiviin yms synnytyklsen jälkeen, ja vauval kaikki ok, niin sit menis kotiin ja tarkistuttais vauvan pian. Meki asutaa 10-15min ajomatkan päässä sairaalasta ni ihan helppo käydä näytillä jos tulee jotai.

Tänää oli pikkuisen kasvukontrolli ja kohdunsuun tilanteen kontrolli. Pieni oli jo iso, 1640g! 2 viikkkoa sit oli joku 1300g, eli kovasti kasvaa rakas :heart: Pää alaspäin (vaikka väölillä kotona oliki selvästi toisinpäin) ja sielä se piti kättä naamalla. Kasvua seurattu pari kertaa hypotyreoosin takia, mutta tähän mennessä ei oo vaikuttanu mitenkää. Sit kohdunsuu oli niin etäällä ettei lääkäri tuntenu (eli onko pehmee tms) mut ultralla katto et kiinni on ja joku yli 3cm (en tiiä olisko se sit hieman lyhentyny ku viimeks oli 4.4cm mitä se sai..) ja se oli tyytyväinen se lääkäri tilanteeseen. Kysyin siitä ku mulla aika mojova napa Kuulemma napatyrä tavallinen ja saa olla noin. Ilkeetä vaan kun joskus ku turvottaa niin tuntuu et on kipee ja se repee pian..Sit kysyin ku silmissä vilahdellu "salamoita" tai semmosia kipinöitä pikemminki, ni se sano et ku kaikki muu ok (pissi, verenpaine..) niin ei hätää, ja päättelinki et matalaan vernepaineeseen liittyy tms.

Meidän pitäs pian hakea varastosta vauvakamaa, sänky ja vaunuihin koppa jne. Sit voi ruveta laittelee ja kattoo et ovat kunnossa. Niin ne viikot vierii jos liian pitkälle jättää..

Nyt oon ollu hyvillä mielin, kyl se mieliala aikalailla heittelee!

Lumihiutale ja pt 30+1 (POKS jälkikäteen! Mulle iso rajapyykki, tuntuu et nyt ollaan pahin selvitty)

 

Sannikki tervetuloa takaisin. Mieheni sanoin: raskaana olevan naisen huuteluja ja möykkäämistä ei kannata muistaa pahalla pitkään Toivottavasti olosi ei pahene ainakaan.
Sairaalaoloaika hiukan jännittää, mutta sairaalat ovat tulleet tutuiksi sen syövän, umpisuolentulehduksen ja muidenkin leikkausten myötä. (kahden vuoden aikana kun oli 8leikkausta) Eniten pelkään sitä sapuskaa se kun ei maistu miltään (pitää kai ottaa omat maustepussit mukaan) Ja tietenkin se että jos ei saa perhehuonetta niin kuinka tulee ikävöityä miestä..

Kavereista sen verran että jotkut kaverit ovat jotenkin vain hävinneet raskausajan aikana, mutta sitten on niitä aivan ihania ystäviä, jotka ovat mukana tosi paljon ja odottavat kovasti pikkuisen tuloa, että saavat hoidella tätä Yksikin ystävä oikein totesi, että kai saan olla vauvan elämässä mukana, etten unohtaisi häntä mitä siihen voi sanoa, kun juuri sitä toivoo

Eilen oli neuvola ja oi kun pirpana taas potki masussa ja neuvolatätikin sanoi että kunnon potku jalasta tuli käteen sanoi sitten miehelle. että isälle pelikaveri tulossa . Oli edelleen pää alaspäin ja syke sen sama 150-160 mikä aina ollut. Neuvolatäti sanoikin, että tyttö tai poika, niin tarkka ja säännöllinen ainakin Valmennuspäivätkin saatiin vihdoin selville. Itsellä pissa oli puhdas, hb 124 ja verenpaineet 128/80.
Neuvolan jälkeen sitten kävin ensin kaverin kanssa pikaiseen "kahvittelemassa" (itse kun en juo kahvia, mutta kaakao kelpaa) Siitä sitten mentiin miehen kanssa mun isän luo ja miehet sitten teki puutöitä, kun isän pihalta kaadettiin 9 puuta. Minä ja mun pikkusisko sit istuskeltiin huvimajassa ja pidettiin tulta yllä ja tehtiin kinkku-makaroonisalaattia ja sitten grillailtiin. Oli jotenkin ihanaa kun päivä oli aurinkoinen ja sitten kun aurinko laski niin isä laittoi led-valot huvimajassa päälle. Tietysti sen jälkeen vaatteet olivat ihan savun hajuiset mutta ei haitannut yhtään Tänään sain nukuttua pitkään kun tuota selkää ei niin kovasti särkenyt. Nyt vain taidetaan oleskella ja nauttia elokuvista

Hany+Pirpana 29+5

 

Sannikki, koska olen uusi täällä, en ihan ole perillä "kuohahduksestasi"... Mutta mulla on nyt kans menny pari kertaa tosi pahasti hermot hormonien heilahdellessa. Eniten hävettää tilanne, kun räjähdin täydellisesti töissä ihmisille, joille ei olis saanut. Toivotaan, että kaikki osais laittaa nää raskausajan ailahtelut nimenomaan raskauden piikkiin

Ymmärrän hyvin myös tuon sairaala-ahdistuksen. Itse olin esikoisen syntymän aikaan 8 vuorokautta sairaalassa. Siellä kyllä pidemmän päälle laitostuu ja meinaa menettää järkensä...Huh. Nyt kuitenkin ajattelen, että kestän senkin ajan, jos vain synnytys menee hyvin ja saan vauvan sieltä elävänä mukaan. Edellisen kerran lapsi vietiin suoraan teholle, eikä mulle edes kerrottu onko se hengissä - sukupuolesta puhumattakaan. Siellä sitten synnytyssalissa yksin oottelin tunnin ja mietin, että mikähän mahtaa olla tilanne

 

Lumihiutale: Polikliininen synnytys - Synnytys - Raskaus ja synnytys - Etusivu - Helistin.fi tuossa on artikkeli polikliinisestä synnytyksestä

Sannikki: tervetuloa takaisin!

 

Hello tänne keskustelunkin puolelle

Osasto-aika ei kyllä jännitä, melkeen minäkin sitä odotan vaikka toki esikkoa tulee kova ikävä,
mut olen ajatellut niin et jos saan levättyä ja paranemisen sektiosta hyvään malliin osastolla, tulee sairaalasta edes vähän pirteempi ja parempi kuntoinen mami kotiin esikkoakin hoitamaan
Tietenkin voi olla että oma tai vieruskaverin vauva on kova huutamaan eikä lepoa kauheesti tule, mutta koitan olla optimisti Ja en todella sit epäröi pyytää että vauva voitas viedä hetkeksi pois että saan nukkua. Voi jostain kuulostaa raa'alta, mutta jos vaappu voi hyvin, on kylläinen ja nukkuu niin mäkin haluan ihan rauhassa nukkua

Hihhei, täällä on esikon ja hoitolapsen kanssa laitettu rairuohot itseaskarreltuihin purkkeihin ja nyt sitten ootellaan koska alkaa kasvaa Olipa kiva puuha. Ulkonakin oltiin tuolla tihruntahrun ilmassa, ihanaa oli poikien mielestä

Tämmöstä!

-tintsu ja hevikumpu vol2 28+1 (?) <3

 

Kiva ku tälläki puolen enemmän keskustelua taas, tulee mielummin yhestä pinosta luettua

Tervetuloa takaisin Sannikki, toivottavasti supistelut helpottais. Sairaalassa oloa ei oo tullu vielä pahemmin mietittyä, mutta näin etukäteen ku ajattelee nii esikon kans ehkä haluaakin muutaman päivän olla että varmistuu että kaikki hyvin ennen, ja on varmasti hieman epävarma olo sitten ku "joutuu" lähtemään kotiin..

Aika monet ilmeisesti saaneet jo äippäpakkauksen, täällä edelleen kuumeisesti odotellaan... Torstaina viime viikolla tuli kaks viikkoa siitä ku kelan päätös tuli, ja siinä mainittiin että parin viikon sisällä pitäs paketin tulla.. Kärsimättömyyttä kai tää vaan on, mutta haluais päästä hypistelemään..

Eilen pääsin kattomaan veljenpoikaaki ekaa kertaa, on ne vaan nii pieniä, oih :heart:.. Tuntu kyllä vieläki aika epätodelliselta että ittelläki kohta semmonen nyytti sitten kätösissä.

Melkoisia kipuiluja/pistoa vasemmassa nivusessa aina ku kävelee ja lähtee liikkeelle. Istuessa tai seisoessa ei tunnu mitään, osaako joku viisampi sanoa että ovatko siis niitä liitoskipuiluja vai?

Mirandelli 29+1

 

Sairaala-aika tulee ahdistamaan, en nyt jaksa uudestaan raapustella miksi.. mutta osa varmaan muistaa siitä on ollut puhetta, en nyt muista oliko se loka,marras vai joulukuun pinossa? :/
Mietin itsekkin polikliinistä synnytystä, mutta nyt se ajatus ei sovi ollenkaan koska vauva voi syntyä aika kamalaan muuttokaaokseen niin saadaan olla sairaalassa sitten rauhassa.. ja toivottavasti max. se 3 päivää vain..

 

Terveiset vihdoin siltä neuvolasta
Kaikki hyvin, hemppa tipahtanut reilusti (128 >105) joten täytyy lisätä rautaa vaikka olen sitä jo ottanutkin joka arkipäivä sen ylläpitoannoksen. Pissa puhdas, paineet 102/56. Syke vahva ja kauheaa doplerin nyrkitystä Paino noussut nyt noin 500g/viikko ja kaiken kaikkiaan siis hyvin niukalti ( 70 > 74,7kg). SF mitan ottivat ensi kerran: 25,5 joka tismalleen sama kuin pojasta samoilla viikoilla. Sokeriseurannan arvot hyvät, palautetta tuli runsaasti hiilareita sisältävästä ruokavaliosta (..ei mikään yllätys..)
lähetettä fysioon ei tippunut, täti kuittasi lonkkakivut liitoskipuina mutta lupasi sairaslomaa kirjoittaa jos kovin särkee. 2 viikkoa neuvolalääkäriin ja silloin saan synnytystapa-arvioon lähetteen kiirehdittynä jotta pääsen varmasti ennen kun pieni syntyy. TYKSiin ottavat yleensä viikoilla 37-38 mutta eipä siitä iloa ole jos lähtö tulee aiemmin.
Sairaalassa olo ei ahdista, mutta ei sillä kyllä viikkoa viihdy. Samoilla fiiliksillä kuin Tintsu-86. Poliklinisesti tuskin saan vanhojen vammojen tähden synnyttää eikä sillä että haluaisinkaan. Ainut miinus TYKSille tilojen huonokuntoisuudesta, nuivasta suhtautumisesta vierailijoihin ja kovista vuoteista. Kipeiden lonkkien kanssa ihan mahdoton saada hyvää asentoa.. mutta palvelu kyllä pelasi hyvin. Toki olin siinä kunnossakin että pakkohan niiden oli paapoa...
Repemäistä olitte juteleet ja siitä piti kommentoida. Repeäminen on aikamoinen tabu eikä neuvolahenkilökuntaa ole helppo saada niistä puhumaan. Seuraavaa ei kannata herkkisten lukea:
Itse repesin pahasti, 3 asteen repeämä ja lähes täydellinen sulkijalihaksen repeämä johtuen pojan vauhdikkaasta tulosta ja siitä että tällä oli käsi poskella. Ensi shokki oli isännälle paha, minut kärrättiin suoraan salista leikkaukseen kun hän jäi vauvan kanssa kahden. Sain ensiluokkaista hoitoa ja repeämät paikattiin, suurin ongelma oli valtava verenhukka. Muutama päivä suolen toiminta oli aika holtitonta kunnes kipeisiin paikkoihin alkoi saada kontrollia ja punasoluilla saatiin nainen pysymään tolpillaan. Sulkijalihaksen korjaus onnistui tuossa ensimmäisessa tikkauksessa erinomaisesti ja lopputulos lienee jopa aiempaa tiukempi. Istumaan pystyin hyvin noin viikon kuluttua synnytyksestä, usein esim välilihan leikkauksen jälkeen istuminen paljon pahempaa kuin mulla oli. Korjausleikkausta ei tarvita, tuhrimista tms ei ole ollut. Alku shokki silloin sairaalassa sain raivoamaan, itkemään ja lopulta jumppaamaan lantion lihaksiston hyvään kuntoon lääkärin neuvoilla (Geisha-kuulat on hyvät!) eikä se paljoa vaivaa ottanut. Synnytys käytiin lääkärin kanssa tarkasti läpi ja nyttemmin olen pyytänyt useammalta gyneltä arviota arpikudoksen kestävyydestä alatiesynnytystä ajatellen eikä ajatus pelota ollenkaan. Seksiin repeämät eivät ole vaikuttaneet, lähinnä rajut vatsatautiepidemiat saa miettimään lihaksiston pitävyyttä. so far so good ja hyvällä mielin Sen vain haluaisin sanoa ettei repämistä kannata pelätä tai sillä itseään pelotella, nainen on tehty synnyttämään ja aika parantaa monta haavaa, samoin lääkärit. Toiset repeävät, toisilta leikataan väliliha ja toiset selviävät "vammoitta". Toiset kokevat ongelmattoman synnytyksen niin kauheana kokemuksena etteivät enään ikinä sitä halua kokea, toiset- kuten minä, nauttivat siitä vaikka jäi lääkkeet saamatta ja kaikki tapahtui salamanopeudella. Synnytys on luonnollinen asia ja siihen kannattaa lähteä avoimin mielin, kokemaan se. Pelätä saa ja siitä kannattaa puhua mutta pelkoa ei kannata lietsoa, eikä kaikkea nettiin kirjoitettua pelottelua kannata lukea ja pelkoaan lietsoa. Mä voin muuten jutella enemmän kokemuksestani vaikka yv:llä jos joku kaipaa rohkaisua :hug:

Huh, olikohan muuta? Ehkä tässä tälle erää ja palaan töiden pariin!
Eilen liuúin 30min aiemmin kotiin ja mitä ihmeitä siinä ajassa saikaan aikaan! Ruoka oli valmiina kun pojat tuli kotiin, koirat pissalenkitetty ja kerittiin takapihalle aurinkoon vielä pitkäksi toviksi ennen iltatoimia. Auringossa oli vielä 7n jälkeen lähes +10c :heart:

Terkuin, Hiq ja Essi 28+3 (<- lukee nlakortissa, itse muistelin että olis viikko enemmän)

 

hiq hyvä kun laitoit tuon repeämä kertomuksen!!! juuri paranemisen kannalta otan mieluummin repeämän kuin epitsomian, ainakin nyt kuvittelen näin Mun serkku, jonka vauva oli aivan massiivinen repes myös peppuun asti pahasti ja virtsaputki jouduttiin korjaamaan ja paljon emättimen kudoksia yms vajaa kahden viikon päästä hän bussilla ajeli vauvaa katsomaan lastensairaalaan ja käytiin kahvilla yms. Luonto hoitaa luonnolliset haavat

Vähän noloa kun itse ei kolmen viikon jälkeen pystyn istumaan ku hetken.... Pari kuukautta oli ihan sika kipeä se leikkaushaava...

Kivaa kun supistaa vaikka makaillen ollu lähes koko päivän.... ja kipakoita supistuksia... neljäs tunnin sisällä....

 

Hiq ihan kun omaa "synnytys tarinaa" oisin lukenu. Repesin samalla tavalla,leikkaukseen synnytyksen jälkeen ja alkujärkytyksen jälkeen toivuin tosi nopeasti ja hyvin! ei ole jäänyt mitään vaivaa siitä mutta silti tuleva synnytys pelottaa ja saankin todennäköisesti section jos haluan. Ainut vaiva esikon synnytyksen jälkeen oli juurikin tuo vatsan toiminta,tai se toimimattomuus.. mutta onneks on pehmentäviä lääkkeitä keksitty! eikä ole elämää nykyään haitannu. Kiva että jaoit kertomuksesi tänne

 

Moi taas. Olin viime viikolla kamalassa ahdistuksessa sen takia, kun minulle sanottiin, ettei pelkopolille ole aikoja kuin mahdollisesti vasta kesäkuussa. Tänään sain, juuri neuvolaan lähtiessäni, kirjeen Naistenklinikalta: minulle on varattu aika puolentoista viikon päähän! Jee, nyt ei tarvitse enää stressata siitä! Kannatti näköjään kuulostaa itkuiselta puhelimessa ja soittaa sen jälkeen vielä neuvolaankin itkeskellen. Ajat näköjään kuitenkin järjestyvät jotenkin, jos vaan tekee selväksi, että oikeasti sellaista tarvitsee.

 

Heanna: hyvä että nyt on aika ja se itku on kummallinen ku se auttaa Nimimerkillä sitä käyttänyt joskus keinona

Sannikki: Teretulemast takas!

Hiq: Ihan "opettavainen tarina".. ku ite just ensisynnyttäjänä miettii et mitä jos oikeesti repee pahasti tai jotain et onko "elämä ohi" sillon ja seksielämä sun muut. Mut näköjään ei

Mua pelottaa siinä sairaalassa oloajassa se että jos mä en saa omaa vauvaa hiljaseksi ja muilla menee hermot!! ja sit se et kuka hoitaa koiran ja kodin sillä aikaa, miehen hoitamisien varaan ei voi laskee. Mut muuten ei arveluta olla sairaalassa muutamaa päivää.

Huoh, tänään vähä kevymepi päivä eiliseen verrattuna, käytiin kuitenkin iltalenkkinä tunteroinen kävelee. Vettäkin satoi mut enpä sulanu. Koiran pesu vaan oli taas edessä.

Päivällä löysin kirpparilta lasten eläinkuvioisen täkin 5e lattiapeitoksi vauvalle sitten ja itelle yhden tunikan Se oli ihana vaaleenpunanen

Nyt hedelmärahkan tekoon

Tinsku ja ReinoRakas 30+4

ps. huomenna kampaaja

 

iltaa mammat

Prisma on ihan vihoviimeinen paikka kiertää kun supistelee :kieh:... Mietin jos nauvolaan soittais huomenna ja kysäsis perjantaille näyttöä jos tää jatkuu... alamaha on ihan tulessa tuntuu että pimppa repeää...

Mukaviakin juttuja eli löytyi juuri oikea maalinsävy pinnasängyn uudistukseen valmiiksi sävytettynä, ja miinus 30% kun oli joku virhe käyny ja tehty asiakkaalle väärä sävy...
Josko toi ukkeli lähipäivinä sais maalattua ja sais sängyn kasaan

Tinsku älä siitä stressaa, jos vauva huutaa niin se huutaa sille ei minkään voi eikä kukaan voi siihen hermostua

 

Tinsku: Meillä oli koira sillon ku esikko oli vauva, annettiin se sit mun siskolle ku omat voimavarat ei riittäny koirulin hoitoon, eikä haluttu lopettaa (en halunnu ihan vieraalle sitä antaa, ku se oli pahoinpidelty entisessä kodissa ja tartti siis tosi hyvän paikan, ku näistä nykymaailman ihmisistä ei tiedä mitä lie eläinrääkkääjiä ovat).. Niin mun eksä "piti huolen" meän talosta ja koirasta mun sairaalassaolo ajan, noh, ku tulin kotiin ni se oli viettäny kaverinsa kaa laatuaikaa sielä kera kaljan ja hyvän ruan Esikko jäi viel muutamaks päivää osastolle infektion takia hoitoon, ite kotiuduin siis ke, esikko la. Ja het ku kotiin pääsin nii alko hullu siivoominen, oli kyllä ukko pitäny huolen kodin (epä)siisteydestä. Että mua vitutti, ku se vaa nauro sille siivolle ja mulle.... Sen jälkeen mulla siis pissa karkaillu, ku tosiaan jouduin heti synnytyksen jälkeen hulluna siivoon...

 

Onpas tullu taas tekstiä paljon viime kerran jälkeen (en ihan vielä jaksanu kaikkea lukea)

Itse en ole nyt pariin päivään käynytkään täällä, koska maanantai päivä tuli vietettyä synnytyssalissa, siellä siis vastaanotto huoneessa. Nlasta laittoivat mut sinne maanantaina lähetteelä kun oli sellainen tunne että tuo vauva painaa tuolla alhaalla ja oli menkkamaista jomotusta mahassa ja limatulpasta irtoili osa silloin perjantaina ja vkoloppuna.
Vauva on siis tosiaan laskeutunut lähtöasemiin ja siksi tuntuu koko ajan että painaa tuonne lantioon. Kohdunkaula oli lyhentynyt sentillä ja hieman pehmentynyt.
Nyt sain sitten kiellon tehdä yhtään mitään. Eli mahdollisimman paljon lepoa (ja niinkuin kätilökin totesi, että helpommin sanottu kuin tehty ku on 3 ja 5 v lapset kotona). Riski on kuitenkin nyt olemassa että tämä lapsukainen täältä saattaa ennen aikojaan lähteä syntymään ja jo pienistäkin tuntemuksista otettava yhteyttä synnärille ja jos vedet mene tai kovia supistuksia alkaa tulemaan niin välittömästi tilattava lanssi.
Lisäksi kun ultrasivat niin vauvan tämänhetkinen paino oli alakäyrällä (n.1500g) joten kahden viikon kuluttua otetaan uusi ultra. Napanuoran virtaus oli vähän tiukka tai jotain mutta lääkäri ei huolestunut siitä...
Perjantaina on neuvola niin siellä pääsee taas vähän juttelemaan lisää jne. tuntuu että on tuhat ajatusta päässä... Toivotaan vaan että tämä pikkunen malttais olla vielä sen 4 viikkoa ainakin masussa kasvamassa...

Halinappi ja Peppi 31+3

 

Voi ei, halinappi! Ikävää, että sullakin tollasta Tuntuu että monenki vauvalla on niin kiire jo maailmaan! Mutta luojalle kiitos, että oot jo noilla viikoilla! Haleja ja jaksuja :hug:

 

Halinappi! Ohoh, kyllä varmaan vähä säikäyttää tuommonen ja sitten ku ei sais tehä mitään. No jos teet jotain niin mahd. kevyesti vaan. Ja jospa sä saat apuja Ja vauvalle ennenkaikkee terkkuja et pysyhän vielä massussa hetkinen että vahvistut

<3

 

Huih, kamala määrä tekstiä kun ei muutamaan päivään käy pitäis vissiin opetella käymään ihan joka päivä ettei aina olis tavallaan hukassa kun rupeaa lueskelemaan kaikkien kuulumisia...

Halinappi, jaksamisia oikein tuhatmäärin sinne, toivotaan ettei peppi ihan vielä tulisi maailmaan :hug:

Myös repeämistä olitte kirjoitelleet, miusta tosi kiva lukea ettei niihin ns. pahimpiinkaan kuole, kun kaikki hirvittää ensikertalaisena. Ja jotenkin repeämät tuntuu olevan tabu vielä, ei niistä oikein saa mitään realistista tietoa, lähinnä ite oon kuullu vaan kauhutarinoita tyyliin "sitten et hallitse peräsuoltasi ollenkaan, vaan pitää kulkea vaipoissa..." Eikä paljoa hirvitä lähteä sairaalakammolla ja tuollaisten tornareiden jälkeen synnyttämään