En todellakaan tiedä, miten kukaan ei ole huomannut. Tosin riippuu ihan hirveästi, millaista vaatetta on päällä. Olen kyllä ihan tietoisestikin pukenut päälle sellaisen löysän fleecepuseron, josta ei paljon mahaa erota. Tosin esim. perhekerhossakaan ei kukaan huomannut minun olevan raskaana, ennekuin asia tuli puheeksi. Mulla on aika iso maha normaalistikin (=lihava) ja vauvamaha ei niinkään ole koskaan pallo, vaan ennemminkin korkea, ja ulkonee vain vhän. Mahaa ei pahemmin edestäpäin erota, sivusta näkyy (jos tiukka pusero) takaa ei huomaa mitään, vaikka olisin alasti.
En kuitenkaan ole mahaa tahallani piilotellut, mutta kukaan ei ole vain huomannut
Anoppi varmaan huomaisi, mutteno le häntä nähnyt (on tänään kyllä tulossa käymään, kerron sitten, huomasiko) ja oma äitini nyt on niin "sokea" ettei todellakaan tajua. Muistan, kun kerrankin opiskeluaikana värjäsin vaalean tukkani kirkkaan punaiseksi. Kävin kotona viikonloppuisin, ja äitini huomasi muuttuneen tukkani värin vasta 2.viikkonloppuna....
Vauva-uutisten kertominen ei muutenkaan innosta, kun vastaanotto tuskin on kovin onnitteleva. Tämähän on meille 3. lapsi kolmen vuoden sisään.
Esikoisesta (joka oli äitini ensimmäinen lapsenlapsi) satuin kuulemaan, kun äiti kertoili puhelimessa kaikille, kuinka olen raskaana, ja lapsi on VAHINKO. Loukkaannuin kyllä verisesti, mutta koska äiti ei koskaan tee mitään väärää, vaan on mestari syyllistäjä, tämänkin asian hän käänsi niin, että oli minun puheestani ymmärtänyt vauvan olevan vahinko. Siis miten ihmisellä käy edes mielessäkään juoruta KAIKILLE oman tyttärensä odottavan vahinko vauvaa, (jos siis oikeasti olisikin vahinko) minusta koko vahinko-sana on kutakuinkin sama, kuin ei-toivottu. Ja esikoinen ei todellakaan ollut mikään vahinko.
KUopuksesta taas anoppi ja mihen sisko juttelivat MEIDÄN OLOHUONEESSA kuinka olen TAAS raskaana ja anoppi ihmetteli, miksen tehnyt aborttia, kun hänenkin tyttärensä teki, ettei lapsia olisi vuoden välein. |O Eivät siis huomanneet, että seisoin kutakuinkin seläntakana, ei ollut tarkoitus salakuunnela, satuin vain kuulemaan. Kun huomasivat, että olin lähellä, supattelivat vielä, että kuulikohan se...
mm. Näistä syistä ei paljoa enää innosta vauva-uutisia hehkutella. Ilmeisesti meidän lapset eivät ole niin tervetulleita.
Esikoisella ja kuopukselal on siis ikäeroa 1v2kk ja kuopuksen ja vauvan ikäeroksi tulee 1v6kk.
Tosin tuosta esikoisen ja kuopuksen ikäerostakin äitini n*ussii pillkua, kun se on 1v2kk2vkoa, että sehän on oikeastaan 1v3kk, miksi sanon kaikille, että 1v2kk? :headwall: No, minusta se on 1v2kk, ja onko tuokin nyt niiiiin tarkkaa.
Toinen asia, minkö olen oppinut, on, etten enää IKINÄ kerro etukäteen, mikä vauvan nimeksi tulee. Esikoisen nimen paljastin, eikä siitä seurannut sen kummempaa, joten kerroin myös kuopuksen nimen, kun kerran tiedossa oli. Eiköhän äitini aloittanut hirveän vastakamppanjan, ja ehdotellut vaikka mitä nimiä, kun miettimämme nimi oli niin ruma. Lopulta äiti soitti muutamia päiviä ennen ristiäisiä, että älkää laittako sitä nimee, se on niin kauhea. Laita ennenmminkin vaikka Hanna, sehän on melkein sama nimi, vain yhden kirjaimen ero. Kuopuksen nimi on siis Henna, onpa kamalaa. No ei siis vaihdettu nimeä, mutta loukkaannuin todella paljon ja itkien soitin kaikki kaverini läpi, että onko tuo nyt niin ruma nimi, enhän mää nyt rumaa nimeä lapselle halua
Äitini argumentteja olivat mm. kun Henna on tukkaväriainetta ja ruma jne. Kun HÄN ei tykkää, niin silloin ei saa sitä nimeä laittaa. Esikoisen nimi on muuten Sini, ja onhan sinikin moppi ym. siivousväline. Äiti ehdotti Hennan nimeksi Siljaa, mikäs se sitten on valtamerilaiva! <-lapsi raukka, jos olisi vielä lihavakin. (oikeasti Siljakin on ihan sievä nimi, ja olisin sen voinut lapselleni laittaakin, mutta olen niin vihainen, etten taatusti IKINÄ laita lapselleni mitään nimeä, jota äitini on joskus ehdottanut.)
Että semmoista sukurakkautta meilläpäin :headwall: No, tiedänpä oikein hyvin, millainen äiti EN HALUA olla. Ei tarvitse esimerkkiä kaukaa etsiä.
t. Huiskahäntä 26+6
