Tässä sitten sitä synnytystarinaa:
Eli 28.6 rupes aamulla tulemaan lapsivettä ulos ja sitä lorisikin koko päivän. Iltapäivällä lähdettiin kätilöopistolle,kun alkoi supistuksiakin tulemaan. Olisi joka tapauksessa viimeistään illalla ilmoittautua sairaalaan, koska tulehdusriski kasvaa kun lapsiveden menosta kuluu 10h.
Kunnon supistukset alkoivat vasta illalla kahdeksan aikaan, kun oltiin ensin käyty tunnin kävelylenkillä. Supistukset alkoi tuntua jo todella kipeiltä kymmenen aikaan ja tuntui,että miten mä oon tästä jo kerran hengissä selvinny. Kärvistelin vielä tunnin ja sitten pyysin ilokaasua, mutta siitä tuli vaan huono olo, joten ilman sitä sitten mentiin. Puolen yön aikaan alkoi tuntua, että kohta on pakko alkaa ponnistamaan ja kätilö teki sisätutkimuksen ja antoi luvan alkaa ponnistamaan,vaikka en ollu ku 8cm auki - ilmeisesti uudelleen synnyttäjä voi alkaa jo tässä vaiheessa ponnistamaan. Poika syntyi 7 minuutin ponnistuksella ja kaikki kipu hävis saman tien. Pojalla oli kaksi kertaa napanuora kaulan ympäri, mutta nopeasti kätilö sai sen kaulan ympäriltä pois ja kunnon parkaisu sai äidin kyynelehtimään. Sain pojan rinnalle ja suoraan tissiin se kävikin kiinni. Pojat on siis poikia jo näin pienenä =) . Mulla oli todella hyvät kätilöt ja vitsi lensi heti pojan synnyttyä.
Sairaalassa kaikki meni todella hyvin,vaikka etukäteen stressasinkin tota sairaala hommaa,kun sairaalan vaihto tuli täytenä yllätyksenä (kun se Porvoo on kesäsulun alla). Ei ihan mahdoton ajatus,että jos lisää vielä meille lapsia joskus siunaantuu,että kättärille synnyttämään menisin. Ainoa huoli oli,että pojalla tulehdusarvo nousi aika korkealle pitkän lapsivedenmenon vuoksi (tasan 18h) ja oli jo antibioottitiputus uhan alla, mutta onneksi arvo lähti laskuun ja päästiin kotiin. Torstaina käytiin vielä Porvoon lapsipolilla kontrollissa ja arvo on laskenut normaalilukemiin.
Poika on syönyt todella hyvin ja olen päässyt kunnolla imettämäänkin ensimmäiset päivät. Nyt olen joutunut antamaan pari päivää lisämaitoa,koska ei ole saanut tarpeeksi maitoa. Pääasia että edes vähän saa rintamaitoa. Esikoistahan en juuri päässyt imettämään,koska maito loppui heti kättelyssä. Vauva pääasiassa nukkuu ja syö.
Esikoisen kanssa vaan arki ei ole lähtenyt rullaamaan yhtä hyvin. Kotiin tultuamme olen saanut kyllä hermoja venyttää. Pari ekaa päivää esikko oli kuin itse piru, ei totellut yhtään mitään ja nyt vieläkin välillä iskee pieni piru kylään. Tuntuu, ettei millään saa sitä kuriin. Mutta kai se tästä, onhan tää uusi tilanne hänellekin.
Maamuska & prinssi 6 pvää