No niin, nyt sain aikaseksi tulla kertomaan meiän pikkumiehen synnytyksestä. =) Eli lähtötilannehan oli, että viikko ennen synnytystä äitipolilla käydessä oli kohdunkaula hävinnyt kokonaan ja auki kahelle sormelle, painoarvio oli tuolloin 3100g. Ja ensimmäinen alateitse syntynyt, esikoinen tuli sektiolla.
Ja sitten itse asiaan; to 12.6 heräsin 6 aikaan aamulla tunteeseen että nyt jotain valuu, ja kun pääsin pöntölle niin lapsivettä lirahti. Ei mitenkään älyttömästi, mutta varmaan joku pari kolme desiä. Siinä sitten jännitys puski päälle ja ajattelin että jos se ei ollutkaan lapsivettä. Soitin siinä sitten äidilleni, jonka oli tarkoitus tulla meille esikoisen kanssa, tosin 250km:n päästä. Oli meillä toinenkin hoitaja varattuna, joka tulee vahtimaan siihen asti ennen kun äiti kerkiää meille asti. =)
Ihmeteltiin siinä puhelimessa että voiko se olla jotain muuta kuin lapsivettä, kunnes lirahti samanlainen satsi lisää. Nipisteli jo vähän alamahastakin. Lopetettiin puhelu ja menin herättämään miehen ja sitten taas juoksujalkaa vessaan kun taas valui. Supistelikin vähäsen. Sitten soitin tälle meidän ykkösvahdille että voisi alkaa tulemaan. Ja sitten vietinkin seuraavan vartin vessassa kun valutti koko ajan ja alkoi tulemaan veristä vuotoakin.
Vessassa istuessani soittelin synnärille ja kuunteli kun ähkin puhelimeen kun supisteli ja sanoi että voitaisiin pikkuhiljaa alkaa tulemaan kunhan saadaan lapsenvahti. Siinä pakkasin loput tavarat ja esikoinenkin heräsi. Lapsenvahti tuli sitten 7 aikaan (joka katsoi kauhuissaan kun lapsivettä lorahti oikein roimasti ja minä siinä supistusten kourissa=))ja matkaan päästiin n.varttia yli. Siinä vaiheessa supisteli jo kovasti, ei pystynyt puhumaan eikä liikkumaan supistusten aikaan. Aikaa en siinä paljon laskeskellut, mutta supisteli n.2min. välein.
Sairaalaassa oltiin puolen 8 aikoihin ja heti käyrille. Siinä makasin sitten puolisen tuntia (jonka ajan kätilö oli missä lie) ja kivut oli ihan suunnattomat. Tuntui että ei saa henkeä ja puristin miehen käden varmaan ihan muussiksi. =) Sitten VIHDOINKIN kätilö tuli ja kysyikin heti että tuntuuko että tarviin jo jotain. Ja kyllähän minä! =) Ensin piti vielä vaihtaa sairaalakamppeet päälle ja tarkistaa tilanne. En meinannut pystyssä pysyä kun piti vaattet vaihtaa ja lapsivettäkin taas liruttelin. Kätilö katsoi tilanteen ja olin 5cm auki, klo jotain 8 silloin. Siinä samalla tutkittaessa valui taas hirmuinen määrä lapsivettä (kuten jokaisessa sisätutkimuksessa senkin jälkeen). Sitten odoteltiin että päästään synnytyssaliin (vähän ruuhkaa).
Salissa sitten laitettiin tippa ja muut härvelit. Aloin olla jo aika muissa maailmoissa. Sitten kätilö soitti anestesia lääkärin antamaan epiduraalia. Siinä odotellessa tehtiin vielä sisätutkimus ja olin jo 8cm auki, tällöin oli klo jo melkein 9. Vihdoin ja viimein tuli kauan kaivattu eppiduraali. Jonka laitto oli yhtä tuskaa. Supisti sietämättömästi n. minuutin välein ja tärisin kuin horkassa ja sitten vielä se paine mikä tulee kun sitä puudutusta laitetaan. Ja paikallaan olisi pitänyt pysyä! Onnistuihan se sitten ja vei kivut kyllä nopeasti. Supistukset tuntui vielä, mutta ei sattunut enää. Epiduraalin "ansiosta" supistus tiheyskin sitten kasvoi. Ja siinä sitten odoteltiin. Muutaman kerran piti lisätä annostakin kun alkoi teho häviämään, mutta ei tuntunut sekään enää tepsivän.
Tilanne katsottiin taas n. klo 10.30 ja kohdunsuusta oli enää jäljellä vähän reunoja. Kävin siinä vielä vessassa ja alkoi ponnistuttamaan ja kätilö sanoi että voi työntää supistusten mukana sen minkä tuntuu niin lasketellaan vauvaa alas päin. Se helpotti vähän kipuakin kun sai siinä työnnellä. Kätilö lähti siinä välissä hakemaan pudendaalin antavaa lääkäriä. No, se laitettiin ja katsottiin paikat, vielä oli ihan vähän reunoja toisella puolella, mutta vauvan pää oli tullut jo sen yli. Kätilö meni hakemaan ilmeisesti lääkäriä ja sanoi että kun tulee takaisin niin otetaan muutama harjoitusponnistus.
Kätilö tuli takaisin jotain 5 yli 11 lääkärin kanssa ja alettiin siinä ponnistamaan kyljeltään. Eikä mitään harjotuksia ku ihan tositoimia jo. =) Pää kun tuli ulos niin piti hetkeksi lopettaa kun napanuora oli vauvan kaulan ympäri ja se leikattiin. Sitten jatkui ponnistaminen ja vauva oli ulkona 11.21. =) Ja siis poikahan sieltä tuli, 3410g ja 50cm, pipo 33,5cm. Välilihaan tuli 1 tikki ja virtsaputken suulle toinen. Eli vajaa 5 puol tuntia ja 2 tikkiä.
Kävellä ja istuakkin pystyi ihan normaalisti jo samantien.
Lauantaina 14.6 meidän oli tarkoitus lähteä kotiin, mutta poju joutui edellisenä iltana vauvatehon puolelle saamaan antibioottia kun tulehdusarvot oli 52. :'( Mitään muuta oiretta tai vaivaa ei ollut eikä testeissäkään löytynyt mitään. Mä lähin vielä samana iltana osastolta miehen kanssa vanhempainhuoneeseen, missä oltiin se aika kun poju oli teholla. Saatiin poika pariksi päiväksi/yöksi sinne huoneeseenkin. Kotiin päästiin sitten tiistaina 17.6.
Tehtiin tuossa taas toissa päivänä pyörähdys sairaalassa kun esikoisen nuha tarttui vauvaan ja oli niin räkänen ettei henki meinannut kulkea. Kyllä vähän säikäytti kun käpristeli ja työnti limaa suusta ja sitten yhtäkkiä nukahti ja meni ihan veltoksi enkä saanut hereille. Soitin miehelle että nyt mentiin. Sairaalassa imivät limat pois ja sen jälkeen ei ollut enää mitään. Yhen yön olin vauvan kanssa sairaalassa ja eilen päästiin pois. Ja poju ollut siitä lähin kun ei ois mitään ollukkaan. Nyt alkais olemaan tää sairaala kiintiö täynnä. :headwall:
Huh, tulipas siitä romaani. Kiva jos jaksoitte lukea. =) Kutsu kävi, ei kun pylly pyykille!
Ja ISOT TSEMPIT vielä mahan kanssa kärvisteleville!! :hug:
