Moi!
Enpä ole mussukan seurasta kerennyt koneelle. Joku kyseli peräruiskeesta, en kyllä siinä vaiheessa kun peräruiskeesta kysyttiin ollut enää kovin järjissäni, kivut olivat semmoiset et sanoin vaan kaikkiin kysymyksiin vastaukseksi ihan sama, ihan sama. Laittoivat sit mut synnytyssaliin, joten en peräruisketta saanut ja silti ilman sotkuista puuhaa selvittiin synnytys. Ainut että ponnistusten välissä vatsa oli tosi tosi kipeä, epäilivät täyttä virtsarakkoa, mut jälkikäteen mietin oisiko suolistossa ollut ilmaa.
Imetys alkoi sujua heti, onneksi. Rinnat oli järkyttävät kipeät kaksi ekaa päivää, ja olo oli kuin olisin tullut tissien suurennusleikkauksesta eikä synnytyksestä. Mieskin huikaili nyt minun eika pamelan tissejä.
Pojan paino putosi nyt noin viikon verran, mutta tänään onneksi neuvolassa oli jo nuosusuunnassa.
Tikkejäkin tuli, mutta repeämiset ei kyllä tuntunut missään. Ponnistus vei voimat, ei siinä kipua tuntenut. Niin ne kätilötkin sanoi kun etukäteen pelkäsin ponnistuksia, et kipua ei tunne kun energia menee työntekoon.