Hellurei taas.
soittelin illalla sairaalaan ja keuhkokuumehan se sieltä paljastui kuvien perusteella. Ja hitto ko ovat ottaneet hengitysputken jo irti niin eivät saa niin hyvin sitä limaa imettyä. Ja toinen koettaa yskiä mutta ei pysty... Voi että oli kamala katsoa. Nyt oli naama jo ihan turvoksissa ja niin sinipunakirjava että pahaa teki.
Sitten kotimatkalla tuli radiosta Anna Eriksonin "Niin katoavaa"... arvaatkaa meinasko Tuusulanväylä hävitä näkyvistä kun itkin niin kovasti, ekaa kertaa pitkästä aikaa. Päästelin sitten oikein kunnolla menemään tuntojen puolesta, radiosta volymet kaakkoon ja itkin ja lauloin mukana kun ei ollu kukaan katsomassa. pysyin sentään tiellä kotiin asti.
:'(
Noh, vaikka en uskonnollinen itse olekaan niin kyllä piti mielessä pari enkeliä lähettää sinne sängynreunalle.
Koko ilta on taas mennyt mamma ajatellessa. Ei paljon pikkukitinät ja masuvaivat tai mitkään tunnu miltään tässä kohtaa. Vauva sentään hengittää ja hymyilee ja syö ja nukkuu. Ja kääntyi muuten selinmakuulta mahalleen tänä iltana sellasen taisteluhuudon kera että olis Mikaela Ingberginkin keihän kaartanut maailmanmestaruuteen. Mun suvun naisissa on näköjään kuitenkin sen verran taistelutahtoa että pitäs yksi keuhkokuumekin taltuttaa.
Miksi pitää niin paljon olla maailmassa kaikenlaista tuskaa ja kipua ja sairautta ja huolta. elettäs vaan kunnes kasivitosena tulis stoppi. kertaheitolla. ei tarttis kenenkään kituuttaa.
velv
soittelin illalla sairaalaan ja keuhkokuumehan se sieltä paljastui kuvien perusteella. Ja hitto ko ovat ottaneet hengitysputken jo irti niin eivät saa niin hyvin sitä limaa imettyä. Ja toinen koettaa yskiä mutta ei pysty... Voi että oli kamala katsoa. Nyt oli naama jo ihan turvoksissa ja niin sinipunakirjava että pahaa teki.
Sitten kotimatkalla tuli radiosta Anna Eriksonin "Niin katoavaa"... arvaatkaa meinasko Tuusulanväylä hävitä näkyvistä kun itkin niin kovasti, ekaa kertaa pitkästä aikaa. Päästelin sitten oikein kunnolla menemään tuntojen puolesta, radiosta volymet kaakkoon ja itkin ja lauloin mukana kun ei ollu kukaan katsomassa. pysyin sentään tiellä kotiin asti.
:'(
Noh, vaikka en uskonnollinen itse olekaan niin kyllä piti mielessä pari enkeliä lähettää sinne sängynreunalle.
Koko ilta on taas mennyt mamma ajatellessa. Ei paljon pikkukitinät ja masuvaivat tai mitkään tunnu miltään tässä kohtaa. Vauva sentään hengittää ja hymyilee ja syö ja nukkuu. Ja kääntyi muuten selinmakuulta mahalleen tänä iltana sellasen taisteluhuudon kera että olis Mikaela Ingberginkin keihän kaartanut maailmanmestaruuteen. Mun suvun naisissa on näköjään kuitenkin sen verran taistelutahtoa että pitäs yksi keuhkokuumekin taltuttaa.
Miksi pitää niin paljon olla maailmassa kaikenlaista tuskaa ja kipua ja sairautta ja huolta. elettäs vaan kunnes kasivitosena tulis stoppi. kertaheitolla. ei tarttis kenenkään kituuttaa.
velv
Mies on mua 8 vuotta vanhempi ja musta tuntuu jotenki luonnolliselta sitte kysyä siltä kaikkea, mitä en tiedä tai ymmärrä. Se vaan ei oo sen fiksumpi ku minäkään, mut syöttää mulle ihan mitä vaan legendaa aina, ku mä oon niin hyväuskonen, etten tajuu epäilläkään... :ashamed: Ja mä taas oon ihan perusluonteeltani tosi pirullinen ja piikittelevä. :saint: Mut en tarkota mitään pahaa sillä, et jos tääl joskus oon jotain sanonu tai tuun sanomaan, ni en tarkota pahaa! Ja mulle sa huomauttaa siitä!