Tuosta nukuttamisesta/nukahtamisesta/nukkumisesta ylipäätään oon miettinyt, että se on vähän sama asia, kun syömisten kanssa, että lapset on yksilöitä ja jopa samoista geeneistä leivotut muksut (eli sisarukset) voi olla ihan erilaisia. Jotku lapset vaan on paremmilla unenlahjoilla siunatut ja toiset syö vaikka pieniä kiviä hyvällä halulla ja ilman vatsanväänteitä. Ja toiset penskat nukkuu katkonaisia öitä hamaan leikki-ikään saakka ja toiset kakoo perusruokien kanssa vielä kouluruokailussakin. Näihin voi toki yrittää vaikuttaa, mut joskus (aika usein) neuvottomuus saa vallan. Varsinkin kun kaikenkarvasta ohjetta pusketaan joka suunnasta (yleensä ne tulee Kallen tai Maijan äidiltä, jonka nuppu on aina syönyt kaiken, mitä on eteensä saanut ja nukkunut kokonaiset yöt 2-viikkoisesta...) ja ne esitetään sävyyn, mikä laittaa väkisinkin miettimään, että mitä on äitinä tehny väärin, kun oma ipana on niin vaativainen tapaus.
Huh, ku helpotti, kun sai avautua taas.
Töissä otti ihan kympillä kupoliin yks aamu,kun meil oli valvoskeltu ja silmät ristissä könysin paikalle ja pyytelin anteeks puolivalojani, niin heti oli syykin naisilla selvä "ruokaahan se huutaa, kun tissiä vaan syötät isolle lapselle, johan se täyttää kohta vuoden"... Niin täyttää joo, mut eiköhän tuo nyt jo aika paljon muutakin syö, mutta koska oon hölmö ja imetän edelleen (vaikka kaupan hyllyt on hyviä ja ravitsevia korvikkeita pullollaan ), niin oon sillä sit kai ansainnut katkonaisia öitä.