Halaukset kaikille tarvitselville :hug:. Ei muuta kuin uuteen yritykseen paremmalla onnella.
Ja
Lumille voimia, onneksi rintasyövän ennuste on nykyään jo oikein hyvä (vaikka siis sinä nyt tietysti tiedät paremmin juuri äitisi tilanteen).
Alakuloisissa tunnelmissa kun ollaan niin pakko jakaa teidän kanssa vielä munkin varmasti ihan typerä pelkoni. Mutta siis ennen kuin tiesin odottavani esikoista, isäni kuoli yllättäen onnettomuudessa. Siitä pari päivää niin plussasin. Oli jotenkin vahva olo, että yksi elämä korvautuu toisella. Ja nyt kun olen taas raskaana niin olen ihan vaihkona, että kuka nyt kuolee... :ashamed:.
Muuten mulla on tänään ollut ihan ihmeellisen hyvä päivä
. Vain ihan minimimäärä ällötystä, eikä väsytäkään oikeastaan yhtään, vaikka takaan on kiireinen päivä. Menin rauhassa itsekseni yhteen ihanaan paikkaan lounaalle (teki mieli ruokaa pitkästä aikaa!) ja istuin siinä vaan yksikseni ja hymyilin. En nyt uskalla vielä mitään toivoa, mutta jospa nyt olisi edes se ihan pahin ällötys jo takana päin? Viimeksi kesti etominen kyllä viikolle 16 asti, mutta ei ollut missään vaiheessa jatkuvaa vaan kausittaista.
Mä en ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä ostamassa
raskausvitamiineja. Tavallisia multivitskuja olen ottanut silloin tällöin, mutta pitäisi kyllä käydä hakemassa nuo ja ottaa päivittäin. Esikoisesta söin kyllä jo yrityksestä asti.
Seksistä joku kysyi. Meillä on kanssa ollut ihan kuollutta lähes plussasta asti
. Tosin syynä ei ole pelko km:stä vaan se kauhea pahoinvointi ja väsymys. Ei vaan pysty, kun oksettaa. Pussailu siihen oloon kaikista pahinta, kun tuntuu, että tarvitsen tilaa hengittää ja jos toinen tulee niin lähelle niin ahdistun. Tosiaan toivottavasti tähänkin tulisi nyt muutos jos olo paranisi!
Kahvia en ole juonut enää pariin viikkoon. Ei se erityisemmin ällötä, mutta ei tee yhtään mielikään niin en ole juonut. En kyllä yleensä juokaan kuin sen yhden, tosin aina ennen erittäin tärkeän , kupin aamuisin. Esikoisesta join ihan hyvällä halulla koko raskauden.
Diiselikissalle vielä tuplaonnittelut
. Ymmärrän kyllä oikein hyvin sekavat tunteet, mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu
.
Inka ja maha 8+2