Synnytykertomusta..
mietin että laitanko kun miut viimestään tästä tutut tunnistaa mutta menköön. terve vaan
Miullahan niitä supistuksia tuli jo viikkojen ajan lupaavasti mutta lopahtivat aina.. Tuli limatulppaa, masu kuralla.. kaikkee mahdollista "synnytykseen viittaavaa".. Epätoivo alkoi jo iskemään ja maanantaina olin jo heittänyt hanskat tiskiin spontaanista synnytyksestä.
Maanantaina vietiin tyttö mummolaan hoitoon yökylään koska miehellä selkään iskenyt kramppi ja itse en (ymmärrettävästä syystä) rasavilli tyttösen perässä kovin hyvin pysynyt ja jaksanut.
Saunottiin ja vaakamamboiltiin sitten urakalla (miten lie miehekkeen selkä sen kestikin ;D) kun kerran kahdestaan saatiin aikaa viettää.
klo 18 maita alkoikin taas tutut suht kivuttomat säännölliset supistukset. En todellakaan jaksanut innostua asiasta aikaisempien supistusten takia.
Ehdin tunnin pari nukkua ja heräsin KOVAAN supistukseen noin puolenyön aikaan. Taas tunne oli että "joopa joo ja jaahas". Kivuliaita supistuksia kuitenkin tuli ihan sarjana ja paikallani en pystynyt olemaan joten lähdin tytön huoneeseen istumaan ja katselemaan kellosta supistusten välejä: 2-3min ja kipu KOVA. Menin suihkuun ja arvelin supistusten loppuvan siihen. Ennenkuin huomasinkaan puhkuin jo suihkun lattialla kipuani ja päähän tuli ajatus että syteen tai saveen - nyt mennään!
Herätin miehen ja käskin alkamaan pakata kamoja kasaan, ajatuksella tosin edelleen että maitojunalla kotiudutaan.. Meiltä sairaalaan on noin 5km ja taksissa matkalla ehti tullakkin 4 kivuliasta supistusta. Inisin ja puhkutin supistusten voimasta..
Noin kello 01 oltiin sairaalassa, heräämisestäni tähän oli kerennyt mennä vain tunti mutta tuntui paljoooon pitemmältä ajalta. Kätilö otti meidät vastaan ja teki sisätutkimuksen: 4cm auki. Kysyi haluanko kivun lievitystä ja ehdotti heti epiduraalia. Olin hieman hämmentynyt koska kuvittelin että -edelleen- että paskat tää vielä tule kuitenkaan. Sydänääniä seuraava laite laitettiin paikalleen ja hengittelin ilokaasua sillävälin kun kätilö hälytti anestesialääkärin paikalle. Epiduraali laitettiin ja sain hengähtää kivusta. Tämän jälkeen ajan kulusta ei niin hirveästi käsitystä mutta näin se suurin piirtein meni...
Kalvot puhkaistiin ja kätilö totesi lapsiveden olevan vihreää: vauva kakannut veteen. Vettä tuli ihan lorisemalla ja tuntui että niagaranputoukset olisivat alapäästä auenneet. Kätilö kertoi että ei pidä säikähtää, mutta vihreän lapsiveden vuoksi vauva viedään heti synnyttyä kiireellä lastenlääkärin luo imettäväksi, eivät jää rääkäisyjä odottamaan ettei vauva vedä vettä keuhkoihinsa.Tästä tai mistä lie johtuen laitettiin tippaan avaavaa (oksitosiini?) vauhdittamaan supistuksia.
Miulla oli aivan järkyttävä pissahätä kokoajan vaikka portatiivilla sainkin käydä epiduraalin laiton jälkeen. Kätilö vähän epäili että vauva vaan painaa mutta katetroi kuitenkin. Valehtelematta litra tuli katetrilla ulos, eli joko epiduraalin puudutteesta johtuva tunnottomuus tai jokin umpi oli pissaa rakossa pitänyt. Sitten rupesikin kivut pahenemaan eli vauva laskeutumaan...
Nytkytin ja kiroilin supistusten voimasta, kipu aivan kamala.. Kätilö tutki ja paikat auki: saa alkaa ponnistamaan kun siltä tuntuu. En tuntenut supistuksien alkua kunnolla johtuen epiduraalista joten jouduin laitteesta katsomaan milloin piti ruveta työntämään.. Ensin huoneessa oli yksi kätilö, kohta kaksi, kohta saliin pölähti kolmaskin ja vielä neljäs, käskivät ponnistelemaan ja virittivät samalla sängyn alaosaan jalkojen tuet ja yksii "kätilö" ilmoitti että nyt laitetaan imukuppi ja leikataan eppari. Kivuissani en siis tajunnut että tämä kolmas "kätilö" olikin lääkäri ja nyt on kiire: vauva sydänäänet liian matalat ja epäily että kuristuu napanuoraan.
Vauva tuli ulos pienellä imukupin avulla klo 5:44, pää oli vain hitusen väärässä asennossa ettei vauva ollut päässyt tarpeeksi alas. Odotetusti napanuora leikattiin vauhdilla ja vauvaa viemään lähtenyt kätilö huikkasi jotain pojasta.
5-15min päästä vauva tuotiin takaisin (olin hitusen sekaisin kaikesta tästä etten aikaa edelleenkään tajunnut) ja annettiin rinnalle.. Voi sitä tummaa tukkaa, 10 sormea ja 10 varvasta, ihana täydellinen pieni poika <3 3395g 49,5cm pipo 35,5cm
Lastenlääkäri oli imenyt kehkot ja onneksi vauva ei ehtinyt kakkavettä hörppäämään. Adgar 9-9-9
Alapää kursittiin kasaan ja onneksi eppari ei mahdottoman kokoinen (mutta silti kipeä au au!). Pari tuntia vietettiin salilla ja sitten synnyttäneiden osastolle. Tänään kotiuduttiin
Peikko ja poika