Kesäkuun Kastehelmet 2012 **HUHTIKUUSSA**

Tervetuloa Mörri! (Muistinkohan nimen oikein :ashamed: )

Neuvola oli aamulla ja kun viimeksi oli paino laskenu niin nyt se oli sit ottanu vähä kiinni Ja mun tiistaina viemä pissatesti labraan oli muuten puhdas
Paino : +950/vko
Turvotus: +/-
RR: 111/73
SF: 32,5 ja taas heitettiin sinne yläkäyrille vaikka mun maha oli kuulemma laskeutunut melko paljo!
Lisäksi meidän "kikko" oli nyt kääntynyt päällensä ja toivotaan että pysyykin sielä! Sykkeet oli +140 :heart:

Niinku viimeksi taisin kirjoitella että täällä oli sunnuntaina niitä menkkajomotuksia ja hieman myös maanantaina jonka seurauksena vein tuon pissatestinkin labraan, joka oli onneksi puhdas. Tuon maanantain jälkeen mun kivuttomat supistukset on tosiaan ottanut askeleen eteenpäin ja tuntuu nyt hieman epämiellyttäviltä eli vähän ottaa kipeetä, menee joskus vyömäisenä kipuna selkäpuolelle (Ei siis voi vielä verrata niihin loppullisiin suppareihin mitä on luvassa ) ja näistä oli sit puhetta neuvolassa + niistä mun että kun istun hieman kauemmin (mitä töissä tulee tehtyä) niin tulee niitä ku nousee niin vihloo alakertaa inhottavasti ja sukkapuikot tulee esiin ja on sellainen tunne että tuolta alakerrasta tulee ihan just jotain housuihin, pissat, lapsivesi tai lapsi Ja nyt sit eilen illalla noi supparit alko ottaa myös tuonne perspuolelle eli tuntuu että on kakkahätäkin... huoh Päivät menee ok, lukuunottamatta noita jos on istunu kauan, ei päivisin niin supistele mutta illat on ollu raskaista. Niin neuvola täti passitti mut saikulle tän ja huomisen päivän eli täällä kotona nyt sit ollaan ja huomiseksi se hommas mulle lääkärin (joka kattoo sit et oonko saikulla ens torstaihin asti kunnes äippäloma alkaa), lääkäri tarkistaa ettei tuola alakerrassa ole tullut muutoksia. Ite oisin voinu ihan hyvin sinnitellä tän viikon, mutta kuulemaa asia pitää tarkistaa, mutta ite en siltikään usko että jotain muutoksia ois näillä tullu tuonne kohdunkaulaan. Käydään nyt huomenna tsekkaas No, ainakin päikkärit otin tuossa, enkä meinannu sit saada itteeni ylös millään tuolta soffalta... Nyt sit pitäis välttää kuulemma likan nostelua ja rasitusta että jaksaisin päivät hyvin loppuun, se kyllä on ollut että iltasin oon ollu tän viikon ihan puhki, toki syy voi olla sekin että mies oli työreissussa ja oon tosiaan joutunu nostella ja kannella esikoista täällä, mitä oon yrittäny välttää mahdollisimman paljon, mutta tuleehan niitä tilanteita...

Kylpytuki oli mun mielestä hyvä keksintö, meillä oli se esikoisella käytössä ja lapsi tosiaan vaikka onkin ihan vastasyntynyt niin pysyy siinä hyvin, itellä kans ongelmia ollut joskus tenniskyynerpään kanssa ja varuuksi se ostettiin ettei turhaan rasittais käsiä, kun muutenkin joutuu pidellä ihan tarpeeksi vauvaa käsivarsilla

Jaahans, jos keittäis itelle kaffit, kävis kaupassa ja hakisi lapsen hoidosta

PikkuMyy ja kikko 33+5

 

Sanmar: Ei mulla ainakaan esikoisen aikaa ollut mikään kovakourainen tuo vika lääkärineuvola. Pukamilta kuulostaa nuo sun vaivat... täällä kohtalotoveri.

Mun kaveri vaan pelotteli ton vikan lääkärineuvolan tutkimuksen kovakouraisuudella. Oli siis käynyt samalla lääkärillä, jolle mulla oli aika tänään. Mutta ei tosiaankaan ollut normia sisätutkimusta kummempi, eli ei tuntunut oikeastaan missään. Eli turhaan stressasin.

Tänään tosiaan oli viimeinen lääkärineuvola. Viikkoja 34+6. Tai virallisen la:n mukaan olis 35+0 poks tänään, mutta mä oon alusta asti tykännyt laskea noi viikot vauvan koon mukaan. Vauva on vastannut aina mun kierron mukaista la:ta, joka 1.6. Eihän siinä oo kuin yksi päivä eroa, mutta oon niin tottunut poksumaan perjantaisin, että mennään nyt sen mukaan Niin takaisin itse asiaan, eli siihen lääkärikäyntiin. Kaikki oli ok. Paras uutinen oli, että murunen oli kääntynyt "oikeinpäin", eli raivotarjontaan =) Olin ihan varma, ettei toi meiän neiti ymmärrä omin avuin kääntyä, kun on aina majaillut siellä perätilassa, mutta päättipä yllättää mamman iloisesti Lääkäri halusi varmistaa tarjonnan vielä ultralla ja kävin sitten terveyskeskuksen puolella ultrassa. Ja pakko se oli uskoa, kun omin silmin näki siitä ruudulta, että pää oli alhaalla. En vaan tajua, etten oo huomannu mitään isompaa muljahdusta. Luulisi, että jossain tuntuu, kun tuollainen oletettavasti jo yli 2kg möykky heittää mahassa voltin Kohdunsuu edelleen kiinteä ja kiinni ja kanavaakin 3cm, joten mitään ei sillä suunnalla vielä tapahtunut. Sf-mitta oli 31,5cm (sama kuin viikko sitten).

murukka toivotaan, että kutina helpottaa, eikä olisi mitään hepatoosia!

Sanmar + superpapunen 34+6

 

Sainkin jo kaikki tulokset ja maksa arvot oli reippaasti siellä hyvällä puolella ja sappiarvotkin vain 5,6 kun raja raskausaikana on 10 (normaalisti 6).
Eli joku muu mua kutittaa

Sanmar mulla oli viime raskaudessa just noin, että rv 35+ jotain ultrattiin, kun vauva oli ollut miten äin sattuu koko raskauden siihen asti, mutta ei ikinä raivotarjonnassa. No tässä ultrassa se oli kuin olikin oikeinpäin, mutta sitten 40. viikolla olikin perätilassa taas ja en tosiaan ollut huomannut mitään kääntymistä. Eikä ole tarkoitus masentaa Toivotaan että vauva pysyy nyt pää alaspäin.

Mullakin on nyt vauva raivotarjonnassa ollut jo jonkin aikaa liikkeistä päätellen ja neuvolassakin oltiin sitä mieltä ja toivon todella että olis loppuun saakka niin. Mulla on synnytystapa arvio 36+4 ja sitten varmasti ultrataan vielä, mutta toki se voi mun tapauksessa senkin jälkeen vielä kääntyä.. Saa jännäillä loppuun saakka opcorn:

Tosin vauva majaili nyt jo melko alhaalla, että ehkä tämä vauva on ihan oikeasti nyt itselleen sopivassa tarjonnassa näin päin. Jos esikoisella olikin joku mukavuus syy siihen perätilaan.


Miten täällä jakautuu toista tai kolmatta, neljättä, jne odottavien synnytystavat?

Nyt olis ehkä hyvä aika verestää vähän muistoja, jos omasta synnytyksestä tulee mieleen joitain hetkiä ja ajatuksen arvoisia asioita?
Minkälaisia synnytyksiä teiltä löytyy? Onko jotain jäänyt hampaankoloon tai mietityttämään?

 

Täälläkin oli tänään nla ja kysyin siellä siitä että ku oon Rh+ ja esikoinen oli sinivalohoidossa keltaisuuden takia ni eikö pitäis ottaa jokku verikokeet viel loppuraskauesta... ja olin oikeessa! siis pitää ottaa. sanoikin nla täti että olipa hyvä ku ite hoksasin kun hän ei ollu hoksannu laittaa muistiin alkuraskauden aikaan mihinkään tuota mun kohalle.

Verikokeitten lisänä tulee myös jotai rautakokeita vielä mitä ei oo otettu.

sf tais olla jottai 33. eli eipä oo laskeutunu ainakaan.

paineet oli ok ja pissa puhdas!

mulle tuli viikolle 36+ 5 tais tulla lääkäri nla. täällä meilläpäin lekuri on nii harvoin että se aika laitettu millon vaan mahdollista.

rt oli vauva edelleen.

tänään pinnasänky saatu haettua makkariin. pitäis punkka vielä kaivaa varastosta
ainii sairaalakassia pakkaaville.. kannattaa ottaa muuten ainaki oma hoitoaine mukaan että saa tukan selväksi ja tietenki hiusharjan. ni ja tosiaan se muovipussi likaisia kamppeita varten. Mulla oli esikolla mukana semmoinen onkohan ne MAM:in tutteja joissa on se nuppi ja joku kuvaki monesti.. ni vauva ei tykänny siitä yhtään, ei jotenki passannu suuhun ja sit kitisi kotimatkalla.
Tälläkertaa otan iha ainun ensitutin. semmoisen just iha tavallisen, se osoittautu meillä silloin ainaki parhaaksi tutiksi, just ne ainun.

kukkasia oon istutellu ja ostin kukien siemeniä jotka tässä aattelin multaan laittaa. Semmosia kukkia joista voi tehä leikkokukkia kesällä.. aattelin et jos tekis sit vaikka ristiäsiin ite kukka asetelman pöydälle niistä

 

ainii joo yhteen juttuun oon törmänny meiän kaupoissa.. Tääl ei oo paksuja terveyssiteitä siivellisiä!!!!!!! mä tykäisin et olis siivet. Siis ei ees allwayssin maxi siteitä oo meiän marketissa. iha peestä.

 

Selvästi on viime aikoina jutut alkaneet kallistua synnytyksen, sairaalakassin jne puoleen! Olen itsekin koko ajan ajatellut, että n.2kk vielä, mutta itse asiassa laskettuun aikaan on 1,5kk. Voihan se olla, että vauva tällä kertaa syntyykin etuajassa eikä vasta lasketun ajan jälkeen. Mutta mistä tietää.

murukka kyseli synnytystavoista. Tänään just radiosta kuulin, kun Haikaranpesän kätilöä haastateltiin, ja hän kehotti olemaan suunnittelematta synnytystä liikoja. Että ei esimerkiksi voi tietää, pääseekö ammeeseen vai ei, toivoa voi, muttei saa miettiä, että synnytys on pilalla, kun ammeeseen ei päässytkään. Itse en päässyt, kun esikoista menin synnyttämään, sillä lapsivedet olivat menneet ja sitten ei pääse tulehdusriskin takia. Ja kun synnytystä odoteltiin 1,5vrk, sekin oli suunnittelematonta. Ja mulle laitettiin sitten lopulta tippaletku, vauvan päähän heti anturi ja ehkä vielä jotain muutakin piuhaa, kun synnytystä käynnistettiin/vauhditettiin tipalla. Liikkuminen oli siis tosi vaikeaa, vessassa käynnistä puhumattakaan siinä synnytyksen aikana! Toisessa synnytyksessä sain letkut vasta spinaalin laittamisen jälkeen, se oli helpompaa. Pääsin ammeeseenkin, kotona olin suihkussa, kävelin, käytin kaurapussia. Esikoisen synnytystä vain odoteltiin jättivaipoissa ja sitten olinkin letkuissa ja 2min välein tulevissa supistuksissa kiinni koko kuusituntisen. Onneksi epiduraali auttoi, ja synnytys käynnistyttyään oli lyhyt. Molemmat lapset olen ponnistanut maailmaan ehkä vielä hieman puudutteiden vaikutuksen alaisena ja puoli-istuvasta asennosta. Mulle ei muuta tarjottukaan, enkä osannut pyytää, ja toisaalta olin juuri 1,5-2h aikaisemmin saanut ne puudutteetkin ja valmiiksi sängyllä. Saa nähdä, millainen kolmas synnytys sitten tulee olemaan, tai onko se sitten sektio, jos vauva ei käänny.

Mullakin on muuten iho ollut kutisevampi nyt. Mutta olen laittanut mun ihottuman piikkiin, ja ehkä johtuukin siitä. Ainakin iho on nyt jostain syystä kuivempi ja tietyt samat ongelmakohdat ovat pahimmat (esim. taipeet) mitkä ennenkin.

 

Onko noissa sairaaloissa sitten ero, kun meidän sairaalassa kyllä mielestäni saa olla ammeessa vaikka vedet olis menny, tai ainakin näin mä ymmärsin????

 

..Tyksissä ei saa kuulemma olla ammeessa, jos on vedet menny..

 

Mie pääsin ammeeseen vaikka vesiä oli jo tihkunut, mut lienee vissi ero siihen että lapsivettä ois oikein hulahtanut..? Lämmön mittas kätilö miulta ja sitten pääsin altaaseen, jos lämmöt on vähänkään koholla niin eivät päästä täällä.
Miulle se amme oli pettymys koska se vesi ei saa olla 37asteista lämpimämpää, miuta rupes paleltaa siinä. Kuumassa suihkussa istuin jumppapallon päällä, se ehkä autto vähän paremmin.. Sen jälkeen laitettiinkin epiduraali ja piuhat vauvan päähän ym. ja vuoteen omana meni loppu synnytys. En ois kyllä jaksanut liikkuakkaan sen puoleen. Kätilö kävi katetroimassa muutaman tunnin välein.. Hyvät naurut saatiin yökätilön kanssa kun miehellä oli patja synnytyssalin lattialla ja tää kuorsas ihan tajuttoman kovaa Ei ressannu ainakaan.

mut en oo suunnitellut tulevaa synnytystä, oikeestaan oon sulkenut asian mielestäni kokonaan.. Mie vaan toivon että tää syntyis nopeempaa kuin isosiskonsa (säännöllisten supistusten alusta syntymään 33h) ja kivunlievityksessä ei viivyteltäis. Ihan kauheiks meni ne kivut esikoisen aikaan 3cm kohdalla, en pystynyt enää muuta tekemään kuin kouristelemaan, huutamaan ja itkemään.. Epiduraali pelasti onneksi. Sattui vaan yöaika olemaan kun ne pahimmat kivut iskivät, eihän siellä osastolla tainnut kätilöitä olla kuin pari ja ne viuhto siellä ympäriinsä, varsinkin silloin tuntui että semmoista kunnollista ohjausta ja apua ei saanut. Aamuvuoroon tullut kätilö sitten ottikin paremmin ohjuksiinsa tilanteen.. Tyttö siis syntyi vaille 10 aamulla, sairaalalle mentiin edellisenä iltana että kolmen vuoron kätilöt tuli tavattua..

Sitten siellä synnyttäneiden puolella meininki oli hoitajien puolesta sama, että ei siellä ohjausta saanut ja kipulääkkeitä sai odottaa parikin tuntia. Mutta miun sympatiat meni hoitajille, koska siellä osastolla oli ihan mahdottomia mammoja jotka takertuivat niihin hoitajiin täysin.. Itse sitten vaan hymähtelin sille meiningille ja yritin opetella asiat ihan itse maalaisjärjellä (ei käyty missään valmennuksissa) eikä mitään ongelmia tullut.
Että rakkaat kanssa odottajat, näin sivusta seuranneena, VAIKKA ne hoitajat/kätilöt ovat siellä osastolla teitä varten, niin huomatkaa että siellä on myös muita potilaita jotka saattaisivat tarvita apua, älkää omiko heitä.
Niinkuin kaikkialla, hoitohenkilökuntaa on aivan liian vähän mutta älkäämme syyttäkö heitä jotka parhaansa tekevät.

Peikko ja Otus 32+0

 

Synnytysten kulku on mun kohdalla mennyt miltei saman kaavan mukaan.

Ensimmäistä odottaessa mulla todettiin hepatogestoosi ja siksi synnytystä lähdettiin käynnistelemään 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Sain niitä lääkemurusia kohdunsuulle pari kertaa päivässä, mutta ei tapahtunut mitään. Viidentenä käynnistely päivänä lääkäri sanoi vähän "avittavansa" eli lääkettä laittaessaan jotenkin sormillaan avitti kohdunsuun avautumista. Siitä alkoikin miltei heti kunnon supistukset. Kohdunsuulla ei tapahtunut alkuun juuri mitään. Olin siis osastolla (en synnytysosastolla) odottelemassa, että päästään tositoimiin. Mies hieroi alaselkää ja hoitaja ehdotti, että voisin kokeilla lämmintä suihkua. Se auttoikin tosi hyvin. Olin siellä yksin ja sain keskittyä vain itseeni ja syntyvään vauvaan. Se on jäänyt ehkä parhaana muistona mieleen synnytyksistäni. Olin niin omissa maailmoissani, juttelin ja jopa lauloin vauvalle. Mies katseli sillä välin telkkaria. Välillä kävin käyrillä ja tarkistettiin kohdunsuun tilannetta. Jossain vaiheessa muistan kohdunsuun olleen auki 4cm ja sen jälkeen kävely tuntui vaikealta (jalat eivät kantaneet) ja supistukset vahvistuivat. Aika nopeasti sen jälkeen alkoi tulla jo ponnistuksen tarve ja hoitaja soitti synnytysosastolle. Siellä ei ollut tilaa ja käskivät odottaa. Onneksi hoitaja näki, ettei enää voinut odottaa vaan menimme sinne joka tapauksessa (hissillä ja minä sairaalasängyssä yrittäen pidätellä ponnistusta). Huoneeseen päästyämme kyseltiin vielä mitä kivunlievitystä haluaisin ja meinattiin laittaa epiduraali. Sitä laittamaan tullut lääkäri näki ilmeestäni, että tuli väkisin ponnistusta ja käski tarkistaa kohdunsuun tilanteen. Olin 10cm auki eli suoraan ponnistamaan ja kipulääkitys jäi saamatta. Tyttö tuli muutamalla ponnistuksella ulos ja kaikki meni hyvin. Ensimmäisestä supistuksesta laskien synnytys kesti 6 tuntia.

Toisen synnytys alkoi luonnollisesti supistuksilla 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Se eteni samalla tavalla kuin ensimmäinenkin vaikka lähtikin hitaammin käyntiin. Olin ensin kotona suihkussa, pakkailin tavaroita rauhassa, soitin esikoiselle hoitajaa ym. Sairaalassa olin jonkin aikaa ammeessa kunnes meinasin nukahtaa sinne ja halusin pois (oli yö ja mies nukkui tuolilla vieressäni). Sen jälkeen pyörittelin lantiota jumppapallon päällä ja mies kävi lämmittämässä kaurapusseja selälle ja vatsalle. Taas sama juttu, että alkuun kohdunsuu aukeni hitaasti, mutta loppu meni nopeasti ja koko homma ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. Tällä kertaa synnytys kesti 8 tuntia.

Kolmas olikin meidän enkelipojan synnytys. Se oli tietysti erilainen, koska vauva oli kuollut ja vielä niin pieni. Synnytys käynnistettiin ja pieni syntyi parissa tunnissa. Tässä synnytyksessä otin hoitajan suosituksesta homman alussa yhden panadolin, mutta en huomannut sillä mitään vaikutusta. Samanlaiset supistukset silloinkin tulivat, mutta kovin vahvoiksi ne eivät ehtineet ennen kuin homma oli jo ohi. Henkisesti tämä kokemus oli tietenkin se rankin, mutta ei siitä sen enempää...

Niinkuin tuossa aiemmin kerroin, niin toiveita on edellisten kokemusten perusteella. Näitä toiveita on mm. luomusynnytys alateitse, amme / suihku, jumppapallo, lämpimät kaurapussit, synnytysjakkara... Kaikki ei aina mene niinkuin toivoo eli avoimin mielin tälläkin kertaa olen synnyttämään menossa. Kaipa sitä kuitenkin jollain tasolla odottaa samaan tapaan etenevää synnytystä, kun ei muustakaan ole kokemusta. Tällä kertaa ikää on enemmän, kunto huonompi ja eri isä kuin kahden ensimmäisen kanssa eli monta muuttujaa on taas mukana. Saa nähdä miten käy...

Itse en kaipaa henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa. Enemmänkin se häiritsee omaa keskittymistäni kuin auttaa. Tietysti vauvan vointia pitää aina välillä tarkkailla käyrillä ja tarkistaa kohdunsuun tilannetta. Muutoin toivon vain omaa rauhaa, jos kaikki etenee hyvin. Olen enemmänkin sitä hiljaista itseensä vetäytyvää tyyppiä kuin paniikissa kiljuvaa ja miestä solvaavaa tyyppiä.

Jos olette katselleet noita synnytys ohjelmia telkkarista niin mun mielestä se englantilainen ohjelma on todenmukaisempi kuin amerikkalainen versio. Tosin täällä ei taida vesisynnytykset olla mahdollisia kuin ihan muutamissa paikoissa. Se olisi ainakin itselleni ihan toiveykkönen, jos olisi mahdollista Tyksissä. Mietin jopa kotisynnytystä ihan tosissani, mutta mies ei halunnut sitä. Häntä synnytys jännittää enemmän kuin mua, koska ei ole kokenut sitä ennen (lukuunottamatta enkelipojan synnytystä).

Kutinaa on ollut mullakin. Täytyy jutella siitä neuvolassa ensi kerralla. Öisin kutina häiritsee etenkin jalkapohjissa, mutta välillä kutisee ihan joka puolelta. Esikoista odottaessa maksa-arvoissa oli tosiaan häikkää niin voihan se sama vaiva olla taas. Toivottavasti tämä on vain ihon kuivumisesta johtuvaa kutinaa.

Barbbis 31+6

 

Heippa!

Tulinpahan vähän kirjottelee omia juttuja..Ja tietty lukemaan toisten.
Neuvolassa poika vaan edelleen istuu mahassa,jännittää ihan kauheesti ettei meinaa kääntyä=( Isosisko oli kyllä vielä 35 viikollakin istuma asennossa,eli näköjään ottaa siskostaan mallia..
Se pelottaa ainoastaan tässä synnytyksessä,onko muita? sf mitta oli 33..ja vauva voi hyvin masussa.
Se jänskättää myös jos nyt haluaakin mahasta pois,ja lapsivedet menee niin ambulanssilla pitää mennä sairaalaan..entäs jos ukko on duunissa?mihin tyrkkään meidän tytön?
Jotenki en saa vaan mieltäni rauhottumaan tästä asiasta,ja neuvolassa siitä kovasti keskustelinkin..

maritta83 ja mooses 33+3

 

maritta83: täällä toinen vauvan asennosta hermoileva! Siis oikeasti olen välillä miettinyt tyyliin kaupassa lasten kanssa, että mitä jos NYT menisivät lapsivedet!

Mulla tosiaan esikoista odottaessa meni lapsivedet oikein kunnolla, siis tulvalätäkkö lattialle ja sitä vettähän tuli koko ajan lisää. En ollut ajatellut, että lapsivettä muodostuu koko ajan lisää joten sitä myös valui koko ajan lisää! Siksi en päässyt ammeeseenkaan. En tiedä, pääseekö täällä ammeeseen, jos lapsivettä on vain tihkunut.

Eilen illalla vauva möyri vatsassa kunnon isoja liikkeitä. Mietin, olisiko nyt kääntynyt, ja jotenkin on kyllä asentoa vaihtanut! Potkii nyt taas oikeaan kylkeen. Toisaalta tuohon kylkeen potki silloinkin, kun terkkari ekan kerran totesi sen olevan poikittain. Silloin vain pää oli jalkojen "alla" eikä sitä löytynyt ollenkaan. Nyt useamman viikon pää on ollut selvästi tunnistettavissa tuossa oikealla, mutta tänään ei ole. En silti vieläkään ole kovin toiveikas, että vauva olisi kääntynyt raivotarjontaan. Mutta pieni mahdollisuus on! Vatsa on jotenkin eri tuntuinen, helpompi kantaa ja hengittäminenkin tuntuu jotenkin helpommalta.

Viime yönä myös nukuin kunnolla. 9 tuntia ja heräsin vain kerran, ihmeellistä! Veikkaan, että vauvan pää ei ole alhaalla, koska selvisin vain yhdellä vessareissulla... ihmettelen, ettei mun tarvitse ravata vessassa tämän enempää, vaikka mielestäni juon tosi paljon, siis varmaan jotain 3 litraa päivässä.

 

ihanaa joku toinenkin joka miettii tätä asiaa..
Siis mullakin tuntuu liikkeet ja potkut millon mistäkin,joten en tiedä vaikka välillä oiskin pääalas päin..Toivottavasti kääntyy itse pian oikein päin..
Mulla on 2 viikon päästä neuvola ja sieltä saan sitte lähetteen äitiyspolille jos poika vieläkin istuu.

 

maritta, mullakin nökö on istuma-asennossa. Eikä mahdu enää kääntymään (kohtu pieni / oudon mallinen).. Mä oon miettiny sitä, et jos se käynnityykin ite, ni pitääkö sit sanoa, et haluaa sektion? :O Kylkaisitnii..

Emby^ ja hikkaava nökö 32+4 :heart:

 

Ihanalta kuulostivat Barbamamam synnytykset, tietenkin lukuunottamatta enkelivauvan tilannetta. Juuri noin toivoisin saavani kokea tulossa olevan tapahtuman! Esikoisen synnytyksestä jäi mulle vähän ristiriitaiset tunnelmat, kaikki ei mennyt ihan kirjanoppineesti.

Supistelut alkoivat ke-to yönä kahden aikaan ja kellottelin niitä siinä maatessani 5-10 min väleille, koko yön. Aamulla soittelin ohjeita ja to päivä meni kotona ja ulkona kävellessä, välillä ammeessa maaten ja lukien. Illalla viiden jälkeen tuntemukset alkoivat olla sen sorttisia, että soittelin taas sairaalaan ja sain ohjeeksi lähteä tulemaan. Me asutaan ihan vieressä, joten sen 500m kävelin, parin minuutin välein pysähdellen. Päästiin sairaalaan käyrille ja samantien menivät vedet, ihan loristen. Eikun vaatteita vaihtamaan ja saliin, auki oli 2cm. Olisin halunnut istua pallolla, mutta ilokaasun letkut olivat niin lyhyet (!!!), että oli mahdotonta pyöritellä lantiota pallolla ja naukkailla kaasua samaan aikaan. Myös seisominen olisi ollut asennoista mukavampi, mutta siihenkään ei letkut riittäneet. Siis mielestäni jotain ihan uskomatonta, että sitä kurkkuputkea on pitäny säästellä sen naamarin päässä niin, että käyttäminen on mahdotonta!! Siirryin siis sängylle pötköttelemään ja naukkailin kaasua. Kätilö kävi katsomassa tilannetta ja totesi 10 maissa illalla, että voitaisiin laittaa epiduraali. Otin tiedon erittäin onnellisena vastaan, kivut olivat jo aika sietämättömät.

Siitä se ilo sitten aukesi. En kertakaikkiaan pystynyt olemaan paikallani, supistuksia tuli ihan jatkuvalla syötöllä, peräperää peräperää. Lääkäri ei onnistunut saamaan katetria paikoilleen, vaan sen pää otti aina johonkin hermoon ja koko toinen jalka oli kuin tulessa. Huusin kivusta ja yrittäminen oli pakko lopettaa. Samaa kokeiltiin vielä hetken kuluttua uudelleen, mutta supistukset tulvat niin yhtenäisinä, että ei edelleenkään onnistunut. Siis kun noissa telkkariohjelmissa ihmiset aina välillä kävelee ja istuu nojatuolissa, niin mun kohdalla ei kyllä ollu tuon 2cm:n jälkeen hetken taukoa supistusten välissä. Ei puhettakaan, että olisin päässyt sängystä itse ylös.

Mulle laitettiin sitten kohdunkaulan puudutteita, yhteensä 3 kertaa, aina tunnin-puolentoista välein. Ei sitten mitään helpotusta, kuin pieru saharassa... Avautuminen ei edennyt, koko kroppa kramppasi ja sain kokeilla ammetta, vaikka vedet olivatkin jo menneet. Myös mulle vesi oli liian kylmää ja pohjatulppa ei pitänyt, vaan veden pinta vajui koko ajan. Takaisin omaan huoneeseen pyörätuolilla ja tilanteen tarkistus. Kätilö arveli, että oltaisiin niillä rajoilla, että kerran annettava spinaali voisi viedä synnytyksen loppuun. Otin tiedon helpottuneena vastaan ja lääkäri tulikin aika pian. Helpotus oli sanoinkuvaamaton.

Puudutus ei kuitenkaan riittänyt, vaikka avautuminen jatkui huomattavasti nopeammin sen jälkeen, kun kroppa pääsi rentoutumaan. Tuskan hiki alkoi tulla, kun rupesi näyttämään siltä, että spinaali ei riitä loppuun asti. Onneksi sen puudutteen rippeiden avulla saatiin vihdoin laitettua epiduraali ja sen avulla pääsin maaliin asti. Lapsen sykkeitä tarkkailtiin piuhoilla päästä koko ajan ja välillä näytti jo huolestuttavalta. Lopulta lääkäri päätti, että avustetaan hiukan imukupilla ja esikoinen saatiin maailmaan välilihaa leikkaamalla ja muutamalla isolla repeämällä pe aamuna 6.25. Verenpaineet tippui mulla verenhukan takia hetkessä niin alas, että lapsi rinnalla meinasin pyörtyä siihen sängylle... Isä sai sitten antaa pullosta ensimmäiset huikat kun mua paikkailtiin.

Osastolla ei päästy perhehuoneeseen mun kunnon takia, mutta ajasta jäi silti hyvät muistot. NKL:lla on käytäntö, että kaikilla hoitajilla on "omat hoidettavat" ja oma hoitajalla sattui olemaan viikonlopusta johtuen pitkät vuorot ja hän oli paikalla kaikkina kolmena päivänä. Ihana vanhan kansan ihminen, jonka kanssa käytiin hiukan pieleen mennyttä synnytystä läpi keskustelemalla. Myös meidän kanssa synnytyssalissa koko yön viettänyt kätilö kävi seuraavan työvuoronsa loputtua tervehtimässä osastolla, mikä oli mielestäni tosi mukavaa. Osastolla olosta ei jäänyt ollenkaan sellainen olo, että olisin ollut yksin tai ettei minua olisi autettu siinä, missä toivoin apua. En päässyt liikkumaan ensimmäisenä päivänä lainkaan ja vielä seuraavanakaan en uskaltanut yksin nousta vaihtamaan vaippaa vauvalle, sillä meinasin pyörtyä heti pystyyn noustessani. Onneksi mies oli paikalla päivät ja yöllä sai hoitajan paikalle tarvittaessa.

Ihanaa avautua ja kertoa kokemuksesta, jotenkin helpottaa valmistautumista tulevaan. Neuvolalääkäri sanoi, että toinen tulee helpommin...tekisi mieli uskoa. Itse olen kysellyt, että miksei sitä epiduraalia voisi katetrina laittaa jo etukäteen, silloin ei tiuhat supistukset estäisi jne. Lääkkeen voisi sitten laittaa katetrin kautta myöhemmin. Syy siihen, miksei näi toimita on kuulema se, että tällöin lääkärin pitäisi tulla paikalle kahdesti, ensin laittamaan katetri ja sitten antamaan ensimmäinen lääkeannos. Lisäannokset saa sitten antaa kätilökin. Mun synnytyksessä tämä käytäntö kyllä oikeasti tarkoitti sitten sitä, että lääkäri kävi paikalla kolmesti antamassa kohdunkaulanpuudutteita ja vielä kertaalleen sen spinaalin, sen lisäksi että lääkäri antoi tai yirtti antaa epiduraalia kahdesti ennen kolmannen kerran onnistumista... että se siitä käyntien lukumäärässä säästämisestä.

Jossain takaraivossa siis hiukan hirvittää, mutta suhtaudun kuitenkin positiivisesti. Viimeksikin homma päättyi hyvin, hyvin se päättyy nytkin. En suunnittele mitään etukäteen, sillä koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Tämä kerta voi olla ihan toisenlainen tai sitten ei

Kiitos "kuuntelusta" =)

Höpöttäjä75

 

Tänään on eka äitiyslomapäivä ja samalla oli käynti äitiyspolilla... Painoarviot A:lla 2,2kg ja B:lla 2,5kg. Mulla kohdunkaulaa jäljellä enää 1,5cm ja oon kuulemma auki jo 5cm (!).

Synnytystavasta puhuttiin, tällä hetkellä sektio jos sattuu syntymään kahden viikon sisällä, muuten tarkistetaan 2vkon kuluttua a-vauvan asento. Sanottiin että kyllä on alatiesynnytys vielä mahdollinen jos a-vauva on yli 2,5 kiloinen ja se kääntyy oikeinpäin. Ja jos lapsivedet menee kotona, ehdottomasti ambulanssilla sairaalaan ja pyysivät käskemään miehet viemään koko matkan MAKUULLA

Nyt rupeaa jo jännittämään tapahtuukohan tää jo kahden viikon sisällä... Sairaalakassi on kyl melkein valmiina. Lähtöä odotellessa...

malendra 34+5

 

täällä moni miettii jo synnytystä ja ite olen miettiny paljon että onko jotain ennakoivia merkkejä joista vois päätellä että synnytys on lähellä.
kävin tuola keskusteluja lueskelemassa ja tämmöstä listausta sain aikaseks...
-ihon kukkiminen
-kova hikoilu
-mahan tyhjeneminen
-vauvan laskeutuminen (joka pitäs tapahtua 2-3vk ennen synnytystä)
-huonovointisuus
-ylivilkkaus/väsymys/ei saa mitää aikaseks
-päänsärky
-selkäsärky
-painontunne
-liikkuminen hankalaa (ymmärsin että kipujen ja vauvan laskeutumisen vuoksi)

te jotka lähdössä synnyttämää toistamiseen ym. niin lisäilkää jos tulee mieleen jotain vastaavaa ite en muista mitää tämmösiä esikoisesta mutta se olikin äärettömän helppo raskaus
en laittanu tähä supisteluja, vedenmenoja ym kun nehän nyt on ihan selkeet merkit
tää oli tämmönen mitä tapahtuu viikkoja ennen ja vois olettaa että kohta saa pienoisen vauvelin syliin

noita merkkejä kun seurailee niin mulla sit varmaan synnytys jo ovella
iho alko kukkimaan tuos viikko sitten ja samoihin aikoihin nivuskivut muuttuivat todella kauheiksi ja paine alapäässä on kamala :/
muutaman päivän oon saanu juosta vessassa kun maha tyhjenee ihan urakalla (eikä oo ollu mahan kans mitää ongelmia koko raskausaikana)
pahaolo saattaa yllättää ajasta ja paikasta riippumatta.
väsy ja energisyys vaihtelevat hurjalla tahdilla ja oon ruvennu hikoilee öisin ihan mielettömästi
selkää on myös ruvennu juilimaan todella ikävästi ja kun tää aika on menny nii hienosti ilman särkyä kun normaalisti mulla on selkä aina kipeenä.
jaa nii ja sitten vielä tuo ihana päänsärkykin on ollu ajoittain riesana mutta se saattaa kyllä johtua ihan auringosta

 

Höpöttäjä75: sulla on kyllä ollut rankka tuo ensisynnytys. Mutta toinen on varmasti helpompi! Mullakin vei esikoista odottaessa 2,5cm:iin aukeaminen kauan. Siis supisteli 12 tuntia yhden yön ajan (plus parina edellisenä yönäkin jonkin verran, muutamia tunteja kipeitä supistuksia) ja sitten tipassa "jatkuvaa supistusta" kolmisen tuntia, tämän jälkeen tulos: 2,5cm auki. Toisen lapsen kanssa en edes tuntenut olevani vielä "kunnolla" kipeä, vaikka olin 6-7cm auki. Tai silloin tuli juuri yksi kunnon megapitkä supistus, jonka jälkeen sain heti spinaalin. Siitä puolentoista tunnin päästä ponnistamaan.

Matte07: lisäisin listaan vielä limatulpan. Itselläni en kokonaista tulppaa ole nähnyt, mutta valkovuoto on synnytyksen edellä muuttunut ensin limaiseksi ja sitten lopulta on tullut sellaista vuotoa, jossa on veriviiruja seassa. Kummassakin tapauksessa tästä parin päivän päästä vauva on ollut maailmassa.

malendra: onpa sulla paikat tosiaan jo auki, 5cm! Voivat syntyä lähiaikoina ja nopsaankin! Jännää.

 

Malendra hui! Mulla kohdunkaulaa vajaa sentti jäljellä, paikat pehmenneet ja 1,5cm auki... Sain jo ne keuhkoja kypsyttävät kortisonit Meillä painoarviot oli ke A 2500g ja B 2600g, A tosin ei ollut helposti mitattavissa kun oli jo niin alhaalla... Molemmat ovat RT...Nyt toivon etteivät ala syntyä viel tänään ku vasta la klo24 jälkeen pääsen Jorviin eli tohon lähelle... Nyt kutsuis naistenklinikka, jonka sijainnista en edes ole tietoinen

Viikkoja täälläkin 34+5

 

malendra: Hui, jopas on paikat suht kypsinä. Nyt alko jänskättämään. Tsemppiä!

Mulla eka synnytys meni aikalailla saman kaavan mukaan kuin Aannalla. Vedet meni torstaina n. klo 14 ja poika synty perjantaina iltana 20.01. Synnytyssali tuli tutuksi, samoin neljän vuoron kätilöt. Supparit lakkas torstai-iltana, mutta yön vietin kuitenkin salissa, jossa en oikein saanut nukutuksi muista saleista kantautuvien synnytysäänien takia. Perjantai aamusta sainkin sitten ab-tipan lv menon takia sekä oksitosiinitipan vauhdittamaan synnytystä. Jossain vaiheessa vauvan päähän laitettiin scalp-anturi kun mahan päältä ei saatu kunnolla ääniä. Niissä piuhoissa kyljettiin sitten ympäri synnytyssalia useampi tunti. Joskus kahen kolmen aikaa supparit alko tuntumaan sen verran ilkeinä, että pyysin ensin kauratyynyn ja sitten n. tunnin päästä halusinkin jo jotain järeämpää kun ei pystynyt olemaan mitenkään päin. Kaikesta huolimatta nytkin suuntaan synnärille avoimin mielin ja toiveena pärjätä omilla suppareilla.

Matte: Mulla ei ollut mitään ennakoivaa. Googlettelin erittäin tympääntyneenä tietokoneelta synnytystä ennakoivia merkkejä, jolloin yks kaks tunsin, että jotain olis tulossa. Kiirehdin vessaan ja sain huosut alas, niin johan holahti lapsivedet. Limatulppaa kyllä saatto osissa jonkin aikaa, mutta kun ei oo tarkkaa havaintoa millaista se on niin ei voi täysin sanoa. Tosin saman tyyppistä vuotoa mulle on nytkin ilmaantunut, sellasta paksuhkon sitkeetä hieman kellertävää ja klimppistä limaa, joka tulee juoksevan valkkarin kanssa.

Mupelo ja sintti 35+4

 

malendra: Oih miten jännää! Sulla on todennäköisesti lähtö aika lähellä. Eikö kaksoset yleensä synnykin ennen laskettua aikaa ilman käynnistelyjäkin?

Höpöttäjä: Tsemppiä! Yleensä toinen on tosiaan jo helpompi monestakin syystä. Yksi on tietenkin se, että itse tiedät mitä on edessä, miltä "ne oikeat" supistukset tuntuu, miten reagoit kipuun ja lääkitykseen ym. Monesti toinen on myös ensimmäistä nopeampi synnytys. Mun kohdalla eka oli nopeampi sen käynnistyksen vuoksi. Silloin supistukset olivat heti vahvoja kun luonnostaan alkaneet voimistuivat pikkuhiljaa.

Noihin ennakoiviin merkkeihin suhtaudun itse hieman huvittuneesti. Mielestäni ne kuuluvat samaan kategoriaan kuin sukupuolen veikkaukset "vanhan kansan" menetelmin. Kaikki nuo "oireet" kuuluvat loppuraskauteen eivätkä suoraan liity alkavaan synnytykseen. Loppuvaiheessa olo alkaa olla tukala, kun vauva on jo iso ja vie yhä enemmän tilaa. Vauva painaa sisäelimiä ja aiheuttaa erilaisia kiputiloja, vaikuttaa vatsan toimintaan ym. Vauva laskeutuu jossain vaiheessa ennen synnytystä - toisilla paljon ennen ja toisilla vasta ihan loppumetreillä. Laskeutuminen muuttaa olotilaa, koska vauva painaakin eri kohdissa ja potkii eri paikkoihin. Ei noiden perusteella siis voi päätellä, että synnytys on käynnistynyt tai edes lähellä. Tosiaan vasta kunnon supistukset tai lapsiveden meno kertoo synnytyksen alkamisesta. Sen kyllä tietää, kun se alkaa =) Jos mietityttää onko tämä nyt sitä, se todennäköisesti ei vielä ole ainakaan kovin lähellä eli voi odotella ihan rauhassa sitä varmuutta.

Ensimmäistään odottaville sanoisin vinkiksi, ettei kannata toivoa / olettaa synnytyksen käynnistyvän ennen laskettua aikaa tai viimeistään silloin. Ihan yhtä suurella todennäköisyydellä synnytys alkaa 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen. Laskettu aika on vain keskimääräinen arvio. Todennäköisempi haarukka on +/- 2 viikkoa lasketusta ajasta eli lähes kuukausi on ihan yhtä todennäköistä h-hetki aikaa. Tässä loppuvaiheessa on luonnollista käydä kärsimättömäksi. Niin käy meille jokaiselle. Jos on asennoitunut valmiiksi kovin aikaiseen synnytykseen, ne lasketun ajan jälkeiset päivät ovat ihan piinaa. Olenkin itse koittanut asennoitua tässä vaiheessa, että raskautta on jäljellä vielä 8-10 viikkoa eli mennään vähintään sinne laskettuun aikaan ja hyvin todennäköisesti ylikin. Silti se loppuahdistus varmasti iskee jossain vaiheessa, mutta toivottavasti vähän myöhemmin

Barbbis 31+5

 

Peesaan Barbbista tuon la:n suhteen. Itsekin asennoitunut siihen, että vielä on jäljellä sellaiset 6,5 vko.

 

Malendra
oi oi kun kuulostaa jo jännältä ) Aika paljon oot jo auki

Ensimmäinen neuvola Tampereella ja uudella terkkarilla takana. Oon tosi tyytyväinen. Aivan mahtava ja osaava terkkari! Tuli olo että nyt ainakin oon ihmisen kanssa tekemisissä joka oikeesti osaa ja tietää! Hienoa!!

Neuvola kuulumisia. Suluissa edellinen käynti 29+4.
Paino +500g/vko (+200g/vko)
RR 120/67 (132/71)
Pissa puhdas (puhdas)
Hb 115 (107) --> jee itsestään noussut ilman rautalisää!
SF 29,5 (30.0)
Tarjonta RT2 (ei löytynyt) eli vauvan takapuoli ja selkäranka oli oik.puolen.
Syke +145 ( 145)

Tarjonta oli tosiaan rt eli sama kun uä:ssä 3vkoa sitten. Ei saanut päätä kiinni kun pää jo niin alhaalla. Huomasinkin viime viikolla että mun maha on selvästi laskeutunut--> närästys ja hengittäminen helpompaa mutta mm. häpyliitoksen kivut lisääntyneet. Nyt sitten odotellaan aikaa Taysiin tuohon meidön pojan koon arviointiin

Tänään kävellessä tuli ekat ensimmäiset kipeät supistukset. Sellaiset puukkomaiset viillot tonne alakertaan ja mahakovaksi. Piti aina pysähtyä tai ei olis kivulta voinut ees liikkua. NICE :flower:

:heart:Hemutus ja Möykky 31+5:heart:

 

LA:sta: mä alan jo NYT olla kärsimätön. Eikä ole edes 34 viikkoa täynnä. Olen vaan väsynyt tähän väsymykseen, siksi onkin kauhistuttavaa ajatella, että pahimmillaan vielä 8 viikkoa odotusta jäljellä!! En edes tiedä, milloin täällä käynnistellään, 10pv yli la:n vai vasta 14pv yli. Juhannuksen jälkeen sitten viimeistään varmaan kuitenkin.

Millä rv:lla teillä uudelleen synnyttäjillä vauvat ovat tulleet maailmaan? Mulla esikoinen syntyi 39+2, vedet menivät jo 39+0 illalla. Kuopus päätti syntyä vasta 41+1. Ja odottavan aika oli piiiitkä noina la:n jälkeisinä päivinä, todellakin pitkä. Vauvat olivat aivan erilaisia, siis ikä- ja kokoeron huomasi, vaikka sitä oli noinkin vähän - tosin omien laskujen mukaan esikoinen oli pari päivää vielä nuorempi ja kuopus pari päivää vanhempi kuin laskettu aika. Kuopus oli lisäksi kuivunut iholtaan, isokokoinen, lapsivesi vähissä yms. merkkejä siitä, että oli "oikeasti" yliaikainen. Kätilö sanoi, että on sen oloinen kuin 42+ viikolla syntyvät vauvat. Esikoinen oli pieni ja ei tahtonut vielä jaksaa imeä kunnolla tai pysyä hereillä syödessään, toisaalta myös vähän kellastuikin, mikä kai aiheuttaa väsymystä. Kuopus söi kuin esikoinen 1kk iässä ja muutenkin oli vahvanoloinen, ei syönyt missään vaiheessa tiheästi 2h välein vaan piti alusta asti vähän pitempiäkin taukoja. Joten isossa vauvassa oli omat hyvät puolensa. (Eka 3330g, toka 4195g).

 

ihan huvina noihin merkkeihin suhtaudun itsekkin.
naureskelin sitä että sillon kun en vielä raskaana ollut niin jokaikinen kuukausi sitä etsi itsestään kaiken maailman merkkejä raskaudesta ja sitten seuraava etappi olikin tuo sukupuoli ja nyt sitten odottaa vaan synnytyksen käynnistymistä kuin kuuta nousevaa
että ihan huumorimielellä tuon listan tuonne laitoin

ja tosiaan juu se limatulppa toki kuuluu myös asiaan
ja tuossa kun oli tuosta vauvan laskeutumisesta niin keskusteluista luin että todella monella on vauva laskeutunu monen monta viikkoa aijemmin (ja toisilla tosiaan vasta synnytyksessä) ja tuossa selostuksessa luki perässä että se tapahtuu 2-3viikkoa ennen synnytystä ja tuon luin jostain "virallisilta" sivuilta jossa oli listattu noita ennakoivia merkkejä