Moi pitkästä aikaa täältäkin!
Ä-loma alkaa, kevät tulee tosissaan ja esikoisen kauan odotetut 2v juhlat on ovella - elämä hymyilee siis =)
Kaikki keskustelut on luettu, vaikka itse olenkin ollut hiukan hiljainen. Täytyy sanoa, että vielä olis 5 viikkoa aikaa, että jonkun perustaudin sitä ehtis tässä sairastaa... mä olen ollut kipeä käytännössä melkein koko raskauden ajan. Syksyllä oli poskionteloiden punkteerausta, keuhkoputkentulehdusta, mykoplasma-infektio... keväällä oon ehtiny vetästä jo influenssan, noroviruksen ja sappivaivoista johtuvan suolistotulehduksen - mikä puuttuu? vielä ehtis...
Sairaalakassia en oo pakannu, aattelin ens viikolla lomalla pakkailla jotain. Ja esikoisen mummilakassi kanssa olis hyvä laittaa kuntoon valmiiksi. Sitä en ollut tullut ajatelleeksikaan, ennen kuin joku, oliko
Mupelo, tuossa vinkkasi. Hyvä juttu, voi olla että jäis aika vajaaksi supistelujen keskellä, ajatukset on siinä vaiheessa kyllä ihan jossain muualla. Mun
vinkit kassiin laitettavaksi on huulirasva ja hiuslenkki - kun sitä ilokaasua vetelee muutaman tunnin, tuntuu koko naama kummalliselta suun ympäriltä vielä seuraavanakin päivänä ja huulet on ihan hurjan kuivat. Toki jos ottaa mukaan rinnanpäitä varten rasvaa, se sama sopii huulillekin. Ja ton hiuslenkin mä unohdin viimeksi, sairaalan kanttiinista sai sitte ostaa sellasen kaamean lilan karvakasan...
Kotiin tulon jälkeen muuten vinkiksi niille, jotka saavat tikkejä alapäähän: tavallinen vessapaperi tarttuu tosi inhottavasti tikkeihin, mulle oli helpottavaa käyttää talouspaperia painellen. Vesisuihkun kanssa pissiminen auttoi kanssa haavojen kirvelyyn, mutta tota talouspaperin käyttöä en heti alkuun hoksannut ja tikkeihin tarttuneen vessapaperin irrottaminen oli tosi inhaa.
Täällä kanssa on ollut käytössä
kestoliivinsuojat, tosi hyviä saa valmiina ja helppoja ovat tehdä itsekin. Mulla tosin esikoisesta tuli tosi paha hiivatulehdus rinnanpäihin ja lääkevoiteiden käyttöpakko pakotti käyttämään kertakäyttöisiä suojia. Lapsen suuhun tuli
sammasta ja sitä ei neuvolassakaan huomattu, mun rintojen verisiä päitä vaan hoitaja ihmetteli. Ääneen oikein moneen kertaan ekassa neuvolassa sanoi (meillä ei ollut kotikäyntiä vaan mentiin neuvolaan), että kuinka ihmeessä pystyt noilla rinnoilla imettämään? Veri lensi ja lapsi ei meinannut syödä ylimääräisen mausteen takia jne. Hommasta selvittiin lopulta kunnialla, kun käytiin itse lääkärissä näyttämässä lapsen suuhun tullutta valkoista pinnoitetta, saatiin siihen hoito-ohjeet (sokeroimatonta puolukkaa/puolukkamehua lusikan kärjellä tai vanupuikolla suuhun aina syömisen jälkeen) ja äidille tuhti lääkerasva nänneihin. Lääkettä ei saanut mennä lapsen suuhun, joten rinnat piti aina pestä ennen syöttämistä ja liivinsuojia piti vaihtaa ihan alvariinsa. Lansinohia sekä rintoihin että kerros vielä liivinsuojiinkin esti rikkinäisiä nännejä tarttumasta suojien pintaan. Ja muutamana pahimpana yönä annettiin korviketta pullosta, jotta rinnan päät sai olla reilussa lääkerasvapöperössä koko yön yli. Jälkikäteen ajateltuna aika hirvittävä kokemus, kun imetys ylipäätään ei ollut "tuosta vaan" ja "helppoa kuin heinän teko" -hommaa. Suosittelen kyllä kaikille, että tarkkailkaa lapsen suuta ja ottakaa homma hoitoon jo siinä vaiheessa, kun sammas on vasta lapsen suussa. Jos se pääsee rintoihin, hoitaminen on paaaaljon suurempi juttu. Uskomattomin kommentti tuli viikkojen taistelun jälkeen neuvolan tädiltä: siis miten tämä nyt on sitten vaikuttanut äitiin, lapsellahan tämä sammas on ollut? Meinasin tippua penkiltä - että miten siis vaikuttanut!?! No esimerkiksi niin, että rinnat on verillä, imetys sattuu h--tisti, veri lentää, lapsi ei syö, nännit on rupisina kiinni liivinsuojissa jne jne. Ei kai ihan yleistä ole, että sammas äityy äidillä noin pahaksi, mutta tiedän, että en ole ainoa moisesta kärsinyt. Toivottavasti selviän hiukan helpommalla tällä kertaa.
Meillä ei esikoisella ollu
kylvetystukea ja hyvin pärjättiin. Jotenkin oli luotevampaa pitää lapsesta itse kiinni, kuin laskea jonkun muovituen varaan. Me aloitettiin 3kk iässä vauvauinti, joten sekin toi varmuutta liukkaan ja märän lapsen käsittelyyn.
Painoarvio saatiin viikolla 33 kun piti käydä vatsataudin takia päivystyksessä. Vauvelilla oli tuolloin painoa about 1800g eli ihan keskikäyrillä mennään täällä. Ja sf-mittahan mulla huitelee yläkäyrän yläpuolella, ihan kuten viimeksikin. Käsikopeloarviot jätän omaan arvoonsa, niissä oli tekijäkohtaista heittoa useita satoja grammoja viimeksi, kun joku povasi reilusti yli neljäkiloista ja toinen sanoi, että 3600g tulee, hän on aika varma. Lopputulos oli sitten 3430g, joten ei kertonut sf-mitta eikä hoitajien arviot oikeastaan mitään. Lähimmäksi pääsi, kuten etukäteen itse uskoinkin, ultran arvio synnytystapa-arviointia tehtäessä, kun ultraaja arveli lapsesta tulevan 3150-3350g painoisen, joltain tasaisen kasvun käyrältä katsottuna.
Vauvelille ei ole mitään vielä valmiina ja pienoinen takaraivopaniikki alkaa nousta. Onneksi alkaa loma ja päivisin on vähän enemmän aikaa, jos saisi esikoisen vanhat tavarat ullakolta kaiveltua ja pestyä ja pinottua laatikkoon. Kotiintulovaatteen ostin, ettei nyt ihan totaalinollilla ole tämä homma
Höpöttäjä 34+5