Kesäkuiset 2022

@Uusioperheen äiti Voi ei mikä tilanne. Jaksamisia ihan hirveästi. Optimistinen lääkäri, laskiko se että silloin 27.10 kun olet plussannut olisi ollut sitten hcg jotain 25 jos ollut ihan hailakka testitulos. Siitä 15 päivää myöhemmin jos on hcg 660 niin on kyllä omasta mielestäni aika pieni todennäköisyys. Toki en ole lääkäri, mutta tuplaantuminen ei ole ihan linjassa. Toivotaan kuitenkin, että olisi ollut tosi myöhäinen hedelmöittynyt. Nää on niin tylsiä juttuja, mutta on ollut sellainen alhaisen hcg:n raskaus kerran, oli tympeää hirressä roikkumista.

En tiedä mitä se lääkäri ajatteli, sanoi vaan että kun varmuutta hedelmöittymisestä ei ole juuri noiden kuukautisten vuoksi, niin odotellaan rauhassa se ma hcg:n tulos, joka sitten antaa suunnan onko keskeytynyt vai vieläkö toivoa on. Mulla siis ollu sekä syys että lokakuussa kuukautiset. Ja tuon plussan tein sitten kun kuukautisten jälkeen tuli vaaleanpunaista aina pyyhittäessä varmaan viikon ajan. Tätä vuotoakin on ollut aina toisinaan, siis ihan veristä. Muutama tippa joskus pönttöön ja toisinaan paperiin vaan pyyhittäessä, siteitä ei ole tarvittu. Nyt sitten tosiaan pari päivää oli juuri tällaista pientä vuotoa vessassa käynnin yhteydessä ja sit heräsin aamulla verilammikosta. Sen päivän vuosi vähän reilummin ja piti käyttää sidettä, jopa pieniä supisteluja selän ja mahan puolella. Illalla vuoto loppui kuin seinään ja eilen ei rullu mitään. Tänään taas pari tippaa pönttöön. on kyllä niin kummallinen raskausaika ollut, ei aikaisemmin raskauksissa ollut mitään vuotoa. Raskausoireet edelleen kuitenkin selvästi tunnettavissa, mutta iso pelko siitä että tämä meni kesken ihan pelottaa huominen verikoe.

 

Keskenmeno varmistui tänään, joskin hcg ei ollut pudonnut kuin 18 pykälää alaspäin viikonlopun aikana saas nähä missä ajassa se sit nollautuu.

 

Keskenmeno varmistui tänään, joskin hcg ei ollut pudonnut kuin 18 pykälää alaspäin viikonlopun aikana saas nähä missä ajassa se sit nollautuu.

Kohdussa voi olla jotain raskausmateriaalia jonka vuoksi se hcg laskee hitaasti. Mutta ilmeisesti tässäkin on yksilöllisiä eroja. Itselläni laski todella nopeasti.

 

Minä poistun takavasemmalle tästä ketjusta. Ihanaa odotusaikaa teille muille ja toivottavasti muilla parempi tuuri

 

Täällä herättiin aamulla kirjaimellisesti verilammikosta. Soitin sairaalaan ja pääsinkin käymään näytillä. Kohdussa ei ollut mitään. Hcg mitattiin ja se oli 660 en nyt tiiä onko raskaus saanut alkunsa myöhemmin vai onko tämä sitten vain mennyt kesken. Lääkäri aikoi soittaa iltapäivällä ja sitten taas viisaampi. Varmaan ma uusi käynti verikokeissa ja sit näkee nouseeko hcg normaalisti vai mikä on homman nimi. Aika epätodellinen olo, oisin niin halunnut pitää tämän pienokaisen mukana.

Keskenmeno varmistui tänään, joskin hcg ei ollut pudonnut kuin 18 pykälää alaspäin viikonlopun aikana saas nähä missä ajassa se sit nollautuu.

Oon todella pahoillani, paljon voimia sinne

 

Moi kaikille ja @Uusioperheen äiti lle voimia
Täältä tulee uusi jäsen ketjuun, tällä hetkellä elellään menkoista laskettuna rv8+6 ja laskettu aika on 21.6.
Toinen raskaus, mutta ensimmäisestä on sen verran monta vuotta, että tuntuu kun eläs tätä kaikkea ekaa kertaa vaivoina kuvotus, oksentelu ja alamahan ja -selän kivut, mutta ei mitään sietämätöntä
Pakko muokata tähän vielä se isoin oire, josta tajusin koko raskauden: tissit. Voi luoja että nää on kipeät ja turvonneet urkkaliiveillä mennään, omat rintaliivit ei todella mahdu päälle. Välillä ei kärsi kädellä koskea saati makoilla miten sattuu. Huh!

 

Me kerrottiin eilen perheenjäsenille tästä raskaudesta. Olis ollut hyvä vielä odottaa mutta mulla on itsellä tulossa pikkujoulut ja mun on pakko sillon kertoa töissä.... Meitä on vain muutama henki meidän firmassa ja ollaan hyvin tiivis porukka niin en pysty mitenkään selittää että oon selvinpäin.. Sen takia haluttiin kuitenkin perheenjäsenille kertoo ensin. Meidän alakoulu ikäinen tyttö on aivan täpinöissään, vähän jopa ärsyttää kun on niin innostunut että kaikki sit vaan menis hyvin. Mites muilla perheenjäsenet on ottanut uutisen vastaan?

 

Me kerrottiin eilen perheenjäsenille tästä raskaudesta. Olis ollut hyvä vielä odottaa mutta mulla on itsellä tulossa pikkujoulut ja mun on pakko sillon kertoa töissä.... Meitä on vain muutama henki meidän firmassa ja ollaan hyvin tiivis porukka niin en pysty mitenkään selittää että oon selvinpäin.. Sen takia haluttiin kuitenkin perheenjäsenille kertoo ensin. Meidän alakoulu ikäinen tyttö on aivan täpinöissään, vähän jopa ärsyttää kun on niin innostunut että kaikki sit vaan menis hyvin. Mites muilla perheenjäsenet on ottanut uutisen vastaan?

Hyvin on ottaneet asian ne, jotka tietää. Tuleville isosisaruksille ei olla vielä kerrottu. Kai kohta varmaan pitää, kun kyselevät miksi oon niin väsynyt ja huonovointinen. Mulla menossa rv 10+ ja tuntuu, että pahoinvointi vaan pahenee. Joko muilla alkaa olo helpottamaan?

 

Hyvin on ottaneet asian ne, jotka tietää. Tuleville isosisaruksille ei olla vielä kerrottu. Kai kohta varmaan pitää, kun kyselevät miksi oon niin väsynyt ja huonovointinen. Mulla menossa rv 10+ ja tuntuu, että pahoinvointi vaan pahenee. Joko muilla alkaa olo helpottamaan?

Mulla itseasiassa on jo vähän parempi, mutta täytyy olla tarkkana että syö koko ajan parin tunnin välein niin silloin pysyy paha olo poissa. Töissä kyllä väkisinkin välillä venyy ja paha olo hiipii takas... Mut onneks menee ohi kun syö, vaikka se syöminen kyllä inhottaakin siinä kohtaa. Mulla meneillään 9+

 

Täällä taitaa olla pahoinvointi myös helpottamaan päin. Enemmän on nykyään ehkä närästystä (en ole ihan varma miltä se tuntuu kun ei oo ennen ollu), mutta tulee sellanen tunne tuohon ylämahalle/palleaan että joku painaa siitä ja tekee semmosen epämukavan olon etenkin makuulla ollessa. Me ei olla vielä kerrottu perheille mitään, eikä kerrota ennen nt-ultraa. Mullakin menossa 9+, ens viikolla on eka neuvola ja sitä seuraavalla viikolla otetaan labrat ja sit se onkin pian se ultra.

 

Täällä 9+6 tänään. Tällä viikolla oli eka neuvola, jossa tuli hirveesti tietoa. Eka lapsi siis tulossa niin kaikki on ihan uutta. Varattu aika labraan, sokerirasitukseen ja ultraan. Labran sain työajan ulkopuolelle, mutta muut on työaikana. Tulee kyllä olee hankala keksiä syitä poissaololle, kun nää on kuitenkin palkallisia mutta ei vielä haluaisi kertoa töissä mitään. Hirveen huono omatunto myös koko ajan, kun koen että valehtelen töissä. Mulla on tosi avoin suhde mun työnantajaan ja esihenkilöön, joten hankala olla kertomatta. Osaakohan tähän kukaan samaistua?

Olo on ollut tällä viikolla parempi, mutta verenpaineet alhaalla niin että mitään ei voi tehdä kun heikottaa. Neuvolassa sanottiin että ihan normaalia ja ei auta kun toivoa että menee ohi. Odotan kyllä että uskaltaisi jo kertoa tilanteesta, niin voisi sitten ystäviäkin nähdä kun ei tarttis keksiä tekosyitä jos meinaa taju lähteä.

Kaikki vaatteet puristaa ja omasta mielestä vatsa on vähän kasvanut. Vaikea sanoa kuitenkaan onko vauvan vuoksi vai muuten vaan painon nousua. Oon jo valmiiksi ylipainoinen joten vatsan kasvua ei muut niinkään huomaa tai jos huomaa niin en usko että ajattelevat raskautta ekana... en kuitenkaan uskalla ostaa vielä mitään raskausjuttuja enkä myöskään vauvajuttuja. Ehkä sitten kahden viikon päästä kun ultrassa on käyty ja ollaan vähän turvallisimmilla viikoilla.

Edelleen tosi epätodellinen olo koko ajan. Viikot menee niiiiiin hitaasti!

Muistan esikoisesta että ostettiin esim. vaunut 2 viikkoa ennen kun se synty ja hoitopöytä vasta sen jälkeen kun tultiin kotiin. Ja en kyllä vielä moneen kuukauteen uskalla edes ajatella ostavani mitään...

 

Mulla tuli ensimmäisen kerran huono olo vasta 9+4. Pari päivää sitten. Kerran oksentanu aamulla juodut vedet ennen aamupalaa. Ja sit ollu kuvottavaa etovaa oloa ja alamahan turvotusta kertaalleen. Jospa se oli vaa parin päivän kertaluonteista.

 

Mulla oli viime viikolla eka neuvola, ja sen jälkeen kävin verikokeet. Nyt on ultra ja sokerirasitus varattuna reilun parin viikon päähän. Huomenna alkaa 10+0, hirveää vauhtia mennyt tämä alku, vaikka onkin ollut ihan järkky olo ja väsymys. Onneksi vähän jo helpottaa.

 

Keskenmeno varmistui tänään, joskin hcg ei ollut pudonnut kuin 18 pykälää alaspäin viikonlopun aikana saas nähä missä ajassa se sit nollautuu.

Täällä myös tuore keskenmeno. Eilen todettu kohtu tyhjäksi ja hcg oli 1096, ei jatkoseurantaa tarvita. Torstaina rv 9+6 alkoi tiputtelu, sunnuntaina kunnon supistelut ja kertaalleen pönttöön holahti enemmän, muuten ei kk suurempaa vuotoa. Kivut ja saikku jatkuu edelleen. Tyhjä olo ja väsyttää joka tavalla. Väkisin miettii oliko tää viimeinen mahdollisuus vielä yhteen pikkuiseen..

 

@Mimmimami ja @Uusioperheen äiti olen tosi pahoillani keskenmenoistanne. Toivottavasti teille vielä suotaisiin onni ja saisitte oman lapsen syliinne asti. Kovasti voimia keskenmenon läpikäyntiin

 

Täällä myös tuore keskenmeno. Eilen todettu kohtu tyhjäksi ja hcg oli 1096, ei jatkoseurantaa tarvita. Torstaina rv 9+6 alkoi tiputtelu, sunnuntaina kunnon supistelut ja kertaalleen pönttöön holahti enemmän, muuten ei kk suurempaa vuotoa. Kivut ja saikku jatkuu edelleen. Tyhjä olo ja väsyttää joka tavalla. Väkisin miettii oliko tää viimeinen mahdollisuus vielä yhteen pikkuiseen..

Hurjasti voimia, niin kurjaa kuulla

 

Täällä tuntuu, että pahoinvointi ja väsymys vaan pahenee, nyt 9+0… Aika kyllä matelee, etenkin kun elin rv 8 ”uudestaan” Onneksi aina helpottanut 2/3! Verikokeisiin pitäs jaksaa mennä vielä tällä viikolla, nt-ultra onkin jo joulukuun alussa Tsekataan nyt raudatkin, kun näytin kuulemma kalpealta neuvolassa. Anemiaa on ollu edellisissä raskauksissa 2/3, joten onhan se hyvä tietää, missä nyt mennään!

 

Kerroin töissä jo pomolle raskaudesta, kun oli alkanut suunnittelemaan pääni menoksi kaikenlaisia uusia projekteja ensi vuodelle. Koin reiluksi kertoa sen takia jo tässä kohtaa. Perhe tietää ja muutamat ystävät. Mites muilla? Joko on uutisia jaettu enemmän tai vähemmän?
Tänään alkoi jo rv12 (11+0) ja viikon päästä olisi 1/3 taputeltu. Nt-ultaraan vielä kaksi viikkoa,mutta eiköhän se aika nopeasti mene.
Röyhtäilyt ja ilmavaivat iskeneet ongelmaksi... Mukavaa..

 

Itse mainitsin myös työnantajalle tällä viikolla, koska suunnitteli toukokuulle matkaa. Kavereille joita nähdään säännöllisesti ollaan kerrottu, muttei vielä kummankaan vanhemmille tai sisaruksille. Jouluna meinattiin heille tieto jakaa.
Verikokeet oli tänään ja eka ultra sitten kuun lopussa.
Olo on jo aika voiton puolella olon puolesta, kun pahoinvointiaallot takana (ehkä). Nyt menossa 11+3

 

Täällä rv 10+1 ja edelleen on väsynyt ja etova olo vähän liian usein. Tuntuu, ettei töissäkään jaksa mitään kun jo pelkkä työmatka on ihan taistelua. Olen varmaan sata kertaa sanonut miehelle, että tämä on sitten viimeinen raskaus en ole oikein tännekään jaksanut mitään kommentoida kun olen jotenkin niin maassa oloista koko ajan.

Dopplerilla saatiin sydänäänet kuuluviin ja 1.12. olisi NT-ultra. Kai tämä aika kuluu, päivä ja kuukausi kerrallaan.

 

Mä ehdin jo riemuita paremmasta olosta (nyt 10+5), mutta tänään taas ihan järkyn paha olo koko aamun... kai tää nyt sitten tulee ja menee eikä auta kun odotella. Toki edelleen olen onnellinen että on oireita ylipäätään

Kävin tällä viikossa ekoissa labroissa ja jotain häikkää oli ja nyt joudun menee tänään uudelleen. On kyllä harvinaisen raastavaa tuskaa olla 4 tuntia pissaamatta, kun on ihan jatkuva jano ja pissahätä. Mutta pitäähän nää nyt tutkia ja toivottavasti ei tuu mitään peruuttamatonta esiin noissa uusissa labroissa. Joka tapauksessa huolestuttaa tulokset ja muutenkin kaikki...

Me ei aiota kertoa muille kun läheisille heti ekan ultran jälkeen (pari viikkoa vielä!). Muut saa sitten kuulla kun sattuvat kuulemaan

 

Olin kertonu esimiehelle just syyskuun alkupuolella, että ollaab lapsettomuushoidoissa ja syyskuun kierrosta sitten tärppäsi. Kerroin esimiehelle sit 7+1 kun olin käymässä hänen luona ja varhaisultrassa oli nähty pieni tyyppi matkassa. Kovasti esimies onnitteli, ja toivotti varovaisuutta sekä töissä että työmatkoilla. (kuljen ympäri vuoden pyörällä töihin).

 

Mun piti jälleen kerran kertoa esimiehelle raskaudesta jo viikolla 5 kun jäin saikulle. Kerroin myös läheisimmälle työkaverille, koska hänen niskaan kaatuu mun kaikki työt + tiesin hänen ottavan uutisen silti hyvin vastaan. Olen kyllä muutenkin onnekas, että työpaikalla on aina suhtauduttu fiksusti näihin uutisiin. Ja mulla suurin osa kollegoista miehiä.

Molempien vanhemmille myös kerrottiin aika alussa. Miehen vanhemmat on aina ihan säpinöissään ja niin onnellisia, vaikka heillä onkin jo monta lastenlasta. <3 Mun vanhemmat taas otti uutisen vastaan aika mitäänsanomattomasti.

Parille kaverille ollaan myös kerrottu jo. Mietin laajemmalle sukulaispiirille kertomista jouluna, mutta koska tiedän että muutama kovasti toivoo lasta ja koska itse yhtenä jouluna hoitelin keskeytynyttä keskenmenoa niin ajattelin et ehkä annan joulun olla vaan joulu ja kerrotaan vasta sit uuden vuoden jälkeen.

 

Mä kerroin itseasiassa tänään töissä. Ja meille oli tärkeää kertoa perheelle ennen kun työkavereille, joten hekin tietävät. Kavereita ei olla just nyt nähty, mutta kerrotaan kun nähdään mikäli kaikki menee hyvin. Mä olin kans jo ekalla neuvolakäynnillä, ja sain ens viikolla ylimääräisen ultran! Toivottavasti tyyppi on edelleen matkassa! Nt-ultra mulla on vasta 7.12 sitten viikkoja onkin jo 13! Tänään 9+6. Mutta tätä keskenmenon pelkoa en kyllä yhtään jaksais... Tuntuu että päivät matelee..

 

Täälläkin pahoinvointi aiheuttaa sen ettei oikein jaksa kirjoitella. Se ei siis sittenkään vielä helpottanu vaikka hetken siltä tuntui. Arki, mikä on työn, kodin ja päiväkodin jatkuvaa yhteensovittamista on myös aika kuormittavaa välillä ja tuntuu toisinaan ettei jaksais tehä muuta kun maata sohvalla yksin hiljaa. Ja sehän ei tietenkään nyt onnistu.

Monet on jo kertoillu ihmisille raskaudesta. Minun työpaikalla osa tietää kun ollu tietyissä tilanteissa pakko mainita jottei joudu riskaabeleihin työtehtäviin. Mut laajemmin kerrotaan sitte nt-ultran jälkeen. Täällä menossa 9+3, ens viikon neuvolaa odotan nyt niin sais ne lähetteet labroihin ja sais pian tietää että milloin se ultra on. Toivottavasti olis jo joulukuun ekalla viikolla.

Tsemppiä kaikille pelkojen ja olojen kanssa! Pian me ollaan niillä vähä turvallisemmilla viikoilla eikä toivottavasti kenenkään tarvitse enää pelätä keskenmenoa tms.