Kesäkuiset 2020 <3

Moi kaikille! Hyppään mukaan tässä vaiheessa, toista lasta odotetaan ja viikkoja nyt 9+1. Raskaus ei oo ollu helppo, seiskaviikolla sain keskenmenodiagnoosin kun verta tuli desitolkulla lorisemalla. Viikko siitä käytiin ultrassa kattomassa onko kohtuun jäänyt jotain kun raskausoireet jatku, siellä sykki sitkeesti pieni sydän edelleen. Selitystä vuodolle ei löytynyt, sen jälkeen ei oo ollut enää onneks mitään. Tämä tsemppinä muille vuotelijoille, suurempikin vuoto voi olla vaaratonta vaikka isoa huolta tietty aiheuttaakin.

Mulla raskautta varjostaa myös pahoinvointi, edellisen raskauden (tyttö 1v5kk nyt) oksensin alusta synnytykseen saakka ja puoleen väliin raskautta olin tosi huonos kunnos. Nyt osasin varautua ja alotin pahoinvointilääkkeet heti oksentelun alkaessa, niillä tilanne pysyny nyt hallinnas sen verran että kykenen jopa tekemään lyhyet kauppareissut yleensä oksentamatta. Odotan sitä raskauden puoliväliä josko se taas tekis ihmeitä niinku viimeks ja olo normalisoitus siinä määrin et paha olo ei vellois 24/7 vaan oksentelisin kerran pari päivässä ja muun ajan olo ois hyvä. Kyllä täs taaperon kans välillä ollaan lujilla miehen työpäivien ajan kun jo ruuan näkeminen saa pahan olon aikaan.

Meillä vielä ultraan on melkein kuukausi, kiva että täällä moni on jo käyny näkemäs pikkusia. On se kyllä nii uskomatonta kun ekan kerran näkee sen pienen touhuamassa siellä ultran ruudulla

 

Moi! Olen seurannut tätä keskustelua ja viimeinkin itsekkin uskallaudun kirjoittamaan tänne. Taustaa siis, että tulin suoraan edellisestä keskenmenosta raskaaksi. Tämän takia koko tätä raskautta on varjostanut pelko, siitä onko kaikki hyvin ja mitä jos käy niinkuin viimeksi. Tässä syy miksen ole edes tänne uskaltanut kirjottaa. Olen myös kärsinyt kuukausia pahoinvoinnista ja kun se vähän helpotti, niin alkoi migreenikohtaukset. Viime viikollakin niitä oli kolme...

Tänää oli eka ultra ja viikkoja oli 11+2 (la 14.6) Tyyppi oli viikkoa luultua pienempi, neuvolassa oli arvioitu että olisin viikolla 12. Kaikki näytti olevan muuten hyvin, mutta hoitaja sanoi jonkun napanuora/suoli asian vaativan vielä kontrollia. Ei ollut siis mennyt vielä paikalleen ja pitää seurata, että kehittyy normaalisti. Toisaalta, koska viikkoja on vasta 11, niin tämä ei kuulemma ole mitenkään (välttämättä) mikää vakava merkki ja voi olla ihan normaalia. Tämä vähän huolettaa toki.

Kuulin kuitenkin sydämen lyönnit ja oli ihana nähdä konkreettisesti, että siellä oli jotain liikettä. Sai asian tuntumaan paljon todellisemmalta ultrassa kesti aika kauan, koska hän ei ois millään halunnut liikkua ja kun yritettiin ravistella (mittoja varten), niin kääntyi vaan. Kokonaisuudessaan, kuitenkin helpotti mieltäkin ja oli ihana nähdä pikkutyyppi ja tosiaan esikoinen tulossa.

 

Josko tänne liityn vaikka en ole nyt ihan varma mennäkkö heinäkuisiin. Tänään oli ultra ja sen mukaan la 30.6 ite luulin et olis noin 4.7. Eli 8+6 olis nyt. Pikapikaa neuvola aika varaamaan

 

@Annnvei olen pahoillani. Kovasti voimia sinne!

Aika on tuntunut, että on kulunut nyt aika nopeasti.
Täällä jo nt-ultrat jollain takana ja pian monella edessä.
Eihän siitä ole kauan, kun oltiin hännähuippuja täällä. Nyt on jo elokuisillakin ketju avattu.

Minulla oli tänään ultra . Kaikki oli hyvin. Liikkuvainen ja hyvinvoiva pikkuinen. Vastasi viikkoja menkoista laskien täysin.
Ensi viikon maanantaina nipt verikokeet.

 

@Annnvei olen pahoillani. Kovasti voimia sinne!

Aika on tuntunut, että on kulunut nyt aika nopeasti.
Täällä jo nt-ultrat jollain takana ja pian monella edessä.
Eihän siitä ole kauan, kun oltiin hännähuippuja täällä. Nyt on jo elokuisillakin ketju avattu.

Minulla oli tänään ultra . Kaikki oli hyvin. Liikkuvainen ja hyvinvoiva pikkuinen. Vastasi viikkoja menkoista laskien täysin.
Ensi viikon maanantaina nipt verikokeet.

Kyllä tässä kakkosraskaudessa aika selkeästi kuluu nopeammin kuin esikoista odottaessa. Täällä huudellaan ovulaatiosta laskien viikoilla 10+5 enkä ole ihan varma miten eka kolmannes on mennyt näinkin nopeasti ohi, kun siihen kuitenkin liittyy kaiken maailman pelkoja.

Ihana kun ultrassa kaikki hienosti Tarjoaako kunta sinulle NIPTin? Minulle tarjotaan vain, jos np-ultrassa nyt sitten olisi jotain poikkeavaa, mutta korkeahko iän (36) vuoksi ajattelin mennä mahdollisesti omakustanteiseen niptiin, jos jokin jää arveluttamaan. En usko, että näillä hermoilla voisin esim tyytyä riskilukuihin 1:300 jne. Mutta hintaa on sitten yksityisellä n. 700 euroa - huh. Säästötili pitäisi pumpata ihan huolella tuota varten. Toisaalta, vauvalle meillä on jo lähes kaikki ja kyllä vauvan terveys on niin suuri asia, että siihen mielellään investoi vähän rahaa.

 

@Effis Mistä olet nähnyt riskiluvun? Itse sain vain kirjeen, jossa sanottiin ettei riski ole kohonnut ja jatkotutkimuksiin ei ole aihetta. Ollaan miehen kanssa pohdittu myös nipt-testiä yksityisellä, mutta se on aika kallis ja itse haluaisin ehkä jo alkaa nauttia raskaudesta tulosten odottamisen sijaan...

Se piti muuten vinkata, että näin lakon aikaan kannattaa ottaa käyttöön OmaPosti palvelu. Näin sieltä seulonnan tuloskirjeen jo samana iltana kun olin käynyt ultrassa. En ehtinyt edes stressata tuloksia, kun odotin niitä vasta loppuviikosta

 

Onko muita, ketkä tavallaan vähän harmittelee sitä että koko yhdistelmäseula ja nipt ja kaikki on edes keksitty?

Älkää ymmärtäkö väärin; on ihan mahtavaa että lapsen terveydestä pystytään jo tutkimaan paljon asioita ja parhaimmillaan noiden testien avulla voidaan pelastaa henkiä, mutta sit se kääntöpuoli.. Olen hajonnu jo pariin kertaan siihen ajatukseen, että jos meidän vauvalta löydetään vaikka trisomia21, niin mitä sitten... Tiedän, että mies haluaisi keskeyttää raskauden, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä kykenisinkö tappamaan lapseni siksi, että hän ei olekaan täysin terve. Down-lapsi saattaa kyetä elämään lähes normaalia elämää kuitenkin. Jotenkin se ajatus siitä, että lapseni ei "kelpaa" minulle muuta kuin täysin terveenä, on niin julma. Pystyykö kukaan samaistumaan?

Tottakai se keskeytys voi olla monissa tapauksissa vain armollista, jos lapsi tulisi syntymään erittäin vaikeasti vammaisena tai ei ehkä edes eläisi pitkään syntymän jälkeen. Silti etenkin tuo down on sellainen, mitä olen paljon miettinyt. Olen ollut tekemisissä monien down-lasten kanssa ja he ovat olleet hurmaavia, valovoimaisia ja elämäniloisia lapsia.

Huoh. Vähän raskaat mietteet tähän aamuun. Mulla siis edessä huomenna nt-ultra ja kuten nyt tekstistä päätellä saattaa, niin pelottaa aivan julmetusti. Tänään viikkoja kasassa 12+3, ja olen päässyt näkemään pikkuisen jo lukemattomia kertoja kun olen häntä itse ultralla kurkkinut. Hän on jo nyt niin rakas ja niin täydellinen pieni vauva.

 

@taatelinen en ole siis nähnyt, tuo 1:300 oli täysin esimerkki. Itsellä esikoista riski downin oli 1:27000 ja muihin trisomioihin 1:100000,ne on kirjattu neuvolakorttiin ja tulivat tuloksina mom-arvojen kanssa postissa np-ultran jälkeen nyt siis itse vielä odottelen ultraa, ja ajatuksissa pystyn kyllä samaistumaan @hanba n mietteisiin. Sillä erolla tosin, että meillä molemmat vanhemmat ovat keskeytyksen kannalla, jos lapsella on vakavia vammoja. Se tuntuu tosi julmalta, mutta päätöksessä painaa myös se, että mietimme vaikutuksia esikoiseen, jos molempien vanhempien aika menisi täysin hoidettavaan (vaikka varmasti rakkaaseen) sairaaseen lapseen. Nämä kn tosi tulenarkoja aiheita usein keskustella, kun koskettavat syvältä ja jokaisella on oma mielipide täysin oikeutetusti, mutta tämä siis olisi meidän kanta.

Soitin tosiaan jo np-ultran tekevälle kätilölle noista verikokeiden hcgbv ja papp a arvoista ja mieltä rauhoitti kun hän tuumasi niiden olevan täysin normaalin kuuloisia. Silti aion mennä niptiin vaikka omakustanteisesti jos tämä jää mietityttämään. Mielenrauha on tärkeä juttu, kun odotusaikaa on vielä melkein 30 viikkoa

 

@Effis
Juu, kyllä ne täällä niptin tarjoaa. Olikohan kaikille 40v täyttäneille.
Minullahan ei ollut tarkoitus edes ottaa tähän nt-ultraan liittyviä verikokeita, mutta terveydenhoitaja lähetteen laittoi.
Mut samoi eilen, et nipt mulle tarjotaan, vaikka nyt nämäkin kokeet otettiin.
Vaikka niissä ei mitään hälyttävää ollutkaan, mutta iän puolesta.

Minusta nämä seulat on kyllä ihan hyvä juttu. Ihan siksu, että etukäteen olisi tieto, jos pikkuisella on jokin vialla. Siihen osaisi valmistautua.

 

@hanba
Minä en edes näitä seuloja ajattele niin, että keskeytys, jos lapsi olisi sairas.
Vaan siksi, että tieto olisi etukäteen ennen syntymää. Tiedettäidiin varautua. Synnytys olisi mahdollisesti yliopistollisessa sairaalassa.
Tietenkin, jos 100% varmuudella tiedettäisiin, että lapsi ei selviä välttämättä edes raskauden loppuun hengissä tai kuolee heti synnyttyään, niin kyllähän se siinä vaiheessa olisi varmasti keskeytys jollain tapaa helpompi.
Toivottavasti kenenkään ei edes tarvitse miettiä näitä ikävämpiä asioita, vaan kaikki saamme nauttia raskaudesta ja ensi kesänä me jokainen saadaan pienet syliin asti.

 

@Effis Itsekin olen kyllä keskeytyksen kannalla jos jotain vakavaa selviäisi ja esim elinajanodote olisi lyhyt tai lapsi tulisi tarvitsemaan jotain raskaita hoitoja/hoitajaa 24/7 elämänsä alusta loppuun asti. Mutta on paljon lievempiä kehitysvammoja/sairauksia joiden kohdalla en taas näe keskeytystä mitenkään selkeästi oikeana vaihtoehtona. Toki olisi pakko kuunnella myös miehen mielipidettä. Ei auta kuin toivoa tosiaan ettei sellaisen päätöksen eteen joudu. Totta sekin että nää on erittäin vaikeita ja herkkiä asioita jotka jokaisen on itse mietittävä ja tehtävä omat päätökset.

@Mammakatri Oon samaa mieltä, että seulojen ehdoton hyvä puoli on just tuo että voidaan varautua tarvittaessa synnytykseen eri tavalla ja synnyttää esim siellä yliopistosairaalassa jos tiedetään että tarvitaan heti tehohoitoa tms. Ja oon kyllä muutenkin samaa mieltä sun kanssa. Toivotaan tosiaan, että meillä kaikilla tämä matka päättyy onnellisesti.

 

Meille on ollut alusta asti selvää, että päätyisimme keskeytykseen jos tässä vaiheessa selviäisi vakava kehitysvamma (myös down). Koen helpottavana, että ajattelemme asiasta samalla tavalla miehen kanssa. Minulla tämä kanta liittyy työni puolesta tapaamiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa ja siihen, miten vaikea minun on kestää tilannetta, jossa parhaassakin tapauksessa edistys itsenäisyyden ja taitojen suhteen on pientä. Tiedän, että mikään testi ei takaa tervettä lasta ja mitä vaan voi tapahtua, mutta otan mielelläni sen tiedon mitä saan.
Kunnioitan kuitenkin paljon niitä vanhempia, jotka ajattelevat toisin sekä seuloista että niiden tuloksista. Jokaisella on kuitenkin omat arvot ja toivottavasti jokainen voi toimia niiden mukaisesti.

Ja toivotaan tosiaan, kuten @Mammakatri sanoi, että kaikki saavat nauttia raskaudesta ilman ikäviä uutisia ja saavat kesällä oman vauvan syliin.

 

Kiitos kaikille tsempeistä sydänäänien kuulumattomuuden suhteen! Ei oltais niitä edes yritetty kuunnella muuten, mutta lääkäri sanoi ar-ultrassa rv 8, että olen sen verran hoikka että voisivat kuulua jo aikaisin.

Me nyt toistaiseksi yritetään jaksaa odottaa nt-ultraan. Raskausoireet on edelleen tosi vahvat, mikä tuo vähän uskoa.

 

Poistun valitettavasti joukosta. Sykettä ei enää ollut

 

Poistun valitettavasti joukosta. Sykettä ei enää ollut

Paljon voimia ja jaksamista

 

@Royalmf Voi ei Paljon voimia toipumiseen

 

Poistun valitettavasti joukosta. Sykettä ei enää ollut

Olen niin pahoillani! Kovasti voimia!!

 

Otan osaa @Royalmf

 

@hanba Ymmärrän täysin! Kävin esikoisen raskaudessa aivan normaalisti molemmat ultrat, ja silloin oli kova stressi vauvasta aina ennen kuin ultrat olivat ohi - tuntui ikäänkuin kaikki olisi huonosti kunnes toisin todistetaan, eikä niin kuin ehkä ennen ultrien yleistymistä ajateltiin: että oletusarvoisesti kaikki on vauvalla hyvin, ellei toisin todeta, kuten harvoin tapahtuu. Ekassa raskaudessa tuntui, että raskaudesta alkoi todella nauttia vasta ultrien oltua ohi.

Ennen tätä raskautta aloin kuitenkin tutustua sikiö- ja eläintutkimuksiin raskaudenaikaiseen ultraäänialtistukseen liittyen ja niitä luettua päädyimme miehen kanssa siihen, että rajaamme vauvan ultraäänialtistuksen pelkkään rakenneultraan ja jätämme niin ensimmäisen ultran kuin rutiininomaisen dopplerkäytönkin tässä raskaudessa väliin Päätös tuntui hirveän vaikealta ja vaati kymmeniä tunteja niin tutkimusten läpikäyntiä kuin omien tunteiden käsittelyä, mutta nyt, asian toisella puolen, on tosi hyvä olo ja mieli. Toki päätöksen syy oli ultraäänialtistuksen välttäminen, mutta nyt tuntuu yllättäen myös muuten tosi hyvältä: raskaus on enemmän minun omani, kun ventovieraat ihmiset eivät sitä niin hallinnoi, eikä minun tarvitse tehdä mahdollisia päätöksiä vauvasta nyt. En tietenkään tiedä mitä rakenneultra tuo tullessaan, mutta sitäkään en tässä raskaudessa stressaa - katsotaan asiaa sitten, kun ajankohtaista on. Ennen raskautta ajattelin, että olisin valmis keskeytykseenkin, mutta enää en ole varma: vaikken olekaan uskonnollinen, tunnen tarkoituksenmukaisuutta ja merkityksellisyyttä siinä, että juuri tietty vauva haluaa tulla tähän meidän perheemme kokonaisuuteen: juuri esikoiselle sisarukseksi, juuri miehelleni ja minulle lapseksi. Kaikista maailman lapsista ja mahdollisuuksista juuri meidän perheeseemme. Se tuntuu ihmeelliseltä - en millään haluaisi joutua tekemään päätöstä, ettei hän ole jostain poikkeamasta johtuen tervetullut. En koe olevani tarpeeksi... hmm, en tiedä, mitä sanaa käyttäisin... No, vaikkapa kaikkivoipa ja tulevaisuuteen näkevä, että osaisin tehdä sellaista päätöstä hänen puolestaan, ettei hänen kannatakaan syntyä. Kovasti toivon, etten sellaiseen tilanteeseen joudukaan, jossa tuon pohtiminen olisi aidosti ajankohtaista. Minäkään en syntynyt terveenä enkä ole tervettä elämää elänytkään, mutta mitään en vaihtaisi pois - haasteista huolimatta elämä on ollut aina elämisen arvoista.

Ymmärrän kyllä hyvin myös kaikki muut kannat Esikoisen raskauden aikana koin, että olisin ollut valmis keskeytykseen ainakin vakavien rakennepoikkeamien kohdalla, mies ei olisi silloin ollut. Samoin ajattelin olevani tässä raskaudessa, mutta nyt oikeasti raskaana ollessa se ei ainakaan nyt tuntuisi oikealta. En tiedä, miltä tuntuisi tositilanteessa, tai vaikkapa mahdollisessa kolmannessa raskaudessa, mutta juuri tämän vauvan kohdalla on voimakkaasti se olo, että haluan ottaa hänet vastaan juuri sellaisena kuin hän on

Tosi mielenkiintoista lukea kaikkien mietteitä! Ihanaa ja suuri rikkaus, että ovat erilaisia Uskon, että jokainen tekee parhaat mahdolliset ratkaisut juuri omalla ja perheensä kohdalla, ja koska jokainen tilanne ja perhe on niin uniikki, ratkaisutkin näyttävät tietysti erilaisilta

 

Poistun valitettavasti joukosta. Sykettä ei enää ollut

Ihan älyttämän paljon voimia sinulle. <3

 

Nt-ultra takana ja siellä se pieni viikkojansa vastaava Lahja (hänen tuleva toinen nimensä, vahva tyttö tunne) heilui Otin myös pelkän ultran ja sallin niskaturvotuksen mittauksen, mutta mihinkään seulontoihinven halunnut osallistua. En ole laisinkaan uskovainen, vaan muuten ihan hihhuli

Mä en oikein osaa tai uskalla sanoa keskenmenon kokeneille mitään, kun se tuntuu tosi ikävältä että toiset yrittää ja toivoo lastaja itse paukahtaa paksuksi ilman yrittämistä. Toki lapsi on nyt toivottu ja jo rakastettukin. Mun psyyke ei vaan ole pysynyt perässä ja lapsen isän suhtautuminen on suorastaan masentanut. Olisi ennemmin suosiolla poissa, kuin vihamielisenä velvollisuudentunnosta kantamassa vastuutaan......

Ajattelen samoin kuin @Havupuu. Aiemmin olen jättänytkin nt-ultran väliin, mutta nyt olin utelias sisäistääkseni raskauden todellisuuden. Olen kyllä yhtä pihalla kuin aiemminkin Ehkä sitten, kun potkut alkaa tuntua ja maha kasvaa tajuaa tämän todella.

Ensi viikolla alkaakin 4. raskauskuukausi

 

Katsoin just omakannasta noita seulonta verikokeiden ja nt-ultran tuloksia.
Kaikki niissä oli hienosti.

Otettu rv 10+4
S-hCG-B-V 73,87 ug/i
S-PAPP-A 1729 mU/l

Down ikäriski 1:35
Down riskisuhde (1.sikiö) 1:1196
T18-riskisuhde 1:100000
PAPPA korjattu MoM 1,58
hCG-B-V korjattu MoM 1,3
NT korjattu MoM (1 sikiö) 1,13

Noin siellä lukee. Vaikka tulokset ok, niin niptiin pääsen ikäni puolestä ja tottakai menenkin, kun tarjotaan.
Vähän kiehtoisi jättää sukupuoli selvittämättä, mutta ehkä en kuitenkaan malta jättää.

 

@havupuu* Todella kauniisti puit sanoiksi sitä, mitä itsekin olen miettinyt.

 

@havupuu* mahtava kun tosiaan ihmiset jakaa näitä ajatuksiaan, kun tässä ei ole (niin kuin elämässä usein) sitä yhtä oikeaa tai väärää ratkaisua kaikille on kyllä totta, että nää seurannat ja seulonnat aiheuttaa tosi monelle harmaita hiuksia. Mua ärsyttää aivan sairaasti, että meidän kunnassa tosiaan verikoearvot pitää siirtää itse neuvolakorttiin seulontaa varten, ikää kuin ultraa ja ei niitä kannasta saisi. Altistaa vaan vielä enemmän just tällaselle hermoilulle, että onko kaikki nyt hyvin ja apua apua mitä tää tarkottaa. Koska siinä tosiaan unohtuu täysin myös se, että kaikki voi olla ihan hyvin, vaikka seulat hälyttäisi tai jotain todellista löytyisikin - pitää vain itse määrittää se "hyvä" ja unohtaa se, minkä seulat määrittää hyväksi. Esikko odottaessa mä en edes osannut näistä murehtia, pelkäsin vaan keskenmenoa. Nyt sitten terveys huolettaa enemmän kuin se, että jotain tapahtuisi spontaanisti. Ehkä siis juuri se, että joutuisi itse valitsemaan luopumisen.

@Mammakatri tosi hyvältä näyttää riski luvut. Niptin hyvä puoli on tosiaan se, että melkoisella varmuudella saa tietää vauvan sukupuolenkin halutessaan

Ja tästä voisin kääntää keskustelun hömppäsuuntaan! Onko teillä jo sukupuoliaavistuksia? @Vauhtimamma lla oli vahva tyttöolo,mites muilla?

Itellä on poikafiilis esikosta oli tyttö fiilis, ja Kätilö sano että yleensä äiti aina arvaa oikeen. No, enpä arvannut eli tulisko nyt sit kuitenki tyttö?

 

@Effis Mullakin poikaolo nykyään, ihan aluksi tuntui että olis tyttö. Kyllä se poika on, ja hänestä tulee takuulla ihan supersuloinen kun perii tietty isänsä tummat piirteet.