KESÄ 2010 hoidot

Barballe hurjasti tsemppiä huomiseen ultraan, toivon kovasti että on hyvät näkymät!!! :heart:

Onnittelut kaikille vauvan saaneille ja plussanneille!

Meillä ei tapahdu mitään eikä olla missään vaiheessa. Joskus ensi keväänä kai 3. IVF. Enkä minä edes odota enää yhtään mitään. Sairauskin on nyt kolme kuukautta jyllännyt ja sidettä saa pitää pöksyissä kun verta tulee peräpäästä. Olo on tukala ja tuskaisa, kolmiolääkkeitä vetelen ja yritän käydä töissä, hävettää kun pitää heti työelämän alussa olla pois ja jatkuvasti rampata jossain lekureissa kesken päivän. Oonkohan yhtään täyttä viikkoa vielä ollutkaan töissä. Paska työntekijäkin oon siis kaiken huonouteni ja kyvyttömyyteni lisäksi. Vaikken voikaan näille mitään niin siltä tuntuu silti, niitten muiden tunnollisten työntekijöiden seassa, jotka ei ikinä oo poissa eikä sairasta.

Mutta kotielämä menee mukavasti sentään. Tietty sairaus syö sitäkin melko tavalla, kun ei kipujen takia usein jaksa eikä kiinnosta mikään eikä pysty mitään tekemäänkään. Mutta ihana mies ja lapsi auttaa jaksamaan.

Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille!
 
Barballe älyttömästi tsemppiä huomiseen ultraan! Täällä on peukut niin korkealla kuin olla voi! Ja ehdottomasti ollaan sun rinnalla tämäkin hoito :heart:

wilman puolestakin jännittää! Minusta kaikkein piinaavinta ja kamalinta ja pelokkainta ja ihan kaikkea mahollista oli se vaihe plussatestistä siihen ekaan alkuraskauden ultraan!!

kielo: Mä uskon että on ihan normaalia haikailla sitä seuraavaa vaikka edellinenkin olisi vielä tosi pieni.. Juuri eräs ystävni eilen avautui ikuisesta vauvakuumeestaan :) Piinallista sellainenkin :)

Muakin kiinnostais että millon sillä Marlaalla on ar-ultra?

No voihan vitura... Mihin ne evitan rakkuloiden alut on voinu hävitä :( :hug: Toivotaan että seuraavassa ultrassa näyttäis paljon paremmalta.

baby 20xx Mua jänskättää ihan kauheesti sun puolesta...

Seran kuulumisiakin odottelen!

Ja Gabi-kulta... Aivan mahtavaa kuulla susta :heart: Olet ollut mielessä ja tosi mukava että kävit meille kertoileen kuulumisiasi. Sua ei ole kyllä sitten yhtään unohdettu täällä!

Susulle aivan hirveesti onnea pikkuisesta tuhisijasta! Pitkä odotus on nyt päättynyt :heart: ja kiitokset synnytystarinasta! Kovan työn oot tehnyt.. mutta kaikki varmasti sen arvoista :heart:

snoww: Mulla on ihan jokapäiväisenä kestänyt putkeen nyt jo kolme viikkoa nämä muljahtelut.. Lääkkeiden aloituksen jälkeen on saattanut kuitenkin olla jopa yli tunnin välejä muljahtelujen kanssa.. mutta edelleen niitä tulee niin paljon ettei tässä paljon hätkähdä muljahduksesta. Tosi ikävän tuntusia nämä on ja hermot meinaa kyllä jo mennä :( Toivotaan että mulla nämä loppuis viimeistään sitten synnytykseen!!! Mä en jaksa jos nää jatkuu pidempään. Viime keskikiviikkona kävin viimeksi lääkärillä.. Ja makasin taas kerran piuhoissa kiinni. Ei se lääkäri oikein muuta tuumannut kuin vaihtoi lääkityksen toiseen. (ja kävin ihan meidän tk:n johtavalla lääkärillä kun meinasivat että tietämys ei nyt riitä muilla kun on raskaana olevasta sydänvaivaisesta kyse) Parin-kolmen päivän sisällä olis pitäny vaikutuksen alkaa, mutta ei oo auttanu uusikaan lääke. Edelleen muljahtelee vähän väliä. Enää en jaksa edes toivoa että jäljellä olevat kaksi muutakaan lääkettä auttaisivat jos nämä ensimmäisetkään kaksi ei ole auttanut (eli siis kaksi mulla on vielä kokeilematta, mitä voi raskauden aikana syödä). Ensi viikolla pitäisi olla taas hoitavaan lääkäriin yhteydessä että mitäs nyt tehdään :/ hohhhoiijjajajja

Ja missäs sitten Elli? :)


Mulla on ollut muutto hommat tässä viimeiset viikot.. Kivaa hommaa vaikka onkin raskasta töiden ja näiden muljahdusten päälle vielä painaa kaikki illat muuttojuttuja! Mies antaisi mun kyllä levätä.. mutta enhän minä malta :)
 
Olipa täällä vilkas viikonloppu!! Hienoa :)

Barba, miltä masussa näytti? Oliko toivottu määrä folleja? Toivon ja rukoilen puolestasi :heart:

Iinamiinalle voimahali ja pikaista paranemista!!

Ajattelin tässä, että eihän se piinailu plussaan lopu! Sitten piinaillaan ekaan ultraan ja sitten seuraavaan jne... Ymmärrän Wilman ja Marlaan tuskan! Voimia odotteluun =)

Täällä piinailut jatkuu. Sori Barba, ajattelin tosiaan odottaa sitä maagista 11 11 11 ennen kuin testaan... Uskon siihen päivään ja jos petyn minulla on viikonloppu aikaa käsitellä surua, ennen seuraavaa työpäivää. Tämä on kyllä pisin kaksi viikkoa IKINÄ! Ei mitään tuntemuksia tai oireita. Olisi edes jotain poikkeavaa!!

Halit kaikille!
 
Heippa haniskuukkelit:heart:

Iinis iso ja lämmin halaus:hug: Elämä on syvältä:'( Ihana kuitenkin, että jaksoit käydä täällä moikkaamassa:kiss:

Ja Eina samoin, ihana kuulla sinustakin:kiss: Toivottavasti noi muljahdukset tosiaan rauhottus nyt piakoin tai ainakin heti synnytyksen myötä! Ja varmaan ihana, kun muuttohommelit käynnissä. Yritä kuitenkin ottaa rauhallisesti, ettei murunen häiriinny=) Mäkin ennätin taas innostua yhdestä ihanan näkösestä talosta, jota käytiin lauantaina kattomassa, mut eipä ollu meidän uusi soti sekään, niin hurjan pieni, huoneita ihan liian vähän ja mm.kylppäri niin matala, et mies ois joutunu konttaamalla peseytymään:LOL:

Babyska, voi hurja miten kauan tässä on vielä jänskäiltävä. Mene viikko äkkiä:popcorn:

Millonkas Wilmalla ja Marlaalla ne ultrat nyt olikaan? Tulkaahan sit kertomaan kuulumisia!

Ja entäpä tuleva piiniskamuni Evita, mitenkäs meni ultra:O Toivottavasti sait hyviä uutisia:kiss:

Oma eka ultra oli siis tänään, kiitti kaikille peukutuksista ja tsempeistä, niitä tarvitaan jatkossakin:p Kolmetoista "möllykkää" siellä köllötteli, vähän taas oli erikokoisia, mutta jospa niistä suurinosa ponkasis punktioon mukaan. Meillähän tosiaan aina osa lopettaa kasvunsa, kun jarru otetaan käyttöön ( huomenna se alkaa) ,mut lääkärit ei uskalla pitkittää sen aloitusta, kun sillon ekassa hoidossa ilmeisesti ne solut oli ennättänyt karata:stick: Hevosenannoksella jatketaan piikityksiä, vaikka lääkäri yrittikin pienentää annostusta, mut sain sen ylipuhuttua:LOL:
Hyvä fiilis on kuitenkin, kun jo panikoin ettei folleja olekkaan yhtään. perjantaina sit seuraava ultra ja punktiopäivän "valinta":D

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, mä lähden viisastumaan jälleen yhteen koulutukseen:wave:
 
Nimimerkki..........Hoito............... .....Aikataulu


barba----------4.IVF/ICSI-------------- punktio vko 46

evita---------- ?? -------------- punktio vko 46

Lili_78-----------6. ICSI---------------- ?

snoww----------2.ICSI-----------------?

iinamiina------- 2. IVF 4.PAS?

Baby20xx-----------------1. IVF/ICSI-----------?



*** PIINAILIJAT ***



PLUSSANNEET

Elli82---------1.IVF - 1.PAS------- + testattu 26.3.2011 LA 2.12
Eina-------------3.IVF------------ + testattu 15.5.2011 LA 23.1
Marlaa--------3.IVF/ICSI---------- + testattu 16.10.2011 LA
wilma32----------3.ICSI----------- + testattu 19.10.2011 LA


VIHDOIN NYYTTI SYLISSÄ


Pieni tiikeri--------1.IVF------- TYTTÖ 14.5.2011

kielovanamo------2.IUI-------- TYTTÖ 24.5.2011

desperate---1.IVF/ICSI 4.PAS-- POIKA 11.5.2011

lakka83--- 2.IVF --- TYTTÖ 10.9.2011

Susu75------4.ICSI/lahjasolut---- TYTTÖ 9.10.2011

Sera2010-----1.IVF - 1.PAS-------POIKA 31.10.2011
 
HEIPPA KAIKILLE! :p

Nyt vasta ehdin kirjottelemaan nopsasti, ja omanapaisesti ilmottamaan, että Murunen poika syntyi 31.10 :heart: Kaikki on loistavast ja kotiinkin päästiin heti 2.11 jo, mutta jotenkin tuntuu, että aika ei riitä mihinkään muuhun, ku tän pienen ihmeen ihasteluun, joka nytkin tuhisee tyytyväisenä sylissä ja hankaloittaa tätä kirjottamista! :heart: :heart:

Yritän mahd. pian tulla paremmalla ajalla kommentoimaan kaikille, nyt vaan tsemppejä ja jaksuja teille kaikille hurjasti!:heart:

Synnytyskertomusta voin yksärillä laittaa, jos jotakuta kiinnostaa... se ei ole erityisen pitkä! ;)

Ja Gabi, ihana kuulla susta! Voimia ja jaksuja sun elämään hurjasti! :heart: Ja iso kiitos tän ketjun perustamisesta, tää on ihan huippu!! Ja voit olla varma, ettei sua unohdeta!:heart:

:heart: Sera ja Murunen 1vko :heart:
 
Sera:paljon onnea poitsun johdosta!! saatiinpa sitten vihdoin tosiaan se toinenkin poika tänne ketjuun=)
Barba:hengessä täällä mukana jännitän sun tilannetta myös!!!eiköhän ny ois jo aika teidänkin onnistua!!!!!hali:heart:
seuraava testivuorossa sitten Babyska, 11.11.11 onkin aikas maaginen, josko se tietäs hyvää;)toivotaan ainakin!!
mukavaa viikkoa kaikille muillekkin tulin nyt vaan pikaisesti piipahtamaan täältä flunssan kourista!!!
 
ai niin ja Susu herranjestas, miljoonasti onnea tytöstä, en mulle tuli oikeen kylmä hiki kun mietin oonko sua jo käyny onnittelemassa mutta nyt siis viimeistään ihan hirveen iso hali ja kovan työn tyttö teit!!! ja ihanaa palkinto on nyt sitten siellä vieressä!!!
juu ja Gabille vielä oli ihana kuulla sustakin ja sun elämästä.ilman sua ei ois tätä ketjua eikä näitä ihania ihmisiä joihin oon päässyt jo livenäkin tutustumaan, tuuhan välillä kertomaan kuulumisia!!!
 
..no nyt vähän enempi pääsen kommentoimaan, kun eilen puhelimella nopeesti vaan oli pakko heti Seralle laittaa onnittelut =)

Barba, hieno hieno saalis tuloillaan sulla!! Et kuule arvaakaan kuinka paljon sun puolesta TOIVOTAAN :)
ja IHAN JOKAISEN MUUN myös, ettäs tiedätte Lili, Iinis, Snoww, Evita ja Babybaby, jota jo jännäilen kovasti!!

..ja Wilman ja Marlaan ultrakuulumisia jännäillään myös.. kääks

Iinis-rakas, isoiso :hug:

Eina, hui kun ikäviltä kuulostaa nuo muljahdukset.. Voi kun löytyis nyt sopiva lääke pian niihin. Mutta nauti muuttotouhuista ja uuden kodin laittamisesta ja kuule kunhan Ellin kuulumiset toivottavasti pian kuullaan, niin sitten päästäänkin seuraavaks odottelemaan sun ihania vauvauutisia :)

Despe, voi kurjuus nytkö teillä sit on flunssa.. Toivottavasti ei sentäs pikkumiehellä.. Rimpautellaan!!
 
Seralle onnittelut pienen tytön syntymän johdosta!

Uskottava on, että vanhaksi alkaa tulla :( Neljä solua haaveissa saada, ultrassa eilen näkyi nuo neljä hyvänkokoista (13-15mm) ja pari pienempää (9-10mm) rakkulaa. No, näillä mennään. Mutta mikä oli hyvä uutinen, niin limakalvo 8,1mm!!! Oon niin onnellinen tuosta limakalvon kasvupyrähdyksestä. Viimeeksi siirrossa oli alle tuon 8mm ja oon ihan varma et se oli yksi iso syy epäonnistumiseen. Vielä perjantaina ultra ja ilmeisesti maanantaina punktio, jos ei mitään yllätyksiä nyt tule.

Tää meidän kaksi vuotias vaatii täällä nyt hiukka äidin huomiota, niin täyttypä mennä...
 
Ultra kuulumisia nopsasti. Tänään nyt vihdosta viimein oli eka ultra ja sieltä löytyi yhden pikkuisen sydän äänet ja oli 8mm kokoinen. On tosi helpottava tunne että itse näki että tuolla mahassa on joku. Mieskin on ihan täpinöissään. Ensi viikon keskiviikolle varasin omaan neuvolaan ajan.
 
Seralle suuren suuret onnittelut pienestä pojasta :heart: :kiss: (ja mullekkin kelpaisi synnytyskertomus yv:nä) Mahtavaa että teidänkin pitkä odotus on vihdoin päätynyt!

Ja wilmalle mielettömästi onnea sykkeestä :heart: Aivan ihania uutisia! :) Olen onnellinen teidän puolesta!

kielo: Kamalan nopeeta tämä kyllä menee.. ens maanantaina täysi 30 täynnä! Huh huh!

Despelle flunssaparanemisia!

barba: No olis sekin hommaa jos konttaamalla sais peseytyä :LOL: Harmi ettei vielä(kään) onnistanut! Mutta kyllä se vielä löytyy, usko pois! Mekin vuosi kateltiin ennenkuin unelma osui kohdalle :| Hyvä että sait lääkärin ylipuhuttua pysymään tuossa annostuksessa! Kaikki vaan peliin nyt! (ja voi hiivatti että mua jännittää tämä teidän hoito)

Harmi evita ettei tuon enempää.. mutta niillä tosiaan nyt menette ja niistä teille se vauva nyt sitten yritetään tehdä! Voimia :hug: Onneksi limis vaikuttaisi kuitenkin tällä kertaa paremmalta kuin aikaisemmin!
 
Ihanaa Sera! Rakkaat onnittelut :heart:

Ja Wilmalla "jo" 8mm, siitä se alkaa... Mahtaa olla ihana tunne!!

Kiitos kaikille tsempeistä ja puolestani jännittäneille ;) Olen itse aivan kauhusta kankea. Huomenna olisi se ratkaiseva päivä! Mikä minua huolestuttaa on pieni ruska vuoto eilen ja tänään... Tiedän, että kiinnittymisessä voi tulla pientä vuotoa (ruotsiksi nidationsblödning), MUTTA sehän olisi pitänyt tapahtua jo viikko sitten!! Ei nyt enää tässä vaiheessa, vai? Eikä ole mitään tuntemuksia vieläkään... Olen silti toivoa täynnä!! Jos tiputaan, niin se tapahtuu korkealta.

Rakkaita olette ja saan teistä paljon voimaa! Kiitos siitä :flower:
 
Wilma, onnea vielä :heart: ..ihana pikkupikkupikkuinen siellä nyt kasvaa sun sisällä, oi ihmettä!

Baby, tihruttelua voi tulla ihan missä raskauden vaiheessa vaan eli no hätä sen puoleen. Peukut on kooorkeeellla sulle!!! Toivotaan niin kovasti, ettet putoa ollenkaan vaan lähdet huimaan liitoon =)

Evita, näillä sivustoilla on taidettu tätä kuuluttaa aika monet kerrat, mutta sanotaan nyt vielä kerran että onneks ei se määrä vaan laatu.. ;) Ja loistava limis!

Barba, mitkä fiilikset!?
 
Noniin, kiva päästä pitkästä aikaa rauhassa koneelle asti ettei tarvii puhelimen pienellä ruudulla pelata.

Ekaks, Seralle isot onnittelut pienestä pojasta. Olis kiva myös kuulla synnytyskertomus. Aika menee sitten nopeesti. Just jännitettiin sinunkin piinapäiviä.

Ihan tähän ot, mun tuttava synnytti juuri tytön 56cm ja 4890g, ei voi sanoa että ihana pieni vauva, herran jestas minkä kokonen.

Ja sitten Baby20xx kyllä pystyt pitämään hermos kurissa ja olemaan testaamatta. Toivottavasti huomenna tuot ilouutisia. Peukut on vieläkin pystyssä.

Wilmalle onnea ultrakuulumisista.

Evita toivotaan että nuo pienet rakkulat vielä kerkiää mukaan. Onnea punktioon.

Barballe myös virtuaalitsemppaukset!!

Nyt sitten omia eilisiä kuulumisia, ultrassa käytiin ja 2 pientä sydäntä siellä sykki. Mutta huolta aiheuttaa nyt se toinen. Se ei oikein ollut oikean kokoinen eikä sykekään ollut hyvä, sen ei odoteta jaksavan tätä alkua pidemmälle. Mies otti tän raskaammin kuin minä, itse toivon että se nyt hyvin aikasessa vaiheessa lopettaisi kasvun. Lääkäri oli sitä mieltä että ihan näinä päivinä sydän lopettaa sykkimisen ja kuihtuu tai vuotaa sitten pois. Tuolle toiselle ei pitäisi olla siitä vaaraa. Toinen olikin jo 1cm pituinen vauvan alku. :heart:
Hiukan kaksijakoiset fiilikset siis täällä.
 
Vihdoin pääsen taas kirjoittelemaan!

Seralle SUURET ONNITTELUT pojasta!! :heart::heart: Ihanaa, vauvantuoksuisia päiviä sielläkin jo vietetään! Synnytyskertomusta haluan ehdottomasti kuulla ja miten Tyksissä meni, ja mitkä oli pikkumiehen strategiset mitat! =)

Wilmalle onnittelut sykkeestä, muistan itsekin vielä sen epäuskoisen tunteen, kun näki sykkeen ruudulla, siellä se pieni nyt kasvaa! :heart:

Marlaa, valtavasti onnea myös teille, ja todella ikävää että toisen murun syke on huono. Kauheaa varmasti ajatella että voi kunpa syke sammuisi pian, mutta varmasti se olisi helpompaa jos näin käy alkuvaiheessa. Lääkäri ei siis antanut toivoa että vielä ottaisi toisen kiinni? Haleja paljon! :hug:

Iinamiina, halauksia myös sinulle! Ikävää että sairaus jyllää, älä huoli niistä töistä, kyllä niitä ehtii vielä elämässään tehdä ihan tarpeeksi, pääasia että saisit itsesi kuntoon! Ihanaa kuitenkin että kotona elämä menee hyvin, nauti niistä hyvistä päivistä!

Baby20xx, hui jännittää huominen, toivottavasti sieltä kuitenkin plussa pärähtäisi! Peukut on täällä pystyssä!!

Barballe tsemppiä huomiseen ultraan, toivotaan että möllykät on nyt kasvaneet hevoskuurilla hyvin! :D

Evitalle myös tsempit ultraan huomenna, täällähän on oikein kunnolla jännitettävää! Uskon että harmittaa jos soluja ei tule paljon, mutta niin kuin Kielo sanoi, ei se määrä vaan se laatu!

Onkohan Elli jo kohta saamassa murusia? Niin se vaan laskettu aika sielläkin lähenee! Ja sama Einalla! Eikö oo hurjaa, mä muistan että tosta 30 vkosta tuntui kuin aika oisi vaan lentänyt eteenpäin!

Ja Despelle ja kaikille muillekin kiitokset vielä onnitteluista!

Täällä neiti kasvaa hurjaa vauhtia, ja ollaan ikävä kyllä kärsitty myös aika paljon vatsavaivoista, mikä on tarkoittanut äidin selälle mannaa kun jatkuvasti tyttöä kanniskelee. Apteekin Cuplaton on mielestäni auttanut vähän, toivottavasti nämä nyt menisivät pikkuhiljaa ohi.

Muuten vähän tuntuu että kriisiä pukkaa: mähän pelkäsin silloin alkuun että miten meidän koira suhtautuu vauvaan. No, alun hysteerisyyden jälkeen on mennyt ihan hyvin, mutta sitten 1,5 vkoa sitten meidän koira kävi siskon koiran päälle meidän pihassa, ihan yhtäkkiä ja pääsi puremaan. Todennäköisesti siis puolusti kotia ja meitä. Onneksi ei käynyt pahemmin. Joka tapauksessa, mä en enää pysty luottamaan kunnolla tuohon koiraan, ja muutenkin vauvan hoidon ohessa en pysty / jaksa sitä hoitaa, varsinkaan kun nyt joutuu koko ajan olemaan tarkkana sen kanssa. Vaunulenkit on vähän hankalia kun se ei siedä toisia koiria. :( Aloin puhumaan miehelle että voisi olla hyvä luopua koirasta, niin sehän ei suostu ajattelemaankaan sitä! (koira on sydänvikainen 8 v paimenkoira, joten lopettaminen on ainoa vaihtoehto..). Siitä ollaan nyt sitten tapeltu melkein joka päivä, ja tuntuu että koira on miehelle tärkeämpi kuin minä tai tyttö!! Vaikka tiedän että näin ei ole, niin silti se tuntuu pahalta. :'( Äitinikin on ihan hysteerinen, ja painostaa joka päivä että olemmeko tehneet päätöksen? Hän pelkää hirmuisesti että koira käy kiinni vauvaan, vaikka itse en kyllä siihen usko, on kuitenkin niin kiltisti vauvan vierellä. Kun tuosta koirasta on joka tapauksessa jossain vaiheessa luovuttava, mielestäni se olisi parempi tehdä nyt ennen kuin mitään muuta sattuu. Se on muutenkin ollut aina sellainen "lellikki", ja myönnän että en ole sitä tarpeeksi kouluttanut. Mitä mieltä te olette? Oliko jollain muulla lemmikkejä, miten ne on suhtautunut?

Mutta siis olen ehkä vähän harmissani ja masentunut että joudun tällaisia asioita nyt pohtimaan ja riitelemään, kun tämä pitäisi kuitenkin olla elämäni onnellisinta aikaa.. Mieskään ei mielestäni huomioi minua tarpeeksi.. Nooh, tässä tarpeeksi vuodatusta, onneksi on kuitenkin tuo ihana pakkaus joka päivittäin saa sydämeni sulamaan! :heart:

Mukavaa torstaita kaikille ja huomisiin, toivottavasti saadaan paljon hyviä uutisia!!

Susu ja Neiti 1 kk
 
Marlaa, paljon onnea!!! ..vaikka varmaan tosiaan siellä kaksijakoiset tunnelmat.. yhtä aikaa tavallaan saa ja menettää. Onneksi 1cm mittainen pikkuihminen ei kuitenkaan ole vaarassa! Voimia teille sinne ja toivottavasti pian tilanne selviää. Onko teillä nyt jokin seurantaultra vielä ennen sitä NT-ultraa?

Susu, ymmärrän niin hyvin sun tunnelmat siellä! Mä laitan sulle ehtiessäni yksäriä. Ei mulla mitään vastauksia oo, mut vertaistukea ehkä vähän kuitenkin ;) ..mietin, että varmaan kannattaa hetkeks aikaa "rauhottaa" tilanne tuon koira-asian suhteen, ettei siitä tuu vaan teiänvälistä vääntöä ja kamppailua. Voishan olla, että kun mies saa rauhassa iteksensä asiaa miettiä, alkaa olla valmiimpi lopettamispäätökseen. Ja jos äitin sais kans rauhottumaan, ettei ainakaan hän painosta miestä ;) (Mun mies ainaskin olis sellanen, et jos kaks hysteeristä naista jotain vaatii, niin ihan takuuvarmasti asettuu poikkiteloin)
 
Kiitos onnitteluista, meillä on ens viikolla uusi ultra.

Oli pakko tulla kommentoimaan tuota Susun koiraongelmaa. Meillä oli pojan syntymän aikaan saksanpaimenkoira ja kaksi belgianpaimenkoiraa. Isäntä henkeen ja vereen koiraihminen, tekee myös työkseen hommia koirien kanssa. Isännän työkoira tuo vanhin ja vihaisin toi pienen pelon minulle vauvan synnyttyä. Koira on monesti ennen käyttäytynyt vieraita kohtaan agressiivisesti. Purrut jopa muutaman kerran, kaikki on annettu koiralle anteeksi onhan pureminen sen ammatti. Vauva kotiutui ja koirat tutuistuivat häneen ei kielletty vaikka tekivät lähempääkin tuttavuutta. Meille saapui sitten vieraita katsomaan vauvaa, tää vihanen tapaus sitten pääsi näykkäsemään mun kummitätiä kädestä. Onneks ei tapahtunut mitään sen pahempaa, ei verta eikä mitään. Onneks meillä on monta makuuhuonetta ja saatiin yksi niistä sisustettua pelkästään koirien tarpeille ja portti oven suuhun. Se on pelkästään nykyisinkin koirien huone, lapsella ei ole mitään asiaa sinne. Silloin kun koirat on siellä niihin ei kosketa, saavat olla rauhassa. Ja sinne joutuvat aina kun tulee vieraita. Tämä ko koira ei ole ikinä näyttänyt minkäänlaista agressiota meidän lasta kohtaan, lapselle on heti alusta kerrottu kuinka koiria kohdellaan ja samoin toisin päin. Nyt kun lapsi on liukas liikkeissään eihän sitä pysty koko ajan vahtaamaan mitä tekee. Joskus yllätän ne nakertamasta samaa leipää ja jopa joskus lipovat samaa ruokakuppia, koirat ei reagoi lapseen mitenkään, poika änkee itsensä kainaloon nukkumaan.
Mä en ainakaan tekis mitään hätäsiä ratkasuja koiran suhteen, jos siis ei ole osottautunut kiukkua lasta kohtaan. Se vielä sopeutuu uuteen tilanteeseen. Ja onhan sillä nyt enemmän suojeltavia kun vauva on tullut. Vieras koirahan tuli hänen reviirilleen.
 
Kielo ja Marlaa, kiitos kommenteista! :heart:

Joo olen koittanut nyt olla puhumatta asiasta, ja rauhoitellut äitiäkin. Onneksi äiti on itsekin tajunnut että ei ala miestä painostamaan, mä sentään kestän sen paremmin kun oon joutunut sitä kuuntelemaan ikäni. :D

Marlaa, meillä on schapendoes, hollantilainen paimenkoira, ja se on tosiaan ollut pahasti sydänvikainen syntymästä asti, mutta lääkärienkin hämmästykseksi on elänyt näinkin pitkään ihan hyvää koiranelämää. Mutta muutama ongelma on, mm. haukkuminen. Sitä en ole saanut siitä kitkettyä pois, se haukkuu aina kun haluaa jotain. Samoin tuo sydänvika aiheuttaa todennäköisesti sen että se oksentelee tosi usein. Ja tässä viimeisen parin vuoden aikana on muutaman kerran päässyt nappaamaan kavereiden lapsia, siis näykkäsemään kun lapsi on käyttäytynyt jotenkin eri lailla mihin tottunut (selvästi siis koittanut paimentaa lasta, mutta mustelmia tullut kuitenkin). Tämän takia äitini pelkää että nappaa sitten vauvaakin jossain vaiheessa. Ollaan pidetty sen jälkeen koira aina erillään kun on tullut lapsivieraita, voi olla että on ollut vikatikki sekin. En vain ole halunnut ottaa mitään riskiä että nappaa uudelleen.

Mutta joka tapauksessa, rakas koira se on minulle ollut, ja olen aina ajatellut että sen aika lähteä tulee paljon aikaisemmin. Nyt kuitenkin olen suuren osan ajasta yksin vauvan ja koiran kanssa (mies kun on yrittäjä ja paljon poissa kotoa), niin tuntuu vaan omalta kannalta liian vaativalta antaa huomiota myös vaativalle koiralle. Voi olla että kuulostan julmalta, mutta koitan vain olla realisti. Kun kyseessä on kuitenkin sairas koira (vaikka voikin suht hyvin), mies ei vaan suostu tätä tajuamaan.

Kiitos että sain avautua, auttaa suuresti! :)

muoks. niin ja siis vauvaa kohtaan on ollut alun hämmästelyn ja haukkumisen jälkeen ihan kiltti, tykkää nuolasta kädestä aina sängyn ohi mennessään, ja nukkuu rauhallisesti vaikka tyttö huutaisi lujaakin.
 
Viimeksi muokattu:
Onnea Seralle pojusta <3

Kas vain siellä on väkeä menos punktioon 46 viikolla, onnea sinne <3<3
Ja onnea myös piinailijoille vai piinailijalle,, baby siä ainaki piinailee, oliks muita..

Koira-asiasta... Minä en tekisi hätiköityä päätöstä, usein se on niin että oma koira ei oman perheen lapsen kimppuun hyökkää, vaan puolustaa tätä nimenomaan ja on siksi vieraille kiukus, tiedän kans lähisuvus tapauksen, jossa koira oli kiukus vieraille mutta oman perheen lapsi saa pistää vaikka solmuun koiran. Toki ei koskaan mihinkään koiraan kannata luottaa sataprosenttisesti. Meilläkin, kun tyttö syntyi, toinen koirista puolusti vauvaa ja paimensi toista koiraa pois vauvan läheltä mutta ei koskaan kiukkunen ollu, kenellekään..
Harmittaa vain vietävästi se kun minä luovuin koirista, jouduin luopumaan koska tytön isän kanssa tuli ero niin en olisi millään voinut pitää itselläni kahta koiraa, edes yhtä. Sellasia koiria jotka tottunu olemaan pihallakin häkissä, omakotitalossa asuneet niin en olisi pärjänny niiden kanssa rivarissa 2 vuotiaan vaativan tyttären kanssa. Joten toinen koira sai uuden kodin jossa kuoli kuitenkin puolen vuoden jälkeen ja toinen sai ilmeisesti kuulan kalloonsa, vastoin tahtoani.
Usein tulee ajateltua noita kahta karvakuonoa, mutta minkäs teet enää.
Silloin ajatteli vain omaa tytärtä ja omaa jaksamista, mutta jäljestäpäin kaduttanu koko luopuminen kaikista eniten koko elämässäni mistään.
Levätkää rauhassa <3
 

Yhteistyössä