KESÄ 2010 hoidot

Surkea päivä tänään, pitkästä aikaa!! Tää on niitä päiviä, kun ei haluais kuulla yhtäkään raskausuutista, vauvauutista, ei nähdä yhtään perheellistä ihmistä... itkupotkuraivari ja surkeuden surkeus!! :'( No, kaipa tää taas tästä, huomenna on ehkä jo parempi päivä...
 
Tytöt nyt me tehdään niin että otetaan joukkohali :hug:
Alkaako teistäkin tuntua että onni on hylännyt meidät :'( Musta tuntuu niin pahalta... Sera mulla oli pari päivää sitten samanlainen päivä, vaikuttaa tulevan aina säännöllisin väliajoin oikein totaaliromahduksia... Tuntuu vain että koko maailman paino on omilla hartioilla ja ei jaksa sitä enää kantaa hetkeäkään. Onneksi huonoa päivää seuraa aina parempi, mä lupaan, että sullakin :heart:
Voi kun hyvä Eina että lääkkeet löytyivät! Yksi stressin aihe pois päiväjärjestyksestä =)

Täällä on sellainen tilanne, että taas mentiin. Voihan helkkari. Yritän kehittää mahdollisimman paljon häiriötekijöitä ja muuta mietittävää, en haluaisi murehtia niin paljon kuin viimeksi. Punktio on siis viikolla 43, eli jo ihan kohta. Mä en voi uskoa, että taas tämä alkaa... Mutta onpahan saakeli sentään taas toivoa elämässä. Hieman sekavissa tunnelmissa, yllättävän rauhallisin mielin ja ei tässä auta kuin taas kaivaa sisäinen optimisti jostain uumenistani cheerleaderiksi olkapäälle!
Kaikille kauheasti jaksuja ja tsemppiä ja haleja! :heart:
 
Ryhmähali täältäkin kaikille :hug:
Tuntuu, että todellakin ollaan kaikki sen tarpeessa tällä hetkellä!!!
Miimii:Sulla on kyllä hyvä asenne et pystyt tänne purkaan patoutumia ja kiukkua ni varmaa helpottaa ainakin hetkellisesti.Mulla menee seuraava hoito kans vasta tammikuulle joten ollaan sitte toistemme tukena ja piinaillaan josko siihen asti päästään niin yhdessä.Voin jotenkin niin samastua tohon sun pahaan oloon kun tuntuu että kerta kerralta vaan vaikeempaa nousta tästä suosta ja tottua näihin ainaisiin pettymyksiin.Alkaa mittari oleen jokseenkin täynnä jo tätä samaa paskaa kuukaudesta toiseen!!

Barba:miten oot jaksellu? toivottavasti ees sulla hieman parempi fiilis:heart:


Eina:eek:nnea lääkkeistä ja sulla hommat etenee sitten eteenpäin , hienoa!!

Shayna:Sullakin punktio lähenee, ja kiva et oot paremmalla fiiliksellä ja uutta puhtia taas löytyy, toivon niin että meillä kaikilla se onni jo pikkuhiljaa alkas kääntymään!!!

Sera:niin tuttua tuo mielialanvaihtelu, voi vaihtua fiilikset monta kertaa päivässä hyvästä huonoon , ilosta itkuun , rakkaudesta vihaan jne.en ees muista aikaa ennen tätä lapsettomuushelvettiä kun oli normaali ja tasapainonen ihminen joka pystyi normaalisti ja perus hyvällä tuulella toimimaa pitkiäkin aikoja.Nyt on elämä yhtä myrskyn ja tyynen sekotusta päivästä toiseen!!

Gabi:täällä ollaan hengessä mukana ja yritetään tukea sua missä sitten oletkin.Ja todella toivon sydämestäni , että saatte asianne kuntoon ja hoidot jatkumaan.:hug:
haleja kaikille ja koittakaa jaksaa!!
 
Ihanaa despe, että mennään yhtämatkaa, yksin en jaksaiskaan varmaan tätä kaikkee. Tai siis eihän se nyt varsinaisesti ihanaa kyllä ole : / Mut joo, hirveetä mitä tekstiä mä suollan tänne, ketään ei tasan varppina kiinnosta pätkääkään!!! :D Mä voisin tietty kirjoittaa vaikka pelkästään Wordiin nää patoumat ulos päästäni, mut ei se ois sama! Kun ei kukaan sit kuitenkaan saisi niitä tietoonsa, se olis ihan sama kun vaan pyörittäis niitä päänsä sisällä. Eli kiitos ja anteeksi :) Helpotti. Ja just niinku despe tuossa sanoi Seralle, niin just näin se on, ei pysy mieli tasaisena edes yhtä päivää. Huomaa että oon taas paljon pirteämpi nyt. Odotan innolla huomista lääkärin soittoa että saako se kiirehdittyä mulle sitä lähetettä sinne gastron polille.
 
Mä käyn aina välillä lukemassa teidän kuulumisia, vaikka en jaksakaan kommentoida ikinä mitään. Mutta tosta Miimiin kirjoituksesta on pakko lainata pätkä, joka on kuin suoraan mun päästä:

Kaikki tuntuu niin lohduttomalta että mä en kertakaikkiaan tiedä miten tällasesta voi selvitä. Tuntuu että mä kuristun, ei voi hengittää.

Asustelen vanhempieni luona, olen sairaslomalla, lääkäri määräsi rauhoittavia, en ottanut, suositteli psykologia, jolle mun pitäis soittaa jos jaksaisin. Mun elämä tuntuu naurettavalta vitsiltä, jonka ei koskaan ollut tarkoituskaan onnistua. Eilen alkuillasta kun kuvittelin hetken, että ehkä jonain päivänä joskus elämä kuitenkin voittaa, niin myöhemmin illalla tipahti seuraava pommi, johon en taas ollut varautunut.
 
Gabi rakas, koita olla lannistumatta :heart: Ota ne rauhoittavat, niissä ei ole mitään pahaa tai vaarallista ja ne voi auttaa jaksamaan hetken ja siinä hetkessä saat esim soitettua sille psykologille tai tehtyä jotain joka tekee sulle paremman olon ja se auttaa taas jaksamaan seuraavan hetken paremmin. Itellä esim aikoinaan mielialalääkkeet sai mut ylös siitä mustasta suosta, niin että jaksoin taas esim hoitaa itseäni ja viedä roskat, käydä kaupassa jne. Jos mitenkään pystyt, koita olla siirtämättä asioita, jos suinkaan tuntuu joku hetki edes suht tasaiselta, tarpeeksi vahvalta, edes sen viis minuuttia, niin just silloin ota se puhelin ja soita sille psykologille, siitä ei voi olla muuta kuin positiivista vaikutusta, se ei voi pahentaa asioita ainakaan. Mitä kauemmin asioita siirtää, sen hankalammalta ja haasteellisemmalta ne alkaa tuntua, sen mä ainakin tiedän.

Tuo pommien putoilu toinen toisensa perään kuulostaa niin tosi tosi tutulta :( Juuri kun aattelee että ehkäpä tää tästä, niin vielä pahempaa rysähtää päälle. Sitä miettii että miten tää voi olla edes enää totta! Aivan naurettavan traagista ja täysin mieletöntä ja hullua. Mutta kenenkään elämä ei ole vitsi, sullekin Gabi on tulossa vielä hyvä aika ja ihania asioita. Me ollaan vielä suht nuoria, ei tätä sontaa VOI jatkua yhtäsoittoa 60 vuotta. Ei vaan voi. Väliin tulee takuuvarmasti pari hyvää jaksoa. Mä jaksan uskoa siihen.

Paljon voimia, lepää ja yritä olla ajattelematta hirveesti nyt tulevaa tai oikeastaan yhtään mitään, tee jotain josta tulee edes hetkellisesti kiva olo. Sulla on ihmisiä joille sä olet tärkeä, ja tulee aina olemaan :heart:
 
Voi barba, itkua tihrustan täällä :'(

...niin saat minut nyt, halvalla. Poisheittohinnalla.
Saat tämän nyt, helpolla. Minun käytetyn sydämeni...
(J. Vartiainen, Halvalla)

Ei varmasti lohdunsanoja löydy. Itse ajattelin että ne eivät olisi lähteneet sitten kohdussakaan kehittymään normaalisti. Voi apua.

Miimii, sulla oli ilmeisesti haulikko lukitussa kaapissa kun systeris vieraili? :$

Kun mun maailma romahti totaalisti kesäkuussa ("raskauttani" kesti 2pv -> kemiallinen) ja millään ei ollut enää mitään väliä, työpaikan psykologilla käynti ja itku, itku, itku auttoivat.

Eli jos olette hengissä vielä viikon kuluttua, jäätte henkiin.
 
Viimeksi muokattu:
Täällä on nyt monella niin huonoja uutisia että tuntuu vähän kurjalta kertoa omista kuulumisista.
Tänään kävin Tayssissa. Keskiviikkona alkaa Puregon piikit ja punktio olisi kahden viikon päästä viikolla 44. Nyt alkaa pikkuisen jännittämään punktio kun koskaan ei ole tehty mitään kummoisempia toimenpiteitä. Kuinkahan sitä on sekaisin kipulääkkeestä.
Voimahaleja kaikille!
 
Sera: mullakin sattui juuri olemaan samainen päivä sellainen itkupotkuraivari-fiilis päällä! Kävin palstaa lukemassa ja näin sun kirjotuksen.. Olis ihan ko minä olisin sen tänne käynyt laittamassa! Mulla ei ole pitkään aikaan tuollaista päivää ollutkaan, mutta jostain se nyt tuli! painaiskohan mulla jotenkin tuon IVF:n aloitus mieltä (varmaan jollain asteella sitä jännittää).

Olen samaa mieltä tuosta joukkohalista kuin te muutkin! :hug: Olemme varmasti kaikki sitä vailla!

hyvä se on Miimii että käyt itseäsi tänne purkamassa! Pitäähän se sun saada asia pois oman pääsi sisältä. Ja usko pois, jaksoin lukea alusta loppuun tuon pitkän vuodatuksesi, enkä pitänyt pahana ollenkaan... hyvä vaan että annoit mennä oikein olan takaa :heart: Tuut kaiken vaan tänne rustaan kun siltä tuntuu!

Gabille todella todella paljon jaksamisia.. Ja toivotaan että ne pommien tipahtelemiset loppu just nyt.. Ei enää yhtään kiitos Gabille paskaa niskaan! Ja suosittelen myös sitä psykologille soittamista! Parempi hakea apua tarpeeksi aikaisin, kuin sitten aivan liian myöhään kun elämä (/mielentila) on jo todella huonolla mallilla!

ON: Sumuttelun olis tarkoitus alkaa huomenaamulla.. Siitä se lähtee, tämän rouvan ensimmäinen IVF-hoito! Mites muuten Seran piikki? Koska laitetaan? (eikö sulle pitäny sumujen sijasta sellainen laittaa)

*muoks* Ja wilma oli kirjoitellut samaan aikaan... Tsemppiä hoitoon!
 
Viimeksi muokattu:
Älä wilma sitä punktiota pelkää, se on tosi nopee toimenpide yleensä. Eikä se lääkkeistä sekaisin olo pahalta tunnu :D vaan mukavalta. Pää tuntuu kevyeltä ja mikään muu ei tunnu miltään. Näin ainakin mulla. En mä tosiasiassa tuntenut itteeni mitenkään 'humalaiseksi' tai sekaiseksi. Olisin voinut lähteä kävelemään vaikka heti sieltä, mutta ne käski syödä (ihanat aamupalat ja karkit) ja nukkua tunnin pari. Niinpä me köllöteltiin siellä miehen kanssa ja lähettiin sitten käppäilemään junalle.

Munarikasta pariviikkoista toivotellaan täältä!
 
Viimeksi muokattu:
Kurjia uutisia täällä. Jaksamisia tasapuolisesti!!!

wilma: Meillä kans eka ivf tulossa ja vähän jännittää!

ON: tänään kävin ultrassa. Viikonlopun ajan pistin Menopuria 300 ky ja munarakkuloita oli alkanu vihdoin viimein kasvaa. Yhteensä oli 20-25 kpl n.9-12 mm kokoisia. Limakalvo oli 15 mm luokkaa :O Punktio ois ens maanantaina. Sain Decapeptylin klinikalta mukaan Pregnylin tilalle. Ei kuulemma uskalla mulle Pregnyliä laitattaa, kun hyperin riski ois suurempi. Nyt ootellaan vaan.
 
" Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin...":'(

Kiitos kaikki ihanat ihmiset ; "vanhat kamut" ja "vierailijat" Neunu ja Mollamaija,voimien toivottelusta,niitä tosiaan nyt tarvitaan.Täällä mä ruudun takana itken ja luen teidän kirjotuksia:(

Despelle iso halaus ja Gabille kunnon rutistus:hug:

Hengissä siis olen,kai:ashamed: Se on vissiin hyvä merkki,vaikken sitä itse huomaakkaan.
Mä en oikeesti enää tiedä,et mitä nyt? Mitä ihmettä me tehdään??Jatketaanko vielä näitä pettymyksiä vai lopetetaanko kaikki nyt tähän...

Oon tehny surutyötä tosissani, itkeny,itkeny,itkeny,mut olo ei helpota yhtään:'(
Viikonlopun sain hukuttaa murheitani ihanan Bernhardilaisneitin turkkiin ja kun se lähti pois,hajosin taas ihan totaalisesti.
Tässä ei ole mitään järkeä,mun pää ei kestä enää,eikä kroppa ja kohta en menis takuuseen enää parisuhteestakaan...
Mutta myös "luovuttaminen",hoitojen lopettaminen tuntuu äärettömän tuskalliselta vaihtoehdolta.

Miimiin ja Gabin tavoin " Kaikki tuntuu niin lohduttomalta,että mä en kertakaikkiaan tiedä miten tällasesta voi selvitä.Tuntuu,että mä kuristun,ei voi hengittää."

Täällä palstalla on nyt ollut paljon surua ja murhetta,LIIAN PALJON,mutta toivottavasti aurinko alkaa taas pian paistamaan tällekkin palstalle,onhan moni teistä jo täydessä vauhdissa ja sieltä niitä hyviä uutisia sit alkaa taas ropisemaan.VOIMIA IHAN JOKAISELLE:heart:

Ei nyt tämän parempaan pysty...sori...näillä fiiliksillä mennään...

" On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se vielä niin liukaskin lie.
Niin helposti lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois."
 
Barba, älkää luovuttako! Levätkää, mutta älkää luovuttako. Sulla on lapsia, joten kyllähän teillä toivoa on, paljon. Onni kääntyy vielä.

Täällä on niin paljon tuskaa ja epäonnea ollut, että kohta on suunnan muututtava. Se on tulossa. Kukahan on ensimmäinen joka kuulee jonkun positiivisen asian..

Eina, olipa mukava kuulla! :D

Lakka, järkky määrä muniksia!! :eek: Ja ihan hullun paksu limakalvo! Mulla ollut aina n. 7mm, jopa siirrossa. Että taidatkin olla sinä, joka tänne niitä hyviä uutisia tuo :)
 
barba :heart:

Miimii: No niin mäkin toivon, mut tuo Decapeptyl mietityttää... tekee limakalvosta sellasen, ettei oo alkiolle paras mahdollinen. Punktiossa pistäävät pienen määrän Pregnyliä, jonka pitäs sit auttaa siihen, mut mähän sit alan jo siitä panikoida et ei se mitään tepsi... :|
 
niin paljon kurjia uutisia tänne putoillut etten minäkään ole omista "murheistani" edes viitsinyt tänne narista... että jos nyt jotain positiivista sit yritän tänne kertoa :) Ei tää luojan kiitos ilmeisesti ole kohdunulkoinen raskaus, ainakaan ei ole mitään kipuja eikä edelleenkään minkäänlaista vuotoa. hcg edelleen noususuuntainen eli näinhän se mulla on mennyt; pp11 hcg 20, pp 13 hcg 34, pp20 hcg 454, pp21 hcg 559 (ja tässä vaiheessa oli vahva epäilys ekstrasta) ja eilen eli pp 24 hcg 1091 ja kohdussa näkyi kaksi mustaa pallukkaa, joista ei siis nyt pysty sanomaan että onko niistä kumpikaan kehittyvä raskaus. kyllähän nää todellisia PIINAPÄIVIÄ on ollut ja edelleen jatkuu torstaihin asti, jolloin menen seuraavaan ultraan. Itse kun luovuin toivosta jo heti alkuunsa ja ei sitä mitään mielelleen voi että eilen taas toivon kipinä heräsi, vaikka kyllähän tää varmasti aika epätodennäköistä on että tästä normaali raskaus alkaisi. vai onko kukaan koskaan kuullut minkäänlaista vastaavaa tapausta???
 
heissan rakkaat!!!!
En olisi ikinä uskonut eilen nukkumaan mennessäni ja itsesäälissä velloessani, että tämä päivä tuo tullessaan IHMEEN!!!! ISOLLA I:llä.
Meillä klinikka vaatii siis aina testin vuodosta huolimatta ja sen sitten kuuliaisesti kiukutellen tein...2 viivaa..shokki ja kiireen vilkkaa lekuriin veritestiin..tuloksena vahvasti positiivinen hcg 560..ja meille kötilö myöskin sanoi että saapi nähdä montako on mahd.tulossa heh.Ette usko miten voi pienen ihmisen elämä mennä sekaisin, pelkoa, toivoa ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.kauheeta turvotusta lukuunottamatta aivan normi olo, ja senkin luulin johtuvan menkoista.on pieni tyttönen todella sekaisin ei voi muuta sanoa.Tämä toivottavasti antaa ees jotain toivoa tänne harmaan helwetin keskelle että mikään ei näytä olevan mahdotonta.No päivä kerrallaa mennään ,ei muu auta.4.11 ultra jossa sitten selvii totuus:)
Evita:sullahan kuulostaa sitten ihan hyvältä tuo tilanne myöskin , lukemat ainakin kuulostaa hyviltä, mikäli munkin kätilöön on uskominen ja miksei olis!! :hug:
lakka:lupaavat lähtökohdat sinulla ,ja aivan huippu hyvä limis ,oo tyytyväinen ja zemppiä:)
barba:mä päivällä itkin kun luin sun kirjotustas, kuulostaa kaikki niin lohduttoman surulliselta mutta kuten Miimii kommentoi niin älkää lopettako hoitoja( ite monesti olin tekemässä niin) pitäkää vaikka taukoa ja palatkaa kun ootte saaneet voimia kerättyä ja ajatuksia kasaan.Iso rutistus ja hali :heart:
Jotenkin mulla on niin paha mieli kirjottaa tänne mitään positiivista kun porukalla suurimmalla osalla ikävät ajat menossa,mutta toivon et tää mun ns uutinen lois ees vähän toivoa kaikille ja ainakin varmaan kertoo sen mitä en ite uskonu, että ei nää hoidot voi ihan huuhaata olla jos näinkin pieni ja pippurinen tyyppi saadaan niillä raskaax:LOL:
 
Miimii: kiitos, mulla vuoto loppu ihan alkuunsa , 2 päivää kesti ns menkat , en kiinnittäny oikee mitää sen kummempaa huomioo kun monesti mulla kestää vuoto muutenkin vaan sen 3 päivää.Eli sekin tui ny sitte todistettuu et vuotokaan ei oo mikään tae epäonnistumisesta:)
 
Moikka kaikille! Ja tää tahtoo kans osallistua ryhmähaliin :hug:

Nyt en ehi paljoo kirjottaa, mutta siis herranjumala DESPERATE!! ONNEA!!! :heart: Ihanaa! :heart:
Mut kauheeta, nyt mullakin herää turhat toiveet, kun ne menkat oli sen viikon myöhässä enkä testii tehny... kun ajattelin kans varmuuden vuoks testata ennen sitä piikkiä, vaikken uskokkaan että raskaana oisin, mutta etten ainakaa pilais sitte mitää...!! Mutta ku ihmeet tapahtuu aina muille, ei mulle! Mutta siis, sullako ihan normimenkat normiaikaan ja normimenkka- olo?? :O Ja plussa testiin, voi juku miten hienoa!! :) Mulla siis kanssa ihan normimenkat, ihan väärään aikaaan vaan, yleensä siis ihan kellontarkat! Miten pian testasit sitten?

Ja evitalle myös onnea! :flower:

Eina: Perjantaina pitäis piikki pistää, ja parin viikon päästä ultraan kattoo, onko se tehonnu. Kivaa kun on joku, joka menee samassa tahdissa mun kaa, on sitten piinistelyseuraa =) :heart:

Noniii, kirjotettii sit despen kanssa samaan aikaan! ok, eli siis vuoto oli vähäistä, eli mun ei kannata herätellä mitää toiveita... :)
 
Viimeksi muokattu:
Evitalle ja Desperatelle tosi tosi paljon onnea, toivottavasti kaikki hyvin molemmilla!!

Ja kaikille muille, erityisesti Miimiille, Barballe ja Gabille, runsaasti halauksia ja jaksuja. Elämä ei ole helppoa, mutta te olette hurjia naisia, selvinneet jo vaikka mistä.

Minä se vaan odottelen varhaisultraa, joka on ens viikolla, ei oikein mitään uutta kertomista - joka toinen päivä luulen, että raskaus on ohi, kun on niin oireeton, ja joka toinen päivä taas toivo herää..
 
Evita ja desperate: :flower::heart::) Onnea!!!

Itsellä maha on kuin jalkapallo... vettä oon koittanu litkiä ihan urakalla. Pahoinvointiakin oli hivenen tänään töissä, mut asettui kun söin iltapalaa. Laskin tossa, että tässä kierrossa tulee piikitettyä yhteensä 57 ampullaa Menopuria :O eli 3-4 ampullaa/ pv. Ihan järkky määrä! Onneks on maksukatto ollu täynnä jo keväästä asti.
 

Yhteistyössä