" Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin...":'(
Kiitos kaikki ihanat ihmiset ; "vanhat kamut" ja "vierailijat" Neunu ja Mollamaija,voimien toivottelusta,niitä tosiaan nyt tarvitaan.Täällä mä ruudun takana itken ja luen teidän kirjotuksia
Despelle iso halaus ja Gabille kunnon rutistus:hug:
Hengissä siis olen,kai:ashamed: Se on vissiin hyvä merkki,vaikken sitä itse huomaakkaan.
Mä en oikeesti enää tiedä,et mitä nyt? Mitä ihmettä me tehdään??Jatketaanko vielä näitä pettymyksiä vai lopetetaanko kaikki nyt tähän...
Oon tehny surutyötä tosissani, itkeny,itkeny,itkeny,mut olo ei helpota yhtään:'(
Viikonlopun sain hukuttaa murheitani ihanan Bernhardilaisneitin turkkiin ja kun se lähti pois,hajosin taas ihan totaalisesti.
Tässä ei ole mitään järkeä,mun pää ei kestä enää,eikä kroppa ja kohta en menis takuuseen enää parisuhteestakaan...
Mutta myös "luovuttaminen",hoitojen lopettaminen tuntuu äärettömän tuskalliselta vaihtoehdolta.
Miimiin ja Gabin tavoin " Kaikki tuntuu niin lohduttomalta,että mä en kertakaikkiaan tiedä miten tällasesta voi selvitä.Tuntuu,että mä kuristun,ei voi hengittää."
Täällä palstalla on nyt ollut paljon surua ja murhetta,LIIAN PALJON,mutta toivottavasti aurinko alkaa taas pian paistamaan tällekkin palstalle,onhan moni teistä jo täydessä vauhdissa ja sieltä niitä hyviä uutisia sit alkaa taas ropisemaan.VOIMIA IHAN JOKAISELLE:heart:
Ei nyt tämän parempaan pysty...sori...näillä fiiliksillä mennään...
" On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se vielä niin liukaskin lie.
Niin helposti lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois."