Hei kaikki!
Pieni Tiikeri - toivottavasti vuoto on lakannut ja kaikki on hyvin! Eikös se sun ultra ole onneksi jo tulevalla viikolla?
Lakka83 - kuinka kävi? Pääsetkö testaamaan huomenna
Sori, mä olin unohtanut sun kohdalta testipäivän pois tosta listasta. Nyt on lisätty!
Miimii - sulla olikin tällä kertaa ihan mahtavia uutisia! Hienoa, että klinikkojen yhteistyö sujuu noin jouhevasti! Nyt me ollaan sitten molemmat Taysin asiakkaina, eikö totta? Kuka lääkäri teidät otti vastaan ekalla kerralla? Noista sun aiemmin mainitsemista elämää koetelleista asioista täytyy sanoa, että mäkin ymmärrän sua nyt paljon paremmin kun kerroit. Ja täytyy myös sanoa, että noista sun edellisellä sivulla listaamista koettelemuksista ei olla kaikilta vältytty munkaan elämässä. Mutta kuten sanoit, niistä alkaa olla valmis päästämään irti, koska elämä on siltä osin nyt niin ihanaa
Ja vaikka tämä on ihan oikea foorumi niiden purkamiseen!!! Eli älä vaan kanna huonoa omaa tuntoa tai kuvittele keräileväsi niillä säälipisteitä. Täällä jos missä voi avata suunsa ja sanoa asiat juuri niinkuin ne on. En mäkään näitä katkeruuksiani työkavereille tai naapureille kerro
Niille mä hymyilen ja niiden kanssa naureskelen, ja sitten tänne tulen purkamaan ahdistukseni. Niin ja jos et ole minkäänlaisessa terapiassa käynyt, niin voin kyllä tosi lämpimästi suositella! Mulla oli ainakin yhteen vaiheeseen sellainen tilanne, että itsellä ei ole enää keinoja selviytyä, nyt on pakko hakea apua. Ja niinpä hain, ja todella tärkeää apua sainkin!
Voi
Sera, sulla on oikeus itkeä ja surra ja ahdistua! Ja sitten kun olet saanut tarpeeksi purkaa pahaa oloasi, niin sitten taas uuteen nousuun. Se on vissiin tämän elämän kiertokulku
Onkos teillä vielä yksi kierto välissä ja sitten hoitoon? Mulla on toi kuukautisten alkaminen (luomukierrossa siis) nykyään jo ihan iloista - uskokaa tai älkää
Jotenkin sellainen, jahah kuukautiset alkoi, no ainakin kroppa toimii -meininki. En ole enää vuosiin uskonut luomuraskautumiseen, jotenkin sitä pitää täysin mahdottomana meille - vaikka teoriassahan se toki olisi mahdollista. Eikun nyt valehtelin, kesällä kun selvisi se siittiöiden parantunut tilanne, niin taisin yhdessä kierrossa antaa itseni toivoa luomuun...
Mä huomaan (taas), että mulla kulkee katkeroituminen ja ahdistus ihan käsi kädessä väsymyksen ja huolien kanssa. Nyt on aivan erilaiset tunnelmat kuin silloin edellisen kerran tuntojani purkaessani
Ja hyvä niin, ei sitä ahdistusta koko ajan jaksaiskaan. Vaikuttaa tietenkin aika ailahtelevalta, mutta sellainen taidan ollakin ja ylpeä siitä
Ja tiedän, että suurin osa teistäkin on ihan samanlaisia
Samoin tietenkin noi hormoonit vaikuttaa, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että näiden 10 terolutpäivän aikana oli kyllä aika tavallinen olo. Nyt on siis 3.pvä terojen lopettamisesta. Viimeksi alkoi 7pvää kuurin jälkeen. Mutta mistä sitä kehostaan tietää... Tulee sitten kun tulee. Puregonitkin on jo valmiiksi hankittu perjantai-iltana.
Nyt kun asiaa oikein tässä tuumailen, niin oikeastaan on sellainen positiivisen odottava olotila! Silloin joskus pari vkoa sitten huolin siitäkin, että nyt kun on uusi työ, niin miten voin olla pois töistä, kun haluan tehdä työni hyvin ja olla hyvä, motivoitunut työntekijä... Meinasin jopa, että kertoisin miespuoliselle esimiehelleni totuuden, jotta hän ymmärtäisi tilanteen. Mutta tässä välissä olenkin sitten ottanut pari erää kiivasta keskustelua esimiehen kanssa aiheesta, jossa olemme täysin eri aaltopituuksilla. Mun maailmankatsomukseeni ei vaan mahdu sellainen joustamattomuus ja sääntöihin tuijottaminen, ja nyt on sellainen olo, etten olekaan enää niin motivoitunut työntekijä... Joten kivaa vaan, että saan keskittyä hoitoihin ja olla pois töistä ihan luvan kanssa sitten punktioaikaan
Enkä todellakaan aio kertoa esimiehelle todellista syytä.
Kaunista syyssunnuntaita kaikille!!!
