Kertokaas mulle labradoreista :)

tiedän että ne on ihmisrakkaita, useat rakastaa vettä ja noutaa asioita. Tietysti voisin heti lukea kuukkelista kaiken mutta kertokaa te teidän labbiksista.

Olen ihastunut rotuun ja harkitsen sitä yhtenä vaihtoehtona perheeseen. Meillä on lapsi ja 2 chihua ennestään.

 

Nuoret labukat on usein aika vauhdikkaita höselöitä, mutta aivan ihania lapsiperheen koiria. On kyllä yksi ystävällisimmistä ja uskollisimmista roduista. Vanhemmiten yleensä rauhoittuvat.

Kannattaa selvitellä terveysasioita ennen kuin hankitte labradorin ja kiinnittää niihin huomioita pentua valitessa.

Meillä on ollut labradori ja on kyllä ihana rotu.

 

Meillä on ihana labbis. Narttu on nyt 9v. Yksi maailman parhaista roduista lapsiperheeseen ja yleensäkin. Tuo koira tekee omistajan vuoksi mitä tahansa. Kiipeää vaikka puuhun. Luotettava.

Huonoja puolia on kova ruokahalu ( toisaalta koulutus helppoa, koska tekee mitä vaan makupalojen eteen ) ja sellaisia ADHD-koiria tuo rotu on, vielä vanhanakin.

 

Meillä labradorinnoutaja sekä kotikoirana että metsästyskäytössä ja molemmissa toimii loistavasti. Meidän lapukka ollut rauhallinen versio ihan pentunakin. Toki omanlaista villeyttäkin toki on, mutta ei mitään liiallista. Tottelevainen ja helppo kouluttaa
Ihana perhekoira.

 

Niin ja kannattaa todellakin valita hyvä kasvattaja. Ja miettiä ottaako näyttelylinjaisen vai metsästyslinjaisen. Niissä on eroa. Meillä on näyttelylinjainen.

 

ON ne vauhdittaita, mutta ihania. Kannattaa miettiä omat voimavarat tarkkaan. Työkaverillani on ja lenkkeilyttää koiraa vähintään 2 tuntia päivässä.

Yhden vihaisen metsästyslinjaisen lapukan tiedän, joten vihaisiakin löytyy.

 

Helppo kouluttaa,ihmisystävällinen,lihoo helposti (runsaasti liikuntaa),kovia hössöttäjiä. Meidän labbis oli vielä ihan vanhuuden päivilläänkin pentumainen,mikä oli välillä raivostuttavaa ihana rotu mutta en enää itselleni ottaisi.

 

kuolaavia ja ahneita löllyköitä.

 

Aikalailla sellaisia mitä olen kuvitellutkin ja mitä olen tavannut.... tietysti yksilöissä aina löytyy kaikkea mahdollista.

meillä on 2 koiraa jo ennestään, toinen tosin jo hyvin vanha. Labbis tulisi sitten ehkä seuraavaksi kaveriksi kun yhdestä aika jättää... tuota vanhusta ei enään viitti stressata uudella pennulla. Mutta haluaisin nimenomaan jonkun vähän isomman rodun, jonka kanssa voisi harrastaa jotain. Voihan chihunkin kanssa mutta se on vähän erilaista... sen pitäisi tulla toimeen muiden koirien ja tietysti lapsien kanssa.

 

osaisko joku kertoa tarkemmin millaisia eroja on näyttelylinjaisella ja metsästyslinjaisella koiralla? onko metsästyslinjaiset nimenomaan linnustukseen ja muuhun sellaiseen? koska sellaisesta harrastuksesta en kumminkaan haaveile....

 

Labradorinnoutajakerho

 

Meillä on toinen metsästyslinjainen labbis. meidän koirat eivät ole olleet ahneita ruualle vaikka niin niistä väitetään. Tämä uros mikä meillä nyt on painaa 30 kg ( edellinen 35 kg) kun näyttelylinjainen kai painaa kymmenisen kiloa enemmän. Minä olen täysin myyty labbikselle meillä on toisena koirana seisoja joka ei ole hetikään lutunen mamman poika niinkuin meidän labbikset ovat olleet. Koirat ovat olleet hulluna veteen ja keväällä käyvät makaamassa jokaisessa kurarapakossa niinkuin pikkulapset. Ainut miinus on että kummallakin on ollut valtava sukuvietti. Tällä uusimalla tulokkaalla vielä pahempi mitä aikaisemmalla uroksella. Se miten se esiintyy niin ovat kovin levottomia ei tiedä ollakko ulkona vai sisällä ja joskus jopa ulisee yöllä.

 

Labbis on hyvin aktiivinen rotu, kaipaa todella paljon menoa ja vipinää pysyäkseen onnellisena. Mutta jos sitä voitte tarjota niin mainio valinta.

Käy monesti sääliksi kun näkee lihavia rodun edustajia, joita omistajat käyttävät lyhyillä etanavauhtikävelyillä :|