kertokaas hyvät naiset että miksi?

miksi pysytte suhteessa jossa mies on täysin juoppo tai väkivaltainen? mitä hemmetin järkeä on valittaa ja itkeä täällä kun omaa tyhmyyttänne jatkatte huonossa suhteessa????

mielenkiinnosta kysyn, että miksi? miksi kiduttaa itseään huonossa suhteessa?

 

Et oo ainoa joka ihmettelee samaa :|

 

Minulla ei onneksi ole tuollaista miestä mutta jos olisi, niin en kattelisi yhtään moista käytöstä.

 

Se on niin helppoa huudella sieltä viereisestä pöydästä, kun ei ole itse elämässä sitä elämää.

 

riippuu tapauksesta.monesti ei haluta luovuttaa vaikka näyttäisikin toivottamalta.se että pääsee siihen asti kun lopulta lähtee suhteesta on pitkä prosessi....

 

En ole ikinä ollut sellaisessa tilanteessa, mutta siitä ei voi varmaan tietää mitään ennenkun on itse kokenut.

 

Se on niin helppoa huudella sieltä viereisestä pöydästä, kun ei ole itse elämässä sitä elämää.

Peesailen.
Se on niin helppoa sivusta katselijan sanoa :/

 

Jaa-a? Ehkä se rakastaa ja uskoo ja toivoo että toinen voi muuttua? Tulkaa kysymään miun mieheltä miksi se jäi väkivaltaisen naisen luokse =)

 

emmie ainakaa pysynyt

 

Se on niin helppoa huudella sieltä viereisestä pöydästä, kun ei ole itse elämässä sitä elämää.

mies löi, minä jätin. En olisi onnellinen suhteessa jossa joutuisin pelkäämään. rakastin todella ja en olisi ikinä hänestä uskonut.

haluaisin vaan tietää miksi jotkut jatkaa siinä huonossa suhteessa? itse ainakin olen sitä mieltä että pelkkä rakkaus ei riitä.. se ei ole syy jatkaa jos muuten ei toimi.

 

Se on niin helppoa huudella sieltä viereisestä pöydästä, kun ei ole itse elämässä sitä elämää.

Mä voin ihan aikuisten oikeesti vannoa, että kerran kun mieheni käy minuun käsiksi väkivaltaisesti satuttaen minua, niin se on heissan siinä kohtaa.

Sama juttu jos on mieheni olisi täysjuoppo, suhteemme loppuisi siihen. Tarpeeksi olen juoppoja elämässäni nähnyt ja itse en halua sellaisen kanssa enää elää.

 

Se on niin helppoa huudella sieltä viereisestä pöydästä, kun ei ole itse elämässä sitä elämää.

Mä voin ihan aikuisten oikeesti vannoa, että kerran kun mieheni käy minuun käsiksi väkivaltaisesti satuttaen minua, niin se on heissan siinä kohtaa.

Sama juttu jos on mieheni olisi täysjuoppo, suhteemme loppuisi siihen. Tarpeeksi olen juoppoja elämässäni nähnyt ja itse en halua sellaisen kanssa enää elää.

Sulla on sitten hyvä itsetunto ja rohkeutta lähteä siitä suhteesta. Kaikilla niin ei ole.

 

Lasten takia, meillä ainakin. ja ehkä jonkilnainen toivo siitä että ukko parantuis. koska onhan joskus ollut hyväkin aika, kun kerta naimisissa ollaan ja kaksi lastakin, ja saisin sen mihkä aikoinani rakastuin takas, vaikka toivotonta se on... :ashamed:

 

Se on se rakkaus.

 

Et oo ainoa joka ihmettelee samaa :|

Nykyään ihmettelen ite ihan samaa, mutta en silloin tajunnut kun itse elin tälläisessä suhteessa.

Aatteleppa jos se sinun "kunnollinen" miehesi yhtäkkiä tinttaiski sinua turpaan tai jotain vastaavaa niin mitä tekisit?

Ei meillä hakatuillakaan ole se ollut ihan suhteen alkuajoista täläistä!

Niin myötä kuin vastamäessäkin....

 

Se on inhimillistä, että haluaa uskoa sen kumppanin hyviin puoliin ja/tai että se muuttaa tapansa. Ihmisistä löytyy yleensä sekin puoli johon alunalkaen rakastu, tuskin kukaan alottaa suhdetta hakkaamalla :/

 

sitäkään en ymmärrä kun jatketaan "lasten takia". itse ainakin aikanaan kärsin siitä, kun näin miten isä hakkasi äitiä ja joi minkä ehti. Heidän eronsa olisi varmasti ollut helpompi ja olisi jättänyt vähemmän traumoja.

 

Kait ne tilanteet usein kehittyy ajan myötä. Pahenee huomaamatta. Loputonta anteeksipyytelyä ja antamista.

 

sitäkään en ymmärrä kun jatketaan "lasten takia". itse ainakin aikanaan kärsin siitä, kun näin miten isä hakkasi äitiä ja joi minkä ehti. Heidän eronsa olisi varmasti ollut helpompi ja olisi jättänyt vähemmän traumoja.

Tässä tapauksessa voin sanoa että toivoin silloin lapsena että vanhempani oisivat mielummin eronneet, mutta niilä taisi olla myös tunteita toisia kohtaan

 

jos rakkaus on niin suurta ja syvää niitä juoppoja ja väkivaltaisia miehiä kohtaan, niin miksi ihmeessä te naiset sitten käytte täällä koko ajan niistä valittamassa? aina kun joku kysyy että miten kestätte, niin kyllä alatte puolustuskannalle.. miksi siis valittaa mistään?

 

Ei ole aina niin yksinkertaista myöskään järjestää käytännön asioita, siksi pakko jäädä siihen huonoon suhteeseen. Meillä esim. se tilanne, etteä eroa vaikeaa järjestää

 

Ei ole aina niin yksinkertaista myöskään järjestää käytännön asioita, siksi pakko jäädä siihen huonoon suhteeseen. Meillä esim. se tilanne, etteä eroa vaikeaa järjestää

peesaan ja :hug: :hug:

 

Ei ole aina niin yksinkertaista myöskään järjestää käytännön asioita, siksi pakko jäädä siihen huonoon suhteeseen. Meillä esim. se tilanne, etteä eroa vaikeaa järjestää

miksi teillä olisi vaikeampi järjestää eroa kun toisilla ihmisillä? enkä kysy tätä pahalla.. haluaisin vain oikeasti oppia ymmärtämään..

 

en ole se jolta kysyit mutta vastaan omasta puolestani. ensinnäkin, en koskaan pääse oikeustalolle laittaa sitä vireille, en uskalla koska siitä syttyy sota, häpeän ja pelkään muitten reaktioita, en tiiä miten sitten oikeesti pärjäisin täysin yksin, mies tekis kaikkensa pilatakseen sitten mun loppuelämän, en tiiä miten asian selittäisin lapsille yms :ashamed:

 

en ole se jolta kysyit mutta vastaan omasta puolestani. ensinnäkin, en koskaan pääse oikeustalolle laittaa sitä vireille, en uskalla koska siitä syttyy sota, häpeän ja pelkään muitten reaktioita, en tiiä miten sitten oikeesti pärjäisin täysin yksin, mies tekis kaikkensa pilatakseen sitten mun loppuelämän, en tiiä miten asian selittäisin lapsille yms :ashamed:

1. avioerohakemuksen voi lähettää postissa
2. sota syttyy monilla, ihan normaalia
3. pärjäät varmasti yksinkin, miksi et pärjäisi?
4. jos miehesi yrittää pilata elämän, pyydä lähestymiskielto tms.
5. lapsille selität niinkuin asiat on. monet lapset ovat selviytyneet täysin ilman traumoja vanhempiensa erosta.