Kertokaa yksi hauska, mieleenpainunut, pelottava, hurja, tmv. juttu synnytyksestänne!

Synnytys käynnistettiin ja supistukset alkoivat kerralla kunnon voimalla. Muutaman tunnin kun kärvistelin niin pyysin epiduraalin. Kun lääkäri tuli laittamaan puudutusta, ähisin kippurassa, että jos tämä ei auta niin lyökää koivuhalolla taju kankaalle. Loppujen lopuksi minut nukutettiin kun epiduraali ei puuduttanut ja sektioon jouduin. Ilmeisesti koivuhalko ei kuulu sairaalan varusteisiin.

 

Pelottavinta oli ku puhkaistiin kalvot niin sen jälkeen mikä olikaan se tuska! en ikinä voinut aavistaa miten paljon se sattuisi. Sitten luulin etten sais mitään ku ilokaasua ja vedin sitä ja meinasin oksentaa eli en voinut käyttää sitä sitten....
onneksi sain sitten epiduraalin joka vei minut taivaisiin puoleksi tunniksi ja ttas tuli tuskan hiki otsalle...

 

olin lähdössä ponnistusvaiheessa vauvanpää haaro välissä sängystä "karkuun" kun sattu niin paljon

Muahaha *kuoli nauruun*

 

Me oltiin mun vanhempien luona koiravahteina kun he olivat lomalla ja mulla oli rv40+. Päivällä siinä siivoilin, käytin koiraa ulkona ja saunottiin ym, oltiin vaan. Illalla sit klo.23 aikoihin käskin miehen lähtemään grillille hakemaan ruokaa, kun rupes niin hirveesti tekee mieli grilliruokaa. About 5min. siitä kun mies oli lähtenyt, kuulin mahassa naksauksen ja arvelin että vedet meni joten odottelin siinä miestä sohvalla köllötellen ainakin puoli tuntia kun grillillä oli ollut jonoa. Kun mies tuli ja pyysi syömään niin minä siihen tokaisen että ei keretä syömään, kun pitää soittaa ambulanssi, vedet meni. (täälläpäin mennään aina ambulanssilla kun vedet menee).
Ruuat jäi sinne porukoiden pöydälle ja pikkuveli oli ne baarista yöllä tullessaan syönyt.

 

Tyttöä kun olin synnyttämässä niin kätilöt päättivät ettei puhkaista kalvoja vaan annetaan olla lapsivedet mahdollisimman pitkään.
Noh, tyttö kun syntyi, ihmetteli siinä yksi jos toinenkin että mihkä ne vedet hävisi.... Eipä tiedetä vielä tänäkään päivänä, minne lie haihtui.... :xmas:

Samaa kun mulla. Kalvot puhkastiin ja ihmeteltiin missä se vesi on. Sitten leikkurissa se oli vähästä ja paksua. Edellisenä päivänä oli vielä ultran mukaan normaalimäärä eikä siitä mitään havaintoa oo että ois tullu itekseen.

 

kaksosten pitkän rm takia käynnistetyn synnytyksen jälkeen jossa a synty pää edellä ja b jalat edellä..jäin yksin saliin ja oli hirvee pissahätä,soitin kelloa ja joku kävi sanoon et kätilö tulee kohta,no minä järkevänä päätin itse nousta sängystä- huippas hirveesti ja veri alko valumaan jalkaa pitkin..onnex siinä samassa tuli kätilö huoneeseen-kohtuun oli jäänyt repale istukasta ja menetin 2,5l verta.gyne tuli kaapimaan eikä odottanut puudutteen vaikutuksen alkamista.......

 

Esikoinen syntyi sektiolla.
Leikkaussalissa alko parku siis ihan mahdoton. Se kaikki purkautu jotenki ja juuri kun mies tuli ovesta sisään oli hoitaja huutanu mulle "et koita nyt herrajumala rauhottua, et saadaan puudutettu!" Mies oli seissy ovella et mitä helvettiä tääl tapahtuu?!?!?

Kuopus syntyi perinteisellä tavalla.
Ilokaasua imppailin varmaan vähän turhankin innokkaasti. Olin kuin peura ajovaloissa ihan vainoharhainen ja juttelin kuulema aika sekavia miehelle. :snotty: Aamulla oltiin sairaalassa ja kätilö oli ihan varma, ettei hänen vuorollaan edes synny. No siinä sitten iltapäivällä vähän vaille 6 tuli järkky ponnistamisen tarve ja käskin miehen kutsua kätilön.
Kätilö tuli ja ihmetteli et no mikäs on? Minä et nyt sattuu ja ihan perkeleesti! Tämä sitte vaan et jaaha jaaha, no katsotaan nyt sitte. Hetken päästä kuulu jalkojen välistä "Juu tääl on kiireinen tapaus ponnista vaan!"
Pikkuinen oli ulkona parikymmentä minuuttia myöhemmin.

Ja mä kyllä huusin joka ponnistuksella ja taisin kiroillakkin aika paljon. Muistan vaan toivoneeni, ettei oo mitään ryhmää just tutustumassa.

 

hätäsektion jälkeen, vahvasti lääkittynä olin kovasti tahtonut tohtori housea paikalle

 

Noh, koko päivä oli mieleen painuva Heräsin 5 aikaan supistukseen ja herätin siinä sitten mieheni että tänään et lähde kurssille Koko päivä köpöteltiin edes takas ja mentiin vanhemmilleni, kun ajateltiin palata takaisin kotiin, päästiin vain vaivaiset 10 metriä, eikun takas.. Alkoi olla jo niin voimakkaat supistukset. Isäni vei meidät synnärille, hoin koko matkan että ne lähettää takas kotiin, vain pari senttiä auki. Siellä ne otti sitten käyrää ja sanoivat että tulevat 20-30 min päästä takaisin, tulivatkin tunnin päästä. Sittenhän he kattoivat paljonko on auki -> 6cm.

Tuskailin jonkin aikaa ilokaasun kanssa ja sitten päätin että otan epiduraalin. Eka tökkäsivät väärään paikkaan, toinen onnistu. Sitten vaikutus olikin tois puoleinen, uusi annos ja kyljen vaihto. Nukahdin ja heräsin kun oli täysin auki. Kätilö-opiskelija tuli silloin hieman herättelemään ja kyselemään vointejani, sanoin vain että pllussa on semmoinen tunne että olisi vesi-ilmapallo, joka supistuksen aikaan pulpsahtaa ulos ja sitten takas sisään Osa kalvosta oli tullut ulos puhkeamatta. Se sitten puhkaistiin ja siinä sitten ponnisteltiin ja poika tuli pihalle ja parkaus kuullosti "NOOU". Mielestäni meni mukavasti

Ai niin muistan vielä sen (niin tuoreessa muistissa :B) että ei ollu pyörätuolia, köpöttelin kuin vanhus ja ukko kantoi poikaa takakenossa Pelkäsi varmaan tiputtavansa..

 

hätäsektion jälkeen, vahvasti lääkittynä olin kovasti tahtonut tohtori housea paikalle

:heart:

 

Mä meinasin potkasta ylilääkäriä päähän.. Teki ainakin mieli Kuopuksen syntyessä olin jo 7-8cm auki mennessäni sairaalaan ja pyydettiin lääkäriä laittamaan kohdunkaulanpuudutus, kipu oli sietämätöntä ja tämä kyseinen lääkäri VIHELTELI laittaessaan piikkiä! Kaksi piikkiä laittoi ja ne meni molemmat kummasti virtsarakkoon.

Pelästyin hurjasti kun kätilö sanoi ponnistusvaiheessa etten saa ponnistaa yhtään. Kiva siinä pidätellä! Tytöllä oli 46cm napanuora kahdesti kaulan ympärillä ja vietiin suoraan hapetukseen...

 

1. Kätilö ihmetteli vanhoja saksia ja yritti niillä epparia leikata... eihän ne mitään laikanneet ja meni hakemaan uudet.

2. Ponnistin vauvan jakkaralla ja heti vauvan synnyttyä tippui istukka, jonka kätilöharjoittelija sai juuri ja juuri napattua ettei mätkähtänyt lattialle.

3. Synnytys käynnistyi kesken iltasadun.

4. Komea ambulanssi kuski, joka ihanasti hieroi selkääni joka supistuksella.

5. Ponnistusvaiheen alkaessa kätilö kertoi, että lapsivesi on ollut vihertävä, joten tyhjentää röörit heti pään synnyttyä ja silloin en saa ponnistaa vaan pitää huokailla. Ihan kohta sitten käski huokailemaan ja tuntui, että työntävät ne latteensa emättimeen röörejä tyhjentämään. Kysyin, että mitä sielä tapahtuu. Kätilö vastasi, että vauva syntyy ja antoi luvan ponnistaa, jolloin koko vauva oli pihalla. Mä olin luullut ponnistusvaiheen olevan vasta alkusuoralla, enkä tajunnut pään olevan jo ulkona :ashamed:

 

Esikoisen kanssa miekin ootin vuorokauden vaihtumista ennen sairaalaan menoa. No kätilö tutki tilanteen ja sanoi että ehkä aamulla 8 aikaan vois vauva syntyä. Kehoitti meitä nukkumaan, tarjolla oli vesisänky johon mies nukahtikin ja minä kärvistelin yksin kivuissani. Paikallaan en voinut supistusten aikana olla, oli pakko päästä kävelemään.
Synnytys etenikin sitte arvioitua nopeammin, puol neljän aikaan olin jo täysin auki ja eikun ponnistamaan. Sitten alkoikin vauvan sydänäänet laskea ja lapsi vedettiin imukupin avulla ulos.
Vauva oli synnyttyään eloton ja veltto, pisteet oli muistaakseni 4-7-9. Virkosi siitä kuitenkin (joutui vrk kuluttua teholle pariksi viikoksi).
No kun synnytys oli ohi halusin suihkuun.Kätilö tuli sängyn viereen ja minä ryhdyin nousemaan ylös. Havahduin siihen kun makasinkin taas sängyllä, taju oli lähtenyt... Järkyttävän väsynyt olin kaiken tuon jälkeen mutta nukuttua en saanut.

 

Kätilön kannustaessa ponnistusvaiheessa, että "kohta sä saat nähdä vauvan", olin karjaissut, että "ei vois vit*u vähempää kiinnostaa!".

 

Tyttären synnytyksestä muistan kun makasin kyljelläni, oksensin toiselle puolelle sänkyä (kippoon yritin osua toki) ja toiselle puolelle sänkyä suihkus alapäästä kaaressa lapsivettä supistusten tahtiin.
Kätilö raukka joutu vaihtaa kaikki vaatteet ja kengät, kun sattu olemaan väärässä kohtaa kun supisti.

Mut tulipahan sotkettua tasasesti sängyn molemmilta puolilta.

 

2. Salissa lääkärin käsi jäi jumiin mun sisälle.

Mites tämä on mahdollista?

 

kuopusta synnyttäessä mies hieroi mun selkää ja valitteli kun ranteeseen sattuu ja vettä hakiessaan muisti mainita kun selkäänki koskee.olisin kumauttanut jos olisin yltänyt.

miehet

 

Kamalinta oli, kun lapsi oli otettu vatsasta ulos ja alkoi itkemään.. silloin aloin ajattelemaan etten haluakkaan sitä itselleni, vaan haluan antaa hänet adoptioon..

 

Kätilön kannustaessa ponnistusvaiheessa, että "kohta sä saat nähdä vauvan", olin karjaissut, että "ei vois vit*u vähempää kiinnostaa!".

 

Ekassa ei kai mitään kummempaa sattunut, paitsi oksensin ilokaasusta

Tokaa kun lähin synnyttään niin oli vähän kiirus. Muistan kun siihen ulko-ovelle päästiin ja en enää pystyny käveleen ja joku toinen rauhallisesti sisään kävelevä pariskunta totes että taisivat tulla vähän etuajssa....Papereitten mukaan oltiin sairaalassa 19.50 ja poika syntyi 20.15

Kolmonen syntyi viime jouluaattona. Vaikka supisteluja tuli tiuhaan,ei tuntunut yhtään sille et ois syntymässä ees, sairaalaan lähettiin kuitenkin noin klo 16 aikaan. Sanoin kätilöllekkin et katos nyt äkkiä se tilanne et pääsee takas joulunviettoon, olinki 7cm auki ja tyttö syntyi klo 16.48.

 

Se kun mentin tajuntani ja luulin oikesti kuolevani, vajosin kuiluun ja huusin...
Enpä halua kokea toiste.

 

Mies onnistui näpelöimään sitä seuranta tietsikaa niin että se meni ihan sekaisin vaikka just oli kielletty että siihen ei saa koskea. Piti kuulemma vaan pikkasen kurkata mitkä järjestelmät käytössä

 

Voisin kertoa siitä kun kuivunut tomaatin siemen lensi silmääni kesken kaiken ja luulin, että näkö lähtee... eikä kukaan uskonut, että mulla on jotain kamalaa silmässä.

Tai sit voisin kertoa siitä kun helmikuussa mun synnytyshuoneessa oli kärpänen ja kun sanoin siitä kätilölle, että ei oo kiva kun tommonenkin täällä on, menee viel tonne kun olen täällä paikat levällään... niin kattos mua säälivästi, että voi raukkaa kun näkee jo pieniä mustia ötököitäkin täällä. :wave:

 

tuntia ennen kolmosen syntymää lääkäri kävi puhkomassa kalvot ja sanoi että ei tuolta vatsasta kyllä nelikiloista synny. poika syntyi ja nostettiin rinnalle sanoin että "ompa pieni tää on kyl kakkosta pienempi, ihan ruikku"

olisin jälkikäteen halunnut nähä senlääkärin ilmeen. poika kun oli 4780g ja 56cm . oli puolikiloa isoveljeään isompi syntyessään (tuntui syntymähetkellä pienemmälle)

 

2. Salissa lääkärin käsi jäi jumiin mun sisälle.

Mites tämä on mahdollista?

Jaa'a, olin kontillani ja kun kättänsä siellä piti niin jossain vaiheessa supistus jäi "päälle", harvinaisen epämukava kokemus.