Kertokaa yksi hauska, mieleenpainunut, pelottava, hurja, tmv. juttu synnytyksestänne!

Hauska lukea toisten synnytystarinoita; mikä siis sinulla tulee mieleen omasta synnytyksestäsi?

 

Ei varsinaisesti synnytyksestä, mut täällä kun se maksaa ja sairaala veloittaa vain täysistä vuorokausita.
Oltiin klo 23.50 synnytyssairaalan ovella, mun mies ootetaan tässä ainakin 10 min niin ei tartte sitten tästä päivästä maksaa. En jääny oottamaan ja kuopus syntyi klo 00.23 jotten olisinhan mä kyllä kerinny sen 10 min odottamaan ...

 

Muistan viimesimmästä synnytyksestä sen kun imppasin ilokaasua ja tietty oli sitten polla sekasin. Aloin ihan onnesta soikeena kertoo kätilölle mitä viimesimmässä Sopranos jaksossa tapahtu ja muutenkin kehuin sarjaa maasta taivaaseen. :ashamed:

 

Mitään hurjaa ei ookyllä tapahtunut..

Mieleenpainuvin näky oli kun mieheni kiikkui keinutuolissa tyytyväisenä ja joi mukaansa ottamaa kahvi termarista Ja mulla kauheet kivut, eikä missään asennossa hyvä olla, mies oli niin tyytyväisenä että..

 

viimeisin eli kaksossynnytys kesti yhteensä 1 h 50 min, vaikka toinen jouduttiin ottamaan ulos hätäsektiolla ja eka syntyi alakautta, en olisi osannut kuvitella, että synnytys etenee noin nopeaan

 

ekasta tuli mieleen se kun heräsin aamulla ja kävin vessassa ja tulin takas makkariin ja jäin jostain syystä seisoon siihen keskelle huonetta ja yhtä-äkkiä multa tuli nestettä jalkoja pitkin aikas oaljon ja jäin kattoon hölmönä ja mies heräs ja sano et etkö voi mennä vessaan ja sanoin et justhan mä tulin sielt ja sit mies pomppas ylös ja sano et nytkö se sit alko? ja niinhän se alko.

tokas oli kamalaa se kun poika jäi hartioista kiinni ja multa melki taju pois kun olin niin väsyny jo. onneks kaikki meni kuitenkin hyvin.

kolmannessa se kun olin 8 cm auki ja kivut oli jotain ihan kaameeta spinaali ja epiduraalipuudutuksista huolimatta ja pelkäsin et mä kuolen oikeesti tällä kertaa tähän, mut onneks sit lähettiinkin leikkaukseen.

 

Synnytys käynnistettiin rm takia, kivut kovat, ilokaasu paras ystäväni, kaksi epiduraalia, ponnistusvaihe kesti 1 h 20 min, tuntui, että en jaksa enkä selviä. Mutta syntyihän se vauveli sieltä klo 00.12. Turussa on tapana, että soittavat jonkinlaista kelloa, kun vauva syntyy. Omani oli jo rinnallani, minä ihan tokkurassa yhäkin, alapäässäni puuhailtiin ties mitä, kuulin vaan, että mies sanoi vieressäni: "Ja nyt tulee toinen." Kyseessä siis sen vuorokauden toinen vauva, mutta minä kelasin paniikinomaisesti mielessäni, että ei voi olla totta, en jaksa enää ponnistaa, eihän ultrassakaan näkynyt kuin yksi, jne. jne. En tiedä kuinka kauan meni, ennen kuin tajusin, mistä oli kyse. Minkä jälkeen olikin aika helpottunut olo

 

Oksensin saamani morfiinin takia ekan vuorokauden sappinesteitä

 

Yhtenä hurjana juttuna mun synnytyksistä on jäänyt mieleen kun neljäs vauva putkahti maailmaan sairaalan aulassa, heti siinä ulko-oven vieressä.
Meiän kaikilla vauvoilla on ollut vähän kiire maailmaan.

 

ekasta tuli mieleen se kun heräsin aamulla ja kävin vessassa ja tulin takas makkariin ja jäin jostain syystä seisoon siihen keskelle huonetta ja yhtä-äkkiä multa tuli nestettä jalkoja pitkin aikas oaljon ja jäin kattoon hölmönä ja mies heräs ja sano et etkö voi mennä vessaan ja sanoin et justhan mä tulin sielt ja sit mies pomppas ylös ja sano et nytkö se sit alko? ja niinhän se alko.
tokas oli kamalaa se kun poika jäi hartioista kiinni ja multa melki taju pois kun olin niin väsyny jo. onneks kaikki meni kuitenkin hyvin.

kolmannessa se kun olin 8 cm auki ja kivut oli jotain ihan kaameeta spinaali ja epiduraalipuudutuksista huolimatta ja pelkäsin et mä kuolen oikeesti tällä kertaa tähän, mut onneks sit lähettiinkin leikkaukseen.

etkö voi mennä vessaan, heh!

 

No itse en tätä muista, mutta mies kertoo legendaa esikoisen synnytyksestä: kun siinä loppujen lopuksi tuli tilanne, että kalvot eivät olleetkaan puhjenneet, niiin " sitten se lääkäri otti esiin sen rautasahan ja..."

 

esikoisella sektion jälkeen eka vessareissulla pesin hampaita, koitin muka kurlata mutta siihen pään taakse heittoon tyssäs :kieh:

Kuopukselta repes kohtu kokonaan ja ollaan tyytyväisiä ku ollaan hengissä =)

 

En muista paljo mittää, olin niin kaasuissa! Kaikki äänet puuroutuivat ja kuuluivat moninkertaisina. Hauskaa oli. Kysyin mieheltä, voitaisiinko hankkia kotiinkin sellanen maski.

 

Lapsivesi suihkusi ryöppynä kätilön kasvoille...

 

Tyttöä kun olin synnyttämässä niin kätilöt päättivät ettei puhkaista kalvoja vaan annetaan olla lapsivedet mahdollisimman pitkään.
Noh, tyttö kun syntyi, ihmetteli siinä yksi jos toinenkin että mihkä ne vedet hävisi.... Eipä tiedetä vielä tänäkään päivänä, minne lie haihtui.... :xmas:

 

Synnytyksestä on nyt 9 kk, ja välillä mietin että mitähän kätilö mahto tarkottaa kun sano kätilöopiskelijalle mun ponnistaessa, että "no empä oo kyllä tommosta ennen nähny". :ashamed:

 

Ekaa kun synnytin eli 18 vuotta sitten meni vedet perjantai yönä n. 23.30. Tuli ukon kans ihan kauhee paniikki ja sen vanhalla Ooppelilla vedettiin tuhatta ja sataa kotipihasta sairaalalle päin. Ja tietty poliisit pysäytti...ukko loikkas autosta ulos ja juos huutaen sen poliisi auton luo et "Muija synnyttää ihan just" Ei tullu kytät ees tarkistaa että onko etupenkillä istuja edes raskaana oleva nainen kun ne sano ukolle vaan että "Aja perässä" taisivat naamasta nähdä että nyt on tosi kyseessä. Ajettiin sitten kyttien perässä kaupungin halki pillit soiden sairaalan pihalle asti. Ukon jotkut kaverit oli samaan aikaan seissy nakkari jonossa ja nähny kun vedettiin kyttien perässä...sai seuraavalla kerralla kun kavereitaan näki pieniä kuittailuja ylinopeudesta ja kilpa-ajosta kyttien kans. Tyttö synty seuraavana päivänä 16 kieppeillä, ettei meillä nyt kauhee kiirus ois ollu

 

Ei hurja, mutta muistan kun esikoinen syntyi (3900G), niin ensimmäinen kommenttini oli "Onpas iso!". Olin tottunut näkemään vähän pienempiä vauvoja...

Toisen syntyessä olin tottunut jo isoon lapseen(2v) ja kommenttini vauvasta, "On tää kyllä reilusti pienempi kuin esikko (syntyessään)" Painoeroa olikin suuret 15g. Mutta niin pieneltä se nyytti silloin näytti.

 

Mulla alkoi yöllä supistukset ja sanoin aamulla miehelle, että nyt kiiruusti hommiin (meillä oli lastenhuoneen viimeistelyremppa kesken), kun tänään tulee varmaan lähtö. Kärvistelin niin kauan kotona, kuin mahdollista, mutta iltapäivällä supparit olivat niin kovia, etten pystyssä pysynyt. Olin kuullut siskolta, että suppareita tulee kauan ennen kuin vauva putkahtaa ulos ja jotain syötävää on hyvä (jostain syystä???) olla mukana. Niinpä pyysin että mies koukkaa Valintatalon kautta, jotta saan jätskiä ja karkkia mukaan sairaalaan. Supistuksia oli n. 3 minuutin välein ja äärimmäisen kivuliaita sellaisia. Siispä lakosin Valsun jätskitiskille miehen hieroessa selkää. Jätskit jäi ostamatta ja nippa nappa ehdittiin sairaalaan. Kätilö ensin epäili, että tuskinpa vielä mikään kiire on, mutta sisätutkimuksen jälkeen kiirulla saliin ja siinä jäi puudutuksen ja lievityksen saamatta, kun tyttö syntyi ryminällä. Onneksi ei sentään Valtusn jätskialtaan viereen.

Toisesta käynnistettiin viikolla 40 vähäisen lapsiveden takia ja olin sata varma että nyt ehdin saada tropit, kun on suunniteltu synnytys (varmistin vielä lääkäriltä, että takuulla saan puudutuksen). Mutta kakkan marjat, ekan tabun jälkeen meni n. 1 h, kun kiireesti saliin ja kohdun kaula olematon, enkä siis taaskaan saanut puudutetta.

Eli kipeää teki ja molemmista kauhiat repeämät, mutta aika kultaa muistot ja vaikka lapsiluku on täynnä, niin milloin tahansa olisin valmis kokemaan tuon ihan kamalan kivun.

 

No itse en tätä muista, mutta mies kertoo legendaa esikoisen synnytyksestä: kun siinä loppujen lopuksi tuli tilanne, että kalvot eivät olleetkaan puhjenneet, niiin " sitten se lääkäri otti esiin sen rautasahan ja..."

 

Viimeisimmässä synnytyksessä näytteenottajatäti oli ihan kauhea. :kieh: Minulla oli raskausmyrkytys ja huoneessa piti siksi olla hämärämpi valaistus. Ensin täti tulee valmiiksi äkäisenä huutamaan väärän synnyttäjän nimeä huoneeseen ja odottaa minulta vastausta (salissa oli paikalla mies, kätilö ja lääkäri). Mies sanoi muutaman kerran, että taitaa olla väärä huone mutta täti olisi tahtonut minulta vastauksen..

Sitten hetken päästä tuli ottamaan näytettä oikeiden paperien kanssa.. Valot oli pakko kuulemma saada päälle vaikka huoneessa oleva lääkäri sanoi, ettei se ole sopivaa (myrkytys voi pahentua). No, täti sai valonsa hetkeksi mutta ei millään voinut odottaa, että supistukseni loppuu vaan kätilö ja lääkäri joutuivat kaikin voimin pitämään jalkaani paikallaan tätin ottaessa näytettä. En voinut supistuskivuissani olla mitenkään paikallaan... :ashamed: Ainut asia joka synnytyksestä jäi vaivaamaan oli tuon idiootin toiminta.. (Anteeksi suora ilmaus )

Keskimmäisen synnytyksessä oli alussa mukana kätilö, joka höpötti ja tsemppasi joka kerta supistuksen aikaan (jos sattui olemaan huoneessa). Minä halusin vain olla hiljaa ja en antanut miehen sanoa mitään yhdenkään supistuksen aikana.. No, onneksi höpöttäjäkätilö vaihtui ennen h-hetkeä. (Olisin kyllä varmaan muuten pyytänyt häntä olemaan hiljaa supistuksen aikana.)

 

Synnytyksestä on nyt 9 kk, ja välillä mietin että mitähän kätilö mahto tarkottaa kun sano kätilöopiskelijalle mun ponnistaessa, että "no empä oo kyllä tommosta ennen nähny". :ashamed:

Sori repesin! Anteeksi. :ashamed:

 

Se kun epiduraalista tuli ihan halvaantunu olo, puuduin ihan kokonaan O_O sillon vähän pelotti et jäänkö tälläseks

 

Ekaa kun synnytin eli 18 vuotta sitten meni vedet perjantai yönä n. 23.30. Tuli ukon kans ihan kauhee paniikki ja sen vanhalla Ooppelilla vedettiin tuhatta ja sataa kotipihasta sairaalalle päin. Ja tietty poliisit pysäytti...ukko loikkas autosta ulos ja juos huutaen sen poliisi auton luo et "Muija synnyttää ihan just" Ei tullu kytät ees tarkistaa että onko etupenkillä istuja edes raskaana oleva nainen kun ne sano ukolle vaan että "Aja perässä" taisivat naamasta nähdä että nyt on tosi kyseessä. Ajettiin sitten kyttien perässä kaupungin halki pillit soiden sairaalan pihalle asti. Ukon jotkut kaverit oli samaan aikaan seissy nakkari jonossa ja nähny kun vedettiin kyttien perässä...sai seuraavalla kerralla kun kavereitaan näki pieniä kuittailuja ylinopeudesta ja kilpa-ajosta kyttien kans. Tyttö synty seuraavana päivänä 16 kieppeillä, ettei meillä nyt kauhee kiirus ois ollu

Poliisisaattueessa synnyttämään, kyllä kelpaa lapsella kehuskella.

 

Mullaki liittyy ilokaasuun Se oli niinku semmonen ihana piiiiitkä humala, ilman pahaa oloa. Mä jopa näin asioita ja aloin niistä sit miehelle jutella. Se oli jo niin huolissaan et meni kysyy kätilöltä, et onks siit vaaraa kun se on niin sekasin Se auttokii ihanasti ja supistukset meni kivasti alkuvaiheessa. Muistan jossain vaiheessa sanoneeni et missä mun mikrofoni on