Kertokaa yksi hauska, mieleenpainunut, pelottava, hurja, tmv. juttu synnytyksestänne!

Muistan vain kun käynnistyspillerin laiton jälkeen tunsin ENSIMMÄISET supistukset koko raskaudenaikana ja neiiden voimakkuus yllätti.
Revin tukkaa päästäni ihan kirjaimellisesti ja mielessäni ulisin "Miksi IKINÄ aloin tähän hommaan" :ashamed:

 

se tunne, kun juoksulla lähtivät viemään mua sängyssä kohti leikkaussalia, miehelle eivät ehtineet sanoa mitään, näin sen ilmeen ja loittonevan hahmon kun se jäi sinne niinku nalli kalliolle ihmetteleen että mitä hittoa tapahtu. Se oli niin hirveä tunne.

Kuin mun kynästä. En tule ikinä unohtamaan miltä tuntui kun lääkäri ultrasi ja karjaisi sitten että B-vauva ahdinkotilassa, hätäsektioon. Ja sitten mentiin, mies jäi hädissään saliin. Ja sitten se ensimmäinen sekunti kun heräsi nukutuksesta eikä tiennyt oliko yksi, kaksi vai ei yhtään elävää lasta. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin vaikka lapset ovat jo 2-vuotiaita.

 

Mä muistan nähneeni voimakkaan harhan silloin kun lapsivesi meni. Luulin että mulla tuli pissaa valtavalla paineella ja katsoin kuinka kätilöt päätään puistellen olivat täysin mun pissan peitossa. Huusin heille että anteeksi ja mua hävettää ja että mieheni siivoaa jälkeni. Synnytyksen jälkeen vasta kuulin että se oli lapsivettä eikä tullut edes paineella.. Ilokaasusta tuli kivoja harhoja, olin niin nolona että vielä senkin jälkeen pyytelin anteeksi kun lapsi oli syntynyt..

 

Kolmas lapseni syntyi sektiolla. Suudelmien tai liikutuksen kyynelten sijaan rakas (lääkäri-!!!)aviomieheni sekosi täysin ja säikähti, että lapsessa on jotain vikaa, kun oli lapsenkinainen . Kuvitelkaa, säntäili ympäri leikkaussalia hoitajan perässä... . Kymmenissä synnytyksissä ollut kolmen lapsen lääkäri-isä lapsenkinan takia! On tätä naurettu jälkikäteen...

 

esikoinen kun syntyi etuajassa, niin lähdettiin sairaalasta kotio sen päivän aamuna, kun muut synnytysvalmennusporukasta meni illalla tutustumaan synnytysosastoon

 

Kuopuksesta kun olin ponnistamassa niin huusin, tai oikeastaan karjuin aina ponnistuksen aikana. Ja sitten kun oli pieni tauko niin pyytelin anteeksi kätilöiltä.

 

kuopusta synnyttäessä mies hieroi mun selkää ja valitteli kun ranteeseen sattuu ja vettä hakiessaan muisti mainita kun selkäänki koskee.olisin kumauttanut jos olisin yltänyt.

 

kuopusta synnyttäessä mies hieroi mun selkää ja valitteli kun ranteeseen sattuu ja vettä hakiessaan muisti mainita kun selkäänki koskee.olisin kumauttanut jos olisin yltänyt.

 

Mulla viimeseltä kätilö lähti huoneesta ja sano että soittaa kelloa jos tulee hätä. No se hätähän tuli samantien. Sanoin miehelle että nyt se tulee, soita kelloo. Mies sano että ei kai sitä vielä kehtaa ku vasta se kätilö lähti..

 

Ponnistusvaiheessa vauva oli jo tulossa, sitten kääntyi kasvotarjontaan ja yritettiin repiä imukupilla. Ei lähtenyt. Sydänäänet laskivat niin että minut kiidätettiin hätäsektioon. Luulin että repeän kahtia kun oli niin kovat tuskat.
Tulos: Tyttö teholla letkuissa 4 päivää. Onneksi on terve nykyään, vähällä oli ettei tullut aivovamma.

 

mies pyörtyi kun aloin ponnistamaan nelosta. pidätin sitten sen aikaa, että hänet saatiin vaakaan ja jatkoin hommaa. olin todella huolissani sitten pari päivää ettei hänelle tullu aivotärähdystä tms. ei ehtiny mies syömään mitään yöllä kun lähdettiin ja verensokeri meni vaan niin alas, että huppista kallo lattiaan. näky oli kamala, varsinkin siinä tilanteessa.

 

1. Tunsin supistusten keskellä kun vedet meni ja noustessani ylös sänky ja lattia oli veressä, oli aika shokki etenkin kun kätilö suhtautui asiaan hyvin vihaisesti ja suorastaan huusi mulle että pitää pysyä paikallaan eikä sotkea koko lattiaa (en siis ravannut miten sattuu edestakaisin vaan otin askeleen sängystä pois päin).

2. Salissa lääkärin käsi jäi jumiin mun sisälle.

3. Se kun heräsin aamulla hätäsektion jälkeen ja muistin hatarasti yöllä kuulleeni että tyttö tuli, paniikki siitä onko lapsi elossa ja mitä mulle on tapahtunut, oli ahdistavaa olla yksin.

 

se tunne, kun juoksulla lähtivät viemään mua sängyssä kohti leikkaussalia, miehelle eivät ehtineet sanoa mitään, näin sen ilmeen ja loittonevan hahmon kun se jäi sinne niinku nalli kalliolle ihmetteleen että mitä hittoa tapahtu. Se oli niin hirveä tunne.

Kuin mun kynästä. En tule ikinä unohtamaan miltä tuntui kun lääkäri ultrasi ja karjaisi sitten että B-vauva ahdinkotilassa, hätäsektioon. Ja sitten mentiin, mies jäi hädissään saliin. Ja sitten se ensimmäinen sekunti kun heräsi nukutuksesta eikä tiennyt oliko yksi, kaksi vai ei yhtään elävää lasta. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin vaikka lapset ovat jo 2-vuotiaita.

nyt sä itketät mua :`( onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

mulla ensimmäisestä synnytyksestä on jäänyt mieleen miehen valkoinen naama, kun mä kärvistelin supparin kourissa. Luulin, että pyörtyy. Onneksi tajus istua alas ja veti henkeä.

Kakkosen kanssa halusin epiduraalin, mutta en sit halunnut tippaa käteen: "kun se käy niin kipeää.." loogista joo... meni se synnytys sit luomuna.

 

oksensin kaaressa mieheni päälle.... kaksi kertaa, sai osansa kärsimyksestä.
johtui ilokaasusta. ei ollut iloista kaasua mun suuttimessa

 

Esikoisen synnytyksessä ponnistusvaihe alkoi jumittaa ja ulos tuli vihreää lapsenkakkaa, joutuivat ulostulon nopeuttamiseksi tekemään epparin. 2 kätilöö ja leikkasivat niin ronskisti että katkaisivat jonkun isomman suonen. Verta tuli pulputen ja 2 ääliöö tuijottaa mun alapäätä ja toinen kysyy toiselta: "onko toi valtimo vai laskimo?" ääneen!
Enhän minä ois tuskissani siitä mitään nähnyt, mutta ajattelin siinä että helvetti jos eivät tiedä että valtimosta tulee suihkuamalla ja laskimosta pulppuamalla...
menetin 1,7l verta, sain kyllä sitten verensiirtoja ja tein vielä 3 lasta.

 

kuopusta synnyttäessä mies hieroi mun selkää ja valitteli kun ranteeseen sattuu ja vettä hakiessaan muisti mainita kun selkäänki koskee.olisin kumauttanut jos olisin yltänyt.

kuulostaa ihan mun ukko-kullalleni :kieh:

 

Esikoisen synnytyksessä ponnistusvaihe alkoi jumittaa ja ulos tuli vihreää lapsenkakkaa, joutuivat ulostulon nopeuttamiseksi tekemään epparin. 2 kätilöö ja leikkasivat niin ronskisti että katkaisivat jonkun isomman suonen. Verta tuli pulputen ja 2 ääliöö tuijottaa mun alapäätä ja toinen kysyy toiselta: "onko toi valtimo vai laskimo?" ääneen!
Enhän minä ois tuskissani siitä mitään nähnyt, mutta ajattelin siinä että helvetti jos eivät tiedä että valtimosta tulee suihkuamalla ja laskimosta pulppuamalla...
menetin 1,7l verta, sain kyllä sitten verensiirtoja ja tein vielä 3 lasta.

yök ja apua!!!!

 

Mies alkoi aina kysellä kaikkea just kun näki että supistus tulee ja hengitin ilokaasua.. "sattuuko? Auttaako toi? Pyydetäänkö kätilö? Eikö ne voi antaa sulle jonkun piikin tai jotain? " Lopulta ärähdin että ÄLÄ PUHU SILLON KUN MÄ HENGITÄN

 

Se oli aika mieleenpainuva olo ja tunne, kun piti alkaa jo ponnistamaan kuopusta, eikä pääkoppa ollu edes ehtiny koko synnytykseen mukaan, niin nopeeta se tapahtu, koko synnytys.

Mieleenpainuvaa oli myös se, kun kaveri katso esikoisen synnytyksessä otettuja kuvia, ja siinä kuvassa, kun vauva oli jo mahan päällä, niin mulla valuu kyyneleet silmistä. Kaveri tuumasi, että varmasti siksi, kun teki niin kipeetä! :/ No, kyllä ne ihan ilon, onnen ja helpotuksen kyyneleet oli... Tää kaveri on lapseton, että ei kai hän sit voi tietää, mille se tuntuu, kun vauva nostetaan mahan päälle kaiken uurastuksen jälkeen.

 

Mä potkasin kätilöä päähän :ashamed:

jotenkin vaan ponnistaessa jalka lipes

 

Esikoisen synnytyksen aikana muistan puhuneeni jotain käsittämätöntä sorsista?!? En ole koskaan saanut palautettua, mitä ihmettä horisin mutta muistan vain puhuneeni sorsista. Enkä saanut edes mitään kivunlievitystä, jolla olisi pää mennyt sekaisin...

Toinen käynnistyi supistuksilla ja kun olin n. 7cm auki niin kalvot painoivat todella häijysti. Kätilö tuli jo sen laitteen kanssa, että puhkaisee seuraavalla supistuksella. Käski kuitenkin kokeilla ponnistamista ja siihenhän kalvot puhkesi. Vedet roiskui suoraan kätilön päälle ja hän joutui sitten loppusynnytyksen olemaan märissä vaatteissa, kun vesien myötä alkoi suoraan ponnistusvaihe ja lapsi syntyi vartin työntämisellä. Oli varmaan pitkä vartti sille kätilölle

 

Esikoisen synnytyksestä 2kk aikaa.
Itkin hysteerisesti ponnistusvaiheessa ku vauvan sydänäänet laski ja lääkäreitä tuntu vilisevän salissa...
Kun vauva saatiin ulos imukupin avulla itkin vieläki enemmän ku se oli sininen eikä sieltä kuulunu mitään ;(
Kiikuttivat toiseen huoneeseen imettäväksi...

Olin ihan varma että vauva on kuollu ;(

Mieleenjäävää oli myös se että napanuoralla oli pituutta 96cm ja se oli kaulan ympärillä sekä siinä oli todellinen solmu...

Kätilö sanoi että vauvalla on ollu suojelusenkelit matkassa :O

 

Mulla mieleenpainuvin tokassa synnytyksessä oli nykysin (Luojan kiitos!) kuulemma eläkkeelle siirtynyt kätilö. Synnytysvastaanotossa kiljui mulle wc:ssa kun supparin aikana lapsivedet valui MUN OMILLE vaatteille. Ja valitti kans lattiasta et tulee likaiseksi. En todellakaan pystyny tekee mitään kun sitä vaan tuli ja mä nojasin kivuissani seinään. Pyytelin anteeksi ja sanoin et kyllä mies pesee vaatteet ja et voin lattian sit vaikka ite pyyhkiä.

Samainen hitleri otti väkisin sit vielä verenpaineen ja laitto käyrille kesken supistuksen vaikka anelin, et odottais et menee ohi. Veti käden taakse kuin joku poliisi kun otti RR:tta. Siinä oli lähellä etten lyöny.

Muuten kaikki sujui nopeasti ja salissa onneksi odotti IHANA kätilö. Samainen muuten joka nelosellakin on useasti näkyny

 

Hauska lukea toisten synnytystarinoita; mikä siis sinulla tulee mieleen omasta synnytyksestäsi?

Lääkäritäti jouduttiin herättämään vuokseni, oli kyllä kun myrskyn merkki, kiukkuinen kuin mikä.

toinen oli se kun yhtäkkiä ponnistusvaiheessa lääkäri huusi että seis seis!!! ja site kävi supina ja ihmettely, eikä kukaan kertonu mitään.

Sit vauva pieni ihan aoli jos syntynyt niin jalkovälissäni kävi hirveä supina, taivastelu, kauhistelu ja ihmettely, eikä kukaan edelleenkään kertonut minulle mitään...

Kivat vaan niillekin

 

Mulla mieleenpainuvin tokassa synnytyksessä oli nykysin (Luojan kiitos!) kuulemma eläkkeelle siirtynyt kätilö. Synnytysvastaanotossa kiljui mulle wc:ssa kun supparin aikana lapsivedet valui MUN OMILLE vaatteille. Ja valitti kans lattiasta et tulee likaiseksi. En todellakaan pystyny tekee mitään kun sitä vaan tuli ja mä nojasin kivuissani seinään. Pyytelin anteeksi ja sanoin et kyllä mies pesee vaatteet ja et voin lattian sit vaikka ite pyyhkiä.

Samainen hitleri otti väkisin sit vielä verenpaineen ja laitto käyrille kesken supistuksen vaikka anelin, et odottais et menee ohi. Veti käden taakse kuin joku poliisi kun otti RR:tta. Siinä oli lähellä etten lyöny.

Muuten kaikki sujui nopeasti ja salissa onneksi odotti IHANA kätilö. Samainen muuten joka nelosellakin on useasti näkyny

Mulla oli todellinen hitler lääkäri...
Ponnistusvaiheessa tiuskas ettei tässä itkut auta... Tosi lohduttavaa kun kauhee hätä lapsen takia