"herkkis"
Puolitoistavuotias lapsi pääsi karkaamaan pihan portista ja oli parkkipaikalla kun joku vanha pariskunta hänet nappasi ja toi lähemmäs kotia. Olin laittamassa ruokaa enkä tiennyt, että vieras lapsi osaisi avata porttiamme. Kun koira haukkui täysiä niin menin katsomaan, että mitäs nyt ja siellä lapsi parkui ja pariskunta tivasi, onko minun lapsi. Sanoin, että on ja etten kuullut yhtään kun olin ruokaa laittamassa ja olin varmasti hätääntyneen näköinen. Mies tunsi ymmärtävän enemmän, että ihan inhimillinen virhe tässä oli tapahtunut, mutta nainen sätti useaan kertaan, että enkö yhtään katso lapseni perään ja kyllä pitää katsoa perään. Eikä edes nuo sanat vaan se halveksiva katse minkä häneltä sain. Hymyilin vain ja sanoin, että tietysti pitää ja vastaavaa sellaisella hämmentyneellä äänellä.
Jäi vaan tosi paha mieli. Kyllähän minä tein selkeän virhearvioinnin, kun en hoksannut isomman osaavan porttia aukaista, en siis sitä tarkoita, että olisin itse oikein toiminut, mutta tuli niin paskaäitifiilis kun olla ja voin.
Lapsi siis saa pikkuisella pihallamme leikkiä vapaasti jos laitan vaikka ruokaa, käyn vessassa tai vastaavaa ja portin se lukitus on niin ylhäällä, ettei vielä aikoihin sitä yletä avaamaan.
Jäi vaan tosi paha mieli. Kyllähän minä tein selkeän virhearvioinnin, kun en hoksannut isomman osaavan porttia aukaista, en siis sitä tarkoita, että olisin itse oikein toiminut, mutta tuli niin paskaäitifiilis kun olla ja voin.
Lapsi siis saa pikkuisella pihallamme leikkiä vapaasti jos laitan vaikka ruokaa, käyn vessassa tai vastaavaa ja portin se lukitus on niin ylhäällä, ettei vielä aikoihin sitä yletä avaamaan.