Noh, pahimpia on tilanteet, kun kuvittelee olevansa tilanteen tasalla ja mitään ei voi tapahtua. Ja sitten tapahtuukin.
1) 1-v. katsoi vieressä kun tyhjensin astianpesukonetta. Oli sitten jäänyt astianpesuainetta hiukan lokeroon ja ehdin vain nähdä, kun yksivuotias laittoi sen suuhunsa. Seisoin aivan vieressä, mutta en ehtinyt estämään. Onneksi sitä meni vain kielen päälle ja kiireellä vessaan sitä putsaamaan. Sain kaiken onneksi pois.
2) Olin yksin autolla 3-v ja 1-v kanssa. Pysähdyttiin bussipysäkille pissatauolle. Autoja meni ohitse vierestä jatkuvalla syötöllä. 3-v. sai asiansa tehtyä ja vein hänet takapenkille istumaan, en kuitenkaan laittanut vielä turvavöitä kiinni. Takaovissahan oli lapsilukko päällä ja tiesin, ettei lapset saa niitä sisäpuolelta auki. Aloin sitten auton ulkopuolella vaihtaa 1-v housuvaippaa. Yhtäkkiä kuulin auton oven kolahduksen... 3-v oli sitten päättänyt tulla kuskin ovesta ulos! Tämähän ei ollut tullut mieleenkään, että voisi tapahtua! Onneksi lapsi osasi tulla aivan auton vierestä minun luokseni, muuten olisi tullut ikävää jälkeä autotiellä. Olin aivan kauhuissani, mitä olisi voinut tapahtua.
3) Puolivuotias oli viereisessä huoneessa ja noin 3-v leikki vieressä. Minä olin viereisessä huoneessa. Yhtäkkiä tuntui että on aika hiljaisen oloista, ja sitten 3-vuotias tuli vähän huolestuneen oloisena viereen. Menin vilkaisemaan, missäs se puolivuotias on... Oli selällään lattialla ja joku pikkulelu oli suussa eikä saanut kunnolla henkeä. No, lelu pois suusta ja tilanne oli sillä selvä - mutta pitempään jos olisi ollut niin, olisi voinut käydä huonomminkin.
4) Sain lukittua itseni kylpyhuoneeseen. En osaa selittää kunnolla, mutta jotenkin olin saanut saunan oven ja kylpyhuoneen oven jumiin kahvoistaan eikä kylpyhuoneen ovea saanut auki kodinhoitohuoneen puolelle. Siinä mietin, mitäköhän 1-v ja 3-v ehtivätkään olohuoneessa tekemään, kun äiti on jumissa kylppärissä eikä puhelintakaan ole lähimailla.
Ikkunastakaan ei oikein ulos mahdu. Viimein sain väkisin kiskottua kahvat irti toisistaan ja kädet oli kipeänä jonkin aikaa. Mitään ei kotona tietenkään ollut ehtinyt tapahtua.
Onneksi vain läheltäpiti -tilanteita eikä mitään pahaa tapahtunut lopulta. Mutta sen verran olen oppinut, että se vahinko voi tapahtua, vaikka aivan vieressä on ja vaikka olisi kuvitellut, että kaiken mahdollisen on huomioinut. Ja myös kannattaa kuunnella sisältä kuuluvaa ääntä, jos tuntuu, että nyt ei ole kaikki kunnossa... Kaikkea voi sattua eikä kaikkea voi estää, tietenkin ainahan sitä parhaansa yrittää tehdä.