eipssis
Siis kuinka usein teillä käy vieraita jotka samalla on lasten kanssa (leikkii, juttelee), kuinka usein saatte hoitoapua?? Kuinka usein pääsette miehen kanssa kaksistaan jonnekin??
"noh"
Me ei päästä miehen kans kaksistaan ikinä mihinkään. En edes muista millon oltais jossain oltu :O
Pari ystävää on jotka käy lähes viikottain tai joka toinen viikko mutta ei ne samalla oo meijän lasten kans. Eli ne on MUN ystäviä, ja ne tulee seurustelemaan mun kans
Hoitoapua saan kyseisiltä ystäviltä aina tarvittaessa, esim. jos on neuvola-aika lapsella niin voin viedä muut sinne. Mutta ei kyllä muuten kehtais kysellä.
Pari ystävää on jotka käy lähes viikottain tai joka toinen viikko mutta ei ne samalla oo meijän lasten kans. Eli ne on MUN ystäviä, ja ne tulee seurustelemaan mun kans
Hoitoapua saan kyseisiltä ystäviltä aina tarvittaessa, esim. jos on neuvola-aika lapsella niin voin viedä muut sinne. Mutta ei kyllä muuten kehtais kysellä.
JONSERED Karhunkantaja
Nevö!!
No, oikeasti olimme pari, kolme vuotta sitten Dion keikalla kahdestaan. Ja vanhin muksu on nyt 15 v.
No, oikeasti olimme pari, kolme vuotta sitten Dion keikalla kahdestaan. Ja vanhin muksu on nyt 15 v.
Meillä käy kukaan hoitamassa lasta? Ei koskaan. Ei tosin olla kauaa yhdessä asuttukaan. Mutta jos menemme kaupunkiin, jossa sukulaiset ja kaverit asuvat, ei hoitajista ole pulaa. Täällä ei ketään, eikä se toistaiseksi haittaa, sillä vierailemme entisessä kotikaupungissa n. 3kk:n välein.
Olen tottunut lasta itse hoitamaan, kun sen olen itse päättänyt hankkiakin. Vanhempani aikoinaan maksoivat hoitajalle, jos johonkin halusivat.
Olen tottunut lasta itse hoitamaan, kun sen olen itse päättänyt hankkiakin. Vanhempani aikoinaan maksoivat hoitajalle, jos johonkin halusivat.
"vieras"
Meillä on 3 pientä lasta, jotka ovat kotihoidossa. Kerran viikossa vietämme päivän mummolassa, jossa saan hoitoapua ja pääsen valmiiseen ruokapöytään. Muuta apua emme oikeastaan saa. Meillä hyvin, hyvin harvoin käy ketään kylässä ja en edes muista, milloin viimeksi olisin miehen kanssa ollut kahdestaan missään. Siitä on varmaan jo vuosia (jos ei lasketa raskaudenaikaisia ultria ja synnytystä...).
No nykyään, ei koskaan. Ennen kuopusta saatiin olla kaksinkin, nykyään on tilanne monelta osalta muuttunut, joten on mahdollista saada vain esikoinen hoitoon.
Tosin viikko sit piipahdettiin 2h verran lääkärissä ja kaupassa KAKSIN, sain vanhempani meille siks aikaa, oli aika luksusta kun ei moneen kk missään ollu kaksin
Tosin viikko sit piipahdettiin 2h verran lääkärissä ja kaupassa KAKSIN, sain vanhempani meille siks aikaa, oli aika luksusta kun ei moneen kk missään ollu kaksin
..
Kahdestaan oltiin jouluostoilla. Muuten tässä kuussa ei ole kukaan käynyt, tai lapset olleet missään hoidossa.
Keskimäärin yhden yön viikossa saamme olla kahdestaan.
Sen lisäksi reissaamme pari kertaa vuodessa vähän pidemmäksikin aikaa kaksin.
Lisäksi osa lasten harrastekuskauksista yms. aktiviteeteista hoituu tukiverkon avulla.
Vastaavasti jokainen lapsenlapsistani on luonamme vähintään yhden yön viikossa ja sisarusteni ja parhaan ystäväni lapset muutaman kerran vuodessa muutaman päivän - muutaman viikon jaksoja.
Käytän myös lapsenlapsia uimassa ja mies muskarissa.
Sen lisäksi reissaamme pari kertaa vuodessa vähän pidemmäksikin aikaa kaksin.
Lisäksi osa lasten harrastekuskauksista yms. aktiviteeteista hoituu tukiverkon avulla.
Vastaavasti jokainen lapsenlapsistani on luonamme vähintään yhden yön viikossa ja sisarusteni ja parhaan ystäväni lapset muutaman kerran vuodessa muutaman päivän - muutaman viikon jaksoja.
Käytän myös lapsenlapsia uimassa ja mies muskarissa.
"Annika"
isovanhemmat asuu kaukana, silti ehkä keskimäärin kerran kuussa joko isäni tai appivanhemmat on käymässä, jolloin leikittävät lapsia ja yleensä silloin käydään miehen kanssa kahdestaan esim kaupassa. Viimeisen 2.5 vuoden aikana on kaks kertaa oltu poissa lasten nukkumaanmenoaikaan.
Kavereita/kummeja käy/käydään itse vierailulla viikoittain, viihdyttävät kyllä lapsia ja karsovat jonkinverran perään.
Kavereita/kummeja käy/käydään itse vierailulla viikoittain, viihdyttävät kyllä lapsia ja karsovat jonkinverran perään.
"vieras"
Äidilleni kuuluu ehdottomasti suurin kiitos ja kunnia :heart:.
Pääsemme miehen kanssa yhdessä "jonnekin" niin usein kuin haluamme. Käymme aika harvakseltaan kuitenkin.
Minun ja mieheni molemmat vanhemmat asuvat lähellä ja ollaan paljon yhteydessä. Anoppi hoitaa kuopusta silloin tällöin ja appiukonkin voi hätälykyssä pyytää vahtimaan nuorimmaista.
En kyllä ymmärrä, miten vieraat tähän tukiverkko juttuun liittyy??! :O
Meillä ei käy vieraita koskaan. Mies käy lapsellisten kavereidensa luona lapsen kanssa noin kerran viikossa.
"suri"
Miten te, joilla joku hoitaa suht säännöllisesti lapsia, olette sopineet asiasta? Siis onko joku (esim. mummi) tarjoutunut hoitamaan vaikka kerran viikossa? Vai oletteko te kysyneet hoitoapua?
Minä saisin hoitoapua useinmiten, kun pyydän. Mutta koskaan sitä ei oma-aloitteisesti tarjota, joten kovinkaan usein en vaan kehtaa pyytää, enkä kovin heppoisin perustein.
Minä saisin hoitoapua useinmiten, kun pyydän. Mutta koskaan sitä ei oma-aloitteisesti tarjota, joten kovinkaan usein en vaan kehtaa pyytää, enkä kovin heppoisin perustein.
,,
[QUOTE="vieras";25277321]En kyllä ymmärrä, miten vieraat tähän tukiverkko juttuun liittyy??! :O
Meillä ei käy vieraita koskaan. Mies käy lapsellisten kavereidensa luona lapsen kanssa noin kerran viikossa.[/QUOTE]
Jos on vähän tutumpia vieraita kuten paappa, täti jne. He voivat leikkiä ja touhata lasten kanssa, ja itse voit siinä sivussa tehdä rauhassa kotihommia..
Meillä ei käy vieraita koskaan. Mies käy lapsellisten kavereidensa luona lapsen kanssa noin kerran viikossa.[/QUOTE]
Jos on vähän tutumpia vieraita kuten paappa, täti jne. He voivat leikkiä ja touhata lasten kanssa, ja itse voit siinä sivussa tehdä rauhassa kotihommia..
Ei ole sellaista, lomilla lapset ovat isällään, ei miestä talossa.. Ei tunnu rankalta, tykkään olla lasteni kanssa.
Kolmen aiti
Miehen kanssa on kaksistaan oltu viimeksi ennen vanhimman syntymaa, eli 6v sitten. Hoitoapua lahinna hatatapauksissa saadaan naapurista, mutta ei olla kaytetty moneen vuoteen, mita nyt 2 vanhempaa voi joskus harvoin kayda siella tunnin pari leikkimassa. Vieraita, siis minun kavereita lapsineen, meilla kay noin pari kertaa viikossa, mutta en kylla laske hoitoavuksi koska kaikilla kavereillanikin on yleensa lapset mukana. Kieltamatta, olisihan se kiva jos mummolat olisivat lahempana, mutta toisaalta ompahan lomakohteet tiedossa!
"vieras"
[QUOTE="suri";25277331]Miten te, joilla joku hoitaa suht säännöllisesti lapsia, olette sopineet asiasta? Siis onko joku (esim. mummi) tarjoutunut hoitamaan vaikka kerran viikossa? Vai oletteko te kysyneet hoitoapua?
Minä saisin hoitoapua useinmiten, kun pyydän. Mutta koskaan sitä ei oma-aloitteisesti tarjota, joten kovinkaan usein en vaan kehtaa pyytää, enkä kovin heppoisin perustein.[/QUOTE]
Ei tarjota oma-aloitteisesti kuin äitini joskus. Aina pyydän (röyhkeästi ).
Kyllä mä pyydän ihan vaikka kauppareissun tai lenkin ajaksi.
Olen päässyt kyllä liian helpolla. Mun ei ole "pakko" laahata lasta mukaan mihinkään vähänkään sellaiseen paikkaan, johon en halua. Esim kirppareilla kiertäessäni en lasta kelpuuta mukaan.
Minun ei tulisi kierroksesta mitään ylienergisen kaksivuotiaan kanssa.
Mutta esim veljeni vaimon on ollut pakko ottaa lapsi mukaan joka paikkaan. Hänellä ei ole isää eikä äitiä ja he asuvat tosi kaukana. Kyllä se tottakai sujuu kun on pakko, itse olen vain tottunut liian hyvään ja pyydän isovanhempien apua liian helposti :ashamed:.
Minä saisin hoitoapua useinmiten, kun pyydän. Mutta koskaan sitä ei oma-aloitteisesti tarjota, joten kovinkaan usein en vaan kehtaa pyytää, enkä kovin heppoisin perustein.[/QUOTE]
Ei tarjota oma-aloitteisesti kuin äitini joskus. Aina pyydän (röyhkeästi
).Kyllä mä pyydän ihan vaikka kauppareissun tai lenkin ajaksi.
Olen päässyt kyllä liian helpolla. Mun ei ole "pakko" laahata lasta mukaan mihinkään vähänkään sellaiseen paikkaan, johon en halua. Esim kirppareilla kiertäessäni en lasta kelpuuta mukaan.
Minun ei tulisi kierroksesta mitään ylienergisen kaksivuotiaan kanssa.
Mutta esim veljeni vaimon on ollut pakko ottaa lapsi mukaan joka paikkaan. Hänellä ei ole isää eikä äitiä ja he asuvat tosi kaukana
. Kyllä se tottakai sujuu kun on pakko, itse olen vain tottunut liian hyvään ja pyydän isovanhempien apua liian helposti :ashamed:.
uuh
vanhempani ovat molemmat olleet kerran pari auttamassa. Enemmän oli haittaa kuin hyötyä lopultakin, kun kummallakaan ei ole oikein tilannetajua ja lastenhoitokokemus näkyy täysin unohtuneen.
Toisten isovanhempien luo mennessä lapsen täti leikkii innoissaan ja voimme sillä aikaa rentoutua sohvalle. Ruokaakin meille silloin annetaan, hyvää ja riittävästi. Mutta matka on pitkä ja tämä ilo on luvassa muutaman kerran vuodessa.
Pari hoitajakandidaattiakin on tarjoutunut, ei ole vielä osatttu käyttää kun ovat kuitenkin pienelle vielä vieraita ihmisiä.
Naapuriin luultavasti voi viedä jos joku hätä tulee. Mutta niillä on isoja koiria, enkä tiedä ymmärtävätkö katsoa riittävästi tuon perään siellä.
Pelottaa kyllä, haluaisin että olisi runsaammat nuo verkostot. No, ehkä vielä ehtii.
Toisten isovanhempien luo mennessä lapsen täti leikkii innoissaan ja voimme sillä aikaa rentoutua sohvalle. Ruokaakin meille silloin annetaan, hyvää ja riittävästi. Mutta matka on pitkä ja tämä ilo on luvassa muutaman kerran vuodessa.
Pari hoitajakandidaattiakin on tarjoutunut, ei ole vielä osatttu käyttää kun ovat kuitenkin pienelle vielä vieraita ihmisiä.
Naapuriin luultavasti voi viedä jos joku hätä tulee. Mutta niillä on isoja koiria, enkä tiedä ymmärtävätkö katsoa riittävästi tuon perään siellä.
Pelottaa kyllä, haluaisin että olisi runsaammat nuo verkostot. No, ehkä vielä ehtii.
Asumme ulkomailla, joten minun sukulaiseni on kaukana. Mieheni on paikallinen, mutta hänen vanhempansa ovat vuosia sitten kuolleet ja sisarukset asuvat 1000 km päässä. Naapureilla on tyønsä ja lasten harrastuksiin kuljetukset ym ym...
Nyt on jo helppoa kun lapset ovat jo 3, 3, ja 5 vuotiaita, mutta kaksosten vauva-aika oli kamalaa varsinkin kun mies oli tyømatkoilla. Rankempaa arjesta teki se, että kaksoset eivät vauvana viihtyneet ollenkaan vaunuissa, eivät nukkuneet yhtäaikaa ja toinen tytøistä herättelee øisin useita kertoja vieläkin. Pahimman yli on jaksettu ja nyt tytøt ovat aloittaneet päiväkodissa 3 p/ viikko, poika on koulussa ja minä pääsen hengähtämään tøihin yøvuoroon muutaman kerran kuussa.
Apua ei valitettavasti ole ollut vaikka sitä on pyydetty, mutta pahimman yli on selvitty, vaikka sekaan on mahtunut epätoivoisia päiviä ja øitä. Tieto siitä, että lapset kasvavat, ja kiitollisuus 3:sta terveestä lapsesta kantaa eteenpäin.
Nyt on jo helppoa kun lapset ovat jo 3, 3, ja 5 vuotiaita, mutta kaksosten vauva-aika oli kamalaa varsinkin kun mies oli tyømatkoilla. Rankempaa arjesta teki se, että kaksoset eivät vauvana viihtyneet ollenkaan vaunuissa, eivät nukkuneet yhtäaikaa ja toinen tytøistä herättelee øisin useita kertoja vieläkin. Pahimman yli on jaksettu ja nyt tytøt ovat aloittaneet päiväkodissa 3 p/ viikko, poika on koulussa ja minä pääsen hengähtämään tøihin yøvuoroon muutaman kerran kuussa.
Apua ei valitettavasti ole ollut vaikka sitä on pyydetty, mutta pahimman yli on selvitty, vaikka sekaan on mahtunut epätoivoisia päiviä ja øitä. Tieto siitä, että lapset kasvavat, ja kiitollisuus 3:sta terveestä lapsesta kantaa eteenpäin.
"jeejee"
Meidän hoitoapu on lähinnä päiväkoti ja koulu. Silloin pitää hommata sen mitä haluaa miehen kanssa kahdestaan. Vanhin on 10 v ja sen perään on tullut vielä 2 lasta. Eipä oikeastaan saatu mitään hoitoapua muuta kuin päiväkoti nämä ekat 10 vuotta (isovanhempia ei ole muuta kuin yksi, joka asuu satojen kilometrien päässä, eikä välttämättä ole edes kovin luotettava -> alkoholi). Meidän lapset ei ole koskaan olleet yökylässä ilman jompaa kumpaa vanhempaa, muuta kuin vanhin kaverinsa luona. Eipä ole ollut tarvetta.
Nyt sitten ekaa kertaa syksyllä lähdettiin miehen kanssa kahteen konserttiin kahdestaan, silloin tuli miespuoleinen kaverimme (kummallakin kerralla vielä eri) hoitamaan lapset muutamaksi tunniksi ennen nukkumaanmenoa ja vahtimaan unta (itse tulimme ekalla kerralla kotiin yhden aikaan yöllä ja tokalla puoli kymmenen). Muutaman kerran naapurin ihana täti on vahtinut noita pienempiä muutaman tunnin kun on ollut jotain oikeita asioita hoidettavana (esim. toinen illalla töissä ja toinen kuskaamassa vanhinta kavereineen harrastukseen), ja siitä ollaan aina maksettu hänelle.
Siinäpä meidän ylimääräiset hoitokerrat viimeideltä kymmeneltä vuodelta Nyt kun nuorin on kohta 4 v. niin voidaan paremmin välillä käydä miehen kanssa kahdestaan jossakin, keväälle suunnittelen meille jo stand-uppiin ja yhteen konserttiin menoa.
Nyt sitten ekaa kertaa syksyllä lähdettiin miehen kanssa kahteen konserttiin kahdestaan, silloin tuli miespuoleinen kaverimme (kummallakin kerralla vielä eri) hoitamaan lapset muutamaksi tunniksi ennen nukkumaanmenoa ja vahtimaan unta (itse tulimme ekalla kerralla kotiin yhden aikaan yöllä ja tokalla puoli kymmenen). Muutaman kerran naapurin ihana täti on vahtinut noita pienempiä muutaman tunnin kun on ollut jotain oikeita asioita hoidettavana (esim. toinen illalla töissä ja toinen kuskaamassa vanhinta kavereineen harrastukseen), ja siitä ollaan aina maksettu hänelle.
Siinäpä meidän ylimääräiset hoitokerrat viimeideltä kymmeneltä vuodelta
Nyt kun nuorin on kohta 4 v. niin voidaan paremmin välillä käydä miehen kanssa kahdestaan jossakin, keväälle suunnittelen meille jo stand-uppiin ja yhteen konserttiin menoa.
etuoikeutettu kiitollinen
mun vanhemmat hakee pienempää joka päivä koulusta, tekevät lapsille ruoan ja auttavat läksyissä. kuskaavat myös harrastuksiin. ovat siis ihan lähes jokapäiväisenä apuna. lisäksi lasten isät pitävät lapsia luonaan viikonkin kerrallaan. kodissamme asuu minä ja lapset, en silti koe olevani yksinhuoltaja vaikka välillä rankkaa on silti vaikka tukiverkkoni on todella hyvä. päivät vaan venyy vaativassa työssä pitkiksi ja esimerkiksi tänään olen herännyt kuudelta ja vieläkään en ole ehtinyt nukkumaan. herätys jälleen neljän tunnin kuluttua. isovanhemmat tulevat aamuksi kotiimme, jotta pääsen lähtemään aikaisin töihin, hoitavat aamupalan ja kouluun viennin. näin ei yleensä ole, mutta tällä viikolla onneksi näin niin saan tehtyä rästiin jääneet työt.
erakko
Mulla ei ole ollut mitään tukiverkkoa omasta takaa, koska asutaan kaukana omaisista eikä ystäviä ole. Sossun kautta lapset ovat olleet päivähoidossa jo vuosia ja lasten isä ottaa luokseen välillä
"Mam"
Meidän ystäväpariskunta käy n. 1krt viikkoon, joskus harvemmin joskus useammin. Leikkii ja juttelee meidän lapsen kanssa.
Lisäksi mun ystävät (jotka on lapsen kummeja) käyvät 1krt parissa viikossa, joskus voi mennä pidempään, ja joskus useemmin. Leikkii myös lapsen kanssa.
Myös mun sisko käy usein/me siellä.
Sitten lapsen mummi (joka asuu aika lähellä) aina silloin tällöin (n.1krt kuukaudessa, tässäkin toki poikkeuksia kun vuorotyötä tekee) pyytää jos saisi lapsenlapsen kylään/yökylään. Lisäksi on vielä toiset mummit ja papat ym. mutta he asuvat toisessa kaupungissa eli ei usein nähdä.
Lisäksi mun ystävät (jotka on lapsen kummeja) käyvät 1krt parissa viikossa, joskus voi mennä pidempään, ja joskus useemmin. Leikkii myös lapsen kanssa.
Myös mun sisko käy usein/me siellä.
Sitten lapsen mummi (joka asuu aika lähellä) aina silloin tällöin (n.1krt kuukaudessa, tässäkin toki poikkeuksia kun vuorotyötä tekee) pyytää jos saisi lapsenlapsen kylään/yökylään. Lisäksi on vielä toiset mummit ja papat ym. mutta he asuvat toisessa kaupungissa eli ei usein nähdä.
"vieras"
kahdestaan ei käydä miehen kanssa missään, ei siksi ettei päästäisi mutta ei haluta käydä.
veljeni asuu 20m päässä ja hän vierailee luonamme päivittäin, joskus useampaan kertaan. ja joka viikonloppu ollaan vanhempieni luona pari yötä, mutta heillä aamut ja illat navettahommia, joten eivät voi katsoa lapsiamme yönaikaa.
mutta eipä tuo ongelma ole ikinä ollut. käydään koko perheenä jos käydään jossakin, tai sitten mies reissaa yksin ja me lasten kanssa ollaan se aika kotona.
veljeni asuu 20m päässä ja hän vierailee luonamme päivittäin, joskus useampaan kertaan. ja joka viikonloppu ollaan vanhempieni luona pari yötä, mutta heillä aamut ja illat navettahommia, joten eivät voi katsoa lapsiamme yönaikaa.
mutta eipä tuo ongelma ole ikinä ollut. käydään koko perheenä jos käydään jossakin, tai sitten mies reissaa yksin ja me lasten kanssa ollaan se aika kotona.
"Pee"
Mun vanhemmat asuu tossa 5 kilometrin päässä ja koska vaan saa viedä lapset hoitoon, joskus äiti jopa soittelee että voisitko tuoda ne lapset tänne, on hirmuinen ikävä. Vaikka näkevät joka viikko =)
Muskaripäivinä vien esikoisen mummille siksi aikaa kun käyn vauvan kanssa muskarissa. Lasten isäkin on kyllä kotona, mutta mummi haluaa olla tuon ajan pojan kanssa, ja toisaalta taas isä haluaa hetken olla ihan keskenään kotona
Oon tehnyt myös niin että jos mulla on lyhyt meno, jonne en voi ottaa lapsia, tai pääsen pois nopeammin ilman lapsia, niin menen ovesta sisään ja kysyn että onnistuuko että lapset on sen aikaa mummilla ja vaarilla hoidossa. Ja kertaakaan eivät ole sanoneet että ei todellakaan onnistu.
Ja jestas niitä onnellisia naamoja, kun lapset sinne vien, mun isäkin aikamoinen kovanaama ja äijien äijä, mutta kyllä sekin pehmenee kun lapset vie sinne kylään
Miehen äiti ja sisko haluaisivat myös kovasti hoitaa meidän lapsia, ja tarjoavatkin usein itseään hoitajiksi, mutta mies ei halua. Ei sillä etteivät olisi hyviä hoitajia, miehen sisko on päiväkodissa töissäkin =) Mutta jostain kummallisista syistä miehestä ei ole hyvä juttu antaa lapsia heille hoitoon.
Mutta rehellisesti voin sanoa että meillä tukiverkko on loistava. Miehen kanssa voitais olla vaikka joka viikonloppu kahdestaan, mutta hyvin harvoin lapset on paria tuntia kauempaa hoidossa. Ja silloinkaan aina ei tarvisi olla hoidossa, mutta kun ne mummi ja vaari haluaa...
Muskaripäivinä vien esikoisen mummille siksi aikaa kun käyn vauvan kanssa muskarissa. Lasten isäkin on kyllä kotona, mutta mummi haluaa olla tuon ajan pojan kanssa, ja toisaalta taas isä haluaa hetken olla ihan keskenään kotona
Oon tehnyt myös niin että jos mulla on lyhyt meno, jonne en voi ottaa lapsia, tai pääsen pois nopeammin ilman lapsia, niin menen ovesta sisään ja kysyn että onnistuuko että lapset on sen aikaa mummilla ja vaarilla hoidossa. Ja kertaakaan eivät ole sanoneet että ei todellakaan onnistu.
Ja jestas niitä onnellisia naamoja, kun lapset sinne vien, mun isäkin aikamoinen kovanaama ja äijien äijä, mutta kyllä sekin pehmenee kun lapset vie sinne kylään
Miehen äiti ja sisko haluaisivat myös kovasti hoitaa meidän lapsia, ja tarjoavatkin usein itseään hoitajiksi, mutta mies ei halua. Ei sillä etteivät olisi hyviä hoitajia, miehen sisko on päiväkodissa töissäkin =) Mutta jostain kummallisista syistä miehestä ei ole hyvä juttu antaa lapsia heille hoitoon.
Mutta rehellisesti voin sanoa että meillä tukiverkko on loistava. Miehen kanssa voitais olla vaikka joka viikonloppu kahdestaan, mutta hyvin harvoin lapset on paria tuntia kauempaa hoidossa. Ja silloinkaan aina ei tarvisi olla hoidossa, mutta kun ne mummi ja vaari haluaa...
"essi"
tämän vuoden aikana ollaan vietetty miehen kanssa aikaa kahdestaan kaksi kertaa. yhden kerran käytiin ikeassa ja toisella kerralla oltiin lätkämatsissa.