Mä voisin vielä jatkaa, mutta et sä taida mun mielipiteitä halutaUp. Joko tämä keskustelu lopahti?
Mä voisin vielä jatkaa, mutta et sä taida mun mielipiteitä halutaUp. Joko tämä keskustelu lopahti?
No ku mä en oo varma oonko nähny noita vai en Siis oon nähnyt yhden jakson tuota toista sarjaa, oliko tossa se kun se joku nainen ennusti, että ne joutuu onnettomuuteen ja vaihto sen takia turvallisempaan autoon? Ja tuosta toisestakaan en tiedä, mutta oon nähnyt jonkun dokumentin tollasesta lapsesta, joka muistaa edellisen elämän. Ja täyttä humpuukkia kaikki mun mielestä. En usko mihinkään mitä ei voi tieteellisesti todistaa. Mua jäi kiinnostaa tuo sun näkemys tuosta sielusta, että miten oot siihen päätynyt?TÄH? Kaikki mielipiteet on tervetulleita. Erityisesti, jos katsoit täällä linkitetyt yle.areenan ohjelmat. Mitä mielipiteitä ne sinussa herätti, ja miksi? Mitä mieltä olet Ericistä? Entä muista vastaavista lapsista? Sanotaanko jossain näin, että mielipide muodostaa ihmisen? Mielestäni ei. Voit elää tavalla tai toisella, ja vasta kuoleman jälkeen huomaat olleesi väärässä. Minäkin voin joutua toteamaan saman. Ehkä kuollessani vain sammun kuin huonosti sytytetty lyhty
En osaa sanoa miten olen "päätynyt" käsitteeseen sielu. Se on käsite, joka minussa on ollut sisäsyntisesti ja jota "ruokin" omaehtoisesti pienenä mummolassa alettuani lukea ikuisia kertomuksia ja raamattua. Vanhempani ja sukulaiseni eivät siis ole uskovia. Mun uskomiseni sinällään sanana USKO on kärsinyt inflaation. Toisaalta sieluni olemassaoloa ruokkii ns.kuudennen aistin kokemukset. Toisaalta joku voisi väittää niiden olevan huuhaata, mielikuvitusta tai muuta biologisilla tekijöillä selitettävissä olevaa.No ku mä en oo varma oonko nähny noita vai en Siis oon nähnyt yhden jakson tuota toista sarjaa, oliko tossa se kun se joku nainen ennusti, että ne joutuu onnettomuuteen ja vaihto sen takia turvallisempaan autoon? Ja tuosta toisestakaan en tiedä, mutta oon nähnyt jonkun dokumentin tollasesta lapsesta, joka muistaa edellisen elämän. Ja täyttä humpuukkia kaikki mun mielestä. En usko mihinkään mitä ei voi tieteellisesti todistaa. Mua jäi kiinnostaa tuo sun näkemys tuosta sielusta, että miten oot siihen päätynyt?
Sitten on tämä Johanna Broman, joka on lapsesta asti nähnyt henkimaailman. Hän on ollut paljon aikoinaan julkisuudessa ja on kirjoittanut neljä kirjaakin. Kirjat on hyviä, hän kuvailee niissä tosi tarkasti, miten hän näkee ja kokee. Hän näkee henkimaailman ja meidän maailman ikäänkuin päällekkäin / rinnakkain. Hänen ei tarvi keskittyä tai hiljentyä päästäkseen yhteyteen henkimaailmaan, vaan se on tässä hänen tietoisuudessaan koko ajan. hän kuvailee, että kun meidän maailma näyttää mattapintaiselta, on henkimaailma hyvin kimalteleva ja kaunissävyinen. Hän näkee ihmisten mukana kulkevat läheisten henget ja kykenee kommunikoimaan niiden kanssa.Niina-Matilda Juhola on suomessa ainakin tietämäni henkilö, joka on lapsesta saakka nähnyt ja kuullut edesmenneitä ja saanut aistimuksia aiemmasta elämästään. Näitä on varmaan enemmän kuin tiedämme, sillä vain harva tulee julkisuuteen näiden asioiden kanssa.
Minä haluaisin kommentteja uskovilta tuohon aiemmin kirjoittamaani.
Lueppa tämä kirja: NÄKIJÄN TARINA, ennenkuin kirjoitat puppua.Niin siis läpäissyt yhden professorin testin, mitä moni muu tutkija on kritisoinut ei-tieteelliseksi. Kriittinen ajattelukin on sallittua. Uskotteko te oikeasti mitä tahansa, joku sanoo jos hänellä vain on tutkinto?
Puhuitteko enemmän siitä Hennasta eilen?Alkuperäinen kirjoittaja Välillä meren ja maan;25379771:Eilen otin asian puheille vuosien jälkeen. Esikoinen muistaa hyvin että omisti sellaisen ystävän. Koska oli silloin ainut lapsi järkeili itse sen näin "mä olin varmaan yksinäinen niin tarttin leikkikaverin"
Esikoinen on siis aika intuitiivinen niin kuin mäkin. Oli tässä viime keväänä sellainen tapaus että mun isä joutui äkisti sairaalaan ja kyseessä oli ihan vakava juttu. Ei oikein tiedetty vielä kuinka vakava.
Menin vastaan tyttöä kouluun ja tyttö oli kovin hiljainen. Kerroin papasta ja että papalla ei enää ole hätäää ja on hyvässä hoidossa.
Tyttö pysähtyi ja huokaisi. "huh nyt se tunne lähti pois, koko aamun on tuntunut siltä että tapahtuu jotain pahaa, mutta nyt s tunne meni pois" Silminähden tyttö piristyi ja ihan oikeasti näytti siltä kun joku taakka olisi pudonnut pois.
Tytö oli koko aamun pitänyt puhelintaan auki vaikka kouluun yleensä sulkee sen, koska oli varma, että jotain tapahtuu.
Minulle itselleni tulee tuo olo, ja se tulee aika poaljon yleensä ennakkoon jos joku läheinen on lähtemässä pois, ja mitä lähemmäs mennään ajankohtaa niin sitä enemmän se möykky tuntuu ja sitten kun asia on ohi, se tunnekin menee pois. Olen tämän tiedostanut ajat sitten, äitini oli menossa lääkäriin ja se tunne tuli taas sillon, tiesin jo etukäteen mitä äiti soittaa, kun tiesin päivän jolloin tutkimustulokset tulevat. Siitä saakka tiesin että ei tule selviämään sairaudestaan, kuoli 2 vuoden kuluttua. Olo helpotti siinä vaiheessa kun oltiin hautaustoimistossa äidin aamullisen kuoleman jälkeen.Alkuperäinen kirjoittaja Välillä meren ja maan;25379771:Eilen otin asian puheille vuosien jälkeen. Esikoinen muistaa hyvin että omisti sellaisen ystävän. Koska oli silloin ainut lapsi järkeili itse sen näin "mä olin varmaan yksinäinen niin tarttin leikkikaverin"
Esikoinen on siis aika intuitiivinen niin kuin mäkin. Oli tässä viime keväänä sellainen tapaus että mun isä joutui äkisti sairaalaan ja kyseessä oli ihan vakava juttu. Ei oikein tiedetty vielä kuinka vakava.
Menin vastaan tyttöä kouluun ja tyttö oli kovin hiljainen. Kerroin papasta ja että papalla ei enää ole hätäää ja on hyvässä hoidossa.
Tyttö pysähtyi ja huokaisi. "huh nyt se tunne lähti pois, koko aamun on tuntunut siltä että tapahtuu jotain pahaa, mutta nyt s tunne meni pois" Silminähden tyttö piristyi ja ihan oikeasti näytti siltä kun joku taakka olisi pudonnut pois.
Tytö oli koko aamun pitänyt puhelintaan auki vaikka kouluun yleensä sulkee sen, koska oli varma, että jotain tapahtuu.