[QUOTE="Mie";29670704]Kun ajattelen jotain asiaa näen kaiken kirjoitettuna. Siis jos mielessä käy vaikka tiskikone tai ´voi vittu!´niin näen ne sanat mielessäni kirjoitettuna. Yleensä myös näen toisten minulle puhumat lauseet kirjoitettuna mutta erityisesti oman puheeni ja ajatukseni.
Kun ajattelen jotain henkilöä, näen aina hänen nimensä mielessäni kirjoitettuna. Jos minulle puhutaan jostain henkilöstä näen aina ensin nimen kirjoitettuna ja vasta sitten kasvot mielessäni.
Kaupungit ja maat näen aina karttana ja kirjoitettuna. Jos minulle sanoo Rooma, näen heti mielessäni Italian karttakuvan ja Rooman kirjoitettuna sen päälle oikeaan kohtaan (toki oman tietämykseni rajoissa). Ei siis tule koskaan ensimmäisenä mieleen esim. Colosseum tai espanjalaiset portaat tms.
Kun minulle sanotaan, että jokin on punainen, näen aina sen kirjoitettuna värin päälle. Oikeastaan tämä pätee ihan kaikkeen mahdolliseen tämä kirjoitettuna ajatteleminen.
Ja jos täältä löytyy joku, jolla sama tapa/vaiva/tyyli niin kuulisin mielelläni
[/QUOTE]
Oho, onpas mielenkiintoinen!
Mulla ehkä hieman samantapainen mutta vähän päinvastainen, eli mulla tulee heti kuva mieleen sanoista. Siis jos joku vaikka kiroaa jotenkin, hm, "luovasti" (esim. voi karvanen munaperse) niin näen sen heti mielessäni... Samoin jos syön, ei mistään ällöstä voi todellakaan ruokaseura keskustella, ei tee mieli katsella syödessä
Pystyn myös laittamaan tunnetilat jne hetkessä mielikuviksi. Esim. tällä hetkellä mielialani on näköjään sellainen, että istun muna-asennossa rantahiekkaan kaivetussa pienessä syvänteessä, korkeita kaisloja kasvaan kumminkin puolin. Katselen rauhassa tuulista rantaa ja harmaata meren aallokkoa, itse tyytyväisenä tuulensuojassa.
(En tiedä onko tämä nyt erikoinen taito mutta tulipahan kerrottua
)