Kermit

Todella isot pahoittelut 3keskenmenon naiselle. Piti aivan itkea kun luin tarinaasi. Samoin haavelapsesta, todella kamalaa tama elama on valilla ja koettelee todellakin aivan liikaa. Toivotaan etta sitten kun sen nyytin vihdoin saamme syliimme on tama tuska sen arvoista!
Hansu voi voimahalit sinulle sinne!Toivottavasti saatte miehenne kanssa jonkin sortin kommunikoinnin kayntiin ja saatte hieman selviteltya tunteitanne. On todella helppoa olla vihainen sille joka on lahin. Helposti kun ei asioista puhuta niin sitten alkaa riita ja tulee sanottua kaikenlaista mita ei edes valttamatta tarkoita, varsinkin jos on hieman maisteltu. Lueskelin tuolta kermi puolelta etta mietitte ammatiapua, ja se voisi todellakin olla hyva ratkaisu kun olisi henkilo jolla ei ole kumpaankaan osapuoleen minkaanlaisia siteita ja nakee sen teidan tilanteen ulkopuolisen silmin. Mutta tosiaan ei se pakoon juokseminen niita ongelmia poista vaan kylla ne sielta seuraavat matkustajaa ennemmin taikka myohemmin.
Taalla on ollut aivan mielettoman kiire toissa, joten en ole juuri juuta enka jaata ehtinyt palstalle kirjoittamaan. TAitaa tamakin viesti jaada melko lyhyeen kun lounas loppuu, mutta koitan viikonloppuna kommentoida hieman enemman. Taalla on alkanut raskausoireiden kuvittelu mm vessaralli ja vasymys ovat taman hetken listalla ja varmasti ensi viikon aikana kehitan vaikka mita muuta mutta silti on vahva tunne etta tuskin on tassakaan kierrossa napannut.
Tsemppia kaikille jotka jalleen aloittavat yrityksen ja voimahalit kaikille tarvitseville!!
Hyvaa viikonloppua kaikille

 

*kele vieköön, hyvin alkanut raskaus meni kesken. Niskapoimu-ultrassa kävi ilmi, että n. 11-viikkoiseksi arvioitu alkio oli luovuttanut, sydän ei enää lyönyt. Toinen km putkeen, mutta luojan kiitos meillä on ihana parivuotias neitonen ennestään, eli ei ihan "toivottomia" olla. Kroppa ei ihan vielä tunnu tietävän, mitä tapahtuu, tissit ed. hellänä (helpottaa kyllä jo pikkuhiljaa) ja masu pömpöttää. Päätin käydä ostamassa vihdoinkin ne juoksukengät, joista olen puhunut jo iät ja ajat. Joskus vuosia sitten kävin aina juoksemassa, mutta se terveellinen harrastus jäi jonnekin biletyksen jalkoihin, mutta jospa tässä aikuistuttua taas aloittaisi. Ehkä liikunta saisi hormonitkin liikkeelle? Vauvakuume on nyt entistäkin kovempi, eikä oikein jaksaisi odottaa, että milloin tärppää vai tärppääkö ollenkaan. Minulla on pco, siksi vähän hankalaa. Kuukautiskierrosta tietoakaan, menkat tulee kaksi-kolme kertaa vuodessa.. Mietin myös, että pitäisikö lekurin kanssa jutella jostain avusta prosessia nopeuttamaan, mutta vähän epäilyttää, kun nämä kolme raskautta ongelmista huolimatta ollaan ihan luomuna saatu alkuun. Kunhan mietiskelen. Ja ihmettelen päätäni, kun mielialat ovat jotenkin.. odottamattomia. Ekan km:n jälkeen en oikeastaan edes surrut asiaa, nyt mielessä on sekin kerta. Eikä voi unohtaa sitä kuvaa, kun odotti näkevänsä iloisesti sätkyttelevän ihmisenalun, ja se olikin ihan hiljaa. Eka kysymys oli, miksi se nyt nukkuu, mutta tosi nopsaan sitä huomasi itsekin, ettei elämää ollutkaan. Suurimman osan ajasta on silti ihan hyvä mieli, ja ollaan tavallaan kiitollisia, että se oli jo kuollut - abortti olisi ollut edessä kuitenkin, tai ainakin harkinta, kun alkio ei ihan normaalin näköinen ollut. Luonto päätti meidän puolesta. Sitten yhtäkkiä tulee tippa linssiin, ja nyt uutuutena tunteena suunnaton vitutus? Hmm.

Mutta elämä jatkuu. Joku viikko odotellaan, ja uudelleen lakanajumpan pariin, eli kyllä se tästä

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa.

Aikaa tosiaan on vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta (säännöllisesti olen kyllä käynyt lukemassa juttujanne). Töissä on ollut kauhea kiire ja käytiin tuossa pyörähtämässä viikko etelän lämmössäkin Ihanaa oli ja kerrankin tuntui että nämä vauva-asiat oli taka-alalla vähän aikaa vaikka toki ovis hyödynnettiin ja tänään varmaan pitäisi vielä varmistella kun tikuttelut jätin suosiolla loman ajaksi.

Tänne on paljon uusia tullut, isot pahoittelut teille kaikille. Valitettavasti oli niin paljon juttua, että en nyt osaa tarkemmin kommentoida. Toivottavasti kuitenkin saatte tältä palstalta lohtua ja vertaistukea, joka onkin ensiarvoisen tärkeää km:n jälkeen.

piv kovin tuttu tuo sinun tarinasi, myös itselläni todettiin reilu puoli vuotta sitten km ultrassa viikolla 11. Halaus ja voimia sinulle.

Täällä oli kovasti juttua myös parisuhteesta ja ongelmista km:n jälkeen. Meillä myös mies todella huono puhumaan (varmaan suhteen suurin ongelma) ja hyvin vähän olemme yhdessä km:a käsitelleet. Kyllä sitä olen joutunut parin läheisen ystävän kanssa käymään läpi sekä näillä keskustelupalstoilla saman kokeneiden kanssa. Ja meillä meinasi alussa riitaa tulla siitä, kun itse halusin mahd. nopeasti uudestaan raskaaksi ja patistin miestä aina oviksen aikaan seksiin ja mies selvästi koki jotain paineita. Nyt reilun puolen vuoden jälkeen tuntuu, että itseä huvittaa seksi vain oviksen aikaan kun tietää että on mahiksia ja muuten kiinnostaisi tosi harvoin... Lohduttavaa täällä lukea, että ei ole ainoa joka näidenkään asioiden kanssa painiskelee.

Kovasti plussaonnea meille kaikille!!!
Ja Eemille onnea odotukseen!

 

hei tulin sitten tänne kirjottamaan.. kun tuntuu että on ihan yksin ajatusten kanssa vaikka onhan mies tukena mutta kuitenkin...

Eli meillä tälläinen tilanne.. huomenna ois pitänyt olla tasan rv 14 mutta eipä olekkaan enään pientä masussa.
Rv.12+2 mentiin ultraan ja kaikki ei ollukkaan hyvin. pieni vastas viikkoja 8-9 ja sydän ei enään sykkinyt.
Saman viikon pe otin lääkkeet mutta kohtu ei tyhjentynyt kokonaan ja seuraavan viikon ti eli 24.2 jouduin kaavintaan.
Elämä on tuntunut niin epätodelliselta sen jälkeen.. tuntuu niin tyhjältä ku ei ole enään masussa omaa pientä jota niin kovasti toivottiin ja haluttiin. <3
Tiistain jälkeen ei ollut oikeestaan vuotoa kun vain joskus pyyhkiessä perjantaihin saakka nyt olen huomannut että pe lähtien vuoto lisääntyi hiukan.. välillä ei tule ja välillä sitten tulee tummaa verta ,mutta sekin vähemmän kun menkkojen aikana
.onko se normaalia tietääkö joku?
Tällähetkellä päätimme että uusi raskaus on toivottu heti.. eikä oikee jaksais niitä edes yhtiä menkkoja odottaa.. siitäkin on niin monia mielipiteitä.. että en oikein tiiä kumpaan uskoa.. että onko ok aloittaa heti yritys vai ei..
Yritimme tätä menetettyä pientä ½v joten mielelläni en taas sitä ½v odottais.. :/ ja kun olen lukenut että km jälkeen tulisi helpommin raskaaksi.
Uusi raskaus helpottais tätä ikävää ja surua..<3

 

Isot pahoittelut pieni enkeli,piv, ja muille uusille jotka ovat valitettavasti ketjuun päätyneet.

Toivottavasti saatte purettua mieltä painavat asiat tänne,ystäville, miehelle tai minne vain. Yksin ei kannata sisällään pitää.

Tätä ketjua lukiessa on ainakin minulle jäänyt kuva, että spontaanin keskenmenon jälkeen ei tarvitsisi odottaa yksiä menkkoja, mutta jos joutuu kaavintaan olisi hyvä ne odottaa. Että kohtu, limakalvot (tjsp) ehtisi toipumaan edellisestä raskaudesta ja kaavinnasta. Korjatkaa muut jos olen väärässä.

Kaikenlaisia tunteita on tosiaan eteen tullut km:n takia, suuren surun lisäksi ainakin vihaa, kateellisuutta, epätoivoa jne. Kliseisistä sanonnoista klisheisin, mutta aika todella parantaa. Minun "vauvani" laskettuaika olisi nyt tulevana viikonloppuna. Lähestyvä päivämäärä on nostanut tämän taas mieleen, mutta olo ei ole enää aikoihin ollut täysin lohduton.

Voimia kaikille!

 

Niin kai se on vain odotettava.. sen lääkkellisen jälkeen jouduin pyörtymisen takia sairaalaan samana iltana ja ultrasiva silloin.. lääkäri sanoi että kohtu näyttää hyvältä ja että limakalvo näytti hyvältä,mutta kai sen kaavinan takia pitää odottaa.. tai kysyä tarkistuksessa lääkäriltä.

On niin tyhjä olo.. miten elämä voi muuttua niin paljon yhessä hetkessä.. se tuntuu niin uskomattomalta.. eka se onni jonka raskaustesti toi mukanaan ja sitten yhtäkkiä sitä ei enään ole..

 

Suuret pahoittelut sinulle pieni enkeli ja kovasti jaksamista surussasi. Onneksi olet kuitenkin löytänyt tiesi tänne vertaistukea saamaan.
Tiedän hyvin tuon tyhjän olon sisälläsi ja miltä tuntuu, kun koko suunniteltu tulevaisuus vauvoineen onkin yhtäkkiä poispyyhkäisty Mutta kuten Vilukisu sanoi, niin aika todella parantaa vaikkei se sinusta varmasti vielä siltä tunnukaan.

Ymmärrän myös hyvin tuon halusi tulla raskaaksi mahdollisimman pian uudestaan, tuttu tunne sekin. Monet tosiaan tulevat nopeasti km:n jälkeen uudestaan raskaaksi ja itselläkin oli hirveä vimma raskautua pian (ja on tietysti edelleen), mutta valitettavasti nyt 8 kk km:stä eikä mitään tapahtunut... Tosin varmaan itsellä tuo ikäkin alkaa jo vaikuttaa asiaan.

Vilukisulle tsemppiä tulevaan viikonloppuun. Itsellä tuo la olisi ollut noin kk sitten ja yllättävän hyvin tuo pelkäämäni ajankohta meni, vaikka toki taas nostattikin vahvempana tunteet mieleen.

 

Täällähän on ollut pari päivää jo ihan hiljaista, missäs kaikki on? ottamassa aurinkoa ja nautimassa keväästä terasseilla varmaankin

Pahoittelut kaikille uusille tulokkaille, en voi kuin lohduttaa, että aika parantaa Pieni enkeli, tiedän niin hyvin miltä tuo tyhjä tunne tuntuu. Se oli ainakin mulle ihan uusi tuntemus, niinkuin musta itsestä oltaisiin otettu pala pois, niin paljon sitä ehti jo kiintyä siihen ajatukseen...

Sitte tätä omaa paatosta: Meillä on tosiaan sen myrskyn jälkeen täällä jo vähän asiat laantuneet. Ollaan KERRANKIN ihan oikeasti puhuttu, ihan väännetty kunnolla rautalangasta toisillemme. Mun mieshän on siis tuosta meidän pohjoisesta naapurimaasta kotoisin, joten me kommunikoidaan kielellä, joka ei ole mun äidinkieli (vaikka sitä sujuvasti osaankin). Ja sekin laittaa vielä yhden tuommoisen mukavan haasteen meidän suhteeseen, vaikka kulttuurit onkin hyvin samanlaiset.

Mutta meille kuuluu semmoista, että me lähdetään takaisin miehen kotimaahan. Tämä siksi koska miehen lapsi asuu siellä ja meillä tämän Suomen visiitin pitikin olla vain väliaikainen. Halutaan pois täältä asvalttiviidakosta meren äärelle pienten puutalojen keskelle vuonon juurelle En osaa sanoin kuvata miltä tuo päätös musta tuntuu, ihan niinkuin joku olisi pumpannut muhun valoja ja energiaa.. (kaipa tämä menee siihen pakoon juoksemisen piikkiin kuitenkin, on nimittäin mulle hyvin tavanomaista tämmöinen).

Meidän vauvaprojekti on kyllä edelleenkin taka-alalla. Mutta mulla on hyvä fiilis, vaikka tuo meidän räjähdys vielä mietityttääkin.. jos se vaikka toistuukin vielä uudestaan. Toivotaan että ei ja ainakin meillä kotona on paljon läheisempi ja avoimempi tunnelma

Toivottavasti tämä kevät piristää teitä kaikkia muitakin ja tuo hedelmällisyyttä tullessaan

T. Tällä hetkellä onnellinen Hansu

 

Hansu, hienoa että teillä asiat rauhoittuneet ja olette saaneet puhuttua. Itsellä myös muutaman vuoden takaa kokemus, jolloin olimme aika kriisissä miehen kanssa ja ero todella lähellä, mutta toisaalta vasta todellinen kriisi ja eron uhka sai miehenkin vihdoin puhumaan asioista ja se kyllä puhdisti ilmapiiriä kunnolla. Sääli vain, että vaatii tuollaisen tilanteen että on pakko puhua ennen kuin asioista on valmis kunnolla puhumaan

Mukavaa että tuo muutto piristää mieltäsi ja voit keskittyä vähäksi aikaa siihen. Ehkäpä nuo vauva-asiatkin sitten siinä sivussa hoituvat, kun niitä ei liikaa ajattele. Tekisi hyvää itsellekin.

 

Hansu, kuulostaapa hyvältä että olette saaneet puhuttua, ja varsinkin tuo ulkomaille muutto. Itsekin olen monesti haaveillut täältä Suomesta lähteväni, mutta koskaan ajankohta ei ole ollut oikein hyvä, niin täällä sitten edelleen ollaan.

Kyllä tuo muihin asioihin keskittyminen tekisi todella hyvää välillä. Kun vaan osaisi sen taidon. Nyt viime viikon olin ihan varma että olen raskautunut uudelleen, mutta taas tällä viikolla mennään vähän eri tunnelmissa. Tällä viikolla oletettavasti pitäisi lopputulos selvitä, ja siihen asti tämä paniikkimieliala on valloillaan. Huokaus..

Ja vielä pieni enkeli, pahoittelut km:sta. Ymmärrän täysin että tuo odottaminen on piinaavaa, mutta yritä kuitenkin jaksaa. On sitten limakalvot varmasti hyvässä kunnossa ja "vauvalla" hyvät olosuhteet alusta asti

 

outik täällä myös piinaviikko menossa. Välillä kovinkin toiveikkaana, mutta välillä taas aivan varmana ettei taaskaan ole tärpännyt. Rankkaa tämä jatkuva piinailu ja pettymykset

 

Voi ku ihanaa kuulla että Hansun luona alkaa myrskyn jälkeen näyttämään poutaisemmalle! Paljon tsemppiä tulevaan!

Voi että Outik ja Annemaarit, mullakin piinaviikot täs aluillaan, tosin ei oo kovin katossa toiveet tässä kuussa. Mutta ainahan sitä tädin tulon lähetessä sitten jännitys nostaa päätään. Onneksi pääsiäislomalla aika kuluu varmasti mukavissa merkeissä ja saa ajatukset pois näistä vauvahaaveista...

terv Viluski kp21/n.35

 

Hih. Vauvahaaveista huolimatta minä aina olen innoissani, kun täti tulee - tulee niin kovin harvoin, että on ihanaa huomata, että edes jotain tapahtuu! Saas nähdä, kauanko menee tällä kertaa. Sairaalassa onneksi lupasivat, että 4-6 vko odottelu on tarpeeksi, eli minun ei tarvitse niitä menkkoja jäädä odottelemaan ennen ehkäisyn jättämistä. Päätin sitten, että kun meillä toukokuun alkuun ollaan saatu aika sairaalaan keskustelemaan tästä keskenmenosta, ja saamme tietää kromosomitutkimuksen tulokset (jos moisia on saatu), niin sen jälkeen sitten aletaan taas tositoimiin. Siinä on sitten aika tarkkaan se 6 vko mennyt. Onneksi näin keväällä aika menee nopsaan. Talo myynnissä, eli pitää kaunistaa paitsi sisältä, myös ulkoa!

Hansulle onnea muuttoon. Minä asun täällä "etelässä" eli Tanskassa, eräänlaisen viikingin mukana minäkin tänne päätynyt.. Meillä on taas joskus puhuttu Suomeen muutosta, mutta eipä vielä ainakaan olla saatu aikaiseksi. Näillä näkymin ei muutetakaan, kun juuri ostettu isompi talo, jossa perhekin mahtuisi kasvamaan

 

Hei Piv ja onnittelut täti-visiitistä Mekin tosiaan muutetaan "etelään", mutta vain Norjan puolelle. Kokemuksesta voin kertoa, että suomalainen sopeutuu paremmin näiden skandien joukkoon kuin skandit suomalaisten (yleistettynä). Meillä ainakin yksi syy takaisin muuttoon on se, että tuo norski ei pysty käsittämään meitän juroja suomalaisia eikä myöskään meidän hullua työtahtia Laiskat ja leppoista norskit joo Mutta ymmärrän hyvin, mullakin meni silloin viimeksi norjassa totutellessa siihen mun mielestä työpaikalla laiskotteluun ja toiseksi siihen valtoimenaan esiintyneeseen kohteliaisuuksien jakamiseen. Olin ihan vaivaantunut ensimmäiset puoli vuotta enkä tiennyt miten niihin olisi pitänyt suhtautua Mutta ihana tapa, voi kun se tarttuisi meihin suomalaisiinkin enemmän. Mutta on siellä monta asiaa, jotka mua ärsytti... no se on sitten toisen foorumin aihe Tanskassa taitaa olla muuten vielä rennompi meininki

Mutta aika kultaa muistot ja ehkä tämä toinen kerta menee paremmin sopeutumisen kannalta. Toivotaan niin.

Hienoa muuten, että pääsette tutkimuksiin. Toivon sulle Piv paljon onnea sinne ja sen jälkeenkin. Ja muillekin täältä toivottelen tsemppiä piinaviikkoihin Koittakaahan jaksaa! Ja nyt olisi kyllä aika taas niille plussauutisille...

 

hei pitkästä aikaa..
Nyt on saatu lupa jatkaa elämää eteenpäin lääkäriltä ja uus raskaus on niin toivottu ku vaan voi olla.. neljä viikkoa on mennyt niin sumussa että tuntuu helpottavalta jatkaa elämää.. Lääkäri kättäriltä siis antoi luvan eilen joka hoiti mua sairaalassa.. mutta tänään kun olin jälkitarkastuksessa yleisellä puolella niin se lääkäri ei tiennyt oikee mitää.. kysyin että haittaako jos on raskaushormoneja jäljellä 10 niin voiko kuitenkin tulla ovis ja se ei osannut vastaa siihen :O tietääkö joku täällä? kun mulla on tuntunut oviskivun tyylisiä kipuja sunnuntaista saakka.. ovistestinkin olen tehnyt kaks kertaa ja se on tummentunut mutta voiko se näyttää väärin jos on noi hormonit viel ti ollut ton 10 ja miten nopeesti se laskee.. kokemusta?

 

pieni enkeli: kyllä se aika parantaa, vaikka sitä ei siinä sumussa uskoisikaan. Kohta 2 kuukautta keskenmenosta ja nyt tuntuu jo jotenkin paremmalta. Osaan jo vähän iloita mun ystävien kasvavista masuistakin... vaikka vielä kuukausi sitten olin kateudesta vihreä ja tunsin itseni niin petetyksi ja kaikki oli vain epäreilua.

Mä kävin lääkärissä tosiaan kolme viikkoa sen keskeytyksen jälkeen ja mulla oli silloin 1,1 hormoonin määrä veressä. Siitä neljä päivää myöhemmin mulla alkoi menkat. Tunsin selviä ovisoireita ennen sitä lääkärikäyntiä. Mulle lääkäri vastasi, että ne keskeytyslääkkeet on niin vahvat, että ne pistää monesti kropan ihan sekaisin. Eli ovulaatio ja kuukautiset voi tulla ihan miten sattuu.

Mulla oli pitkään sen keskenmenon jälkeen semmoista ihmeellistä juilimista kohdussa ja munasarjoissa, sekin on kuulemma normaalia. Kierto voi olla pitkäänkin sekaisin sen jälkeen Ovistesti voi näyttää plussaa raskaushormoninkin takia, sen verran olen kuullut. Mutta silti moni on tullut heti ensimmäisestä kierrosta keskenmenon jälkeen raskaaksi, joten ei sekään ole mahdototonta

Onnea yritykseen ja mitä enemmän puuhailua niin sitä paremmat mahdollisuudet... niinhän se menee

 

Halirutistuksia kaikille teille, ja oikein aurinkoista ja munarikasta pääsiäistä niille jotka siitä parhaasta yllätyksestä jo jaksavat haaveilla!

Vilukisu

 

Hyvää pääsiäistä kaikille kermittärille!

Toivottelee ÄssÄ +kuopus 13+6 tuolta ex-kermeistä

 

Täällä sitten menkat alkoi tänään ja masentaa oikein kunnolla Taas niin toivoton olo...

 

Täällä mietityttää että mitä tää mun kroppa tekee.. outoja vihlasuja eilen illalla mutta nyt ei enään.. ja sattuu tai sillee jomottaa nivusiin.. välillä menkkamaista kipua.. saa nähä alkaako menkat vai mitä.. millon niiden pitäis ees alkaa jos 20.3 oli lääkkeellinen ja kaavinta 23.3.. "vuoto" loppui viikko sitten kokonaan..

 

Voi ei Annemaarit, pahoittelut menkoista Ei auta kuin laittaa toiveet seuraavaan kiertoon. Voimahalaukset täältä ja rutkasti onnea seuraavaan yritykseen!!!

Pieni enkeli: Mulla alkoi menkat tasan 4 viikkoa lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen. Oliskohan sullakin siitä kyse? Oireet ainakin kuulostaa tutuilta.

 

Pahoittelut menkoista Annemaaritille.Tuttuja ovat nuo sinun tuntemukset .

Itsellä on tällä hetkellä se tilanne että on menossa kp 28 ja viime kierron pituus oli 27 päivää.Vielä ei ole menkkoja kuulunut mutta ei tässä voi vielä mistään olla varma sillä tuo kierto on niin monta kertaa heiteillyt ennenkin välillä 26-31.Toivoo vaan että tää viikko menisi nopeasti eteenpäin eikä niitä oikesti tulisi.Epäilyttää vaan niin vahvasti että olisi joskus meilläkin sitä onnea...

 

Katsulle kovasti peukuttelen, että menkat jäävät tulematta ja tämä olisi nyt sitten sitä!

 

Kiitos kannustuksesta Annemaaritille, mutta sieltähän ne taas tulivat .Ja kyllä on taas tänään ollut sitten niiiiin toivoton olo.Sitä lisäsi vielä se että mies on lähdössä ruotsiin taas töihin niin asiat entisestään vaikeutuu.No iltapäivällä mies saikin tietää ettei siellä olekaan vielä järjestynyt asuntoa niin ei ainakaa ihan vielä tarvitse lähteä.Varmasti meidän tuurilla ei lomat ja ovikset satu kohdilleen....On tää niin tätä..

 

Katsu voi harmi Pahoittelut menkoista, ymmärrän kyllä valitettavan hyvin fiiliksesi... Meilläkin miehellä tulossa työreissuja tuossa seuraavan oviksen aikoihin, joten ei voi kun toivoa, että ajoitus ei olisi pahin mahdollinen. Tuntuu niin turhauttavalta "hukata" kiertoja, kun nämä kuukaudet kuluvat muutenkin ilman, että mitään tapahtuu.