kenen sukunimeä kannat?

Mieheni sukunimeä ja mieheni otti hänen edesmenneen pappansa sukunimen juuri ennen häitämme koska oli niin kaunis nimi ja koska ollaan miehen kanssa suomen ainuat tämän nimiset.

 

Isäni sukunimeä, sen nimen sain syntymässä. Se on oma sukunimeni, josta en luopunut edes avioliittoon mennessäni.

Johan jo nimenä sukunimi kertoo, että se on SUKUnimi = nimi, joka tulee SUVUSTA tai joka saadaan SUVULTA. Ja perintesesti se tulee ISÄN SUVUSTA se nimi.

 

Nykyisin mieheni... ennen isäni.
Ja sen vuoksi mieheni sukunimeä, sillä haluan, että koko perheellä on sama sukunimi. Eikä kyllä käynyt mielessäkään valita minun sukunimeä kaikille...

 

Exän, en ole jaksanut käydä uusimassa kaikkia henkkareita.
Nyt kyllä kesällä vaihdan pois, kun passikaan ei ole edes enää voimassa

 

Isäni. Haluaisin vaihtaa sukunimeni äitini sukunimeen, joka on siis mun papan (ja mummun, mutta siis papan suvun) sukunimi. Harvinainen nimi ja muutenkin tunnen sen enemmän omakseni, kuuluvani enemmän äidinpuoleiseen sukuun.

Nyt harmittaa, kun haluaisin poikanikin sille sukunimelle, mut ovat jo isänsä sukunimellä...

 

Nyt on isäni, mutta haluaisin mieheni...tosin toivoisin että miehen ex vaihtaisi miehen sukunimen pois...

 

Johan jo nimenä sukunimi kertoo, että se on SUKUnimi = nimi, joka tulee SUVUSTA tai joka saadaan SUVULTA. Ja perintesesti se tulee ISÄN SUVUSTA se nimi.

Ei varmaan aina pitäisi puuttua tähän, mutta perinne jossa nimi tulee suvulta ei ole kuitenkaan niin hirveän pitkä, sukunimi kun on otettu talon mukaan.

 

Olin isäni sukunimellä kun lapseni syntyivät ja otin heille saman nimen, mutta vaihdoin myöhemmin kaikille tyttönimen. Onnistui hyvin, kun lapset eivät vielä koulussa tai muutenkaan "tunnettuja" sillä nimellä.

Outolintu olen muiden silmissä, kun ei "miehen nimi" kelpaa, mutta minulla on siihen omat syyni ja miehelle se on ookoo.

 

Isäni sukunimellä olen, enkä vaihda, harvinainen sukunimi Suomessa.

 

exän B)

 

Minulla on mieheni sukunimi, koska haluan, etta koko perheella on sama nimi.

 

exän myös :wave: B) En kyllä koe sitä minään exän sukunimenä vaan omanani. Se on osa historiaani ja identiteettiäni. Tyttönimeäni en halunnut takaisin erottuamme enkä nähnyt siihen mitään syytäkään. Pidän tämän kunnes se ehkä joskus muuttuu.

 

Isäni kautta on sukunimi.
Vaikka olen naimisissa, mieheni otti omansa sukunimen sekä minun sukunimen.
Mies halusi itse näin koska ei halunnut sukunimeänsä lapsille eikä minulle koska se on aika kamala.
Itselläni on jonkun verran harvinainen sukunimi.
Saman sukunimisiä on 409.

 

Mieheni sukunimeä. Halusin koko perheen olevan samalla nimellä.

 

Isäni nimeä. Lähes kaikkia vaihtoehtoja sille on tullut harkittua. Kaimojakin on liikaa... Äitini nimen ottamista olen harkinnut monesti (harvinaisempi ja tykkään enemmän), samoin uudisnimeä (omasta päästäni just sellaisen kuin haluan), mutta ei avomiehellänikään paha nimi olisi, jos joskus naimisiin päädytään.

 

miehen. sitä ennen äidinäidin tyttönimi, sitä ennen isäpuolen sukunimi ja os. äidin tyttönimi..

 

Isän nimi ja kyllä se on myös samalla mun oma nimeni. Aika omituinen ap:n ajattelutapa, että naisilla ei ole omaa nimeä. Yhtälailla ne miehet perii sen sukunimen omalta isältään/äidiltään. Ei kai miehillekään sitä sukunimeä anneta taivaasta lahjana.

 

Mieheni sukunimeä kannan ja tätä haluankin.. Naimisiin mentäessä mielelläni otin tämän, syystä että sukunimeni oli erikoinen )

 

Mieheni.
Voisin kantaa myös äitini tyttönimeä, se on kiva ja harvinainen.

 

Mieheni.mukavaa,että perhellä sama nimi. Välillä näkee kauheita nimiyhdistelmiä tyyliin:Liina-Lotta Möttönen Mäkinen

 

Isänisän itse tekemää. Nyt se on siis laillisesti minun. Ja lasteni.

 

Isäni. En halunnut vaihtaa nimeäni naimisiin mennessäni, kaksoisnimikin tuntui liian pitkältä. Pidin siis tyttönimeni. Lapsemme saivat isänsä sukunimen.

 

Mieheni. Sitä ennen isäni.
En näe asiassa mitään vikaa.

 

Mieheni äidin tyttönimeä =D

 

äidin sukunimeä, äiti taas kantaa isänsä sukunimeä. itse en ole viellä naimisissa.