V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27259376]Siis mikämikä palvelu? Tarkoitatko nyt aikaa ennen viimeistä romahtamista vai lapsuutta vai mitä? Jo lapsuudessani minun oireiluun ja perheen tilanteeseen olisi pitänyt puuttua. Varmaan (?) voit kuvitella itsekin mitä pitäisi tehdä jos perheessä on rajua alkoholismia, perustarpeiden puutetta, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. Ja ei millään pahalla, mutta en kyllä anna mitään arvoa sellaiselle, joka analysoi minun tilannettani vain sen takia mitä kirjoitan muutamassa lauseessani. Kyllä minä näitä asioita olen selvitellyt niin paljon, että alan olemaan tietoinen siitä mitkä on olleet syyt ja seuraukset jne. Etkö usko, että minulla oli mielenterveysongelmia vai että äidilläni oli? Oman lapseni kohdalla voin sanoa, että hän alkoi oireilla, jolloin otin aktiivisesti yhteyttä omaan psykologiin, koulupsykologiin, kuraattoriin jne ja meillä kävi viranomaisia, kävimme yhdessä heidän luonaan juttelemassa ja piirtämässä lasten tyyliin jne ja tämä oli juurikin sitä ENNALTAehkäisevää hoitoa ja nyt lapsemme voi hyvin. Tilanne olisi takuulla eri, jos siihen ei olisi mitenkään puututtu. Ja ennaltaehkäisevä esimerkiksi se terapia ennen kuin tilanne on niin huono, että ollaan sairaalassa ja pitkillä saikuilla ja se vasta yhteiskunnalle maksaakin.
Ja entisaikaan oli YHTEISÖLLISYYS! Koko kylä kasvatti, sukulaiset kantoi vastuuta, autettiin toisia ja työelämä oli helpompaa. Kun lapsi syntyi niin koteihin tuli automaattisesti kodinhoitaja. Nyt sellaisia ei ole olemassakaan tai jos on niin täytyy olla lastensuojeluperhe ennen kuin konkreettista apua saa. Pätkätyöt, kilpailu työelämässä, jatkuvasti kasvavat vaatimukset. Ihmettelen ennemminkin, että kuinka tynnyrissä ihminen on kasvanut jos ihmettelee edes tätä asiaa.[/QUOTE]
Älä nyt pinnaasi polta. Tämä on yleistä keskustelua niiden esimerkkien valossa, joita täällä tuodaan esiin. Kirjoitin, että ajattelen enkä väitä tietäväni. Jokainen tapaus on yksilöllinen ja kirjoitan ja jos nyt voi sitä analysoinniksi sanoa vain sen tiedon perusteella, joita niissä muutamassa rivissä toit esiin. Olet siinä väärässä, että aikanaan olisi tullut aina kodinhoitaja. Näin voi olla jossain, mutta ei se oel ollut lainkaan yleistä eikä missään tapauksessa automaattista.
Ei pidä kirjoittaa henkilökohtaisista asioistaan, jos ei siedä siitä keskustelua ja mielipiteidenvaihtoa sen pohjalta. Enkä allekirjoita lainkaan tuota tynnyrissä kasvamista - päinvastoin. Kiukku tuo myös esiin joitain asioita. Ikäänkuin olisit marttyyri, kun sinulla on ollut mielenterveysongelmia. äidilläsi on ollut niitä ja vieläpä lapsesikin on saanut palveluja. Tämä on juuri huolestuttavaa, että nämä ongelmat tuntuvat periytyvän ja siirtyvän sukupolvelta toiselle. Onko kyse sitten sosiaalisesta vai mielenterveyskysymyksestä vai onko kyseessä molemmat. Ne ovatkin jo vaikeammin ratkaistavia asioita. Edelleen näin yleisellä tasolla eikä henkilökohtaisesti.
Ja entisaikaan oli YHTEISÖLLISYYS! Koko kylä kasvatti, sukulaiset kantoi vastuuta, autettiin toisia ja työelämä oli helpompaa. Kun lapsi syntyi niin koteihin tuli automaattisesti kodinhoitaja. Nyt sellaisia ei ole olemassakaan tai jos on niin täytyy olla lastensuojeluperhe ennen kuin konkreettista apua saa. Pätkätyöt, kilpailu työelämässä, jatkuvasti kasvavat vaatimukset. Ihmettelen ennemminkin, että kuinka tynnyrissä ihminen on kasvanut jos ihmettelee edes tätä asiaa.[/QUOTE]
Älä nyt pinnaasi polta. Tämä on yleistä keskustelua niiden esimerkkien valossa, joita täällä tuodaan esiin. Kirjoitin, että ajattelen enkä väitä tietäväni. Jokainen tapaus on yksilöllinen ja kirjoitan ja jos nyt voi sitä analysoinniksi sanoa vain sen tiedon perusteella, joita niissä muutamassa rivissä toit esiin. Olet siinä väärässä, että aikanaan olisi tullut aina kodinhoitaja. Näin voi olla jossain, mutta ei se oel ollut lainkaan yleistä eikä missään tapauksessa automaattista.
Ei pidä kirjoittaa henkilökohtaisista asioistaan, jos ei siedä siitä keskustelua ja mielipiteidenvaihtoa sen pohjalta. Enkä allekirjoita lainkaan tuota tynnyrissä kasvamista - päinvastoin. Kiukku tuo myös esiin joitain asioita. Ikäänkuin olisit marttyyri, kun sinulla on ollut mielenterveysongelmia. äidilläsi on ollut niitä ja vieläpä lapsesikin on saanut palveluja. Tämä on juuri huolestuttavaa, että nämä ongelmat tuntuvat periytyvän ja siirtyvän sukupolvelta toiselle. Onko kyse sitten sosiaalisesta vai mielenterveyskysymyksestä vai onko kyseessä molemmat. Ne ovatkin jo vaikeammin ratkaistavia asioita. Edelleen näin yleisellä tasolla eikä henkilökohtaisesti.