Kenellä on varaa yli 2 lapseen?

Heittäkää tunkiolle vanhat ajatukset että niukkuus " on hyve". Ei se mikään hyve ole. On parempi että lapsi osaa vaatia enemmän, eikä " vähemmän". Enkä puhu hemmottelusta vaan siitä että lapsella sama elintaso kuin aikuisella joka elää ilman niukkuutta.

 

Hmm... nää on kyllä jänniä juttuja pohtia.
Mä en ole varma onko meillä varaa edes toiseen lapseen. Kotihoidontuella kitkutellaan, ja joska mieheni ei ole huippupalkkainen, vaan pienipalkkainen, on jo nyt todella tiukkaa kun maksellaan asuntoa ja autoa.
Kohta palaan töihin ja lapseni menee hoitoon, mutta jos ajattelen päivähoitomaksujakin kahdesta lapsesta niin on se vaan paljon. No, ehkä mä en vaan halua sitten luopua siitä totutusta elintasosta ja täyttää kahden makkarin asuntoa lapsilla, joita ei ole varaa elättää En voi yhtyä ajatukseen että suomessa tulot olis sitä luokkaa, että "kaikilla on varaa tehdä niin monta lasta kuin ikinä kykenee"...

 

Heittäkää tunkiolle vanhat ajatukset että niukkuus " on hyve". Ei se mikään hyve ole. On parempi että lapsi osaa vaatia enemmän, eikä " vähemmän". Enkä puhu hemmottelusta vaan siitä että lapsella sama elintaso kuin aikuisella joka elää ilman niukkuutta.

En nyt ihan allekirjoittaisi tuotakaan. Ystäväni, joka ei ole pariinkymmeneen vuoteen käynyt töissä, ei koe elävänsä niukasti. Hän on tottunut samanlaiseen elintasoon lapsuudessaan eikä edes osaa ajatella, että pitäisi olla jotain enemmän. Muutama hänen lapsistaan on ollut pahoillaan siitä, että on joutunut lopettamaan mieleisen harrastuksen, mutta niistäkin pettymyksistään ovat päässeet yli. Kun kasvaa siihen, ettei ole varaa kaikkeen, mitä kavereilla kenties on, niin ei se silloin suretakaan niin paljon, että lapsen tai nuoren elämä siitä pilalle menisi.

 

Haaveissa olisi kolme, mutta nyt ei ole oikein varaa lähteä opiskelemaan kunnon ammattia ja ilman sellaista ei ole tulojakaan. Nytkin jo tekee tiukkaa yhden kanssa. Toinen olisi kyllä "mukava", mutta ensin pitäisi päästä velkajärjestelyyn ja siinä menee neljä vuotta että kaiken maksaa, sitten vasta voisi jäädä äitiyslomalle. Ja jos tuo mieskin joskus saisi vakituisen työpaikan niin aina parempi. Nyt on kyllä tiukkaa ja tulee olemaankin kun vuokra nousee ja kaupassa ruoka kallistuu.

 

Keskituoloilla kolme lasta pkodissa on aika kallista. Kaks vielä menee.

Jos on kolme pientä lasta, niin keskituloisen ei kyllä kannata töihin mennä, niin vähän siitä nettoo. Siis ainakaan rahan takia...

eihän se hoitomaksu paljoakaan npuse enää verraten että kaks tai kolme hoidossa!
suunnilleen saman kuin lapsilisäkin nousee..

 

10 on ja velkaa ei yhtään.huvilat ja omakotitalot on.metsää on
ja menopelejä löytyy.11 haaveissa

 

10 on ja velkaa ei yhtään.huvilat ja omakotitalot on.metsää on
ja menopelejä löytyy.11 haaveissa

ja kaikki on itse tienattua, ei tullut suvusta???
paljos teille muuten tulee lapsilisää kuussa?

 

10 on ja velkaa ei yhtään.huvilat ja omakotitalot on.metsää on
ja menopelejä löytyy.11 haaveissa

joku lesta

 

Meillä ei kuulemma ainakaan. Sanoo mun mies.

 

kuule ei tuu kun viidestä muut jo sen ikäisiä että opiskelevat ja emme ole lestoja
itseasiassa eronnut kirkosta.lottovoittona tullut iso summa ja mies on yrittäjä

 

kuule ei tuu kun viidestä muut jo sen ikäisiä että opiskelevat ja emme ole lestoja
itseasiassa eronnut kirkosta.lottovoittona tullut iso summa ja mies on yrittäjä

Noo... kaikki ei voita lotossa vaikka kuinka lottoaisi joka viikko.

 

Keittiönoita: Mitä jos joku kieltäisi sinulta harrastuksen josta pidät niin paljon että itku tulee luopumisesta? Pidätkö sitä tosiaan reiluna toimintana ( joku vaan sanoisi.. ""Hei kuule.. zot zot.. nyt et saa enää harrastaa,,, se on vain voi kyynel.."?

Harrastukset ovat ihmisenarvoista elämää. Paljon jää oppimatta ja yleensä jos ei saa harrastaa mieleisiään urheilulajeja niin nuorelle tulee helposti tilalle "hengailua" ja "ryypiskelyä" tai suurta turhautumista joka purkautuu pahana olona.

Minä puolustan kyllä edelleen sitä että lapsella on samat oikeudet kuin aikuisella ( enkä puhu pitkäaikaistyöttömistä jotka ovat selkeä poikkeus) harrastaa terveellä pohjalla ettei tarvi itkeä. Itkeä kyllä kerkeää suuremmista asioista.. maailma on täynnä vastoinkäymisiä. Niitä ei pitäisi lapselle vartavasten antaa väärässä kohtaa.

Tämä on minun näkemykseni ja perustuu kaikelle loogiselle ajattelulle ja kuulemalleni ja lukemalleni. Lapsien oikeuksia puolustaen.

 

Heittäkää tunkiolle vanhat ajatukset että niukkuus " on hyve". Ei se mikään hyve ole. On parempi että lapsi osaa vaatia enemmän, eikä " vähemmän". Enkä puhu hemmottelusta vaan siitä että lapsella sama elintaso kuin aikuisella joka elää ilman niukkuutta.

En nyt ihan allekirjoittaisi tuotakaan. Ystäväni, joka ei ole pariinkymmeneen vuoteen käynyt töissä, ei koe elävänsä niukasti. Hän on tottunut samanlaiseen elintasoon lapsuudessaan eikä edes osaa ajatella, että pitäisi olla jotain enemmän. Muutama hänen lapsistaan on ollut pahoillaan siitä, että on joutunut lopettamaan mieleisen harrastuksen, mutta niistäkin pettymyksistään ovat päässeet yli. Kun kasvaa siihen, ettei ole varaa kaikkeen, mitä kavereilla kenties on, niin ei se silloin suretakaan niin paljon, että lapsen tai nuoren elämä siitä pilalle menisi.

Se on siitä kyse mitä arvostaa. Matkoja, merkkivaatteita ja nopeita autoja vai vapaa-aikaa ja samoilua metsissä. Toimeentulotuellakin saa ostettua televisiot, pelikonsolit ja tietokoneet ja kyllä siitä voi säästää matkakassakin. Ei ehkä joka vuosi pääse matkalle mutta kerran ainakin.

 

kuule ei tuu kun viidestä muut jo sen ikäisiä että opiskelevat ja emme ole lestoja
itseasiassa eronnut kirkosta.lottovoittona tullut iso summa ja mies on yrittäjä

katsoitkos, lottovoittaja, todellakin olevasi oikea ihminen vastaamaan tähän ketjuun? "Kenellä on varaa yli 2:een lapseen?" -No ainakin lottovoittajalla ja yrittäjän vaimolla! Hyvää elämää sulle!

 

Keittiönoita: Mitä jos joku kieltäisi sinulta harrastuksen josta pidät niin paljon että itku tulee luopumisesta? Pidätkö sitä tosiaan reiluna toimintana ( joku vaan sanoisi.. ""Hei kuule.. zot zot.. nyt et saa enää harrastaa,,, se on vain voi kyynel.."?

Harrastukset ovat ihmisenarvoista elämää. Paljon jää oppimatta ja yleensä jos ei saa harrastaa mieleisiään urheilulajeja niin nuorelle tulee helposti tilalle "hengailua" ja "ryypiskelyä" tai suurta turhautumista joka purkautuu pahana olona.

Minä puolustan kyllä edelleen sitä että lapsella on samat oikeudet kuin aikuisella ( enkä puhu pitkäaikaistyöttömistä jotka ovat selkeä poikkeus) harrastaa terveellä pohjalla ettei tarvi itkeä. Itkeä kyllä kerkeää suuremmista asioista.. maailma on täynnä vastoinkäymisiä. Niitä ei pitäisi lapselle vartavasten antaa väärässä kohtaa.

Tämä on minun näkemykseni ja perustuu kaikelle loogiselle ajattelulle ja kuulemalleni ja lukemalleni. Lapsien oikeuksia puolustaen.

No minulla on rahan takia kielletty mieluinen harrastus enkä siitä tirauttele. Aika harvalla on varaa vapaasti harrastaa kaikkea. Jos olisi tuhottomasti rahaa niin harrastuksenani olisi yksityisjetillä lentely yms. Maailmassa kun on harrastuksia, joita voi harrastaa vähällä rahalla. Ratsastus on ehkä kalliinpuoleinen joillekin, mutta sekin on enemmän järjestelykysymys.

Ehkä voisit selventää mikä harrastus on niin tärkeä, että sitä ei voi lapseltä kieltää? Noita lapselle tärkeitä harrastuksia kun kielletään muistakin syistä kuin raha.

 

Tietysti jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa. Mutta jos se elintaso on lastenmäärästä kiinni niin silloin siihen voi vähän vaikuttaa=)

Mulle sopii JUST ja JUST 2 mukulaa ( kunhan heidät saan jos luoja suo ) . Saan ehkä tulavisuudessa ostettua ne ruokakassit opiskelijoille tai lainaponin tytölle ja jääkiekkomatkat ja varusteet pojalle ja mitä nyt haluavatkaan muuta harrastaa. Harrastaa saavat niin paljon kuin haluavat. Ainoastaan tietokoneajan rajoitan 1-2h per päivä iäistä ja tilanteesta riippuen.

 

Keittiönoita: Mitä jos joku kieltäisi sinulta harrastuksen josta pidät niin paljon että itku tulee luopumisesta? Pidätkö sitä tosiaan reiluna toimintana ( joku vaan sanoisi.. ""Hei kuule.. zot zot.. nyt et saa enää harrastaa,,, se on vain voi kyynel.."?

Harrastukset ovat ihmisenarvoista elämää. Paljon jää oppimatta ja yleensä jos ei saa harrastaa mieleisiään urheilulajeja niin nuorelle tulee helposti tilalle "hengailua" ja "ryypiskelyä" tai suurta turhautumista joka purkautuu pahana olona.

Minä puolustan kyllä edelleen sitä että lapsella on samat oikeudet kuin aikuisella ( enkä puhu pitkäaikaistyöttömistä jotka ovat selkeä poikkeus) harrastaa terveellä pohjalla ettei tarvi itkeä. Itkeä kyllä kerkeää suuremmista asioista.. maailma on täynnä vastoinkäymisiä. Niitä ei pitäisi lapselle vartavasten antaa väärässä kohtaa.

Tämä on minun näkemykseni ja perustuu kaikelle loogiselle ajattelulle ja kuulemalleni ja lukemalleni. Lapsien oikeuksia puolustaen.

Jos mä olisin itse elänyt lapsuuteni sellaisissa olosuhteissa, joissa ei olisi voinut vapaasti harrastuksiaan valita, niin varmasti olisin itkeä tirauttanut ja sen jälkeen alkanut harrastamaan jotain sellaista, mihin vanhemmillani olisi ollut varaa. Näin tekivät myös ystäväni lapset. Eli eivät he jääneet täysin ilman harrastuksia vaan niitä kalliita harrastuksia ei voinut enää jatkaa. Mä olen saanut lapsena harrastaa mitä haluan, mutta aikuisena olen törmännyt monestikin siihen, että on asioita, joita haluaisin, mutta mulla ei ole varaa niihin asioihin. En koe sitä mitenkään ongelmallisena...kaikkea kun ei kertakaikkiaan voi saada.

PS. Mä en saanut lapsena omaa Barbie-nukkea, nyt mulla on niitä noin sata. Joku trauma varmaan jäänyt Mutta ei niin suuri, että olisin sitä jäänyt loputtomasti suremaan.

 

En uskoo että minun tarvitsee enempää selventä. Kyllä tekstini ymmärtävät jo ne jotka ovat aiemmin törmänneet aiheeseen. Sinä vain väität vastaan koko ajan niin tuntuu kuin puhuisi seinälle
Tämä keskustelu on tasoa "eipäs juupas". Kaipaan loogisia perusteluja vastapuoleltakin enkä vain vastaansanomisia. Mielestäni olen omat kantani aina perustellut? Toivon ainakin niin:O

Yksityisjetti oli muuten navan alle veto. Tuskin tarkoitan sellaista ja tuskin edes itse ajattelit minun tarkoittavan sellaista.

 

Nyt mun täytyy mennä. bye!

 

En uskoo että minun tarvitsee enempää selventä. Kyllä tekstini ymmärtävät jo ne jotka ovat aiemmin törmänneet aiheeseen. Sinä vain väität vastaan koko ajan niin tuntuu kuin puhuisi seinälle
Tämä keskustelu on tasoa "eipäs juupas". Kaipaan loogisia perusteluja vastapuoleltakin enkä vain vastaansanomisia. Mielestäni olen omat kantani aina perustellut? Toivon ainakin niin:O

Yksityisjetti oli muuten navan alle veto. Tuskin tarkoitan sellaista ja tuskin edes itse ajattelit minun tarkoittavan sellaista.

Minuako tarkoitat? Mä koitan vain sulle selventää, että kaikki ihmiset eivät ajattele kuten sinä. Uskoisin, että siihen oman elintason vaatimukseen vaikuttaa aika paljon se, millaisissa oloissa on itse kasvanut. Eli jos ei ole tottunut kallisiin harrastuksiin lapsena, ei pidä niitä omille lapsilleenkaan välttämättöminä. Jos on tottunut syömään joka aamu kaurapuuroa eikä croissantteja, sen kaurapuuron opettaa kelpaavan omille lapsilleenkin. Tosin voi käydä ihan toisinkin päin eli jos itse ei lapsena mitään ylimääräistä saanut, haluaakin antaa kaiken mahdollisen omille lapsilleen. Tämä ystäväni on 13-lapsisen perheen toiseksi vanhin ja osa hänen sisaruksistaan on suurperheellisiä ja osa ei. Osa ei ole hankkinut lapsia lainkaan. Tarkoituksella.

Mulla on vain 2 lasta ja kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, tämä on se määrä, jonka voin elintasoani laskematta hankkia. Mulla on yksi sisko ja mun siskollanikin on vain 2 lasta. Sulla, mulla, mun vanhemmilla ja mun siskolla on erilaiset arvot kuin joillain toisilla. Mä en edes oleta, että kaikki muutkin ajattelisivat kuten minä. Varsinkin, kun ystäväpiiristä löytyy näitä, jotka ajattelevat aivan toisin.

 

Ei ole varaa, jos niin haluaa ajatella. Mutta onhan se totta, että neljän tai viiden lapsen kanssa matkustelu on kalliimpaa, kuin yhden tai jopa täysin ilman lapsia.

Samaan konkurssiin nämä kaikki menevät! Ja matkailu jatkuu samaan malliin, tosin lennot valitaan hinnan perusteella, ei reitin helppouden.

 

Sekin että maaseudulla on ehkä helpompi tehdä lapsia enemmän, kun usein on tilaakin enemmän. Monet kaksilapsiset perheet täällä kaupungissa asuu kaksiossa tai kolmiossa, eikä haaveile suurperheestä, koska ei ole varaa lähteä ostamaan isoa asuntoa/omakotitaloa (ja tiedostaa sen että lapset kasvavat, kolme pientä ehkä mahtuvat samaan huoneeseen, mutta mahtuuko kolme teini-ikäistä?).

 

Ei meillä ainakaan ole varaa kuin kahteen. halutaan taata taloudelisesti hyvä tulevaisuus lapsille. Aina pitää muistaa, että lapset pitää kasvattaa ja elättää itse.

 

Ei ole varaa, jos niin haluaa ajatella. Mutta onhan se totta, että neljän tai viiden lapsen kanssa matkustelu on kalliimpaa, kuin yhden tai jopa täysin ilman lapsia.

Samaan konkurssiin nämä kaikki menevät! Ja matkailu jatkuu samaan malliin, tosin lennot valitaan hinnan perusteella, ei reitin helppouden.

Ja kaikki eivät halua matkustella ulkomaille lainkaan, vaikka varaa olisikin. Exäkin oli päälle 40 ennenkuin ekan ulkomaanmatkansa teki. Eikä ollut rahasta reissaaminen kiinni.

 

Sekin että maaseudulla on ehkä helpompi tehdä lapsia enemmän, kun usein on tilaakin enemmän. Monet kaksilapsiset perheet täällä kaupungissa asuu kaksiossa tai kolmiossa, eikä haaveile suurperheestä, koska ei ole varaa lähteä ostamaan isoa asuntoa/omakotitaloa (ja tiedostaa sen että lapset kasvavat, kolme pientä ehkä mahtuvat samaan huoneeseen, mutta mahtuuko kolme teini-ikäistä?).

Mahtuu, jos haluaa mahduttaa. Neljäkin menee samaan huoneeseen, kun hankkii kaksi kerrossänkyä.