Ken kehtaa astua mukaan......:D

Eilen täyttelin kelan äitiyslappuja ja luin kaikki kohdat miehellekin. Sen mielestä mun olisi pitänyt laittaa ruksi naimaton -kohtaan eikä avoliitossa -kohtaan koska me ei olla kihloissa vaikka yhdessä asutaankin. Dorka.

 

pakko tähän omia mokiakin laittaa...

opiskeluaikoina olin tulossa kaverin kans yhtä mätkaa koulusta. olin liikkeellä pyörällä ja kaveri kävellen, joten päätin kohteliaasti taluttaa pyörääni. sit päätettiin poiketa ruokakauppaan. olimme kovin syventyneitä keskusteluun kunnes kaupassa tajusimme että olis sen pyörän voinut ulos jättää....

lukioaikoina olin käymässä kaverin luona ja juttelin hänen vanhempiensa kanssa. oli sit ollu jotain puhetta kouluun kulkemisesta. olin sit kuulevinani että multa kysyttiin että onko sulla pitkä matka - ja vastaan siinä sit et joo on se jotain 7 kilsaa... ihmettelin ku tuli niin hiljaista, kunnes kaverini oikaisi ja sanoi että niin, onko sulla pitkä MATIKKA....

joskus hoiturina ollessa on jäänyt myös tuo koputtaminen päälle töissä: olen koputtanut oveen kun olen mennyt pot.huoneesta käytävään tai kun olen ollut menosssa itse vessaan..

no sit olen soittanut johonkin virastoon ja joutunut "jonottamaan".. siinä odotellessa olen vaipunut ajatuksiini ja kun lopulta toisesta päästä vastataan niin en muista mihin olen soittanut ja miksi.... voi ei... koitin keksiä pientä jutusteltavaa saadakseni lisäaikaa muistella....

 

Minulle iski myös täydellinen blondi kohtaus jouluna:
Sain siskoltani lahjaksi sellaisen pussin missä oli kaikkea hyvää. Sielä oli sitten teetä ja sellainen teekuula johon sen irtoteen voi laittaa. No minä katselen sitä pakettia ja ihmettelen että kylläpäs on teekuulalla tyhmä nimi: "Tekula"... Ihmettelin vielä sitä monelle ääneenkin, että hahhaa teekuula tekula, ompa tyhmä nimi...
Viimeviikolla tajusin että tekula on ruotsia ja tarkoittaa teekuulaa...

 

PAkko laittaa tämä, mikäli kukaan tajuaa, mitä koitan selittää. Oltiin lukiossa,ja meillä oli matikan koe. Yhdessä kysymyksessä oli perhe, joiden ikiä piti arvuutella, eli vihjeiden perusteella päätellä iät. Viimeisenä kysyttiin, mikä on perheenjäsenten ikien summa. Mun kaveri oli miettinyt päänsä puhki niitä lukuja, ja oli sitten vielä viimeiseksi keksinyt että myös tämä kysymyksessä mainittu "ikie" on henkilö, ja saanut hänellekin vielä laskettua iän

Lisäksi ruotsin tunnilla toinen kamu ihmetteli päänsä puhki, että mitä tekemistä apinoilla on ruotsin kanssa, kun kirjan tekstissä kerrottiin "kungapar"ista... eli siis kuningasparista, ei kuningasapinoista

 

merkkaan taas

 

Kaveri lauloi ylioppilasjuhlissa: "jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti JOKAP AIKAA koristaa kukkanen......."

Oli lailanut koko 12-vuotisen kouluajan näin ja ihmetellyt mitä se oikein tarkoittaa.

 

Itseasiassa mun on pakko laittaa tämä tähän...

Tänään meillä on vesikatkos klo 8-16:00 välisenä aikana...
Minä fiksu otin kyllä kahvivedet (n5dl) talteen, mut ei sit pieneen mieleenikään tullu et ottaisin myös vessanpönttöä varten vettä et sais isommat huuhtastuu pois. Nyt saan vartoo helpotusta tiiä kui monta tuntia... täällä saan istuunököttää jalat ristissä :ashamed:

Tää tulee nyt vähän turhan myöhään, mutta kyllähän vessanpöntön säilössä on aina vetaisuun-pariin vettä, että ainaki joku siel olis pystyny käymään...

 

Työkaverilla on ollu tosi iso mainoskalenteri seinällä. Tuli jotain juttua jostain tietystä päivämäärästä, tää kaveri sano mulle et"en mä tiä, ku mul ei o enää kalenteria".
No minä siihen erittäin närkästyneellä äänellä, että "No miksei oo, no kenen päälle se ny on käyny??"
Tää kaveri katto mua vähän "hitaasti", kunnes itse tajusin: Jaa juu se loppu jo....

 

Nää on huippuja!!!!!
P*itää laittaa ylös!

 

Nuorena joskus kaverini kertoi isoveljensä olevan intissä. Mä kysyin, et mitä hän sielä tekee :ashamed: Luulin, et intti on joku kaupunki ja veli on sielä opiskelemassa tai jotain.

 

Mä menin pomon huoneeseen sen pyynnöstä..hetken se siisn pälätti ja höpötti ja kysysit et vai mitä...Mä sit siin et"hä,puhuksä mulle vai?"se oli et "joo ei tääl muitakaan oo"sit mua alko jo nolottaaja sanoin "aijaa,mä luulin et olit puhelimes,hitsi mä oon tyhmä"pomo vaa et"ei ei et sä tyhmä oo "ja sit alko nauraa...voi juma et hävetti

 

:attn:

 

Joku kaipaili tätä..

 

hii-op

 

Parisen viikkoa sitten oltiin koko perheellä lähdössä johonkin asiolle kaupunkiin ja mun veljen vaimo sattu soittamaan samaan aikaan kun oltiin tekemässä lähtöä. No minä puhuin kokoajan kännykkään ja kasailin käsilaukkuun tarpeellista tavaraa. Sitten auto oli jo käynnisssä ja minua odotettiin. Yhä vain etsiskelin ties mitä, avaimia sun muuta. Sitten kolmannen kerran kun olin menossa autoon ja kääntynyt ympäri, mies kysyy mitä etsin. Sanoin että kännykkää etin, ja siis puhuin samalla siihen kännykkään. HAH-HAH-HAH!
Olen kyllä monta kertaa törmännyt ihmiseen joka etsii silmälaseja, ja ne ovatkin päässä, mutta että känykkää etsii ja puhuu siihen juuri! :xmas:

 

Nää on kyl aika hyvii....

Mä olin joskus huoltsikan kassana. Yövuorossa siihen tuli äijä ja kysy, et onko olutta. Mä et joo, montako litraa laitetaan. Ukko vähän ihmeissään, no laita kori.....Minä sit vähän aikaa siin mietin, enenku välähti et joo siis se pyytää ihan "oikeeta kaljaa"...yritin sit sopertaa, et joo ei meil myydä olutta...Luulin, et se oli ostamassa kotikaljaa...
Samaisessa paikassa joku tuli ostaa norttia. Minä et häh? Voitko toistaa? Saiskos norttia? Okei...vähän aikaa pyörin ja sit kysyn uudestaan, et siis mitä sä halusit? Tyyppi siihen et yk-si nort-ti as-ki...Häh mitä se on? TUPAKKAA...Ah joo...siis sori ei meil myydä...hiukka hävetti...no en polttanu, ni en voinu tietää...

Tos vähän aikaa sitten olin veljen maatilalla käymässä. Tallin ovelta huomasiin veljen menevän pihan poikki. Huusin kovaan ääneen, et MOI...no ei vastausta...huusin uudestaan, et no MOI!! Ei vieläkään, mulkoilee vaan...no lähin hänen peräänsä ja menin viereen seisoo...tuijotin vähän aikaa ja huusin MOI!! Ukko kattoo, et terve...Hitto ei se ollukaan mun veli vaan niitte sähkömies....Viel sellanen hirveen ujo tyyppi....vaivihkaa siit sit palailin tallille.

Tapasin ekaa kertaa miehen suvun jossain sukujuhlissa. Siin kahvipöydässä tuli sit puhetta mun opiskeluista. Sanoin, et musta tulee sairashoitaja!

Kaveri oli menny työharjotteluun sairaalan osastolle. Oli sitten reippaana tyttönä mennyt esittelemään itsensä ohjaajalleen. Samalla oli lukenut ohjaajan nimeä, Pirkko Mäkinen, tämän nimineulasta. No kaveri oli sit esitelly ittensä, et Hei mä oon Pirkko Mäkinen ja ohjaaja siihen vähän mulkoillu ja esitelly itsensä Pirkko Mäkiseksi. Ei ollu kaveri enää kehannu korjata...mut kaippa tuo oikee nimi selvis harjottelun aikana.

 

Mulle kävi just noin ku Riolle.
Olin kaupassa, kaveri soitti ja aloin siltä kysymään sit paljon kello on. Kaverilla ei ollu kelloa lähellä ja mä sanoin sille, että mäpäs katson mun kännykästä... Noh, aikani taskuja tongittua tajusin, että mun kännykkä on hukassa!
Aloin kaverillenni tuskailemaan puhelimeen, että apua mä oon hukannu kännykän. Kaverinkin oli ihan, että no mihin sä oot sen voinu jättää... Tuskailtiin siinä puhelimessa jonkun aikaa sitä, että kun oon puhelimeni hukannu ja käytiin läpi paikkoja mihin olisin sen voinu unohtaa...Samalla ihmettelin, että mitä nuo muut asiakkaat katsoo ja hymahtelevät naureskellen mulle...
Autossa vasta tajusin, että ei juma, ku ihminen oi olla typerä! Mähän puhuin siihen hukassa olleeseen kännykkään koko kauppareissun ajan. Oli pakko soittaa kaverille ja sanoa, että arvaas mistä kännykkä löyty? Kaverikin tajus vasta sitten ku kerroin että sehän oli mulla koko ajan kädessä...
Voitte uskoa, että meillä on aina hauskaa ku ollaan yhdessä liikenteessä!

 

Lumiina, me voitais alkaa soittee toisilleen!

 

Lumiina, me voitais alkaa soittee toisilleen!

Juu, nii voitas. Mietittäisiin yhdessä aina mihin kummaa ollaan kännykät laitettu...
Se on muuten kauhea tunne, ku luulee hukanneensa kännykän... ja miten typeräks sitä sitten tunteekaan itsensä, ku tajuaa että eihän se missään hukassa ollutkaan :ashamed:

 

Mentii mies, minä ja anoppi kaupunkiin. Vietiin auto parkkitaloon ja lähettiin ukon kans kävelee hissille. Mies napsautti ovet lukkoon. Vähän matkaa käveltiin, enneku mua alko ihan sikana naurattaa...Mies siihe et no mitäs nyt? Minä vaan nauran, että äitis jäi takapenkille. No eiku takasin ja anoppi mukaan. Huvittavin juttu vaan oli se kun anoppi sit siihen, että miten hän ois nyt voinu soittaa teille että tulkaa avaa ovet. Me oltiin vähän ihmeissään, että no oisit vaan soittanu. Anoppi sitten siihen, ettei hän ois voinu soittaa kun oli puhelimessa!! Niijoo...eihän sitä ois voinu lopettaa sitä puhelua...

Anopista muutama muukin juttu. Täs nyt aineskin yksi. Anoppi pyysi meitä syömään. Mies sitten siihen, että voidaan tulla syömään, jos teet hyla ruokaa (olen siis maitoallerginen, eikä anoppi oo oppinut sitä muistaa viel 8 vuoden aikana), anoppi kauhuissaan, et voi ei on tää muuten hylaa mutta liha ei kyllä ole. Varmaan pitäs opettaa sille eka, että mitä se hyla tarkottaa....

Mun veli oli kerran työmatkalla ja oli unohtanut rannekellon kotiin. Fiksuna soitti puhelitiedusteluun ja kysyi kelloa. Oli tullu vasta jälkikäteen mieleen, et niin onhan siinä puhelimessa kello.

 

Ekaluokalla koulussa piti lukea jotain ääneen. Lauseen lopussa oli huutomerkki.
Aloitin siis lauseen uudestaan ja kailotin sen niin lujaa kun kurkusta lähti.
Enkä tajunnut opettajan mulkaisuja, kiitosta kovasti odottelin älystäni.

 

Ekaluokalla koulussa piti lukea jotain ääneen. Lauseen lopussa oli huutomerkki.
Aloitin siis lauseen uudestaan ja kailotin sen niin lujaa kun kurkusta lähti.
Enkä tajunnut opettajan mulkaisuja, kiitosta kovasti odottelin älystäni.

Ihana

 

Näitä ei pitäisi lukee yöaikaan toisten nukkuessa
On muuten aika hankala yrittää olla nauramatta
Mulla oli taas tänään vauhti päällä...
Ostin ripsivärin, ensin kannoin sitä koko kauppareissun ajan kädessä, ettei tipu vaan kärryistä. Kassalle tullessa en ole muistaa laittaa sitä hihnalle. Vihdoin kun olen pakannut tavarat kassalla ja jo jonkun matkaa pois kävelleenä se kassa huutaa perään että hei sun unohtu toi ripsari...

 

Pakko kertoo viel tää. Vaikka tää ei oo ees mitenkään hauska juttu, mut tälle on kyl naurettu aika monesti ja saan kuulla tästä tosi usein.

Istuin koneella ja luin varmaan just jotain kaksplussan keskusteluja. Mies hiipi selän taakse ja laitto päänsä mun olkapäälle. Jumankauta mä säikähdin. Niin kauheesti säikähdin, et parahdin itkuun ja aloin hakata miestä, joka ihan hysteerisenä nauro vieressä. Kyllä se muakin alko pikkuhiljaa naurattaa ja nyt on sille hekoteltu harvasepäivä.

 

Ekaluokalla koulussa piti lukea jotain ääneen. Lauseen lopussa oli huutomerkki.
Aloitin siis lauseen uudestaan ja kailotin sen niin lujaa kun kurkusta lähti.
Enkä tajunnut opettajan mulkaisuja, kiitosta kovasti odottelin älystäni.