Ken kehtaa astua mukaan......:D

Mun ex-pomo on kanssa ain ollu sellate, ettei kuunaan aattele ennen ko möläyttelee...
Töihin siis tuli sellate vanha asiaksa joka aina haki pullansa meiltä, ja me tiedettiin et sen mies oli kuollut edellisellä viikolla.
Hän tuli ostaan bebejä ja ladoin ne leivoslaatikkoon, konka kantta tää mun frendi/ex-pomo taitteli valmiiks.
Siinä vaiheessa kun se alko tunkee sitä kantta siihen lootan päälle, mulla välähti mitä se aikoo seuraavaksa sanoo...!!!!!!!!!!
Siis sillä AINa tapana noita lootia sulkiessaan tuumata (ei toki salin puolla,mutta meiän kesken keittiön puolella) että "ja kansi kiinni, omaiset on nähny!"
Mä pudistan päätäni kiivaasti asiakkaan selän takana, mutta eihän tää mitään osaa aatella...
Kun huomasin, että nyt se sanoo sen, ei voi mittää, miä syyhkäsen kylmiöön itteni!
Sanonu se sen oli, ja tajus vasta asiakkaan lähettyä, mitä oli vaihteeks möläyttäny..

Kerran ku oltiin Myllyssä shoppamassa, se karju tajuttomalla volyymillä mulle vähä kauemmas että "HHHEEEII XXXX!!TUU kattoon, tääl on AIVAN ihania KARVALAPPUJA!!!!" (tarkoittaen sellasia korvia suojaavia talvireleitä, korvaläppiä..)

 

Pinnea voi hyvä tavaton tuo ekalla sivulla oleva öljylämmitys juttu..yksinään täällä olohuoneessa rupesin räkättämään ku luin ton

 

no mulle kävi niin ku kävin joskus koti pizzasta hakee ruokaa ja oli joku tarjous että sait kaupan päälle pringles purkin, no se mies sitte ystävällisesti kysy että kumman värinen? en kuullu sitä miehen kysymystä kunnolla ja jäin vaan kulmat kurtussa tuijottamaan sitä äijää ja se katso odottavan näkösenä takasi, tillotin sitä varmaan minuutin siinä ennen ku älysin kysyä että mitä sanoit? ja sitte ku sain sipsipurkin kouraan ja istuin nolona odottelemaan pitsoja, niin sitte ku se äijä tuo mulle ne ruuat oikein ystävällisenä niin tottakai mulla menee vielä sanat sekasin ovella ku oon "huutamassa" kiitos niin suusta tuliki kitso!

 

Ai herranjestas, että nää on hulvattomia

Nyt ei tuu omia mokia mieleen, mutta siskolleni joskus kävi niin että hän soitti väärään numeroon. Tokaisi siinä sitten hätäpäissään, että 'Anteeksi väärä vastaus'...Normaalistihan on tapana pahoitella, että 'Anteeksi väärä numero'.

 

Hauskoja

Tää on vähän pitempi kommellus enkä tiedä miten hauska, mut kerron kuitenkin..

Olin just muuttanut uudelle paikkakunnalle ja kuljin aina bussilla nro 13 töihin kävellen loppumatkasta vähän matkaa, ja uudet työkaverini ihmettelivät minulle miksi en kulje bussilla nro 7 joka tulisi ihan työpaikan viereen. Ujona ihmisenä otan tavallisesti aina linjojen reitit ja aikataulut etukäteen selville, mutta kun eräänä aamuna bussipysäkille kävellessäni näinkin bussi nro 7 tulevan kauempaa, juoksin pysäkille ja hyppäsin kyytiin ajatellen jääväni pois sitten kun työpaikkani näkyy oikealla puolella tietä. Istuin ja istuin kyydissä, ajattelin bussin kulkevan outoa reittiä kun seudut näyttivät niin vierailta, mutta kun tultiin teollisuusalueelle ja jossain näkyi kyltti lentokentälle, tajusin että helkkari, tämä bussihan kulkee kahteen suuntaan ja olin hypännytkin työpaikaltani poispäin menevään bussiin. Jäin heti seuraavalla pysäkillä pois ja juoksin tien toiselle puolelle bussipysäkille odottamaan seuraavaa mahdollista kaupunkiin menevää bussia. Hetken päästä sieltä tulikin uusi bussi, jonka kyytiin nousin. Kyydissä istuessani minulle kuitenkin valkeni että olin äsken noussut pois jo takaisin kaupunkiin päin menevästä bussista ja mennyt seisomaan takaisin syrjäseudelle päin vievälle pysäkille! Eikun taas bussista ulos ja tien toiselle puolelle seuraavaa mahdollista kaupunkiin vievää bussia odottamaan. Sain odottaa pienen hetken, kun tämä samainen bussi jonka kyydistä olin äsken noussut pois lönkytteli takaisin kierrokseltaan ja otti minut kyytiin; kuski katsoi minua vähän ihmeissään kun nousin keskeltä autiota tietä uudestaan kyytiin. Soitin hädissäni poikaystävälleni, ja hän katsoi netistä bussin reitin ja neuvoi minua istumaan rauhallisena kyydissä; että bussi ajaa seuraavaksi keskustaan, kääntyy sinne tullesaan pääkadulta oikealle ja ajaa sitten suoraan työpaikkani eteen. Keskustaan tullessamme bussi kääntyikin vastoin neuvoja vasemmalle! Hädissäni jäin seuraavalla pysäkillä pois ja juoksin seuraavalle bussipysäkille aikeissa nousta mihin tahansa seuraavaan työpaikkani suuntaan menevään bussiin, olinhan jo nyt yli tunnin myöhässä.. Seuraava bussi olikin tuo sama bussi jossa olin äsken ollut, oli vain edellisellä pysäkillä kääntymässä, ja nolona nousin kolmannen kerran samaan bussiin, tällä kertaa päästen työpaikalle asti. Pomoni kehoitti minua kulkemaan jatkossa sillä samalla bussilla millä olin aiemminkin kulkenut.

Täällä nauretaan miehen kanssa tälle tarinalle

 

Mua kanssa nauratti tänään kun selitin eräälle tapaamalleni ihmiselle, että me asutaan tuolla mäen alla vihreässä talossa. Se kysyi, että onks se puu- vai tiilitalo. Joo vihreä tiilitalo tietysti.

 

Mä esittelin itseni veljen uudelle tyttöystävälle: Mä oon Lilli, Kallen veli...
Juu, siis ihan nainen oon.

¨Mun äiti kanssa loisti esitellessään itsensä veljensä pojan uudelle tyttöystävälle.. "Hei, minä olen tuon arvon veli..." Katsoi tyttö ihmeissään ja oli vaan, että hauska tutustua..

 

Mulle tuli (taas) mieleen yks juttu... :snotty:

Kun joskus aikaa sitten sai Kotipizzasta kaupan päälle haarukan ja veitsen (siis omaksi). Kun se poika siellä sitten niitä meille antoi, kun oltiin lähdössä, hän sanoi: "Tässä teille vähän jälkiruokaa." Huomasi sitten itse, mitä sanoi ja siinä selitti että ei nyt kuitenkaan syötävää ole...

 

Kerran oli kännykkä hukassa ja soitin miehen puhelimella siihen.. Kuulin kun kännykkäni alkoi soimaan, laitoin miehen puhelimen pöydälle.. Löysin oman puhelimeni, joka edelleen soi.. Painoin vihreää luuria ja sanoin "haloo.." mitään ei kuulunut.. sanoin uudelleen "haloo...".. tuijotin luuria ja tajusin samalla miksei kukaan puhu toisessa päässä...

 

kaveri on 20 vuoden ikäänsä asti luullu että kaikki peurat on naaraita ja hirvet on sitte niitä uroksia

 

Kerran anopin kanssa puhelimessa toimitin että olisin halunnut mennä elokuviin mieheni kanssa. Siihen anoppi sitten, että mikä sieltä tulis. Vastasin mitään ajattelematta että Anoppi on pahin... Onneks anoppi on huumori ihmisiä, vaikka itte meninkin hieman sanattomaksi.

Mahtava ketju on ollu (c= Kiitos teille nauruista

 

ai luoja...mahaan sattuu

 

Miehen sisko kysyi jouluaaton aattona että onks teillä siinä kodin lähellä hyvää pulkkamäkeä? Mä vähän hitaasti vastasin et on meillä itseasiassa yks. Se jatkoi sitten että ootteko käyneet laskemassa? Mä vastasin ihmetellen et viime talvena käytiin joo. Se jatkoi vielä että ette nyt tänä talvena ole laskenu vai? Miks? Mä siihen että eihän tuolla ole luntakaan! Se ei heti tajunnu..katsoi hetken ja sit vasta välähti että lunta tarttis mäenlaskuun. Espoossa asutaan eikä lunta vieläkään tarpeeks. Jouluna satoi vettä.

 

Exän kanssa oltiin leffassa itsenäisyyspäivänä aikoja sitten. Kotiin tultaessa anoppi kysyi:"Olitteko linnassa?" Me katottiin pitkään että ei kun leffassa, ei me niin pahoja vielä olla tehty et linnaan jouduttais. Anoppi siihen sitten että "..eikun presidentinlinnassa?" Minä hetken tavaan että onko sillä omakin vankila, mut tajuan et on itsenäisyyspäivä Ja sanon et: "Ainiin sieltä tulee Linnan juhlat." Exä siihen sitten nerokkaana vielä että:"Onks tänään jo 9. päivä??"

 

Tää ei ole miun oma, mutta kaverin hauska ajatusoikosulku
Kaverilla oli kannettavassa cd-soittimessa nappikuulokkeet, joista se otti toisen pois korvasta soittaakseen kännykällä. Siinä puhelun jo hälyyttäessä kaveri kysyy miulta: "Kuuluukohan tää musiikki Annalle?" (sille jolle oli soittamassa). Mie olin vähän aikaa, että miten niin kuuluu Kun tajusin mitä kaveri yritti kysyä sain aivan kauhean nauruhepulin Kaveri suuttu miun nauramiselle, kun ite tajusi mitä oli kysynyt Joo, kuuluu varmaan...

 

Kyllä on saanut nauraa vedet silmissä


Tuolla joku muukin hoitaja kertoi miten käsi etsii sitä kynätaskua rinnuksilta. Minulle käy myös niin. Koitan myös kyniä työntää sinne aina työpaikan ulkopuolellakin. Vähän saan pitkiä katseita, kun ei ole edes rintataskuja .

Muutamasti olen muistuttanut kotosalle vessastatulijaa, että merkaa vatsantoiminnan .

Isäni kun sairasti viimekeväänä ja soittelin usein sairaalaan ja tk:n vuodeosastolle hänen kuulumisiaan. Usein esittelin itseni lähihoitaja xxxxx xxxxx palvelukoti xxxxxx:sta päivää, kyselisin isäni xxxx xxxx vointia. Eihän siinä sinänäs mitään, mutta kotipaikkakunnalta löytyy samanniminen paikka kuin meidän palvelukoti, siellä se on vaan hotelli ....

Asiakkaalle tuli puhelu. Työkaveri haki puhelinta puhelun jälkeen ja kyseli "oliko tuttukin kuka soitti?" . Mummo vastasi "kyllä oli erittäin tuttu". Vähänkö minä repeilin toisessa huoneessa .

 

Ai kuinka kivaa lukea naita juttuja ja nauraa!!! Mika on mun mielesta hienoa on etta uskalletaan kertoa eika ajatella "mita muut ajattelee?"

 

 

Tuli mieleen ku mä viime talvena juuri paikkakunnalle muuttaneena lähdin lenkille ja eksyin sitten tonne suometsämaisemaan...tulin sit johki parkkiksel ja kaveri sattu sopivasti soittaa mulle..mä sille paniikis et"oon eksyny,auta mua,mihin suuntaan mun pitää mennä" kaveri kysy et "no mis oot,kuvaile vähän"...mä fiksuna"no täs on tällänen sininen toyota" :headwall:

 

Ai herranjestas, että nää on hulvattomia

Nyt ei tuu omia mokia mieleen, mutta siskolleni joskus kävi niin että hän soitti väärään numeroon. Tokaisi siinä sitten hätäpäissään, että 'Anteeksi väärä vastaus'...Normaalistihan on tapana pahoitella, että 'Anteeksi väärä numero'.

Mun täti aikoinaan kun soitteli taloesittelyjen perään ni sano yhde puhelun jälkeen"kiitos et mä häiritsin"

 

Niin juu, joskus teininä/esiteininä sairaalan hississä tuli hirvee paniikki. Ovi ei auennu! Aikani yritin, mutta ku ei... En nyt muista miten se sitte loppujen lopuksi aukesi, työntämällä vaiko nappia painamalla, mutta toista keinoa en yrittänyt. Ehdin jo hälytysnappiakin painaa. :ashamed: Onneksi ehdin pois ennen kuin kukaan tuli paikalle.

Mulle kävi näin kolme vuotta sitten kun olin synnyttämässä kuopusta *nolo*.

Odotin siis että nekin ovet avautuvat itsestään kuten muutkin, mutta niitä pitikin työntää... Etsin vaikka kuin kauan nappiakin mistä ne aukeaa ja loputlta soitin miehelle kotiin, parkuen, että olen hississä jumissa. En ehtinyt miehen neuvoja kuulla, koska kenttä katosi kännykästä. Lopulta, parku kurkussa, tajusin työntää niitä ovia :/ .

Puolustukseksi voin sanoa että olin tosi väsynyt, eikä synnytyksestä ollut kulunut pitkää aikaa... Kelpaako selitykseksi?

 

Ai niin, pakko lisätä mun eilinen väläykseni. Istuin autossa pihalla, puhuen kännykkään. Olin lähdössä kummipoikaa viemään kotiin. Siinä samalla kun puhuin siihen kännykkään, kysyin vieressä istuvalta kummipojalta että "tiedätkö missä mun puhelin mahtaa olla?"... Kummipoika katsoi aika pitkään (mietti varmaan mielessään että onkohan ihan turvallista lähteä ton naisen kyydissä kotiin...)

 

Nää on ihan mahtavia!

Itse kun työskentelen asiakaspalveluhommissa, niin kerran yksi asiakas tuli, ja "viittoi" ettei pysty puhumaan, ja pyysi paperia ja kynää. Hän kirjoitti, että onko meillä myynnissä lahjakorttia? Nyökkäilin siinä ja koska en osannut myydä lahjakorttia, niin siinä vierustoverille sanoin että jos voisi myydä lahjakortin. Yritin selittää että nainen on kuuro, siten että näytin pyörivää liikettä korvalla, eli tyyliin viriviritööttööt. Hävetti ihan mielettömästi!! En vain saanut mieleen miksikä sanotaan kuuroa, niin asiakkaan edessä näytän, että asiakas onkin hullu! :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Ai kauhee.

 

Viimeksi tokaisin kaupan kassalla "penis" kun täti kysyi s-etukorttia :ashamed:
siis ajatuksissani, ei ole eka kerta kun möläyttelen mitä sattuu :ashamed:

 

Minä tajusin sen kilon poliisi-vitsin vasta 25 vuotiaana. :ashamed:

:ashamed: kerroks mullekki? :ashamed: :ashamed: :ashamed: