Puol vuotta ollut töissä, enkä edelleen sopeudu siihen, että oon erossa päivät kuopuksesta. Onkohan tää enää edes normaalia, että näin koville ottaa?
Mutta siis mulla olis viel puol vuotta mahdollista saada kotihoidontukea, joten miten voisin viel jäädä kotiin? Joskus, kun kuulee, että kaikki on mahdollista niin miten se tässä tilanteess olis?
Mulla on määräaik. työsopimus joten takaisin ei olis tulemista... työpaikka on alallani suurin työllistä'jä tällä seudulla, eli aika riskialtista olis polttaa sillat takanaan. Rahallisesti tulis kyllä tiukkaa, kun taloudellisesta pakosta töihin menin.
Tilanne siis puoli vuotta sitten oli se, että mies (yrittäjä ) joutui lomauttamaan työntekijöitään ja samalla meni yksi työmaa nurin, siellä meni asioita pieleen ja laskuksi mies sai tästä 15 000?... vakuutukset olivat kunnossa, mutta kuinka ollakaan yksi porsaanreikä löytyi ja vakuutus ei korvannutkaan. Pienyrittäjä kun oli niin ihan ruokarahoista tuo raha on otettu. Mä tein osa-aikatöitä kahtena iltana viikossa ja todellakin samalla viikolla ilmoitettiin, että työt loppuu. Tilanne oli aika "kiva" siis.
Kun sitten samaan syssyyn kuin pelastuksena mulle tuli mahdollisuus mennä kokopäiväisesti töihin, niin olis ollut hullua kieltäytyä, en sellasta mahdollisuutta kyllä edes nähnyt, kun mies ei tienyt yhtään jatkuuko työt mitenkään enää.
Mies laittoi muuten myyntiin toisen työautonsakin silloin, mutta eipä vieläkään ole kaupaksi mennyt... Tämä nyt vain siksi, kun monet palstallakin sanovat että pakkoko asua niin kalliisti, myykää asunto tms.. jotta voitte hoitaa lapset kolmivuotiaiksi kotona, niin ei se omaisuuden myynti ihan kädenkäänteessä aina tapahdu.
Juu, mutta siis mä kun olin kuvitellut että kolmevuotta saan tuosta ihanasta murustani kotona nauttia, niin edelleen siis yhtä tuskaa tuo työssä käynti ja lapsesta erossa ole.
Juu, ja tiedän että aina tästä samasta asiasta ruikutan täällä :xmas: :ashamed:
Mutta siis mulla olis viel puol vuotta mahdollista saada kotihoidontukea, joten miten voisin viel jäädä kotiin? Joskus, kun kuulee, että kaikki on mahdollista niin miten se tässä tilanteess olis?
Mulla on määräaik. työsopimus joten takaisin ei olis tulemista... työpaikka on alallani suurin työllistä'jä tällä seudulla, eli aika riskialtista olis polttaa sillat takanaan. Rahallisesti tulis kyllä tiukkaa, kun taloudellisesta pakosta töihin menin.
Tilanne siis puoli vuotta sitten oli se, että mies (yrittäjä ) joutui lomauttamaan työntekijöitään ja samalla meni yksi työmaa nurin, siellä meni asioita pieleen ja laskuksi mies sai tästä 15 000?... vakuutukset olivat kunnossa, mutta kuinka ollakaan yksi porsaanreikä löytyi ja vakuutus ei korvannutkaan. Pienyrittäjä kun oli niin ihan ruokarahoista tuo raha on otettu. Mä tein osa-aikatöitä kahtena iltana viikossa ja todellakin samalla viikolla ilmoitettiin, että työt loppuu. Tilanne oli aika "kiva" siis.
Kun sitten samaan syssyyn kuin pelastuksena mulle tuli mahdollisuus mennä kokopäiväisesti töihin, niin olis ollut hullua kieltäytyä, en sellasta mahdollisuutta kyllä edes nähnyt, kun mies ei tienyt yhtään jatkuuko työt mitenkään enää.
Mies laittoi muuten myyntiin toisen työautonsakin silloin, mutta eipä vieläkään ole kaupaksi mennyt... Tämä nyt vain siksi, kun monet palstallakin sanovat että pakkoko asua niin kalliisti, myykää asunto tms.. jotta voitte hoitaa lapset kolmivuotiaiksi kotona, niin ei se omaisuuden myynti ihan kädenkäänteessä aina tapahdu.
Juu, mutta siis mä kun olin kuvitellut että kolmevuotta saan tuosta ihanasta murustani kotona nauttia, niin edelleen siis yhtä tuskaa tuo työssä käynti ja lapsesta erossa ole.
Juu, ja tiedän että aina tästä samasta asiasta ruikutan täällä :xmas: :ashamed:
