Keksikääs miten mä voisin jäädä kotiin vielä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umbrella-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

umbrella-

Aktiivinen jäsen
01.03.2006
8 489
1
36
Puol vuotta ollut töissä, enkä edelleen sopeudu siihen, että oon erossa päivät kuopuksesta. Onkohan tää enää edes normaalia, että näin koville ottaa?

Mutta siis mulla olis viel puol vuotta mahdollista saada kotihoidontukea, joten miten voisin viel jäädä kotiin? Joskus, kun kuulee, että kaikki on mahdollista niin miten se tässä tilanteess olis?

Mulla on määräaik. työsopimus joten takaisin ei olis tulemista... työpaikka on alallani suurin työllistä'jä tällä seudulla, eli aika riskialtista olis polttaa sillat takanaan. Rahallisesti tulis kyllä tiukkaa, kun taloudellisesta pakosta töihin menin.

Tilanne siis puoli vuotta sitten oli se, että mies (yrittäjä ) joutui lomauttamaan työntekijöitään ja samalla meni yksi työmaa nurin, siellä meni asioita pieleen ja laskuksi mies sai tästä 15 000?... vakuutukset olivat kunnossa, mutta kuinka ollakaan yksi porsaanreikä löytyi ja vakuutus ei korvannutkaan. Pienyrittäjä kun oli niin ihan ruokarahoista tuo raha on otettu. Mä tein osa-aikatöitä kahtena iltana viikossa ja todellakin samalla viikolla ilmoitettiin, että työt loppuu. Tilanne oli aika "kiva" siis.

Kun sitten samaan syssyyn kuin pelastuksena mulle tuli mahdollisuus mennä kokopäiväisesti töihin, niin olis ollut hullua kieltäytyä, en sellasta mahdollisuutta kyllä edes nähnyt, kun mies ei tienyt yhtään jatkuuko työt mitenkään enää.

Mies laittoi muuten myyntiin toisen työautonsakin silloin, mutta eipä vieläkään ole kaupaksi mennyt... Tämä nyt vain siksi, kun monet palstallakin sanovat että pakkoko asua niin kalliisti, myykää asunto tms.. jotta voitte hoitaa lapset kolmivuotiaiksi kotona, niin ei se omaisuuden myynti ihan kädenkäänteessä aina tapahdu.

Juu, mutta siis mä kun olin kuvitellut että kolmevuotta saan tuosta ihanasta murustani kotona nauttia, niin edelleen siis yhtä tuskaa tuo työssä käynti ja lapsesta erossa ole.

Juu, ja tiedän että aina tästä samasta asiasta ruikutan täällä :xmas: :ashamed:
 
musta toi teidän tilanne nyt vaatii sen et pitää pystyä laittamaan omat tunteet sivuun ja tekemään sen mikä on perheelle parhaaksi. se saattaa vaatia uhrauksia kyllä, ja varsinkin tälläisessä taloustilanteessa kannattaa pitää kiinni siitä mitä on eikä polttaa siltoja takana.
Kuten sanoitkin sen itse että ei kannata.
 
Muillakin on varmasti samanlaisia mietteitä. Mä olisin halunnu olla tytön kanssa kauemmin kotona, mutta kun rahallisesti se ei ollut mahdollista. Nyt mies jäi työttämäksi, tyttö saa olla hänen kanssaan kotona. Mutta en näe tyttöä ýhtään sen useammin, koska mun on pakko olla töissä. Aiemminkin oli rahallisesti tosi tiukkaa, mutta nyt kun mies on työttömänä, niin entistä tiukemmaksi menee :(
Olis ihanteellista jos äidit saisivat halutessaan jäädä muksujen kanssa kotiin, mutta kaikki eivät siihen kykene...
Ymmärrän sua ap.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei jaksa ei:
ootte kuitenkin niitä rikkaita, joilla ulkomaanmatkaa ja kallista autoa ja kallis talo.

Mä en tätä viestiä ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Materia ei ketään tee onnelliseksi, mä haluan elämässä vaan yhtä asiaa -aikaa lasteni kanssa.
 
Järki käteen! Pidä nyt ihmeessä työ, ei se lapsikaan pelkällä rakaudella elä! Jos kerran taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen, ja on epävarmaa löydätkö uutta työtä, niin en kyllä tollaseen leikkiin lähtisi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Alkuperäinen kirjoittaja ei jaksa ei:
ootte kuitenkin niitä rikkaita, joilla ulkomaanmatkaa ja kallista autoa ja kallis talo.

Mä en tätä viestiä ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Materia ei ketään tee onnelliseksi, mä haluan elämässä vaan yhtä asiaa -aikaa lasteni kanssa.

Niin ei ehkä tee onnelliseksi, mutta kyllä ne lapsetkin sitä materiaa tarvitsee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:
musta toi teidän tilanne nyt vaatii sen et pitää pystyä laittamaan omat tunteet sivuun ja tekemään sen mikä on perheelle parhaaksi. se saattaa vaatia uhrauksia kyllä, ja varsinkin tälläisessä taloustilanteessa kannattaa pitää kiinni siitä mitä on eikä polttaa siltoja takana.
Kuten sanoitkin sen itse että ei kannata.

Niinhän se on. Mutta täytyy kyllä sanoa, että elämäni raskain alkuvuosi on ollut, kuinka se ero pienestä voikin olla niin repivää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Alkuperäinen kirjoittaja ei jaksa ei:
ootte kuitenkin niitä rikkaita, joilla ulkomaanmatkaa ja kallista autoa ja kallis talo.

Mä en tätä viestiä ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Materia ei ketään tee onnelliseksi, mä haluan elämässä vaan yhtä asiaa -aikaa lasteni kanssa.

mut sit sun tarttis miettiä et tekeekö se 6kk sen helpommaksi et tää homma olis sulla edessä sitten?

helpottaako sun ikävä 6kk kuluttua?

mietin vaan et jos ootte nyt hyvään alkuun päässy ( lapsi ilmeisesti hoidossa ) ?? niin tää tilanne teil on uudestaan edessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:
musta toi teidän tilanne nyt vaatii sen et pitää pystyä laittamaan omat tunteet sivuun ja tekemään sen mikä on perheelle parhaaksi. se saattaa vaatia uhrauksia kyllä, ja varsinkin tälläisessä taloustilanteessa kannattaa pitää kiinni siitä mitä on eikä polttaa siltoja takana.
Kuten sanoitkin sen itse että ei kannata.

Niinhän se on. Mutta täytyy kyllä sanoa, että elämäni raskain alkuvuosi on ollut, kuinka se ero pienestä voikin olla niin repivää.

on varmasti ja ymmärrän sen. mut jos te ootte nyt hyvään vauhtiin uusissa rutiineissa päässy niin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Alkuperäinen kirjoittaja ei jaksa ei:
ootte kuitenkin niitä rikkaita, joilla ulkomaanmatkaa ja kallista autoa ja kallis talo.

Mä en tätä viestiä ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Materia ei ketään tee onnelliseksi, mä haluan elämässä vaan yhtä asiaa -aikaa lasteni kanssa.

mut sit sun tarttis miettiä et tekeekö se 6kk sen helpommaksi et tää homma olis sulla edessä sitten?

helpottaako sun ikävä 6kk kuluttua?

mietin vaan et jos ootte nyt hyvään alkuun päässy ( lapsi ilmeisesti hoidossa ) ?? niin tää tilanne teil on uudestaan edessä.

Niinpä, toikin on totta. Ja toisaalta, kun sitä työtä ei 6kk:n jälkeen enää olis mulla odottamassa.

 
Samaa mielta Chrissyn kanssa.

Miten sun lapsi viihtyy hoidossa? Minkaikainen han oli kun aloitti hoidon? Mun poika 2,5 vuotta on aivan innoissaan, etta saa (nimenomaan) SAA kayda preschoolissa ja leikkia siella muiden lapsien kanssa. Oletko kaynyt siella lapsen hoitopaikassa, oletko tyytyvainen siihen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aiti Englannista:
Samaa mielta Chrissyn kanssa.

Miten sun lapsi viihtyy hoidossa? Minkaikainen han oli kun aloitti hoidon? Mun poika 2,5 vuotta on aivan innoissaan, etta saa (nimenomaan) SAA kayda preschoolissa ja leikkia siella muiden lapsien kanssa. Oletko kaynyt siella lapsen hoitopaikassa, oletko tyytyvainen siihen?

Kuopus ei kauhean innoissaan hoitopaikasta ole tai ei sinne kovin mielellään mene. Paikka on kyllä kaikin puolin ihan ok. Ja tietävät sielläkin tämän meidän tilanteen, että miten koville on hoitoonlaitto ottanut. Mutta selvästi poika nauttii eniten kotona olosta, nytkin kun oon lomalla niin sanonut mont kertaa, että "ei äiti mene töihin" :'( .

 
yritä nyt vaan jaksaa töissä. Mun on ollut pakko lähteä töihin kahden nuorimmaisen aikana heti ä.loman loputtua, mutta kyllä se ikävä siitä helpottaa. Ja nyt kun on tällainen aikakin.
 
Sitä varmaan miettii moni. Minäkin... Tuntuu, että kärsitään jatkuvasta aikapulasta, kun menin töihin. Hitto. Mulla on kiva työ ja mahtavat työkaverit, mutta jos voisin, olisin kotona.

Ajattelen kuitenki niin, että se oli hienoa aikaa ja tää aika on myös tavallaan hienoa. Olen tosi onnellinen, että sain olla kotona monta vuotta.
 
Luin uudelleen sun kirjoituksen ja olen todellakin sita mielta, etta ala vaan irtisano itseasi. Todellakin on niin huonot ajat ja viela huonommat tulossa. Ja kerran kun miehesi on viela yrittaja. Jos han tekee esim. putkiremontteja tms, niin ok, mutta jos rakennusalan yrittaja, niin aika synkat nakymat on luvassa.

Pakko kysya (toivottavasti et loukkaannu) mutta huomaako lapsesi sinun asenteesi ja sen vuoksi ei haluaisi menna hoitoon?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aiti Englannista:
Luin uudelleen sun kirjoituksen ja olen todellakin sita mielta, etta ala vaan irtisano itseasi. Todellakin on niin huonot ajat ja viela huonommat tulossa. Ja kerran kun miehesi on viela yrittaja. Jos han tekee esim. putkiremontteja tms, niin ok, mutta jos rakennusalan yrittaja, niin aika synkat nakymat on luvassa.

Pakko kysya (toivottavasti et loukkaannu) mutta huomaako lapsesi sinun asenteesi ja sen vuoksi ei haluaisi menna hoitoon?

On paljon mahdollista, että lapsi vaistoaa minusta tuon "eroahdistukseni". Kuitenkin mä koen, että hän ei päiväkotia vielä itse tarvitsisi mihinkään, oma piha riittää virikkeiksi hänelle. Tuntuu van äärettömän väärältä ettei oman lapsen kanssa voi olla ja se on se työ, mikä määrää elämänrytmin. Mut niinhän se tässä maailmassa taitaa olla... Välillä vaan miettii, mitä järkeä tälläisessä elämässä on? 8 tuntia päivässä on ahdistunut ja ikävöi lastaan :'(
 
Mun on nyt sanottava, että mä en ymmärrä tuollaista, kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan töissä ilman että ahdistaa olla erossa lapsestaan. Ap:n lapsi ei ole enää ihan vauva, joten kannattaa pikkuhiljaa jo löysätä sitä narua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Mun on nyt sanottava, että mä en ymmärrä tuollaista, kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan töissä ilman että ahdistaa olla erossa lapsestaan. Ap:n lapsi ei ole enää ihan vauva, joten kannattaa pikkuhiljaa jo löysätä sitä narua.

Tää kommentti oli sinänsä aika turha, että vaikka miten joku muu ei ymmärtäis niin se ei mun tunteita muuta, valitettavasti siitä ei apua ole.
 
haluaisin jäädä lapsen kanssa kotiin mut nyt ei siihen ole mahkuja. Itse oon ajatellut lukea perhepäivähoitajaksi niin saisin hoitaa useampaa kullan nuppua. Meille kun ei näköjään lapsia enempää suoda. Mut se kirkastaa mieltä kun saisi ees päiväksi lainata lisää lapsukaisia. Olenkohan ihan tärähtänyt??
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Puol vuotta ollut töissä, enkä edelleen sopeudu siihen, että oon erossa päivät kuopuksesta. Onkohan tää enää edes normaalia, että näin koville ottaa?

Mutta siis mulla olis viel puol vuotta mahdollista saada kotihoidontukea, joten miten voisin viel jäädä kotiin? Joskus, kun kuulee, että kaikki on mahdollista niin miten se tässä tilanteess olis?

Mulla on määräaik. työsopimus joten takaisin ei olis tulemista... työpaikka on alallani suurin työllistä'jä tällä seudulla, eli aika riskialtista olis polttaa sillat takanaan. Rahallisesti tulis kyllä tiukkaa, kun taloudellisesta pakosta töihin menin.

Tilanne siis puoli vuotta sitten oli se, että mies (yrittäjä ) joutui lomauttamaan työntekijöitään ja samalla meni yksi työmaa nurin, siellä meni asioita pieleen ja laskuksi mies sai tästä 15 000?... vakuutukset olivat kunnossa, mutta kuinka ollakaan yksi porsaanreikä löytyi ja vakuutus ei korvannutkaan. Pienyrittäjä kun oli niin ihan ruokarahoista tuo raha on otettu. Mä tein osa-aikatöitä kahtena iltana viikossa ja todellakin samalla viikolla ilmoitettiin, että työt loppuu. Tilanne oli aika "kiva" siis.

Kun sitten samaan syssyyn kuin pelastuksena mulle tuli mahdollisuus mennä kokopäiväisesti töihin, niin olis ollut hullua kieltäytyä, en sellasta mahdollisuutta kyllä edes nähnyt, kun mies ei tienyt yhtään jatkuuko työt mitenkään enää.

Mies laittoi muuten myyntiin toisen työautonsakin silloin, mutta eipä vieläkään ole kaupaksi mennyt... Tämä nyt vain siksi, kun monet palstallakin sanovat että pakkoko asua niin kalliisti, myykää asunto tms.. jotta voitte hoitaa lapset kolmivuotiaiksi kotona, niin ei se omaisuuden myynti ihan kädenkäänteessä aina tapahdu.

Juu, mutta siis mä kun olin kuvitellut että kolmevuotta saan tuosta ihanasta murustani kotona nauttia, niin edelleen siis yhtä tuskaa tuo työssä käynti ja lapsesta erossa ole.

Juu, ja tiedän että aina tästä samasta asiasta ruikutan täällä :xmas: :ashamed:

etkös sinä kerran ruikuttanut siitä, kun on niin mukava työpaikka..ja jos lapset sairastelee niin tykkääkö työnantaja hyvää..muistanko oikein?
 
Alkuperäinen kirjoittaja minäkin:
haluaisin jäädä lapsen kanssa kotiin mut nyt ei siihen ole mahkuja. Itse oon ajatellut lukea perhepäivähoitajaksi niin saisin hoitaa useampaa kullan nuppua. Meille kun ei näköjään lapsia enempää suoda. Mut se kirkastaa mieltä kun saisi ees päiväksi lainata lisää lapsukaisia. Olenkohan ihan tärähtänyt??

Meidän kunnassa ei ole tarvetta nyt perhepäivähoitajille, eikä se varmaan olis mun juttu muutenkaan. Mutta hyvä idea sulle kyllä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Mun on nyt sanottava, että mä en ymmärrä tuollaista, kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan töissä ilman että ahdistaa olla erossa lapsestaan. Ap:n lapsi ei ole enää ihan vauva, joten kannattaa pikkuhiljaa jo löysätä sitä narua.

Tää kommentti oli sinänsä aika turha, että vaikka miten joku muu ei ymmärtäis niin se ei mun tunteita muuta, valitettavasti siitä ei apua ole.

Ei se muuta ei, mutta itse sä omia tunteitasi pystyt säätelemään. Jos ihminen rypee siinä ikävässä, niin ei se koskaan katoa, mutta pitää ottaa asiaan toisenlainen asenne, siitä se on pitkälti kiinni.
Lisätään vielä se, että minä olen itse kyllä täysin järki-ihminen, joten siksi mä en tunneperäisiä asioita oikein ymmärrä.
 

Yhteistyössä