Moi, minulla käynnisteltiin viikolla 39+6. Sain kaksi annosta lääkettä ja kolmatta jo mietittiin, kun tuntui ettei supistukset tihene eikä kovin kovenekaan. Onneksi alkoi sitten tuntumaan että kyllä tää tästä nyt lähtee etenemään... Mulla oli ollut jo pari viikkoa lähes päivittäin supistelua ja nämäkin supistukset oli paljolti samankaltaisia kuin kotona kokemani= ei tosiaan kovia tuskia, eikä tulleet kovin tiheänäkään. Seitsemään senttiin asti avautuminen meni ihan kävellen huoneessani, kipulääkkeitä en huolinut kun mielestäni mulla ei ollut tarpeeksi kipuja.. Synnytyssalissa sain lillua vesialtaassa ja lopulta vauhditettiin synnytystä laittamalla anturi vauvan päähän, samalla kalvot puhkeaa ja supistukset tiheni nopsasti.
Ilokaasua kiskoin avautumisen viimeisen puolen tunnin aikana, siinä kaikki lääkitys. Synnytys kesti noin 7 tuntia, eikä tikkejäkään tarvittu. Ponnistusvaiheessa sattui enemmän kuin ekassa synnytyksessä(sain kipupiikin silloin) mutta kaikkiaan tämä synnytys oli hieno kokemus, eikä pelota mennä uudelleenkin synnyttämään! Esikoisen syntyessä "luonnolliset" supistukset olivat paljon kivuliaampia ja tulivat tosi tiheään.
Uskon, että hyvällä henkisellä valmistautumisella voit vaikuttaa synnytystuntemuksiisi! Älä siis ajattele että voi kun minua sattuu vaan mieti sitä että vauvasi todella syntyy nyt, tätä olet odottanut! Supistuksen tullessa mieti kasvojasi, rentouta kasvot, pidä vaikka silmät kiinni, älä pure hammasta.
Ja ehkä se vielä, että usko että luonto hoitaa suuren osan ja jos jotain hämminkiä tulisi, olet varmasti hyvissä käsissä.
Toivottavasti saat hyvän kätilön, ei muuta kuin onnea matkaan!