Kaverisynttäreistä?

["Ekakertalainen"]

Kertokaa onko joku arkipäivä paras juhlille? Entä mitä olette kutsuihin laittaneet, vastauspyyntö joka tapauksessa, vain jos ei pääse juhliin vai ei ollenkaan? Ajaksi varmaan 2h on maksimi? Ensin vapaata leikkiä vai ohjelma vai miten? Jotain muuta huomioitavaa?

Ekat kutsut suunnitteilla ja olisi mukavaa, jos ne onnistuisi ja joku tulisi paikallekin.

 

[halipupu harmaana]

MInkä ikäiosestä lapsesta on ap kyse?

 

[St. Brigitten]

Mua kanssa kiinnostaa, vaikka juhlat ovatkin vasta muutaman kuukauden päästä.

Ite oon miettiny, että oisko sunnuntaina paras päivä kun silloin harvemmin ollaan töissä? Nykyään monet on kuitenkin myös lauantaisin töissä. Ja ehtis lauantaina ite rauhassa leipoa jne.

 

["Ensikertalainen"]

MInkä ikäiosestä lapsesta on ap kyse?

5-vuotis synttärit olis tulossa.

 

[aamuntorkku]

No viisvuotiaille ehdottomasti jotain ohjelmaa.
Synttäreiden kesto max 2h, viikolla ehkä jopa 1,5h riittävä.
Vastauspyynnön oon laittanu niin, että jos ei pääse, ilmoitetaan.

 

["Xxxx"]

Kuten äsken, perjantai ois paras. Ota vapaapäivä tai työjan lyhennys?

Muutama lapsi, ensin vapaata katselua, sitten pöytään ja sitten vauhdin kiihdyttyä pari ohjatumpaa askartelua, leikkiä,jne. Maks 2 tuntia.

 

[halipupu harmaana]

Synttärit kannattaa järjestaa silloin kuin teille itse parhaiten sopii, vieraat tulevat jos pääsevät, kaikkia ei voi miellyttää. 1,5- 2 tuntia on ihan sopiva aika synttäreille. Siinä ajassa ehtii leikkiä ja syödä. Ohjelmaa voi miettiä valmiiksi, mutta jos lasten leikit sujuvat muutenkin ihan kivasti, niin ei ohjelmaa välttämättä tartte olla.

Mä oon antanu lasten ensin touhuta lahjojen kimpussa ja leikkiä ja sillä aikaa katan pöydän valmiiksi. Sitten syödään ja sen jälkeen ehtii vielä leikkiä.

 

["vieras"]

Esikoisen aiakan yritin värkätä ohjelmaa mutta nuorimpien kohdalla kokolailla luopunut siitä kun ei ole ollut tarvetta. Kyllä ne leikkejä keksii itsekin.

 

[synttärit_tuli_ja_meni]

Mun mielestä olis tärkeätä myös oppia vastaamaan kutsuihin ja käyttäytymään. Kutsuin tarhakavereita ja pieni osa äideistä käveli vielä viikkoja mun ohi ja katsoi kovasti eri suuntaan, eikä tervehtineet. Kutsu varmaan aiehutti hirveästi jännitystä, jep, täysin tuntemattoman mamman sisäpiirikerhoon olen väkisin pyrkimässä...

Paikalla olleet taas vahtivat omia lapsia, mikään tutustuminen ei kiinnostanut vaan samaa small talk-purkkaa (suurin osa ei osaa sitäkään koska on kiva istua yksin nurkassa? totta kai jokaisen aikuisen pitää olla varovainen eikä saa puhua vieraille...).

Onneksi oli oikeita kavereita+niiden lapsia paikalla. Aion jatkossakin kutsua lasten tarha/koulukavereita, mutta odotan jo sitä että tulee vain lapsia.

Miks ihmeessä monesti ajatellaan, että tuntematon ihminen on varmasti jotenkin omituinen, kellekään ei voi puhua, ei voi tutustua uusiin ihmisiin (voi ei, voi vahingossa saada uusia tuttuja tai jopa kavereita). Sosiaaliset taidot ja käytöstavat nollassa, onneksi lapsilla ei ole samaa ongelmaa...