Kaverisuhde?

[Magdallena]

Onko teillä kokemusta kaverisuhteesta, eli siitä, että teistä on tullut pelkkiä kavereita? Olen miettinyt tuota asiaa, onko poikaystävä minulle vain ystävä? Mistä sen huomaa? Erilaisia ongelmia ja riitoja on ollut, en tiedä oikein tarkalleen mitä tunnen häntä kohtaan. Pidän hänestä ja välitän, en halua satuttaa ja toivon hänelle parasta, enemmän kuin kenellekään naispuoliselle ystävälle edes toivon, jos niin voi sanoa Haluan olla hänen lähellään ja jakaa kaiken hänen kanssaan. Alkuhuuman jälkeen intohimo on laantunut ja minulla on ollut vaikeuksia syttyä seksiin, mikään ei oikein kiihota. Sehän voisi olla merkki siitä, että suhteemme on minulle enää kaverisuhde, mutta toisaalta monella naisella taitaa olla tämä ongelma syttymisen kanssa. Puolitoista vuotta on takana tätä ensimmäistä vakavaa suhdettani.

Mistä te olette huomanneet että teistä on tullut vain kavereita? Voiko asialle tehdä mitään, elävöittää ne rakastumisen tunteet, vai mitä? Vai onko kaikki menetetty?

 

[Ystävämies]

Vaikeasti syttyvä tai pihtaava nainen muuttuu vääjäämättömästi ystävävaiseksi. Intohimonkohde löytyy sitten kuin itsestään jostain muualta.

 

[Magdallena]

Uskon sen, toisaalta meillä mies vakuuttaa että kaikki on hyvin ja ettei häntä haittaa jos emme harrasta seksiä yhtä usein kuin alussa. Minä vaan mietin, onko mahdollista että hän on niin kuin kaveri minulle? Mistä tiedän sen? En voi kuvitella eroa, mutta jos kuljenkin nyt sen oikean suuren rakkauden ohi?? Onko muilla kokemusta ns. kaverisuhteesta?

 

[??????]

Vaikeasti syttyvä tai pihtaava nainen muuttuu vääjäämättömästi ystävävaiseksi. Intohimonkohde löytyy sitten kuin itsestään jostain muualta.

Sinä kirjoitat pöpöä. Ei kukaan ihminen ole sukupuoleton.

 

[Kavereita]

Aiemmin puhuttiin asiasta otsikon "miksi suhteenne on päättynyt" alla. Siellä tarinani aiheesta.

 

[ihan ulalla]

meillä kävi niin, että mies laittoi pisteen suhteelle (kesti n. vuoden), ei kuulemma "synkannut" oikealla tavalla.
no, aikaa on kulunut erosta 1½ vuotta, ja nyt olemme kavereita eli joskus viestiä (lähinnä minun puoleltani), kahvitteluja, siinäpä se. nyt vastikään mies tuli kyläilemään ja puhe kääntyi läheisyyteen/hellimiseen (siis meihin kahteen) johon hän sanoi, että enhän minä saa nyt vain väärää kuvaa, että kyllähän kaverit voivat hellyyttä osoittaa ja hän oli oikeastaan innokkaampi..mitään ei tapahtunut, mutta olisi voinut jos olisin itse ollut "hyökkäävämpi".
olen nyt sitten hieman ihmeissäni, enkä tiedä mitä ajatella (tai pitäisikö edes ajatella yhtään mitään), koska mies hiukan osoitti "jotain kiinnostusta" ja sanoikin sen kyllä suoraan että mitä... Mutta pitääkö minun nyt vain todeta itselleni, että seksin perässä se oli kuitenkin? Vaikka aikaisemmin olemme ainoastaan jutelleet yleisistä asioista (eli siis n. vuoden verran) eikä mitään hellimiseen/läheisyyteen/meidän entisiin aikoihin viittaavaa.

 

[SoSimple]

Uskon sen, toisaalta meillä mies vakuuttaa että kaikki on hyvin ja ettei häntä haittaa jos emme harrasta seksiä yhtä usein kuin alussa. Minä vaan mietin, onko mahdollista että hän on niin kuin kaveri minulle? Mistä tiedän sen? En voi kuvitella eroa, mutta jos kuljenkin nyt sen oikean suuren rakkauden ohi?? Onko muilla kokemusta ns. kaverisuhteesta?

Jos jo olisit sen oikean kanssa, et pelkäisi että "oikea suuri rakkaus" kulkee ohi. Eikö vain????
Pelko pois, ja vapauta teidät molemmat etsimään sitä "oikeaa suurta rakkautta".

 

[My 2 cents]

Niin, se "suuri rakkaus" voi sitten vain olla suurta intohimoa mikä loppuu sitten jonkun ajan päästä ja sitten ei jää mitään. Jos hakee vain suuria tunteita, nehän yleensä laantuu kuitenkin ajan myötä.

En ole varma siitä, tuntevatko kaikki ihmiset koko suhteen ajan että tässä on se ainoa oikea, en voisi koskaan tavata ketään millään lailla parempaa. Eikö sitä aina voi miettiä, että entäpä jos olisi joku, joka siivoisi mielellään, tai joka olisi puheliaampi, tai jonka kanssa olisi intohimoisempaa, eteenkin suhteen alkuvuosina ennenkuin sovitaan sitoutumisesta? Mietin siis, että tarkoittako se, ettei tiedä onko löytänyt elämänsä naisen/miehen sitä, ettei hän voi sitä olla? Tunnetteko kaikki, että tässä se suuri rakkaus nyt on, miettimättä ikinä, että jokin asia ehkä olisi parempi toisessa ihmisessä?

Pointti mielestäni on juuri se, tunteeko sen aina jos on tavannut "sen oikean" vai voiko se tunne kehittyä kun suhteeseen tulee ikää ja varmuutta ja kokemusta.

 

[friends and lovers]

On ollut aika, jolloin tuntui, että mehän ollaan vaan kämppiksiä, hyviä ystäviä. Tunteet olivat tasapaksua välittämistä suuren rakkauden sijaan. Sinniteltiin kuitenkin yhdessä vuoden pari, kunnes... jossain vaiheessa rakkaus roihahti uudelleen. Ehkä jopa syvempänä kuin koskaan aikaisemmin. Nyt yhteiseloa takana kohta 12 vuotta.

Tahtoo sanoa, että joskus suhteeseen kuuluu myös nuo rakkaudettomat hetket, pelkkä ystävyys. Kaikki eivät jaksa sinnitellä ja katsoa, minne se kantaa eikä se aina ole sen arvoistakaan. Minä olen juuri nyt onnellinen, että itse jaksoin yrittää ja jatkaa, vaikka välillä se tuntui todella vaikealta ja suhteen lopettamisestakin puhuimme. Olen rakastunut enkä varmaan luovuta ihan heti, jos "ystävyysvaihe" taas tulee jossain vaiheessa uudestaan...

Ups and downs. Sitähän se on.

 

[SoSimple]

Minun pointtini oli se että jos ajattelee ja pelkää että "Se Oikea" kulkee ohi; ei voi, tai on ainakin vaikea olla tyytyväinen olemassa olevaan suhteeseen.
Joko pitää tehdä selväksi itselleen nykyisen suhteen hyvät ja rakentamisen arvoiset ominaisuudet, tai lähteä etsimään uutta.
Muuten on kokoajan ikäänkuin jalka oven välissä, valmiina lähtöön jos jotain "parempaa" tulee näköpiiriin.

 

[Kompurakampura]

Ups and downs. Sitähän se on.

Nykyajan lapsille kaiken pitäisi olla myötäistä tai tasaista. Nurina alkaa heti pientenkin vastoinkäymisten tullessa.

 

[hopeakutri]

Ajatuksesi ovat ihan normaaleja suhteen alkuvaiheessa. Silloin miettii, haluaako tätä jatkaa pidemmälle, onko tämä nyt se oikea, mitä oikein haluan jne. Olosta pääsee eroon vain odottamalla ja tunnustelemalla. Mitään radikaaleja siirtoja ei kannata tehdä!

Meillä oli tuo vaihe myös joskus aluvaiheessa, mutta tunne meni ohi. Nyt 15 vuotta takana ja naimisissa. Mies on paras ystäväni, elämänkumppanini, rakkain ihminen maailmassa.

Toisille intohimo on suhteessa se juttu, ja se on ok. Meille tärkeämpää on kumppanuus ja tunne siitä, että tämä elämä on meille yhteinen projekti. Sinun on punnittava, mitä asioita itse arvostat suhteessa.

Tiedän monia, jotka ovat eronneet suhteen muututtua enemmän ystävyydeksi, ja ovat ratkaisuun tyytyväisiä. Toisaalta teidän niitäkin, jotka intohimoiseen suhteeseen hypättyään ovat alkaneet katua ja ymmärtäneet aiemman suhteen hyvät asiat.