Kaveri rupesi itkemään, mä en tunne yhtään sympatiaa!

[Minentajuu.]

Mrs Shillelagh saanko esittää vielä yhden kysymyksen, onko sinulla lapsia?
Ja jos on kumpaa sukupuolta he ovat vaiko molempia?

Mulla on poika ja tyttö. Mä nukuin, kun poika siitettiin, tyttö väsättiinkin oikein antaumuksella. Tiedän niin tarkkaan, koska ekalla kerralla tiesin ovulaation, ja tyttöä tehdessä oli tarkoituskin tehdä tyttö, joten siitä sitten tosiaan "leivottiin" tyttö. Tehtiin oikein huolella, ettei vaan tulisi toista poikaa...

Just tän asenteen omaavat saisivat olla vaikka ilman lapsia. "Ettei vain tulisi toista poikaa". MItä lapset teille merkitsevät, jos on niin kamalaa, jos saisi toisen pojan.

Seurustelevathan naisetkin miesten kanssa, vaikka miehet raiskaavat naisia.

Sinulla on aivan sairas maailmankatsomus. Näetkö tosiaan poikasi noin? Vai onko sinulla edes oikeasti lasta?

 

[Mrs Shillelagh]

Ihmiset saavat yleensä sellaisen lapsen jonka ovat valmiita saamaan. Jos hän haluaa tytön, niin hänen kannattaisi olla naisellisempi. Monilta se ei onnistu millään. Hän ei saa tyttöä ennen kuin hän on kykenevä sellaisen kasvattamaan.

Heh heh, miksi minulla on 2 tyttöä? Olen kyllä nainen mutta en esim meikkaa, harrastan äijähommia, vaatekaapissani ei ole hameita, mies laittaa meillä ruuat, koulutukseltani olen fyysikko.

Miksi ihmiset aina takertuvat tuollaisiin pinnallisiin seikkoihin? Minäkin olen nainen, en meikkaa koska ei ole tarvetta (=luonnonkaunis?), olen mäkin joskus tykännyt äijähommista, hameita en ole käyttänyt aikoihin, ja meilläkin mies kokkaa. Mutta miten noi asiat liittyvät oikeasti sukupuolileimaan? Kyse on mun mielestä paljon syvällisemmistä asioista, joita on vaikea edes kielellisesti määritellä, koska ihmisen kieli on niin rajallinen.

Voisitko määritellä sitten tarkemmin mitä sinulle naisellisuus tarkoittaa? Eli millainen minun pitäisi olla että olen oikeutettu noihin saamiini tyttöihin? Omasta ja ympäristön mielestä en ole erityisen feminiinen, en myöskään luonteenpiirteiltäni vastaa naisellisena yleensä pidettyä ihmistä. Myös kasa kaikenlaisia sukupuolitestejä määrittää minut sukupuolineutraaliksi tai mieheksi

Älä vertaa yleisiin käsityksiin. Jokaisella on oma käsityksensä tästäKIN asiasta. Tutustu vaikka hormoneihin, ne vaikuttavat yllättävän paljon ihmiseen.

 

[Ultramariini]

Tämä ketju on viivyttänyt tarttumistani imurin varteen. Nyt sen teen, mutta kurkistanpa vielä myöhemmin. :wave:

 

[Mrs Shillelagh]

Onneksi mulla ei ole niin sairasta miestä, että panee mua silloin kun nukun. Ja sääli tuon Mrs Shillelaghin poikaa, äitinsä asenne kun ei ole peiteltävissä ja vaikuttaa tasan tarkkaan poikaankin.

Vauvakuume sairaus? Niin kai sitten. Kyllä kai niitä poikiakin tarvitaan, mutta mä en voi sille mitään, että en suvaitse väkivaltaa ja tuhoamista yms. poikamaisuutta. Ihmiset saavat olla erilaisia, mutta rajansa kaikella.

Väkivalta ja tuhoaminen poikamaista? Et ole tosissasi. Kumma kun minä olen sisäistänyt poikamaiseksi / maskuliiniseksi ihan muita asioita, esim. perheen suojelijan roolin.

Mikä muuten on tämä "sukupuolileima"? Onko joku ihan itse kehittämäsi konsepti? Olisiko EDES tähän tutkimusta?

Kyllä mulle on kovasti tultu kehumaan, että mulla on ihan tyypillinen poika. Kaikki ne ovat kuulemma tuollaisia, eikä sille voi mitään. Kyllä mä muistan itsekin nähneeni ihania poikia, mutta ehkä mä oln kuitenkin väärässä sitten niin... En tiedä. Senkun tutkit itse, jos joku asia kiinnostaa.

 

[Kata-76]

Tilastolliset todennäköisyydet ei päde juu yksittäistapauksiin, esim. meidän fyysikko/DI perheessä molemmat lapset on tyttöjä Mahtaisiko seuraava olla sitten poika, jos kerran tuossa suhdeluvussa on noinkin iso ero.. Olisko sulla linkkiä tuohon tutkimukseen, alkoi kiinnostaa?

Oon yrittäny löytää, mutta ei ainakaan näin pikaisesti etsimällä löydy. Pitänee etsia paremmalla ajalla.

 

[Minentajuu.]

Tutustu vaikka hormoneihin, ne vaikuttavat yllättävän paljon ihmiseen.

Hei ihan oikeasti, kulta rakas. Kyllä meistä suurin osa on lukenut vaikka imtä tutkimuksia hormoneiden, ph:n jne vaikutuksista. Nuo esiin vetämäsi biologiset faktat ovat olleet ihan yleissivistyksen tasoista tietoa, ns. "palikkatietoa". Minä olen tässä maailmassa oppiakseni, mutta sinä et sitä prosessia tuolla asenteella kyllä auta yhtään.

Parantaisitko argumentointiasi ihan pikkaisen?

 

[joopajoo]

Ihmiset saavat yleensä sellaisen lapsen jonka ovat valmiita saamaan. Jos hän haluaa tytön, niin hänen kannattaisi olla naisellisempi. Monilta se ei onnistu millään. Hän ei saa tyttöä ennen kuin hän on kykenevä sellaisen kasvattamaan.

Heh heh, miksi minulla on 2 tyttöä? Olen kyllä nainen mutta en esim meikkaa, harrastan äijähommia, vaatekaapissani ei ole hameita, mies laittaa meillä ruuat, koulutukseltani olen fyysikko.

Miksi ihmiset aina takertuvat tuollaisiin pinnallisiin seikkoihin? Minäkin olen nainen, en meikkaa koska ei ole tarvetta (=luonnonkaunis?), olen mäkin joskus tykännyt äijähommista, hameita en ole käyttänyt aikoihin, ja meilläkin mies kokkaa. Mutta miten noi asiat liittyvät oikeasti sukupuolileimaan? Kyse on mun mielestä paljon syvällisemmistä asioista, joita on vaikea edes kielellisesti määritellä, koska ihmisen kieli on niin rajallinen.

Voisitko määritellä sitten tarkemmin mitä sinulle naisellisuus tarkoittaa? Eli millainen minun pitäisi olla että olen oikeutettu noihin saamiini tyttöihin? Omasta ja ympäristön mielestä en ole erityisen feminiinen, en myöskään luonteenpiirteiltäni vastaa naisellisena yleensä pidettyä ihmistä. Myös kasa kaikenlaisia sukupuolitestejä määrittää minut sukupuolineutraaliksi tai mieheksi

Älä vertaa yleisiin käsityksiin. Jokaisella on oma käsityksensä tästäKIN asiasta. Tutustu vaikka hormoneihin, ne vaikuttavat yllättävän paljon ihmiseen.

Keskustelua on melkoisen turha jatkaa ihmisen kanssa joka ei pysty edes määrittelemään käyttämiään käsitteitä, saatika perustelemaan mielipiteitään. Suosittelen sinulle ensisijaisesti omien ajatuksiesi selkeyttämistä. Sen jälkeen voit sitten tulla väittämään näitä mielipiteitäsi faktoiksi

 

[Mrs Shillelagh]

Onneksi mulla ei ole niin sairasta miestä, että panee mua silloin kun nukun. Ja sääli tuon Mrs Shillelaghin poikaa, äitinsä asenne kun ei ole peiteltävissä ja vaikuttaa tasan tarkkaan poikaankin.

Vauvakuume sairaus? Niin kai sitten. Kyllä kai niitä poikiakin tarvitaan, mutta mä en voi sille mitään, että en suvaitse väkivaltaa ja tuhoamista yms. poikamaisuutta. Ihmiset saavat olla erilaisia, mutta rajansa kaikella.

Ai tytöt ovat kilttejä kullanmuruja ja pojat väkivaltaisia tuhoajia?
Viiden pojan äitinä olen tuosta kyllä täysin eri mieltä. Jos joskus olet sattunut kuulemaan sellaisesta asiasta kuin kasvatus, niin sillä voit vaikuttaa asioihin aika lailla. Kukaan meidän pojistamme ei esimerkiksi ole väkivaltainen tai tuhoa yhtään mitään, päinvastoin.

Jos oma poikasi on kuvauksesi kaltainen, niin peiliin katsominen voisi auttaa ja asenteen muutos.

Niinpä, me ollaan hullujen sukua. Onneksi se ilmenee vain harvoissa ja valituissa. Ehkä se on sukupuolisidonnainen juttu meidän suvussa? Mutta kuten sanoin, olisi se varmaan rauhallisempi, jos sillä olisi painikaveri, vaan kun ei ole. Että se siitä kasvatuksesta. Ei se sitä lasta miksikään muuta. Painikaveriahan se silti kaipaa.

 

[Mrs Shillelagh]

Mrs Shillelagh saanko esittää vielä yhden kysymyksen, onko sinulla lapsia?
Ja jos on kumpaa sukupuolta he ovat vaiko molempia?

Mulla on poika ja tyttö. Mä nukuin, kun poika siitettiin, tyttö väsättiinkin oikein antaumuksella. Tiedän niin tarkkaan, koska ekalla kerralla tiesin ovulaation, ja tyttöä tehdessä oli tarkoituskin tehdä tyttö, joten siitä sitten tosiaan "leivottiin" tyttö. Tehtiin oikein huolella, ettei vaan tulisi toista poikaa...

Just tän asenteen omaavat saisivat olla vaikka ilman lapsia. "Ettei vain tulisi toista poikaa". MItä lapset teille merkitsevät, jos on niin kamalaa, jos saisi toisen pojan.

Seurustelevathan naisetkin miesten kanssa, vaikka miehet raiskaavat naisia.

Sinulla on aivan sairas maailmankatsomus. Näetkö tosiaan poikasi noin? Vai onko sinulla edes oikeasti lasta?

Miten?

 

[Mrs Shillelagh]

Tutustu vaikka hormoneihin, ne vaikuttavat yllättävän paljon ihmiseen.

Hei ihan oikeasti, kulta rakas. Kyllä meistä suurin osa on lukenut vaikka imtä tutkimuksia hormoneiden, ph:n jne vaikutuksista. Nuo esiin vetämäsi biologiset faktat ovat olleet ihan yleissivistyksen tasoista tietoa, ns. "palikkatietoa". Minä olen tässä maailmassa oppiakseni, mutta sinä et sitä prosessia tuolla asenteella kyllä auta yhtään.

Parantaisitko argumentointiasi ihan pikkaisen?

Mitä varten?

 

[eräs]

Painikaveriahan se silti kaipaa.

Minä puhun noin eläimistäni.

 

[Mrs Shillelagh]

Ihmiset saavat yleensä sellaisen lapsen jonka ovat valmiita saamaan. Jos hän haluaa tytön, niin hänen kannattaisi olla naisellisempi. Monilta se ei onnistu millään. Hän ei saa tyttöä ennen kuin hän on kykenevä sellaisen kasvattamaan.

Heh heh, miksi minulla on 2 tyttöä? Olen kyllä nainen mutta en esim meikkaa, harrastan äijähommia, vaatekaapissani ei ole hameita, mies laittaa meillä ruuat, koulutukseltani olen fyysikko.

Miksi ihmiset aina takertuvat tuollaisiin pinnallisiin seikkoihin? Minäkin olen nainen, en meikkaa koska ei ole tarvetta (=luonnonkaunis?), olen mäkin joskus tykännyt äijähommista, hameita en ole käyttänyt aikoihin, ja meilläkin mies kokkaa. Mutta miten noi asiat liittyvät oikeasti sukupuolileimaan? Kyse on mun mielestä paljon syvällisemmistä asioista, joita on vaikea edes kielellisesti määritellä, koska ihmisen kieli on niin rajallinen.

Voisitko määritellä sitten tarkemmin mitä sinulle naisellisuus tarkoittaa? Eli millainen minun pitäisi olla että olen oikeutettu noihin saamiini tyttöihin? Omasta ja ympäristön mielestä en ole erityisen feminiinen, en myöskään luonteenpiirteiltäni vastaa naisellisena yleensä pidettyä ihmistä. Myös kasa kaikenlaisia sukupuolitestejä määrittää minut sukupuolineutraaliksi tai mieheksi

Älä vertaa yleisiin käsityksiin. Jokaisella on oma käsityksensä tästäKIN asiasta. Tutustu vaikka hormoneihin, ne vaikuttavat yllättävän paljon ihmiseen.

Keskustelua on melkoisen turha jatkaa ihmisen kanssa joka ei pysty edes määrittelemään käyttämiään käsitteitä, saatika perustelemaan mielipiteitään. Suosittelen sinulle ensisijaisesti omien ajatuksiesi selkeyttämistä. Sen jälkeen voit sitten tulla väittämään näitä mielipiteitäsi faktoiksi

Mä en ole väittänyt mielipiteitäni faktoiksi. Ei kukaan voi väittää.

 

[mun muru]

Sen pitäisi oikesti mennä psykologille.
Mun mielestä on normaalia toivoa jotain tiettyä sukupuolta. Mutta jos sitä ei tule niin on normaalia ilahtua silti myös toisesta sukupuolesta ja hyväksyä tämä heti.

Normaalia taas ei ole se ettei voi hyväksyä oman lapsensa sukupuolta kun lapsi on jo olemassa. Silloin mun mielestä tarvitsee ammattiapua itsensä ja lapsiensa vuoksi.

 

[Mrs Shillelagh]

Painikaveriahan se silti kaipaa.

Minä puhun noin eläimistäni.

Kyllä mullakin on välillä sellainen olo, kuin olisin koiran kanssa.

 

[!]

Joo, en mä puhunutkaan mistään perinteisistä käsityksistä, vaan asian syvällisemmästä merkityksestä. Sitä on vaikea määritellä, sen vaan tunnistaa, siis sen sukupuolileiman. Mutta jos pojan haluat, niin riittänee, että siitätte sen maskuliinisesti vaan panemalla ilman sen kummempia tunteita tai aistillisuutta. Mutta en kyllä suosittele sulle poikaa, jos olet "tyttöjen äiti". Ei kannata väkisin vääntää, siitä ei tule kuin ongelmia.

Mitä ihmettä sä selität? Meidän seksimme tai parisuhteemme ylipäätään ei koskaan ole ollut tuollaista (ja yhdessä on sentään oltu jo reilut 13 vuotta), vaikka meillä "vaan" poikia onkin.

Linkkiä nyt sinne, mistä nuo juttusi vedät, kiitos.

Mä en tarvitse tähän nettiä, sori tietokonehiiret. Kannattaa sunkin keskittyä todelliseen elämään, niin ehkä huomaisit jotakin. Mutta sullahan onkin niitä poikia vaan. Teillä ei ole kokemusta paremmasta. Moni on luullut harrastavansa taivaallista seksiä, kunnes on törmännyt vieläkin parempaan. Mistä ei ole kokemusta, siitä ei voi tietää...

Mun mielestäni sä olet melkoisen törkeä ihminen. Ja olen varma siitä, että olen tuhat kertaa tyytyväisempi elämääni ja ihmissuhteisiini kuin sinä omiisi, sillä minulla ei ole tarvetta, edes nettipalstoilla, alentaa tai haukkua muita ihmisiä mitä absurdeimmilla perusteilla. Onnea vaan valitsemallesi tielle, saanet kaiken sen, mitä ansaitsetkin! :flower:

Mitä mä olen haukkunut? Faktoista vain puhunut, mistä lähtien se on ollut haukkumista? Mutta onneksi jokainen saa ansionsa mukaan.

Anteeksi vain mutta mistä lähtien sun "mutu-usko-aavistus"-mielipitees on ollu "faktoja"? Juurihan sinä sanoit että se kaikki on uskon asiaa, ei faktaa.

Ai se, että sulla on poikia vai? Kai mä olin sitten liian sinisilmäinen, kun uskoin siihen, mitä sä sanoit.

Mulla ei oo lapsia yhtäkään, rouva hyvä. Katso tarkemmin kelle puhut.

Mutta vastatakseni; sä et voi sanoa että sä perustat sun väittämät faktoille jos olet hieman aikaisemmin ilmoittanut että koko teoriasi perustuu sinun omaan henkilökohtaiseen uskomukseen perustuen oman elämäsi kokemuksiin (jotka nekään eivät tue tätä paasaamaasi 'aukotonta totuutta; esim. mainitsemasi äiti joka oman kuvailusi perusteella ei kuullosta aistilliselta kaunottarelta.')

 

[minä]

Takaisin aiheeseen...

Olen aina suorastaan pelännyt, että sattuisin saamaan pojan, sillä en tiedä poikien sielunelämästä juuri mitään. Raskaustestin näyttäessä plussaa, toivoin edelleen tyttöä, vaikka en sitä ääneen sanonut. Toisaalta ajattelin, että mies varmaan tahtoisi saada pikkuisen pojan. =) Ultra paljasti, että tulossa oli poika. Oli siinä vähän nielemistä, ja edelleen elättelin pientä toivetta tytöstä, mutta hirveän huonoin omintunnoin. Kävi sääli pientä syntymätöntä, ja inhotti ajatus, että hänen pitäisi alkaa täyttää muiden odotuksia jo kohdussa, sukupuolta myöten. Seuraavassa vaiheessa aloin sitten pelätä, että entä jos en osaakaan olla äiti pojalle, ja hän kärsii siitä, että olisin halunnut tytön ja kiintymys jää heikoksi. Sitten kun pikkuinen miehenalku saapui maailmaan, sukupuolella ei ollut mitään merkitystä, vain sillä, että hän oli siinä rintani päällä ja saimme tutustua silmätysten ensi kertaa. Ja nyt en vaihtaisi poikaani pois, vaikka mitä annettaisiin.

Tällaisen prosessin ehdin käydä läpi 9kk aikana. Suurin osa kokee varmaan jotakin samankaltaista, ja syntynyt vauva on joka tapauksessa se oma rakas sukupuolesta riippumatta.

Lähes sanasta sanaan voisin kirjoittaa samoin. Esikoisen jälkeen olen ajatellut, että pienet pojat ovat paras asia maailmassa. Nyt olen jälleen raskaana ja ultrassa sanoivat, että tyttö tulee. Tällä kertaa sitten olen ollut ihan ihmeissäni, että miten minä ikinä osaaan olla äiti tytölle...

 

[joopajoo]

Mä en ole väittänyt mielipiteitäni faktoiksi. Ei kukaan voi väittää.

Tämän ketjun ensimmäisellä sivulla esität mielipiteesi siten, että muut keskustelijat alkavat odottaa sinulla olevan faktaa niiden taakse. Vasta myöhemmin ketjussa kai ilmi, ettei olekaan kyse mistään faktasta, vaan jostakin mystisestä "asian syvällisemmästä merkityksestä" ja "sukupuolileimasta", jota et pysty määrittelemään. Tällöin olisi ollut kohteliasta muita keskustelujoita kohtaan ilmaista nuo ensimmäiset kommentit esimerkiksi muodossa "Minusta tuntuu..", "Olen sitä mieltä, että" tms.

Mutta kuten sanottu, asiasta on mahdoton keskustella, jos et määrittele tuota "sukupuolileima" -käsitettä. Kukaan ei voi nähdä pääsi sisään, eikä ymmärtää mitä se sinusta tarkoittaa, jos et sitä itse kerro.

 

[!]

Painikaveriahan se silti kaipaa.

Minä puhun noin eläimistäni.

Kyllä mullakin on välillä sellainen olo, kuin olisin koiran kanssa.

Voi luoja!
Sun pojallas tulee kyllä olemaan aikuisena hankaluuksia naisten kanssa kun oma äiti kohtelee poikaa itsensä hallintaa ja hillintään kykenemättömänä petona eikä koita edes kouluttaa pojasta kelpo miestä 'kun se tarttee painikaveria enkä mä osaa painia kun mä oon niin herkkä nainen nääääs et ei sille voi mitään jos se on väkivaltainen (niinku kaikki miehet muuten on, raiskaa vaan naisii ja sotii kun on kamalii hirvioitä koko sakki...! )'

URGH!!! Mene terapiaan nainen hyvä!

 

[!]

Ihmiset saavat yleensä sellaisen lapsen jonka ovat valmiita saamaan. Jos hän haluaa tytön, niin hänen kannattaisi olla naisellisempi. Monilta se ei onnistu millään. Hän ei saa tyttöä ennen kuin hän on kykenevä sellaisen kasvattamaan.

Heh heh, miksi minulla on 2 tyttöä? Olen kyllä nainen mutta en esim meikkaa, harrastan äijähommia, vaatekaapissani ei ole hameita, mies laittaa meillä ruuat, koulutukseltani olen fyysikko.

Miksi ihmiset aina takertuvat tuollaisiin pinnallisiin seikkoihin? Minäkin olen nainen, en meikkaa koska ei ole tarvetta (=luonnonkaunis?), olen mäkin joskus tykännyt äijähommista, hameita en ole käyttänyt aikoihin, ja meilläkin mies kokkaa. Mutta miten noi asiat liittyvät oikeasti sukupuolileimaan? Kyse on mun mielestä paljon syvällisemmistä asioista, joita on vaikea edes kielellisesti määritellä, koska ihmisen kieli on niin rajallinen.

Voisitko määritellä sitten tarkemmin mitä sinulle naisellisuus tarkoittaa? Eli millainen minun pitäisi olla että olen oikeutettu noihin saamiini tyttöihin? Omasta ja ympäristön mielestä en ole erityisen feminiinen, en myöskään luonteenpiirteiltäni vastaa naisellisena yleensä pidettyä ihmistä. Myös kasa kaikenlaisia sukupuolitestejä määrittää minut sukupuolineutraaliksi tai mieheksi

Älä vertaa yleisiin käsityksiin. Jokaisella on oma käsityksensä tästäKIN asiasta. Tutustu vaikka hormoneihin, ne vaikuttavat yllättävän paljon ihmiseen.

Keskustelua on melkoisen turha jatkaa ihmisen kanssa joka ei pysty edes määrittelemään käyttämiään käsitteitä, saatika perustelemaan mielipiteitään. Suosittelen sinulle ensisijaisesti omien ajatuksiesi selkeyttämistä. Sen jälkeen voit sitten tulla väittämään näitä mielipiteitäsi faktoiksi

Mä en ole väittänyt mielipiteitäni faktoiksi. Ei kukaan voi väittää.

Juuri äsken sä sanoit "Faktoista vain puhunut, mistä lähtien se on ollut haukkumista?" Eli väitit sanomisiasi FAKTOIKSI.
Jos kukaan ei voi sun sanomasi mukaan väittää sanomisiaan faktoiksi niin miksi sitten väität puhuvasi faktoista VAIKKA olet aiemmin myöntänyt niiden olevan mutu-tuntuma-uskonasioita?

Oletko sä kännissä tai jotain?

 

[minä]

Painikaveriahan se silti kaipaa.

Minä puhun noin eläimistäni.

Kyllä mullakin on välillä sellainen olo, kuin olisin koiran kanssa.

Tämä kommentti kyllä paljasti, että sinä provoilet ihan kympillä tässä asiassa.

 

[mie]

En ymmärrä minäkään. Ymmärrän kyllä, että se voi olla isokin pettymys, mutta sitä en ymmärrä, että joku ihan itkee sen takia kaverille.

Itsekin toivoin esikoisesta tyttöä ja ultrassa kysyin sukupuolta ihan sen takia, että jos tuliskin poika niin ehtis valmistautua siihen.. poikaahan se ultra sitten povasi ja pieni pettymyshän se oli. Mutta pettymys meni todella nopeasti ohi ja nyt mulla on maailman ihanin pikkuinen poika. Nyt yritetään toista ja musta olis ihanaa, jos toinenkin olis poika - pojat on vaan niin ihania. Mutta ihan sama kumpi tulee, yhtä ihanaa silti.

 

[EllaDonna]

Mä olin ekaa odottaessani ihan varma, että saan tytön. Ajattelin, ettei kohtalo voi olla niin julma, että antaisi mulle vaan pojan. 4D-ultassa sitten selvisi, että poikaa odotin. Se oli varmaan elämäni suurin pettymys. Olin jo kaupoissa käynyt katsomassa ihania tyttöjen juttuja ja säälien vilkuilin siihen nurkkaan, jossa oli poikien rytkyt ja romut. Niin kamalan rumia värejä ja tylsiä juttuja. Myötätuntoisenä huokailin, että joku reppana saa pojan ja joutuu noita rumia juttuja ostamaan. En ollut erityisen lapsirakas vielä silloin raskaana ollessani ja mietin, voiko poikaan oikeasti edes kiintyä.

No olen nyt tietysti ikionnellinen pojastani, enkä voisi kuvitellakaan, että mulla olisi tyttö. Odotan tällä hetkellä toista lasta ja ihan sama kumpi tulee. Ehkä enemmän toivon poikaa, mutta loppujen lopuksi ihan sama. Lapset on kuitenkin ihaninta maailmassa :heart: Oli ne sitten tyttöjä tai poikia.

 

[Lumo]

Juu en ymmärrä. Meillä toiveena lapsi, ihan sama tyttö vai poika, kunhan vaan edes jompikumpi saataisiin :'(

 

[Lumo]

Ihmiset saavat yleensä sellaisen lapsen jonka ovat valmiita saamaan. Jos hän haluaa tytön, niin hänen kannattaisi olla naisellisempi. Monilta se ei onnistu millään. Hän ei saa tyttöä ennen kuin hän on kykenevä sellaisen kasvattamaan.

Häh?

Tyttöjä tulee feminiinisille ihmisille ja poikia maskuliinisille. Vanhemmat saavat kaltaisiaan lapsia, jotta heillä olisi parhaat mahdollisuudet ymmärtää heitä.

Entä jos perheeseen syntyy sekä että tyttöjä ja poikia? Tai entä kaksoset, toinen tyttö toinen poika?

 

[Mrs Shillelagh]

Joo, en mä puhunutkaan mistään perinteisistä käsityksistä, vaan asian syvällisemmästä merkityksestä. Sitä on vaikea määritellä, sen vaan tunnistaa, siis sen sukupuolileiman. Mutta jos pojan haluat, niin riittänee, että siitätte sen maskuliinisesti vaan panemalla ilman sen kummempia tunteita tai aistillisuutta. Mutta en kyllä suosittele sulle poikaa, jos olet "tyttöjen äiti". Ei kannata väkisin vääntää, siitä ei tule kuin ongelmia.

Mitä ihmettä sä selität? Meidän seksimme tai parisuhteemme ylipäätään ei koskaan ole ollut tuollaista (ja yhdessä on sentään oltu jo reilut 13 vuotta), vaikka meillä "vaan" poikia onkin.

Linkkiä nyt sinne, mistä nuo juttusi vedät, kiitos.

Mä en tarvitse tähän nettiä, sori tietokonehiiret. Kannattaa sunkin keskittyä todelliseen elämään, niin ehkä huomaisit jotakin. Mutta sullahan onkin niitä poikia vaan. Teillä ei ole kokemusta paremmasta. Moni on luullut harrastavansa taivaallista seksiä, kunnes on törmännyt vieläkin parempaan. Mistä ei ole kokemusta, siitä ei voi tietää...

Mun mielestäni sä olet melkoisen törkeä ihminen. Ja olen varma siitä, että olen tuhat kertaa tyytyväisempi elämääni ja ihmissuhteisiini kuin sinä omiisi, sillä minulla ei ole tarvetta, edes nettipalstoilla, alentaa tai haukkua muita ihmisiä mitä absurdeimmilla perusteilla. Onnea vaan valitsemallesi tielle, saanet kaiken sen, mitä ansaitsetkin! :flower:

Mitä mä olen haukkunut? Faktoista vain puhunut, mistä lähtien se on ollut haukkumista? Mutta onneksi jokainen saa ansionsa mukaan.

Anteeksi vain mutta mistä lähtien sun "mutu-usko-aavistus"-mielipitees on ollu "faktoja"? Juurihan sinä sanoit että se kaikki on uskon asiaa, ei faktaa.

Ai se, että sulla on poikia vai? Kai mä olin sitten liian sinisilmäinen, kun uskoin siihen, mitä sä sanoit.

Mulla ei oo lapsia yhtäkään, rouva hyvä. Katso tarkemmin kelle puhut.

Mutta vastatakseni; sä et voi sanoa että sä perustat sun väittämät faktoille jos olet hieman aikaisemmin ilmoittanut että koko teoriasi perustuu sinun omaan henkilökohtaiseen uskomukseen perustuen oman elämäsi kokemuksiin (jotka nekään eivät tue tätä paasaamaasi 'aukotonta totuutta; esim. mainitsemasi äiti joka oman kuvailusi perusteella ei kuullosta aistilliselta kaunottarelta.')

Vaikea katsoa kenelle puhuu, kun kaikki tuntuvat olevan yhtä vastaan. Minkä väittämän mä olen perustanut faktoille? Ja millaisille faktoille?