Kaunis pieni elämä - blogi, voi ei taas!

Varmaan suurimmalle osalle ongelma on raha. Ei kaikilla ole varaa ostaa isoa taloa, jossa on askarteluhuoneet yms. Lisäksi tarvitaan paljon osaamista ja tietoa, että saa kodista tommosen tyylikkään. Mistä saa mitäkin hankittua, missä välissä ehtii ravaamaan rautakaupoissa, huonekkaluliikkeissä, maalikaupoissa yms.

Täällä varmaan suurin osa asuu vuokralähiössä ja miettii, miten saadaan lapsilisä riittämään kahden viikon ruokiin. Lähtökohdat luksukselle siis ovat aika minimissä.

No omassa mittakaavassa voinee kuitenkin tehdä vanerista jotain lasten leikkikaluja? Luulin köyhäksi mieleksi, ettei pysty kuin kateellisena katsomaan toisen elämää, mutta että se johtuukin siitä, että pitäisi saada kaikki täysin sama kuin toisella, eikä edes ajatella soveltaa sitä omaan elämään? Voihan sitä asua vaikka yksiössä ja silti ammentaa tuolta itselleen jotain sisustusvinkkiä, ruoanlaitto-ohjetta ja ennen kaikkea ASENNETTA elämään.

 

No omassa mittakaavassa voinee kuitenkin tehdä vanerista jotain lasten leikkikaluja? Luulin köyhäksi mieleksi, ettei pysty kuin kateellisena katsomaan toisen elämää, mutta että se johtuukin siitä, että pitäisi saada kaikki täysin sama kuin toisella, eikä edes ajatella soveltaa sitä omaan elämään? Voihan sitä asua vaikka yksiössä ja silti ammentaa tuolta itselleen jotain sisustusvinkkiä, ruoanlaitto-ohjetta ja ennen kaikkea ASENNETTA elämään.

Ja kärsivällisyyttä: yhtenäistä sisustusta saa omaankin kotiin, jos on kärsivällinen. Tämä siis niille, joilla ei ole varaa uusia kaikkea kerralla, kuten meillä ei ole. Täytyy nähdä sinne kauas.

 

[QUOTE="Heluna";24404324]
Luulen että kuvia varten blogisti siivoaa ja asettelee, luonnollisestikin niinhän sisustuslehdissäkin tehdään. Ei kuvissa näy kun lapsilla on huono päivä ja ne kiukuttelee kun eivät halua päälleen äidin tilaamia muotiluomuksia. Blogi antaa aika valheellisen kuvan elämästä vaikka tuskin tämän blogin tarkoitus onkaan tuoda elämistä sinällään esille, vain noita tavaroita ja muuta. Jotkut saa sellaisesta enemmän itselleen kuin muusta.
[/QUOTE]

Joidenkin ihmisten koti vaan aina on kaunis ja siisti, lapset huoliteltuja ja hyväkäytöksisiä ja perheen elämä on todellista sellaisenaan. Missä sanotaan, että elämän on oltava räkää ja likaa ja negatiivisia tunteita täynnänsä ollakseen todellista ja oikeaa? Se puhdas, kaunis, seesteinen elämä on ihan yhtä todellista niille, jotka sitä elävät kuin toisille se, että pennut parkuvat, koti on likainen, anoppi ikävä ja mies pettää. Sen kanssa on vaan opittava elämään, että elämä ei ole reilua ja että nihkeäksi "ei se ole todellista vaan pelkkää pintaa" -vähättelyksi verhottu kateus ei tuo sitä elämää yhtään lähemmäs itseä.

 

Taitavalla ei koskaan lapset pyöri jaloissa eikä ole kipeitä silloin kun olisi tarkoitus tai aikaa toteuttaa suunnitelmat. Ai niin, mut mieshän on nyt koko kesän pois töistä ja vaimo muuten kotona, ja niitä lapsenvahteja vissiin löytyy.
Taitavallakin tarvii maalin kuivua. Voin sanoa, et sen alakerran vessan kaapin maalaamiseen tarvittiin enemmän kuin yksi kerros valkoista maalia, että saatiin se tumma petsi piiloon.
Mä oon aloittelija, mutta mun kalustemaalin uudelleen maalaamisaika on 14 tuntia. Ei kai se taitavakaan sitä paljon voi nopeuttaa?

Hassua muuten, että kun mulla vielä lapset pyöri jaloissa, sain aikaiseksi paljon enemmän kuin sen jälkeen. Ehkä se johtui siitä, että nk omaa aikaa oli vain lasten nukkuessa ja koska yh:na ei silloin voinut kotoa minnekään lähteä, tuli tehtyä paljon käsitöitä ja askartelujuttuja. Sitä suurinpiirtein hyökkäsi ompelukoneen kimppuun heti, kun sai lapset tainnutettua Työelämään paluu oli mulla se, mikä vähensi kaikenlaista kotona tekemistä. Iltaisin ei vaan enää jaksanut.

 

Hassua muuten, että kun mulla vielä lapset pyöri jaloissa, sain aikaiseksi paljon enemmän kuin sen jälkeen. Ehkä se johtui siitä, että nk omaa aikaa oli vain lasten nukkuessa ja koska yh:na ei silloin voinut kotoa minnekään lähteä, tuli tehtyä paljon käsitöitä ja askartelujuttuja. Sitä suurinpiirtein hyökkäsi ompelukoneen kimppuun heti, kun sai lapset tainnutettua Työelämään paluu oli mulla se, mikä vähensi kaikenlaista kotona tekemistä. Iltaisin ei vaan enää jaksanut.

Joo, kahden lapsen yyhoona sain kyllä, ja saan edelleen, maalattua tai tapetoitua tai ommeltua yms. Ylikiltit lapset vai mitä, mutta kyllä nuo ovat antaneet tehdä.

 

^^^^^ Joo voi toki, mutta oletan, että kadehditaan juuri sitä kokonaisylellisyyttä, joka tuosta blogista huokuu. Sitä että on varaa matkustella ja pukea lapset hienoihin merkkikuteisiin. Ja että asutaan tommosessa talossa, jossa on nätti piha jne.

Sitä asennetta mä erityisesti ihailen tuossa blogissa. Kaikki on niin ihanaa. Ja saan hurjasti intoa toteuttaa omia projekteja. Tänään juuri hiekkapaperilla jynssäsin pihalla olevaa vanhaa pöytää ja aion maalata sen illalla, kunhan lapset menee nukkumaan. Ja tämä(kin) idea on ihan tuon blogin aikaansaannosta. Meinasin jo heivata koko pöydän menemään, mutta Annen innoittamana lähdenkin taiteilemaan siitä jotain tosi hienoa

 

Onhan toi nyt kaukana kaupunkilaislähiöelämästä useimpien kohdalla. Kun elää esim. Vantaalla ostarin vieressä kämäsessä kaksiossa, josta silti joutuu maksamaan kuusi-seitsemänsataa (ellei enemmänkin) vuokraa, makselee kenties matalapalkkaisen yh:n rahoilla elämisen kuluja ja matkat ei todellakaan suuntaudu Pariisiin tai Venetsiaan, niin blogin lifestyle tuntuu kyllä tosi kaukaiselta ja kenties siltä teeskentelyltä. Elämässä jaetaan eri lusikalla eri ihmisille, ja sille ei nyt voi mitään. Omasta elämästä voi silti yrittää tehdä parhaan mahdollisen, vaikka samalla hieman kadehtisikin esim. tätä Annea, niin ei se musta niin suuri synti ole.

 

[QUOTE="elämä";24404970]Joidenkin ihmisten koti vaan aina on kaunis ja siisti, lapset huoliteltuja ja hyväkäytöksisiä ja perheen elämä on todellista sellaisenaan. Missä sanotaan, että elämän on oltava räkää ja likaa ja negatiivisia tunteita täynnänsä ollakseen todellista ja oikeaa? Se puhdas, kaunis, seesteinen elämä on ihan yhtä todellista niille, jotka sitä elävät kuin toisille se, että pennut parkuvat, koti on likainen, anoppi ikävä ja mies pettää. Sen kanssa on vaan opittava elämään, että elämä ei ole reilua ja että nihkeäksi "ei se ole todellista vaan pelkkää pintaa" -vähättelyksi verhottu kateus ei tuo sitä elämää yhtään lähemmäs itseä.[/QUOTE]

Ihan loistava kirjoitus. Juuri näinhän se menee. Kivaa lukea tekstiä, joka vastaa täysin omia ajatuksia

 

Jos minä maalaan, mies katsoo lapsia. Tai vaikka mummu. Sitten maali kuivuu ja jatkan taas. Jos en heti niin huomenna. Lapset ei aina ole kipeitä ja viihtyvät myös keskenään joskus. Väitän, että tämä on sekä asenne- että järjestelykysymys.

Taitava järjestää asiat niin, että insipiksen toteuttaminen on helppoa. Ei aina, mutta kuitenkin yleensä on.

Joo, joskus se on meilläkin helppoa.
Aina ei vaan pääse toteuttamaan itseään ennen kuin yhdeksän jälkeen illalla kun lapsi jo nukkuu.
Meillä miehellä on yhtä paljon projekteja kesken ku mullakin (ja muita lapsenvahteja ei ole), joten useimmiten joudun tekemään mun projektit niin, että 2,5-vuotias on mukana siinä mun tohinassa, eli ne ei toteudu välttämättä ihan yhtä helposti kuin strömsössä tai KPE:ssa.

Mutta on mullakin nyt menossa esimerkiksi puisten mehu-ja maitotölkkien askartelu rakennusjätteestä. Ehkä sekin vaatii jotain mielikuvitusta (mä toivon, että mulla sitä on).
(Omaa) aikaa mulla vaan ei kauheasti ole.

 

tuo on vaan tuollasta pinnallista elämää..ei mua ainakaan kajehuta.

 

tuo on vaan tuollasta pinnallista elämää..ei mua ainakaan kajehuta.

Miksi se on pinnallista?

 

tuo on vaan tuollasta pinnallista elämää..ei mua ainakaan kajehuta.

Mikä siitä tekee pinnallista, sekö, että heillä on nätti koti, kauniisti puetut lapset, ja asiat näköjään muutenkin mallillaan? Olisko sellainen blogi, sitten "aitoa aitoa elämää", jossa olis paskanen koti, lapsilla liian pienet ja reikäiset vaatteet, ja kuvina "tälläsen mustan silmän Rape löi mulle, kun palas lauantaina kapakista, epäili, että olin pettäny sitä naapurin Jampen kanssa"

 

tuo on vaan tuollasta pinnallista elämää..ei mua ainakaan kajehuta.

Pinnallista? Ai sekö on pinnallista että joku viitsii touhuta lasten kanssa ja sisustaa kauniisti kotinsa? Minusta se lasten kanssa touhuuminen on kaikkea muuta kuin pinnallista hahaah
Et kadehdi et.

 

Annella näyttää olevan paljon Odd Mollyn vaatteita. Muakin alkoi tekemään mieli semmosta grandmas -neuletakkia, mutta on ne kyllä aika kalliita. Ja Annella on noita näkynyt vielä sekä vaaleanpunaisena että tummana pinkkinä. On kyllä ihanaa, kun ihmiset panostaa laatuun.

PUTIIKKI RANNALLA - Etusivu

 

Odd Mollyn alushousut maksaa 65 euroa! Ei herranjumala!

 

[QUOTE="elämä";24404970]Joidenkin ihmisten koti vaan aina on kaunis ja siisti, lapset huoliteltuja ja hyväkäytöksisiä ja perheen elämä on todellista sellaisenaan. Missä sanotaan, että elämän on oltava räkää ja likaa ja negatiivisia tunteita täynnänsä ollakseen todellista ja oikeaa? Se puhdas, kaunis, seesteinen elämä on ihan yhtä todellista niille, jotka sitä elävät kuin toisille se, että pennut parkuvat, koti on likainen, anoppi ikävä ja mies pettää. Sen kanssa on vaan opittava elämään, että elämä ei ole reilua ja että nihkeäksi "ei se ole todellista vaan pelkkää pintaa" -vähättelyksi verhottu kateus ei tuo sitä elämää yhtään lähemmäs itseä.[/QUOTE]

Mustavalkoinen ajattelutapa, ihan tätäkään en ajanut takaa.
Ei kenenkään elämä ole noin seesteistä ja täydellistä aina .. ei kenenkään.

 

Muutama kuva ja rivi tekstiä ei loppupeleissä kerro mitään kyseisen perheen elämästä.

Voisi verrata esim. Facebookiin. Siellä ihmiset jakaa kuvia ja kertoo juttuja mutta pinnan alla kytee usein jotain muuta.

Ja se on ihan normaalia, ei kaikkea pidäkään kertoa koko maailmalle!

Näennäisesti jonkun elämä VOI olla yhtä juhlaa, paukkuserpentiiniä ja iloliemiä mutta kyllä se krapulakin varmasti välillä on (ja rautalangasta vääntäen en nyt tarkoittanut tällä tätä kyseistä bloggaajaa, tämä on ns. vertauskuva)

 

On noilla kuitenkin jostain "perittyäkin" rahaa ei maatalouskaupan myyjä ja kotiäiti tienaa sellaisia summia että voisi jatkuvasti laittaa paljon rahaa kiinni huonekaluihin, matkoihin, vaatteisiin jne jne.

Pieni kateuden pisto on tottakai sydämessä kun tuota blogia lukee, mutta ihan tyytyväinen olen omaankin elämääni. Ainut mitä kaipaan on se että olisi enemmän aikaa juurikin käsitöille, askartelulle, leipomiselle ja muulle harrastamiselle.

 

Ku jaksais itsekin tehdä noin paljon itse, ihailen kyl tarmokkuutta No ehk viel joskus on voimia siihen itsellänikin.

 

No omassa mittakaavassa voinee kuitenkin tehdä vanerista jotain lasten leikkikaluja? Luulin köyhäksi mieleksi, ettei pysty kuin kateellisena katsomaan toisen elämää, mutta että se johtuukin siitä, että pitäisi saada kaikki täysin sama kuin toisella, eikä edes ajatella soveltaa sitä omaan elämään? Voihan sitä asua vaikka yksiössä ja silti ammentaa tuolta itselleen jotain sisustusvinkkiä, ruoanlaitto-ohjetta ja ennen kaikkea ASENNETTA elämään.

Mä oon saanut paljon hyviä vinkkejä tuolta, esim. kun lapseni haluaa muumitalon huoneeseensa. Tai poneille kodin Viel en oo saanut mitään aikaiseksi, mut ideoita on pää pullollaan
Tykkään lukea tuota blogia, tulee hyvä mieli.

 

Ja kärsivällisyyttä: yhtenäistä sisustusta saa omaankin kotiin, jos on kärsivällinen. Tämä siis niille, joilla ei ole varaa uusia kaikkea kerralla, kuten meillä ei ole. Täytyy nähdä sinne kauas.

Tätä oon alkanut kans noudattaa itse. Pikku hiljaa rakennan omaa pesää näköisekseni. Ostan ja teen itse. Ikuisuusprojekti, mut mieleinen sellainen Ja tykkään kun rahojen puutteessa täytyy tehdä ns. luovempia ratkaisuja kun ei voi ostaa jotain valmiina kaupasta.

 

Hei, oikesti, vaikka ihana blogi ja kaikkea, mut EI KENENKÄÄN elämä ole vain ruusuilla tanssimista, ei kenenkään. Vaikka varmasti rahaa on ja elämä mallillaan ja ihanasti, silti jokaisella on niitä omia salaisuuksia, joita ei varmasti kerrota kellekkään. Usein jopa NIIN TÄYDELLINEN perhe (ihana koti, ihanat lapset, kaunis pari) saattaa oikeasti olla vaikka kuinka onnettomia. Ihan tyhmää kuolata jotain toisen blogia, jossa toinen siivoaa huoneen tiptop ja nappaa kuvan. Pukee lapsille kaapin parasta päälle ja vielläpä kuvaan sopivan asun vaikka värimaailmalta. Ei elämä oo sitä miltä näyttää ja raha ei tee oikeasti onnelliseksi, vaikka asunto olisikin viimisen päälle laitettu.

Tiedän sen omasta kokemuksestani.

ja silti tykkään tuosta blkogista, siitä saa kauniita ideoita kotiin

 

Kaunis koti heillä.
Meillä kolmio ja ei ikinä rahaa laittaa noin paljon esim sisustukseen mutta olen itse tehnyt paljon,esim maalaillut huonekaluja uuteen uskoon ja ommellut kaikkea kivaa,pikkuhiljaa ostanut mieluisia asioita niin olen ihan tyytyväinen tähän meidänkin kotiin.Vaikka mieluusti muuttaisin tuollaisenkiin kotiin,unelmia täytyy aina olla.
Sivut ovat mielestäni inspiroivia.Netissä selailen kaikkea kaunista ja sieltä täältä poimin ideoita joita voin toteuttaa omalla budjetilla.

 

[QUOTE="Minä";24392379]Totta. Eikä kuvaa niitä hetkiä kun kurikset roikkuu eteisessä tai keittiössä on kaikki hujan hajan. Blogin idea on noi kauniit asiat ja hienot kuvat. Kyllä kaikki tervejärkiset tietää ja ymmärtää, että räkä siellä valuu ja ruokapöydässä roiskuu kastikkeet lattialle ihan samalla lailla kun meillä muillakin.[/QUOTE]

Hitsi..pitäisköhän ruveta pitämään sellaista kuris-räkä-paska elämä-blogia...

 

Tykkään tuosta blogista. Kateus....hmmmm. Joskus "pisti silmään" tuon ja monen muunkin blogin ns täydellisyys. Mutta kun oikein ajattelen, niin EIHÄN se oo multa pois, jos muilla on komiaa/rahaa sisustaa. Ihailen ehkä tommosia taloja, mutta kun ei oo kunnianhimoa/rikkauksia eikä varakasta miestä niin tyydyn tähän hiukan "rempallaan-romantiikkaa"-sisältävään vanhaan puutaloon.

Ja EIHÄN kaikki aina kuitenkaan oo ees sitä, miltä blogissa yhtäkkiä näyttäs vaikuttavan..... Kaikki ei aina oo ihan sitä, miltä ensalkuun näyttää, jos joku tajuaa, mitä tarkoitan. Mutta komea koti ja taitava käsistää tää "kaunis, pieni elämä"-bloggaaja. Kaikki me tänne mahdutaan, ja ilman harmaata ja tuiki "tavallista" ei prameakaan näyttäs miltään Pitää olla vastakohtasuuksia.....