Kauanko keskenmenoa saa surra?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tyhjä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tyhjä

Vieras
Meillä keskenmeno todettiin jo yli viikko sitten, kun raskausviikkoja olisi ollut reilu 12. Kohdun lopullinen tyhjeneminen tapahtui kuitenkin vasta eilen, eli tämä oli fyysisesti vähän pitkä projekti. Olen pitkin viikkoa itkeskellyt aina vähän kerrallaan, paljon on ollut hyviäkin hetkiä jo välissä. Eilen kuitenkin taas itketti, kun olin sairaalassa, ja kaikki oli lopullisesti ohi.

Minua hämmästytti eräiden hoitajien asenne, kun heidän piti erikseen kysyä mikä minua oikein mahtaa itkettää, kun kaiken pitäisi olla ihan hyvin. No mikäs minua, keskenmenon kokenutta voi muu itkettää kuin keskenmeno. Siinä sitten yrittää tyrskimisensä keskellä vielä selittää sitä hoitajille.

Eikö keskenmenoa saisi surra enää viikon päästä? Koska sitä jo oikein pitäisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut?
 
Ensinnäkin iso :hug: :hug:

Toiseksi, mä kun saanut lukuisan määrän keskenmenoja elämäni aikana, niin ei se ole "hetkessä ohi"-juttu siltikään. Viimeisimmän keskenmenon jälkeen 6kk olin valmis heittäytymään vaikka parvekkeelta alas, kun pää sekosi menetyksestä.

Ota aikaa, se on kauan mielessä, varsinkin jos ei heti ole raskaana km jälkeen taas. :hug:
 
Voi kyllä mä suren edelleen. Eka km 12/07 ja viimeisin nyt 07/08. Itku tulee edelleen ja suren pieniä enkeleitäni. Silloin kun itku tulee, niin silloin on itkettävä.
Rekkaudu ja tule tonne km: jälkeen kuumeileviin, siellä saa purkaa oloaan. :hug: :hug: .
 
Samaa mieltä kuin edelliset.

Suru vaatii aikansa...


"Antaa kyynelten virrata,
antaa itkun tulla.
Antaa sydäntä pakottaa,
antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut,
lamaannuttanut, mykistänyt
kyyneleet pesevät,
itku hoitaa.
Sydän aina tuntee."


:hug:
 
missä sairaalassa on noi kylmää kohtelua????
hoitajien tilalla kylmiä koneita, kauhistuttavaa!!!!
isekin km kokenut samoilla viikoilla, mulla meni jokunen kuukausi pahimpaan suruun.
Rakkautta lähetän sulle ja myötätuntoa.
 
Ei multakaan kukaan hoitoalan ihminen vointia kysynyt, asenne oli enemmän sellainen, että tämähän nyt on todella yleistä. Itse en surrut kauaa, mutta ymmärän kyllä, että toiset ottaa asian kovinkin raskaasti, ja tietenkin saa surra niin kauan kuin surettaa.
 
Koin keskeneräisen keskenmenon -02, oltiin käyty jo neuvolassa kuuntelemassa sydänäänet ja ehdittiin riemuita vauvasta sekä ostaa tarvikkeitakin kunnes ensimmäisessä ultrassa todettiin että vauva oli kuollut rv 11. Kaavintaan meni.
Masennuin, käytin paljon päihteitä ja lopulta perhe pakotti psykologille.
Puoli vuotta meni ns. toipumiseen ja vieläkään en pysty asiasta puhumaan ilman että silmät kostuu.
Eli meitä taitaa olla moneen junaan

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhjä:
Meillä keskenmeno todettiin jo yli viikko sitten, kun raskausviikkoja olisi ollut reilu 12. Kohdun lopullinen tyhjeneminen tapahtui kuitenkin vasta eilen, eli tämä oli fyysisesti vähän pitkä projekti. Olen pitkin viikkoa itkeskellyt aina vähän kerrallaan, paljon on ollut hyviäkin hetkiä jo välissä. Eilen kuitenkin taas itketti, kun olin sairaalassa, ja kaikki oli lopullisesti ohi.

Minua hämmästytti eräiden hoitajien asenne, kun heidän piti erikseen kysyä mikä minua oikein mahtaa itkettää, kun kaiken pitäisi olla ihan hyvin. No mikäs minua, keskenmenon kokenutta voi muu itkettää kuin keskenmeno. Siinä sitten yrittää tyrskimisensä keskellä vielä selittää sitä hoitajille.

Eikö keskenmenoa saisi surra enää viikon päästä? Koska sitä jo oikein pitäisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut?


mä ainkin surin niin kauan kunnes tulin taas uudestaan raskaaksi. Olin kotona sen ajan niin ei ollut muutakaan mielessä. Et miksi meille kävi näin? Oliko se jotenkin mun syy? Välillä vieläkin tulee mieleen ne mun keskenmenot... Vaikka ekasta on aikaa jo 9v ja tokasta 7v. On ne kuitenkin osa meidän elämää.
Tsemppiä sulle ja jakasamisia!!
 

Yhteistyössä