Miksen pysty jättämään miestäni vaikka hän tekee minut onnettomaksi?

["a p"]

[QUOTE="vieras";26695086]Niinpä sitä vaan usein itsensä kautta ajattelee asiat, että no katselenpa tässä vielä, että jos tästä jotakin tulisi, onhan minulla aikaa, en halua luovuttaa helpolla. Ei ajattele, että lapsella ei ole aikaa. Tärkein varhaislapsuus menee ihan hujauksessa ja tasapainoton perhe-elämä jättää varmasti jälkensä. Pitääkin ajatella päätökset siinä valossa ja unohtaa oma itsensä kokonaan, jos ei muuten päätöksiin pysty.[/QUOTE]

No ihan juurikin noin olen ajatellut. Ja kun tässä kaksi kertaa 1,5 vuoden sisällä olemme meinanneet erota, niin aina olemme jutelleet tuntikausia, miettineet miten voisimme parantaa suhdettamme, ja mies on oikeasti skarpannut, niin että muutama kk on ollut kuin kuherruskuukautta. mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki on luisunut vanhaan kaavaan. Niin taaskin, ja nyt juuri loppuneen lomani aikana se kärjistyi, kun olimme yhdessä 24/ 7. Olen aina vaan uskonut, toivonut parasta ja luottanut.

Mutta tänään itsekin juuri ajattelin, että lapsi kärsii yhä enemmän, ja vauriot on aina vaan vaikeampi korjata kun aikaa kuluu. En halua enää koskaan että lapseni kiikuttaa minulle nalleaan lohduksi kun huomaa että itken, vaikka koitan tehdä sen salaa ja äänettömästi. :-(

Mies jäi lapsen kanssa vielä viikoksi lomailemaan, minä palasin yksin kotiin, kun työni alkoi tänään. Minulla on tässä aikaa miettiä, ja eilen kirjoitin piiiiiitkän meilin miehelle, jossa kerroin täysin ketään syyttelemäättä ajatuksiani. Ja mitä eilen juttelimme vähän aikaa puhelimessa, mies sanoi että heillä on paljon harmonisempi tunnelma kun minä lähdin. Uskon sen, sillä loman aikana meillä miehen kanssa kummallakin oli enemmän tai vähemmän pinna tiukalla.

Ei tässä taida olla enää aihetta tosiaankaan yrittää aloittaa alusta.

 

["vieras"]

Kuulostaa tosiaan vahvasti siltä, että olisitte onnellisempia erillään. Ja lapsikin voisi varmasti sitten paremmin.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26700514]Kuulostaa tosiaan vahvasti siltä, että olisitte onnellisempia erillään. Ja lapsikin voisi varmasti sitten paremmin.[/QUOTE]

Olen jo 99,9% varma siitä. No, ei voi kukaan syyttää yrittämisen puutteesta. Kun on yritetty, ei tunnu niin pahalta luovuttaa.

 

[vieas]

Nyt sitten vaan täytyy siirtyä käytännön tekoihin. Vaikka olisi jo päättänyt, niin siinä saattaa kestää, jos ei oikein ota asiaksi siirtyä sanoista tekoihin. Jaksamista vaikeaan aikaan :hug:.

 

["a p"]

Nyt sitten vaan täytyy siirtyä käytännön tekoihin. Vaikka olisi jo päättänyt, niin siinä saattaa kestää, jos ei oikein ota asiaksi siirtyä sanoista tekoihin. Jaksamista vaikeaan aikaan :hug:.

Kiitos! *halaus*

nyt tässä itsekseni ollessani olen hyvinkin varma, mutta sitten kun juttelemme, voi minulle moonta kertaa tulla mieleen onko tämä viisasta. sillä kyseessä on kuitenkin ihminen joka pystyy keskustelemaan, ja vaikka joku nyt sanoo että puolustelen miestä, niin hyvinä hetkinään ei hän mikään umpimulkku tyyppi ole.

Mutta kyllä minä varma olen. Itseni takia, mutta myös lapsen parhaaksi se olisi ilman muuta. Voin ehkä vielä ainakin osittain pelastaa hänet näkemästä kieroutunutta perhemallia ja ottamasta siitä liikaa vaikutteita. sieltä miehenkin vaikutteet ovat tulleet, hänen isänsä oli oikein vanhanajan sovinisti , ja nainen vanhanajan vaimo, joka hoiti mukisematta kodin ja perheen, eikä sanonut miehelleen koskaan vastaan. jos sanoi, saattoi nyrkki heilua. :-( Minä en ole sitä naistyyppiä todellakaan.

 

[kilpikonnailmankilpeä]

Se ei ole helppoa. Me naiset olemme heikkoja, vaikka olisime kuinka vahvoja. Me mietimme ihan liikaa ja toisinaan ihan liian vähän - juuri silloin, kun pitäisi miettiä enemmän.
Älä mieti enempää, ajattele vain sitä, miltä sydämessäsi tuntuu silloin, kun miehesi tekee sinut onnettomaksi.

Älä mieti liikaa. Minun tarinani ei ole kaunis.

 

["ansse"]

hei

 

["Kokenut"]

Jos lähdet tuosta suhteesta se tulee olemaan sun elämäsi PARAS päätös!
Olen ollut aivan samalnlaisessa suhteessa. Yhteinen lapsi... Ero otti koville, TODELLA koville mutta luoja miten onnellinen olen nyt!! Joskus kun mietinkin, että pitäisi vielä olla kyseisessä suhteessa tulee tippa linssiin! Vihdoin voin olla oma itseni, eikä kokoajan tarvi pelätä, että mies suuttuu jostain mitä teen, en tee tai sanon YÖK

 

["ansse"]

no hej luvin ton sun juttus ihan alusta loppuun ja totesin että kyllä meillä naisilla on aika paljon samallaiset tavotteet elämässä. mä nyt oonelelly mun mieheni kanssa vuoden verran meillä meni alussa ihan hyvin mut ta kun niin sanottu arki alko p.s arkea se on ollu alusta lähtien ku ei sitä voi ihan vapaallekkaan päästää ku on työelämässä ym...mä en kanssa tajua mitä mä teen ku ei saa tseltään vastausta oon meinannu jättää mun miehen muuteman kerran mut ku mä rakastan sitä niin paljon ja mä tiedän sisimmässä että ei tää meidän suhde tuu pysymään vaikka se vannoo niin rakkautta ja on niin reppanan olonen ni mä heti niinku rupeen säälimään ja miettimään miten mä sitä rakastan voi että ku en voi näille mun tunteille mitään meillä alko isommat riidat siitä ku jätin mun miehen ni etti ettimällä netistä yhen naapuri muijan numeron ja facepookkas sen kans muuteman päivän ni mulla meni luotto kokonaan siihen ja mikä mua sattu eniten oli se ku me nukuttiin se akka pisti mun miehen kän vietin ja pyysi sitä sen luo meinasin ihan naamai tiputtaa ja aattelin mielessä että ei tää voi olla totta semmonen juoppo ämmä viel oisin kyl jotekin viel tajunnu jos se ois ollu jonku näkönen ym.. nii multa meni luotto en luota enään mieheeni vaikka se kuin yrittää mulle vannotella ni ei sekään oo kivaa jos elät elämää jossa tunnet olevas toinen pyörä oon ruvennu tuntee alennuskompleksia kyllä mun mielestä oikea suhde on sitä että pystyy luottaa omaa mieheen ja tuntea että on jossakin arvossa ja että saa sanoa omat mielipiteensä ja olla oma ittensä ja näitä mä en oo saannu olla ja silti mä sitä rakastan vaikka se on mulle kaikki paskat näyttännykkin niin oonko mä sit jokuu mielenvikanen vai onko mut aivopesty vai mikä mussa mättää ku en osaa tehä päätöstä mut kummiskin hyvät kesän jatkot ja ois kiva jos jokuu vastais mulle jotakin ja kiva ku sai purkaa itteensä tähän ter ansse