Katkera ja ahne kakara tilittää:

[minä]

odotan myös nolona mitä oma äitini tänä vuonna ostaa viime vuonna sain sukat jotkut halppis versiot,samoin mieheni sai pörrösukat ei iki maailmassa pidä moisia jalassaan... lapset sai pitkikset (?) ja pienin liian pienen collagepuvun jonka palautin siinä toivossa että äitini vaihtaa sen suurempaan ei ole näkynyt sen koommin sitä lahjaa lupauksista huolimatta....

rahasta ei ole kiinni sen tiedän! sisarukseni saavat rahana joka vuosi me saamme näitä ihmeellisiä lahjoja.... nyt äitin kysyi mitä ostaa lapsille synttärilahjana sanoin että anna rahana saavat itse ostaa - ei tullut synttäreille pyynnöistä huolimatta!
ja luulen että eivät tule nyt joulunakaan ettei vaan tarvitse mitään antaa!

ei haittaa minua vaikka pysyvät poissa MUTTA nolottaa kun miehen vanhemmat ostaa että antavat rahana... nyt en ostanut heille mitään tänä vuonna!

 

[ap]

Sit voisi harkita loukkaantumista, jos vanhemmat ostais sisarelles kallista ja sulle ei.

Et sitten jaksanut lukea kaikkea? Äitini osallistui veljeni synttärilahjaan, minä en saanut edes korttia.

 

[Niini]

:hug: ap. Tuntuu varmasti peeltä..

Älä tuhlaa aikaa katkeruuteen. Sinuna ostaisin myös jotain tosi halpaa hänelle ja antaisin asian olla. Käytä säästyneet rahat muiden lahjoihin ja nauti joulusta . Paitsi tuosta kastesormuksesta, minusta se oli kyllä ihan hieno, vaikka en oikein kastesormuksen ideaa ymmärräkään..

 

[Niini]

Sit voisi harkita loukkaantumista, jos vanhemmat ostais sisarelles kallista ja sulle ei.

Et sitten jaksanut lukea kaikkea? Äitini osallistui veljeni synttärilahjaan, minä en saanut edes korttia.

Eriarvoisuus on syvältä |O

 

[Paskaa niskaan!]

Kyllä olette niin tämän ajan lapsia te ahneet ja tyytymättömät akat! Liian hyvänä on pidetty, kun mikään ei riitä! Miksi ihmeessä aikuisille lapsille tarvitsee mitään edes antaa joululahjaksi tai synttärilahjaksi? Minä olen sen verran vanha, että olen elänyt lapsuuteni aikana, jolloin ei oikeasti ollut rahaa ylen määrin törsättäväksi, niin kuin nyt tuntuu olevan. Siksi vaatimatonkin lahja oli tervetullut ja siitä iloittiin! Kun meille sisaruksille syntyi omia lapsia, teimme päätöksen, että ostetaan joululahjat vain lapsille, ei enää aikuisille ja olen erittäin tyytyväinen siihen ratkaisuun! Minä olen pystynyt ihan itse rahoittamaan opintoni ja autokouluni, koskaan en ole saanut rahallista apua kotonani, enkä sitä ole odottanutkaan. Taitaakin olla niin, että mitä enemmän on lapsen saanut, sitä ahneempi on aikuisena. Hävetkää, mokomat ruikuttajat ja ottakaa iloisin mielin vastaan vaikka ne pörrösukat, ne on varmasti hyvästä sydämestä annettu!!!

 

[narsku]

sama homma täälläkin (muita viestejä lukematta).

Oikeastaan en edes muista, koska olisin saanut äitiltä lahjaksi mitään. En edes syntymäpäiväkorttia.

Ja itse täälläkin on kaikki jouduttu maksamaan.

Äiti alkoi todella ilkeäksi, kun pääsin 16-vuotiaana kesätöihin.
Siitä lähtien olisi kaikki pitänyt maksaa. Osa vuokrasta, sähköstä ja ruuatkin. Mikään ei ikinä ollut hyvin. Uhkailtiin poispotkimisella ja sitten kun halusin itse vapaaehtoisesti muuttaa pois, niin en päässytkään helposti, koska ruvettiin kiristämään sillä, että ei laiteta allekirjoitusta vuokrasopimukseen. (olin siis silloin alaikäinen).

Nyt kun itsellänikin on lapsia, niin ihmeellisesti äiti on muuttunut. Ostelee lapsille jatkuvasti kaikkea. ja on yleisestikin enemmän lämmin ja rakastava ÄITI mun lapsilleni, kuin on koskaan meille omille lapsilleen. ;/

Joo.. olen katkera.

 

[vierailija]

Jos kysymys ei ole niinkään itse lahjasta tavarana, vaan siitä että mitä tunteita kokee lahjan välittävän.

Jos kokee että lahjalla korotetaan sisarus itsen ohi, niin se loukkaa. Tai lahjan antamattomuus koetaan osoituksena välinpitämättömyydestä, tai lahjan sisältö osoittaa sen että antaja ei ole kiinnostunut lahjan saajasta.

Kallis lahja voi olla vallan väline, jolla osoitetaan "köyhälle" oma paikkansa. Myös se kuka minkäkin lahjan antaa on sävyeroa siihen miten sen ottaa vastaan. Omilta pikkulapsilta ei ehkä odota samankaltaisia lahjoja kuin puolisolta tai sitten vanhemmiltaan. Ja lahjaa odottaessaan sitä paremminkin odottaa sitä tunnesisältöä minkä tuo lahja parhaimmillaan osottaisi.

Lahja kuvastaa enemmän antajaansa kun vastaanottajaa. Kaikki ei kykene antamaan sitä mitä heiltä kaipaa ja se sattuu.

 

[Niini]

Kyllä olette niin tämän ajan lapsia te ahneet ja tyytymättömät akat! Liian hyvänä on pidetty, kun mikään ei riitä! Miksi ihmeessä aikuisille lapsille tarvitsee mitään edes antaa joululahjaksi tai synttärilahjaksi? Minä olen sen verran vanha, että olen elänyt lapsuuteni aikana, jolloin ei oikeasti ollut rahaa ylen määrin törsättäväksi, niin kuin nyt tuntuu olevan. Siksi vaatimatonkin lahja oli tervetullut ja siitä iloittiin! Kun meille sisaruksille syntyi omia lapsia, teimme päätöksen, että ostetaan joululahjat vain lapsille, ei enää aikuisille ja olen erittäin tyytyväinen siihen ratkaisuun! Minä olen pystynyt ihan itse rahoittamaan opintoni ja autokouluni, koskaan en ole saanut rahallista apua kotonani, enkä sitä ole odottanutkaan. Taitaakin olla niin, että mitä enemmän on lapsen saanut, sitä ahneempi on aikuisena. Hävetkää, mokomat ruikuttajat ja ottakaa iloisin mielin vastaan vaikka ne pörrösukat, ne on varmasti hyvästä sydämestä annettu!!!

Rauhoitu nyt hyvä nainen. Ei sitä rahaa ole munkaan vanhemmilla tosiaankaan paljoa ollut, mutta silti on saatu joulu pystyyn ja ajokortissa, kirjoissa, lastentarvikkeissa ym. ovat aina auttaneet kykynsä mukaan mua ja sisaruksiani pyytämättä. Äitini sanoo aina että ei sitä rahaa mukaan hautaansa saa. Paljosta mun on vanhempiani kiittäminen. Aion jatkaa samaa linjaa omien lasteni kanssa, enkä aio vastalahjaksi pyytää kuin että saisin viettää aikaa lastenlasteni kanssa, jos niitä joskus satun saamaan.

Sitä mä en taas ollenkaan ymmärrä, että vaikka rahaa olisi niin se käytetään itsekkäästi omiin juttuihin eikä olla valmiita jakamaan ollenkaan toisille hyvää mieltä ja apua kun sitä tarvitaan.

 

[Phoebsi]

Jos kysymys ei ole niinkään itse lahjasta tavarana, vaan siitä että mitä tunteita kokee lahjan välittävän.

Jos kokee että lahjalla korotetaan sisarus itsen ohi, niin se loukkaa. Tai lahjan antamattomuus koetaan osoituksena välinpitämättömyydestä, tai lahjan sisältö osoittaa sen että antaja ei ole kiinnostunut lahjan saajasta.

Kallis lahja voi olla vallan väline, jolla osoitetaan "köyhälle" oma paikkansa. Myös se kuka minkäkin lahjan antaa on sävyeroa siihen miten sen ottaa vastaan. Omilta pikkulapsilta ei ehkä odota samankaltaisia lahjoja kuin puolisolta tai sitten vanhemmiltaan. Ja lahjaa odottaessaan sitä paremminkin odottaa sitä tunnesisältöä minkä tuo lahja parhaimmillaan osottaisi.

Lahja kuvastaa enemmän antajaansa kun vastaanottajaa. Kaikki ei kykene antamaan sitä mitä heiltä kaipaa ja se sattuu.

Kiitos, juuri tätä mä ajattelin!

 

[JääPrinsessa]

no meillä on näin että äitini ja isäpuoleni (ovat olleet 13vuotta naimisis) ovat molemmat kohtuullisen hyvätulosia, tai no isäpuoli ainakin on hyvin menestynyt yrittäjä,äitillä on ihan ok palkka, sillai että ei tarvi kituuttaa, mua ei haittais jos he ei ostïs mitää mulle koska olen aikuinen ihminen, mutta jos he ostaa mun sisaruksille ni sit alkaa risomaan koska en ymmärrä miten joku kehtaa suosia yhtä ja jättää toisen vähemmälle..täl hetkel äitini opiskelee ja mulle tuli tää vesivahinko minkä vuoksi tuli n. 4000e kulut ja en saanut pankista lainaa niin äitini meni hakemaan sitte omiin nimiin :ashamed: :ashamed:
et täytyy sanoa et hyvä äiti mulla on, itsekkin tekisin samoin, se on vaan sellanen tapa mein suvus et aina autetaan toisia vaik vähä kompasteltas välillä, meillä on tosi lämminhenkinen suku ja äitin siskot/veljet on ihan samanlaisia et aina on koreet lahjat lapsilla/lapsenlapsilla eikä nuukailla vaikka kukaan ei ole mitenkää rikas tms. hyvätuloinen.. ja kaikki on taannut toistensa lainat ym.

 

[jkj]

Niin, lahja tai sen rahallinen arvo ei useinkaan ole tosiasiassa se pahastumisen syy, vaan taustalla on vanhempien ja lasten tulehtuneet suhteet.

 

[Heavyfreak]

Mä totesin ettei anopintekele(puolikas) saa enää meiltä mitään viime joulun jälkeen.

Vietiin sinne tuliaisiksi yhdestä leipomosta tuoretta pullaa ja viineriä viime jouluna ku mentiin sinne. Ei ois kuulemma tarvinnu.. Noh, joululahjaksi hän sai yli 40 ? hajuveden meiltä, sen verran tiedettiin hänen tyyliään että uskallettiin ostaa. Noh, tämä nyrpistelee naamaansa ja totee että miehensä yleensä ostaa hajuvedet kun niitä kerran haisteleekin. Mies tuli paikalle ja haistoi hajuvettä ja kehui. Anoppi nyrpisteli nenäänsä ja siirsi hajuveden pois. Seuraavana päivänä oltiin lähdössä jo ovella niin anoppi juoksee perään muovikassin kans että teiltä jäi nää! Ja siellähän ne oli ne meidän tuliaisleivät ja viinerit! Että ei sitten todellakaan ois tarvinnut..

Että olkoon sitten ilman! Se on samantyylisiä temppuja tehny ennenki mutta tää oli räikein ja tasan tarkkaan viimenen pisara. Mä en todellakaan kanna sinne enää yhtään lahjaa tai tuliaista anopille jos ei muuta saa ku haukut tai sit kantaa kamat takas.

 

[vieras]

Meille saa ainakin antaa lahjoja kukin omantunnon ja varallisuuden mukaan, eli miehen vanhemmilla on enemmän "ylimääräistä" käyttää lapsenlapsiin.
Ikävää tosin on se, ettei anoppi muista olla tasapuolinen vanhin sain synttärirahaa 150?, keskimmäinen 100? ja nuorin ei mitään. Vanhimman ja keskimmäisen ikäero 1 vuosi, eli ei mielestäni ollut kovin reilua keskimmäistä kohtaan. Nuorin jää ilman lahjaa koska ei ole biologinen lapsenlapsi, se hyväksyttäköön, vaikka minun äiti laittaakin kaikille pienet lahjat.

 

[Wc Ankka]

Mä en oo koskaan saanut vanhemmilta apua mihinkään, enkä välitä yhtään, mutta se mikä loukkasi aikoinaan oli se kun äiti teki selväksi että vanhin meistä on hänen suosikkinsa, kuulemma ainoa jota rakastaa. Tosin sekin kesti vain niin kauan kuin sisko oli "hyvässä"(lue; rahanarvoisessa ) avioliitossa, kun ero tuli, sai siskokin kuulla kunniansa. Äiteelle kun on aina ollut raha kaikki kaikessa, vaikkakaan sitä ei koskaan käytetty muuhun kuin juomiseen. Esim ikävuodet 11-17 nukuin sohvalla, kun ei äiti raskinut ostaa mulle omaa sänkyä. Viinaan kyllä riitti.
Että on sitä eriarvoisuutta kestetty täälläkin ja se mihin se eniten vaikuttaa on itsetunto. Tuo materiapuoli - minkä arvoisia lahjoja kukin saa - on vain konkreettinen esimerkki, tuskin siitä on kyse että täällä olisi ylilellittyjä pentuja jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. AP:lle ja muille :hug:

 

[ap tässä taas]

Niin, lahja tai sen rahallinen arvo ei useinkaan ole tosiasiassa se pahastumisen syy, vaan taustalla on vanhempien ja lasten tulehtuneet suhteet.

Niin, tämäkin voi olla totta.
Lapsuudenperheessämme on tapahtunut kamalia asioita, joista äitini ei tiedä. Ehkä jotenkin alitajuisesti ajattelen, ettei hän nytkään ole minun puolellani, välitä tarpeeksi, kun en edes synttärikortteja saa.

Tulin itse äidiksi vajaa vuosi sitten. Olen pyytänyt oman äitini apua lapsen hoidossa 2 kertaa, ei ole halunnut auttaa. En ehkä saa kaipaamaani apua ja arvostusta ja rakkautta (mielestäni), ja kaipa se sitten kulminoituu tähän lahja-asiaan

 

[ap]

Olen niin tottunut teeskentelemään, meidän perheessä ei ikinä ole oikein selvitetty asioita. Lakaistaan kaikki maton alle vaan ja hymyillään.
Kuolisin häpeästä jos äitini näkisi mitä olen nyt kirjoittanut!! Kiltin tytön täytyy selviytyä kaikesta hyvin ja kunnialla.
Niinpä varmasti sitten jouluna avaan sen tiimarin tuikkuja tms. sisältävän paketin ja hymyilen ja ihastelen lahjaa ja kiitän kauniisti.

 

[OmaTunto]

Yök, ei lahjoja saa vaatia, ihan hyvältä se kastesormus kuulosti. Äh tossa ei o mitään järkeä. Joo osta sää mul ton hintanen niin mää ostan sul kans... onko se lahjojen idea

 

[Vieras]

Meillä samanlainen tilanne. En ole katkera tai muutakaan vaan harmistunut ja tosiaan nolostunutkin näistä krääsälahjoista. Harmittaa, kun joka joulu kuskaan niitä pelastusarmeijalle tai roskiin kun en voi sietää krääsää. Ostaisivat vaikka 10 eurolla laatuveitsen eikä mikään halpahallin muutaman euron krääsää jolla en tee yhtään mitään. Lapselle ostivat yksi vuosi sellainen shottipelin jossa pienet lasit juomista varten ja on tosiaan ihan aikuisten peli. Senkin 10 euroa olisi voinut käyttää paremmin :/