Ihmisen tunteet on mitä on, ne tulee ja menee. Ei niistä kannata huonoa omaatuntoa potea. Vaikka järki ja muut ihmiset sanoisi, että ei ole syytä tai oikeutta olla katkera tai vihainen, niin eipä se auta... ja kyllähän niistä tunteista yli pääsee ajan kanssa, kun niitä tarpeeksi käsittelee. :hug:
En kyllä sinuna kauheammin valittelisi ja kuten olet varmaan huomannut monella on paljon huonompi tilanne... :|
M
mikämummi
Vieras
Kaikenlaista sitä onkin.
V
vieras
Vieras
Oma anoppini ilmoitti taas tänä vuonna, että ei sitä varmaan lahjoja tule, kun ei ole rahaa, jäi siis työttömäksi nyt kuun alussa. No noin on sanonut jo monena vuonna ja ei hänellä sen tiukempaa ole kuin meillä muillakaan, sillä asuu yksin ja lähes ilmaisessa asunnossa.
Ei siinä muuten mitään, ihan sama ostaako lahjoja vai ei, mutta itse tänä vuonna ajattelin hänelle antaa, kun syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, mutta voi olla että pidän sen lahjan itse.
Niin ja ihan sama ostavatko lahjoja vai ei, mutta pitääkö siitä aina narista, että ei ole tänä vuonna varaa ostaa, kun on niin tiukkaa, minusta kyseisen ihmisen tiukkaa on ihan pään sisällä, ei hänellä ole sen tiukempaa kuin meillä muillakaan. Niin ja vaikka hänellä on tiukkaa, niin uusi koira piti ostaa ja ihan rotukoiran hankki, että ei ihan halpa hankinta ollut.
Itse olen tottunut siihen että lahjoja ostetaan vaikka rahasta olisikin pulaa, sillä se kuuluu meidän tapoihin ja minun perheessäni tykätään ostella lahjoja ja myös niitä on kiva saada. Ei niiden lahjojen kalliita tarvitse olla, mutta minusta on tärkeintä että jotenkin muistaa.
Ei siinä muuten mitään, ihan sama ostaako lahjoja vai ei, mutta itse tänä vuonna ajattelin hänelle antaa, kun syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, mutta voi olla että pidän sen lahjan itse.
Niin ja ihan sama ostavatko lahjoja vai ei, mutta pitääkö siitä aina narista, että ei ole tänä vuonna varaa ostaa, kun on niin tiukkaa, minusta kyseisen ihmisen tiukkaa on ihan pään sisällä, ei hänellä ole sen tiukempaa kuin meillä muillakaan. Niin ja vaikka hänellä on tiukkaa, niin uusi koira piti ostaa ja ihan rotukoiran hankki, että ei ihan halpa hankinta ollut.
Itse olen tottunut siihen että lahjoja ostetaan vaikka rahasta olisikin pulaa, sillä se kuuluu meidän tapoihin ja minun perheessäni tykätään ostella lahjoja ja myös niitä on kiva saada. Ei niiden lahjojen kalliita tarvitse olla, mutta minusta on tärkeintä että jotenkin muistaa.
D
detsamma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Mie olen samaa mieltä.
Ja sit siihen, kun aina jotkut tällasissa sanovat, ettei saa valittaa, kun jollakulla menee vielä huonommin. Miun mielestä se on typerää jeesustelua. Kun ei tunteilleen mitään voi ja jokainen elää sitä omaa elämäänsä, jossa on omanlaisensa ilot, surut ja valituksen aiheet. Vaikkei ne jollekin toiselle olisi isoja asioita, niin kyseisen henkilön elämässä voivat olla.
Sitä paitsi, kun ne tunteet saa puhua ääneen, usein asiat asettuvat eri mittasuhteisiin.
Alkuperäinen kirjoittaja Jane:Mua on nyt alkanut suuresti tympimään äitini harjoittama lahjapolitiikka.
Hänellä on tapana ostaa erittäin huokeita lahjoja, en sitten tiedä onko kyseessä pihiys, rahan puute vai yleinen kettuilu.
Esimerkkinä viime joulu. Odotimme mieheni kanssa esikoistamme; saimme yhteiseksi lahjaksi n. 10e pehmonallen. Okei, ihan kiva lahja joo.... Itse annoimme äidilleni+miehellensä n.70e:n lahjan.
Synttärini olivat kesällä. En saanut äidiltäni edes korttia.
Mieheni perhe taas lahjoo lapsiansa kunnolla, hekin ihan tavallisia duunareita kuten äitinikin.
Lapsemme ristiäisiin anoppi teki tarjottavat (ei huolinut edes ainekuluja) ja antoi vielä lisäksi lahjankin. Äitini toi parin kympin kastesormuksen.
Nolottaa jo valmiiksi tuleva joulu, jos sieltä paketista taas paljastuu jotain parin euron tiimarikrääsää.
Meidän perheessä me lapset (3kpl) olemme itse kustantaneet ajokortit, ottaneet opintolainat sun muut, ihan ok.
Hienoa kun joissain perheissä isovanhemmat sponsoroivat lastenlasten vaunuja esimerkiksi, ei siinä mitään. Olen tähän omillaan olemiseen jo tottunut.
Saanko olla näin lapsellinen ja katkera ja ahne näin joulun alla
Ihmiset ovat erilaisia.Toiset antavat lahjoja enemmän ja toiset vähemmän.
Yleensä lahjan anto pitäisi lähteä sydämestä, eikä sillä perustein, että vaatii ja odottaa saavansa jotain takasin.
Ei minulla tulisi mieleenkään vaatia jotain lahjoja jouluna sillä perustein, että itse annan lahjoja. Itseasiassa en pyydä millään perustein lahjoja, jokaisen oma asia on, ostaako vai ei.
Itselläni osa joulua on antamisen ilo, ei saamisen.
Vanhempien velvollisuus ei ole kustantaa autokouluja, opintoja sun muita, mutta jos näin haluavat tehdä, niin oma on asiansa.Siitä saa vain olla kiitollinen. Mutta mielestäni ei tarvitse olla katkera siitä, jos ei ole lellitty lapsi tai varsinkaan aikuinen.
Mie olen aina enemmän tai vähemmän hämmästyneenä seuraillut näitä "lahjaketjuja". No, ehkäpä ne lahjat (ja ennenkaikkea niiden arvo :snotty: ) sitten merkitsevät jollekulle niin paljon, että jää mieltä vaivaamaan, jos saatu lahja on omasta mielestä vääränlainen: Liian halpa, tiimarikrääsää, sisarukset saavat aina parempia ja kalliimpia jne. jne. Tai mikä pahinta: Lahjaa ei tule ollenkaan!! Sehän se vasta kauheaa onkin.
Onko ihmiset nykyään oikeasti niin pirun materialistisia, että jaksavat pillastua jonkin lahjan takia? Oikeasti?? Meidän perheessä eletään muutenkin erittäin realistisen linjan mukaan näissä jutuissa: Aikuiset ihmiset eivät ostele toisilleen esim. joululahjoja ollenkaan, ainoastaan lapsia muistetaan jouluna lahjoilla. Meillä isovanhemmat tarjoutuivat kyllä aikanaan ostamaan lapsenlapsilleen erinäisiä vauvatarvikkeita yms., mutta halusimme huolehtia sellaiset hankinnat itse, enkä olisi kyllä pahoittanut mieltäni, vaikka eivät olisi edes tarjoutuneet ostamaan; eiväthän moiset hankinnat isovanhemmille kuulu.
Onko ihmiset nykyään oikeasti niin pirun materialistisia, että jaksavat pillastua jonkin lahjan takia? Oikeasti?? Meidän perheessä eletään muutenkin erittäin realistisen linjan mukaan näissä jutuissa: Aikuiset ihmiset eivät ostele toisilleen esim. joululahjoja ollenkaan, ainoastaan lapsia muistetaan jouluna lahjoilla. Meillä isovanhemmat tarjoutuivat kyllä aikanaan ostamaan lapsenlapsilleen erinäisiä vauvatarvikkeita yms., mutta halusimme huolehtia sellaiset hankinnat itse, enkä olisi kyllä pahoittanut mieltäni, vaikka eivät olisi edes tarjoutuneet ostamaan; eiväthän moiset hankinnat isovanhemmille kuulu.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kiekuva Kinkku:
No se on varmaan eri juttu, kun olette yksissä tuumin sopineet ettei aikuisille osteta lahjoja. Mistä tiedät ettet olisi pahoittanut mieltäsi jos tilanne olisi toinen?
En ole ylpeä näistä tunteista ja ajatuksista, kuten olen jo sanonutkin. Minkäs sitä ajatuksilleen mahtaa.
Alkuperäinen kirjoittaja detsamma:
No sulla on sun mielipiteet, mulla mun. Ei ole mun mielestä mitään jeesustelua jos tahtoo välillä humauttaa jonkun maan pinnalle ja todellisuuteen. Elämässä on paljon isompiakin asioita mistä murehtia ja jos ei sitä ole vielä oppinut niin tulee oppimaan kantapään kautta. Mun mielestä tuo teidän "tunteikkuus" on kasvatuksesta kiinni... MUR!
A
ap
Vieras
Voi kuule Johnu. Jos yrität vihjata että mulla ei ole muita ongelmia elämässäni ollut kuin tämä lahja-asia, niin metsään meni. Olen kokenut mm. isäni kuoleman alkoholismiin, sisaren huumehelvetin, parisuhdeväkivaltaa aiemmassa suhteessa.
D
detsamma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja johnu83:
Milloin sun mielestä sitten saa valittaa ja mistä asiasta? Sitten kun takana on kolme keskenmenoa, lapsen sekä miehen kuolema? Ai mutta, sehän on ihan naurettavaa valittaa silloinkaan, kun jollain menee vielä huonommin; esimerkiksi monen ruandalaisen koko suku on lahdattu.
Mun pointti oli se, että ihmiset elävät erilaista elämää ja erilaisissa elämäntilanteissa. Siksi on mun mielestä tyhmää ruveta vähättelemään toisten "ongelmia"....
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Miellä myös miehen vanhemmat ostelevat lahjoja ja kalliimpia ja aina jopa miullekin synttäri- ja joululahjat. Oma äitini ei taas miestäni muista ikinä mitenkään. Joulunakin saadaan yhteinen lahja. Lahjan hinnalla tai arvolla, ellei ole sitten tunnearvoa, ei ole miusta mitään merkitystä, mutta tuntuu vaan miehen puolesta pahalta, kun hänen vanhempansa miuta aina muistavat, mutta äitini ei taas miestäni ikinä.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei ollut suoranaisesti sulle vaan näille jeesustelun ihmettelijöille. Itelle ainakin tuli helvetillisten kokemusten myötä lahjat aivan tarpeettomiksi, mutta kaikille ei käy niin... Ei ollut sulle tarkoitettu pahalla! :hug:
T
titta
Vieras
Oma äitini ei ole ollut yhteydessä minuun tai lapsenlapsiinsa kahteen vuoteen. Emme edes tiedä hänen osoitettaan että voisimme joulukortin lähettää. Minulle riittäisi pelkkä yhteydenpito, ei millään lahjoilla ole väliä.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja johnu83:
Ei tunteet kasvatuksesta ole kiinni. Se miten niiden kanssa toimii ja miten niitä käsittelee on sitten eri juttu.
Etkö sinä ikinä harmistu mistään pikkuasiasta? Jos vaikka tiputat lattialle lempimukisi ja se särkyy, niin ajatteletko heti automaattisesti, että no ei se mitään, Afrikassa ihmisillä ei ole edes ruokaa?
Harmittaa saa, saa olla katkerakin, saa suuttua ja ärsyyntyä myös pikkuasioista. Se menee sitten ohi. Itsestään, ei sillä, että joku niin sanoo.
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Näinhän se on.
Mua on alkanut ottaa päähän vuodesta toiseen saamani "haista paska" - lahjat mun äitipuolelta ja äidiltä. Ja muiltakin. Kun ne on semmoisia liian isoja yöpaitoja, pörrösukkia joista en koskaan ole pitänyt, ja tiimarin koriste-esineitä.
Syy, miksi mua suututtaa, on se, että nämä ihmiset eivät tunnu välittävän siitä että en pidä koriste-esineistä. En käytä liian isoja vaatteita. Jos ei keksi mitä ostaa, ei mulle tarvitse ostaa mitään. Tai voisi edes kysyä...
No joo, ehkä tämä on vähän kiittämätöntä. Mutta kun mä itse yritän aina ajatella lahjan saajan persoonaa ja kiinnostuksen kohdetta, ja joskus näen paljonkin vaivaa sopivan lahjan etsimiseen, niin ei se kivalta tunnu kun joululahjapaketissa on sähköhammasharja kun on vinkannut että suomalaiset kirjallisuuden klassikot olisi haussa.
Plääh.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis pointti tuossa miun hommassa oli se, että en ymmärrä, miksi lahjoille annetaan niin suuri merkitys. En nyt varmasti osaa ilmaista asiaani oikein. Enkä osaa sanoa olisinko pahoittanut mieltäni, mutta tuskin, koska en todellakaan ole koskaan (paitsi ihan penskana tietty) mitään lahjuksia edes odottanut. Miun mielestä se ei ole sellainen asia, josta kannattaisi mieltään pahoittaa. Mutta jokainen kokee asiat tietysti tavallaan.
Alkuperäinen kirjoittaja kiilusilmäfanaatikko:
Taidan olla niin turtunut ettei pikkuasiat enää paina. En edes muista koska olisi viimeksi harmittanut.
P
PEESI
Vieras
Y
yrittää pärjätä omillaan
Vieras
Tuttu tilanne meilläkin... omat vanhempani satsaa lahjoihin satasia, kun anoppilasta tulee oikeasti krääsää. Kumpikin tuntuu kiusalliselta ja toivoisin jo mielummin vain mukavaa yhdessäoloa.
Minä koen, että vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta lahjoa aikuisia lapsiaan, kuten aikanaan pienenä ollessa. Mielestäni on suorastaan hävytöntä odottaa vanhempien ostavan kalliita lahjoja, varsinkin jos itse on palkkatyössä. Pikemminkin ajattelen niin, että nyt on minun velvollisuus muistaa vanhempiani -he kun eivät saa lahjoja keltään muulta!
Minä koen, että vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta lahjoa aikuisia lapsiaan, kuten aikanaan pienenä ollessa. Mielestäni on suorastaan hävytöntä odottaa vanhempien ostavan kalliita lahjoja, varsinkin jos itse on palkkatyössä. Pikemminkin ajattelen niin, että nyt on minun velvollisuus muistaa vanhempiani -he kun eivät saa lahjoja keltään muulta!