E
entinen katkera
Vieras
meillä äitini (isää ei ole näkynyt 20 vuoteen) on aina muistanut jotenkin syntymäpäivät ja nimipäivätkin. Tulee kortti tai tekstiviesti. Lahjaksi antaa yleensä rahaa, kun sanoo, että osta mitä tarvitset, esim. jumppaliput.
Äitini on pystynyt kustantamaan minulle ja siskolleni koulunkäynnit (siis lukiokirjat yms.) ja autokoulut omista vähistä varoistaan, isä ei maksanut elatusmaksuja, joten tuli se minimi KELA:lta. Mitään ei olla oltu paitsi, ei ruokaa, ei vaatteita jne.
Meillä tavaroiden ja lahjojen kanssa mässäily ei ole tapana. Se riittää, että toista muistaa. Kuitenkin tapana on, että muistetaan ns. kunnolla eli ei kuitenkaan osteta mitään tiimarikamaa vaan annetaan vaikka sitten rahana, niin saa toinen ostaa mitä haluaa.
Olemme miehen kanssa ostaneet itse vauvalle vaunut, sängyn, turvakaukalon, sitterin, syöttötuolin, vaatteet jne. Sen puoleen äitini tai mieheni äitini ei ole lähtenyt rahoittamaan "tätä projektia". Enkä koe tarpelliseksi.
MUTTA pointti tulee tässä eli katkera olin minäkin, mutta mieheni äidille, kun eurolleen laski että meni puoliksi, kun oli sovittu, että mummut ovasta keskäneen jotain puoliksi, ei edes kallista. Ei myöskään koskaan ole muistanut minua, vaikka äitini on muistanut hänen poikaansa (=miestäni). Nyt vasta lapsen syntymästä kun on pari vuotta on alkanut enemmän tuomaan jotain kunnollista, ennen toi aina jotain ns. serpaa.
Mutta pointti on kuitenkin, että aineeton hyvä on parempaa kuin tavara.
Äitini on pystynyt kustantamaan minulle ja siskolleni koulunkäynnit (siis lukiokirjat yms.) ja autokoulut omista vähistä varoistaan, isä ei maksanut elatusmaksuja, joten tuli se minimi KELA:lta. Mitään ei olla oltu paitsi, ei ruokaa, ei vaatteita jne.
Meillä tavaroiden ja lahjojen kanssa mässäily ei ole tapana. Se riittää, että toista muistaa. Kuitenkin tapana on, että muistetaan ns. kunnolla eli ei kuitenkaan osteta mitään tiimarikamaa vaan annetaan vaikka sitten rahana, niin saa toinen ostaa mitä haluaa.
Olemme miehen kanssa ostaneet itse vauvalle vaunut, sängyn, turvakaukalon, sitterin, syöttötuolin, vaatteet jne. Sen puoleen äitini tai mieheni äitini ei ole lähtenyt rahoittamaan "tätä projektia". Enkä koe tarpelliseksi.
MUTTA pointti tulee tässä eli katkera olin minäkin, mutta mieheni äidille, kun eurolleen laski että meni puoliksi, kun oli sovittu, että mummut ovasta keskäneen jotain puoliksi, ei edes kallista. Ei myöskään koskaan ole muistanut minua, vaikka äitini on muistanut hänen poikaansa (=miestäni). Nyt vasta lapsen syntymästä kun on pari vuotta on alkanut enemmän tuomaan jotain kunnollista, ennen toi aina jotain ns. serpaa.
Mutta pointti on kuitenkin, että aineeton hyvä on parempaa kuin tavara.
onneksi joku sentään ymmärsi tai on jopa kokenut samaa.
Rahaa häneltä löytyy ja auttaa aina kun pyytää, eli erittäin onnellinen olen isästäni. Lahjat tosin ovat aina kirpparikrääsää, mutta olen tyytyväinen, jos edes on muistanut jotain ostaa. Ainoalle lapsenlapselleen joululahjaksi olen ehdottanut pulkan ostoa. Onneksi meillä on niin hyvät välit, että sanoin suoraan hänelle, että sen tulee olla sitten sellainen ja sellainen, eikä mikään keltaisesta pörssistä ostettu. 