V
viaras
Vieras
En ole tullut edes ajatelleeksi asiaa tuosta näkökulmasta!
Tunnetteko käsitteen oksymoroni? Oksymoroni on kielikuva, joka sisältää sisäisen ristiriidan kaksi määrettä, jotka kumoavat toisensa, kuten pimeä valo, julkinen salaisuus tai armomurha. Eppu Normaalin laulu "Mutta ihmeistä suurin" vitsailee tarjoamalla liudan oksymoroneja: halpa juna-ateria, raitis näyttelijä, älykäs painija (vastustan tunnen monta).
Myös 'kasvirasva' on käytännössä oksymoroni. Rasva on nimittäin eläinten tapa varastoida energiaa. Kasvit varastoivat energiaa eli kaloreita etupäässä hiilihydraatteina: sokereina ja tärkkelyksenä.
Toki meillä on pähkinät ja siemenet, kasvien tapa levittää itseään. Ne sisältävät usein paljon rasvaa, koska rasva on tiivis ja kustannustehokas tapa pakata energiaa. Mutta kuinka paljon pähkinöitä voi ihminen rouskuttaa?
On myös joitain poikkeuksia, jotka sekoittavat kuvaa sopivasti rasvaisia kasveja kuten oliivi ja avokado. Näistä saa öljyäkin puristettua lähes kotikonstein.
Mutta siinä vaiheessa kun kasvirasvoista alettiin toden teolla innostua, kemianteollisuus keksi keinoja uuttaa niitä myös niistä tavanomaisista, rasvattomista kasveista. Syntyi maissiöljy rasvaa maissista? Soijaöljy? Soija on rasvaton papu. Auringonkukka? Kukka? Kyllä kukankin saa kyynelehtimään öljyä, jos tarpeeksi kiduttaa.
Täällä pohjoisessa kasvoi pellava, jonka kuiduista tehtiin vaatteita. Ohessa tuli pieniä siemeniä, jotka sisältävät rasvaa, jos kuoren saa rikottua. Rasva tosin on pistävän makuista ja härskiintyy nopeasti, ja niinpä se käytettiin maaleissa ja huonekalujen öljyämiseen.
Ennen 'kasvirasvan' keksimistä rypsistäkin tehtiin lähinnä lamppuöljyä, koska se sisälsi erukahappo-nimistä toksiinia. Mutta kun tarve oli suurin, teollisuus tuli apuun, ja 1970-luvulla rypsistä jalostettiin ravintokelpoinen. Nyt rypsinkin pikkuruisista siemenistä saa 'kasvirasvaa' liuottamalla, puristamalla, kuumentamalla, tislaamalla, valkaisemalla ja lisäämällä deodoranttia.
Rypsi on keltainen kukka, joka periytyy nauriista. Nauriin kukalta se ikävä kyllä maistuukin, mutta kukapa kukkia vastustaisi. Oikeastaan on vaikeampi keksiä mukavampaa ruokaa kuin kukka. Kukka on söötti kuin sika pienenä, mutta ei huuda tapettaessa.
Ikävä kyllä tämäkin kukkaissukupolven keksintö on ihmiskoe. Oliivi ja kookos poislukien kasvit eivät ole koskaan olleet homo sapiensille kovin merkittävä rasvanlähde.
Modernit kasviöljyt, margariineista puhumattakaan, ovat uusruokaa, synteettinen kemistin luomus, jonkinlaista ravinnon muovia. Suurin osa kasvirasvasta on siemenöljyä, ja siemenet sisältävät huomattavan paljon omega-6-rasvahappoja. Sen liikasaanti voi olla tulehdustauti- ja syöpäriski.
Jotkut tutkijat ovat myös löytäneet korrelaatioita kasvirasvan ja käytöshäiriöiden kuten aggression välillä. Se kuulostaa jo paksulta ellei lähesty asiaa evoluution näkökulmasta. Jos kehomme ja aivomme ovat evoluution tuotos, ne ovat myös sopeutuneet toimimaan parhaiten vanhanaikaisella ruoalla. Mitä tämä sitten olikaan, kasvirasvaa se ainakin sisälsi vähän ja näitä moderneja kasviöljyjä ei ollenkaan.
Elämme nyt suuren luokan ihmiskoetta, jossa testataan, kuinka hyvin ihminen sopeutuu näihin uusiin kukkaisrasvoihin. Kokeella ei ole vastuuhenkilöä. Tulevien sukupolvien nähtäväksi siis jää, onko termissä 'terveellinen kasvirasva' oksymoroni oksymoronin päällä.
Kasvirasvoilla tehdään suurta ihmiskoetta - Joonas Konstigin kolumnit - Ruoka - Helsingin Sanomat
Tunnetteko käsitteen oksymoroni? Oksymoroni on kielikuva, joka sisältää sisäisen ristiriidan kaksi määrettä, jotka kumoavat toisensa, kuten pimeä valo, julkinen salaisuus tai armomurha. Eppu Normaalin laulu "Mutta ihmeistä suurin" vitsailee tarjoamalla liudan oksymoroneja: halpa juna-ateria, raitis näyttelijä, älykäs painija (vastustan tunnen monta).
Myös 'kasvirasva' on käytännössä oksymoroni. Rasva on nimittäin eläinten tapa varastoida energiaa. Kasvit varastoivat energiaa eli kaloreita etupäässä hiilihydraatteina: sokereina ja tärkkelyksenä.
Toki meillä on pähkinät ja siemenet, kasvien tapa levittää itseään. Ne sisältävät usein paljon rasvaa, koska rasva on tiivis ja kustannustehokas tapa pakata energiaa. Mutta kuinka paljon pähkinöitä voi ihminen rouskuttaa?
On myös joitain poikkeuksia, jotka sekoittavat kuvaa sopivasti rasvaisia kasveja kuten oliivi ja avokado. Näistä saa öljyäkin puristettua lähes kotikonstein.
Mutta siinä vaiheessa kun kasvirasvoista alettiin toden teolla innostua, kemianteollisuus keksi keinoja uuttaa niitä myös niistä tavanomaisista, rasvattomista kasveista. Syntyi maissiöljy rasvaa maissista? Soijaöljy? Soija on rasvaton papu. Auringonkukka? Kukka? Kyllä kukankin saa kyynelehtimään öljyä, jos tarpeeksi kiduttaa.
Täällä pohjoisessa kasvoi pellava, jonka kuiduista tehtiin vaatteita. Ohessa tuli pieniä siemeniä, jotka sisältävät rasvaa, jos kuoren saa rikottua. Rasva tosin on pistävän makuista ja härskiintyy nopeasti, ja niinpä se käytettiin maaleissa ja huonekalujen öljyämiseen.
Ennen 'kasvirasvan' keksimistä rypsistäkin tehtiin lähinnä lamppuöljyä, koska se sisälsi erukahappo-nimistä toksiinia. Mutta kun tarve oli suurin, teollisuus tuli apuun, ja 1970-luvulla rypsistä jalostettiin ravintokelpoinen. Nyt rypsinkin pikkuruisista siemenistä saa 'kasvirasvaa' liuottamalla, puristamalla, kuumentamalla, tislaamalla, valkaisemalla ja lisäämällä deodoranttia.
Rypsi on keltainen kukka, joka periytyy nauriista. Nauriin kukalta se ikävä kyllä maistuukin, mutta kukapa kukkia vastustaisi. Oikeastaan on vaikeampi keksiä mukavampaa ruokaa kuin kukka. Kukka on söötti kuin sika pienenä, mutta ei huuda tapettaessa.
Ikävä kyllä tämäkin kukkaissukupolven keksintö on ihmiskoe. Oliivi ja kookos poislukien kasvit eivät ole koskaan olleet homo sapiensille kovin merkittävä rasvanlähde.
Modernit kasviöljyt, margariineista puhumattakaan, ovat uusruokaa, synteettinen kemistin luomus, jonkinlaista ravinnon muovia. Suurin osa kasvirasvasta on siemenöljyä, ja siemenet sisältävät huomattavan paljon omega-6-rasvahappoja. Sen liikasaanti voi olla tulehdustauti- ja syöpäriski.
Jotkut tutkijat ovat myös löytäneet korrelaatioita kasvirasvan ja käytöshäiriöiden kuten aggression välillä. Se kuulostaa jo paksulta ellei lähesty asiaa evoluution näkökulmasta. Jos kehomme ja aivomme ovat evoluution tuotos, ne ovat myös sopeutuneet toimimaan parhaiten vanhanaikaisella ruoalla. Mitä tämä sitten olikaan, kasvirasvaa se ainakin sisälsi vähän ja näitä moderneja kasviöljyjä ei ollenkaan.
Elämme nyt suuren luokan ihmiskoetta, jossa testataan, kuinka hyvin ihminen sopeutuu näihin uusiin kukkaisrasvoihin. Kokeella ei ole vastuuhenkilöä. Tulevien sukupolvien nähtäväksi siis jää, onko termissä 'terveellinen kasvirasva' oksymoroni oksymoronin päällä.
Kasvirasvoilla tehdään suurta ihmiskoetta - Joonas Konstigin kolumnit - Ruoka - Helsingin Sanomat