Kasvattaja otti meiltä (sijoitus-) koiran pois, kun emme hoitaneet sen turkkia

Lainaan itseäni, mutta siis, jos koiraa ei luovuta suosiolla, täytyy kasvattajan ottaa viranomaisiin yhteys ja silloin ei pikkusyyt riitä, mutta jos koiran luovuttaa (vaikka sitten vinkuukin asiasta kaksplussalla tms.), on siitä itse luopunut ja siten sen hyväksynyt, eikö? Kukaan ei voi koiraa kotoa hakea ilman lupaa - jos näin on tehty, voi koiran haltijakin ottaa yhteyttä viranomaisiin ja hakea itselleen oikeutta.

Tämä on valitettavan totta.

Ja reilua, molemmille. Mielestäni tuo sopimus on muutenkin reilu - kummallekin osapuolella.

 

Lainaan itseäni, mutta siis, jos koiraa ei luovuta suosiolla, täytyy kasvattajan ottaa viranomaisiin yhteys ja silloin ei pikkusyyt riitä, mutta jos koiran luovuttaa (vaikka sitten vinkuukin asiasta kaksplussalla tms.), on siitä itse luopunut ja siten sen hyväksynyt, eikö? Kukaan ei voi koiraa kotoa hakea ilman lupaa - jos näin on tehty, voi koiran haltijakin ottaa yhteyttä viranomaisiin ja hakea itselleen oikeutta.

Tämä on valitettavan totta.

Ja reilua, molemmille. Mielestäni tuo sopimus on muutenkin reilu - kummallekin osapuolella.

Onhan se reilu, jos sitä noudattaa oikeasti. Monesti vaan kasvattajat tuppaavat ottamaan koiran _vääristä_ syistä takaisin.

 

Onko tässä ketjussa nyt kaksi eri heilloa, isolla ja pienellä, vai oliko joku tarkoittanut sen toisen Heillon otsikoksi ja meni vahingossa nimimerkiksi?

Menee muuten logiikka sekaisin.

No, silti, sanoisin että näyttelykoiran tapauksessa on todellakin OLENNAINEN asia onko turkki hoidettu vai ei. Ja ei se niin käy että ensin turkkia pidetään kun pellossa, ja sitten näyttelyn alla kennelinpitäjällä olisi velvollisuus yhtäkkiä yhdessä illassa taikoa se hyvään kuntoon. Turkkiroduilla turkin hoitaminen on kyllä ihan jatkuva prosessi. Ruokavaliosta alkaen.

 

Mistä sä yleensä päättelet että nimenomaan tota sopimuspohjaa on käytetty? Ainakaan missään vaiheessa ap ei oo kommentoinu että ois toi?

Mistä sä päättelet ettei turkin takkuiseksi päästäminen ole hoidon olennaista laiminlyöntiä? Mistä sä päättelet ettei kirjallisia hoito-ohjeita oo annettu?

tästä mä sen lainasin... muokkaamatta yhtään :/

 

No, silti, sanoisin että näyttelykoiran tapauksessa on todellakin OLENNAINEN asia onko turkki hoidettu vai ei. Ja ei se niin käy että ensin turkkia pidetään kun pellossa, ja sitten näyttelyn alla kennelinpitäjällä olisi velvollisuus yhtäkkiä yhdessä illassa taikoa se hyvään kuntoon. Turkkiroduilla turkin hoitaminen on kyllä ihan jatkuva prosessi. Ruokavaliosta alkaen.

samaa mieltä, ei turkkia saada kuntoon "yhdessä yössä", vaan se on pitkä prosessi, joka kestää vuodenkin, jotta turkki on oikeassa kunnossa - se ei riitä, että se on oikein leikattu, vaan jatkuva ruokavalio on ensiarvoisen tärkeää, ruoka on älyttömän kallista, mutta ei siinä näyttelykoirien kohdalla yleensä säästellä.

Jos ei halua näyttelytähteä tai, että kasvattaja puuttuu koiran pitämiseen, ei voi ottaa sijoituskoiraa. Sijoituskoira on halpa hankkia, mutta vaativa pitää ja hoitaa KASVATTAJAN TOIVEIDEN MUKAISESTI, ei riitä, että hoitaa parhaansa mukaan. Toisaalta, en ymmärrä, miksi kasvattaja antaa sijoitukseen vieraalle? kyllä mä vaatisin tutun ihmisen, jonka tiedän hoitavan koiraa mielestäni oikein, silloin ei tarvi tapella, mikä tyyli on oikea.

 

Onko tässä ketjussa nyt kaksi eri heilloa, isolla ja pienellä, vai oliko joku tarkoittanut sen toisen Heillon otsikoksi ja meni vahingossa nimimerkiksi?

No, silti, sanoisin että näyttelykoiran tapauksessa on todellakin OLENNAINEN asia onko turkki hoidettu vai ei. Ja ei se niin käy että ensin turkkia pidetään kun pellossa, ja sitten näyttelyn alla kennelinpitäjällä olisi velvollisuus yhtäkkiä yhdessä illassa taikoa se hyvään kuntoon. Turkkiroduilla turkin hoitaminen on kyllä ihan jatkuva prosessi. Ruokavaliosta alkaen.

Kyllä mää yksin heillona täällä oon (isolla tai pienelle, miten sitten huomaan kirjoittaakaan ) .

On toki hoitaminen tärkeää, mutta tässä tapauksessa ap on kuitenkin hoitanut koiran turkkia ja vienyt vielä itse koiraa näyttelyihin. On pessyt ja föönännyt sekä vielä trimmauksessakin käynyt. Ei sitä voi tuollaisilla lisehdoilla vaatia, että koiran turkin tulee olla niin hyvässä kunnossa, että koira voittaisi näyttelyitä. Se menee kohtuuttomaksi, koska kuten varmaan kaikki vaativan koiran pitkää turkkia hoitaneet tietää, koira voi hetkessä tehdä itselleen isot takkukasat juoksemalla vaikka ohdake pusikoissa toisten koirien kanssa.

 

Mistä sä yleensä päättelet että nimenomaan tota sopimuspohjaa on käytetty? Ainakaan missään vaiheessa ap ei oo kommentoinu että ois toi?

Mistä sä päättelet ettei turkin takkuiseksi päästäminen ole hoidon olennaista laiminlyöntiä? Mistä sä päättelet ettei kirjallisia hoito-ohjeita oo annettu?

tästä mä sen lainasin... muokkaamatta yhtään :/

Selasin sivut läpi enkä nähnyt tuollaista kirjoitusta... Missä sivulla se on edes?

En ole kyllä itse tuota kirjoittanut sen tiedän, koska taisin jopa itse kommentoida tuota...

 

Hmm... En ole mikään sijoituskoirasopimusasiantuntija enkä jaksanut ihan koko ketjua lukea, mutta pari asiaa tuli mieleen:

Sellaisen näkökulman haluaisin tuoda tähän keskusteluun, että sijoitussopimuksen toisena osapuolena oleva kasvattaja ottaa myös itse tietyn riskin tehdessään sijoitussopimuksen tietyn henkilön/perheen kanssa. Hänen tulee ammatti-ihmisenä ensinnäkin arvioida, vaikuttaako kyseisellä omistajalla olevan edellytykset huolehtia koirasta kasvattajan haluamalla tavalla. Toisekseen kasvattajan on myös huolehdittava siitä, että antaa omistajalle riittävät ohjeet ja neuvoja koiran hoidon suhteen, etenkin sijoituskoiratilanteessa, jossa hänellä saattaa olla tiettyjä erityistoivomuksia. On kasvattajalta todella vastuutonta tehdä sijoitussopimus esimerkiksi perheen kanssa, jolla on hyvin vähän kokemusta koirista ja/tai näyttelykoiran turkin hoidosta tai jolla muuten ei välttämättä ole edellytyksiä toimia sijoitussopimuksessa sovitulla tavalla.

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että sijoitussopimus lähtökohtaisesti pätee osapuolten välillä. Sopimusrikkomuksen olennaisuuskriteeri on sikäli hankala käsite, että sen sisältöä on vaikea määritellä yleispätevällä tavalla. Sijoituskoirasopimuksista on varmasti kuitenkin olemassa oikeuskäytäntöä, johon tutustumalla sekin asia varmaan selviää. Ap:n kannattaisi soittaa vaikka kennellitton juristille (oletan että sellainen on olemassa) ja kysyä asiasta. Tietenkään siihen ap ei voi aikuisena, täysjärkisenä ihmisenä vedota, että oli lukenut sopimustekstin huonosti tai ei sen jotakin kohtaa ymmärtänyt. Sellaiseen vetoaminen ei Suomessa aikuisten ihmisten ollessa kyseessä mene kyllä oikeudessa läpi.

Ap voi mielestäni vedota nyt ainakin kahteen asiaan:
1) siihen, että kasvattaja on antanut puutteelliset, kenties jopa väärnlaiset tai harhaanjohtavat ohjeet koiran turkinhoidosta (jos näin todella on!)
2) siihen, ettei hän ole laiminlyönyt turkinhoitoa sellaisella (olennaisella) tavalla, että se oikeuttaisi sopimuksen purkamiseen.

Molemmat ylläolevat ovat tietysti näyttökysymyksiä sikäli, että kasvattaja pystyy myös esittämällä vastakkaista näyttöä kumoamaan ap:n väitteet. Kuten sanoin, en ole asiantuntija näissä sijoitussopimuksissa, mutta luulisi, että painoarvoa tapauksissa annetaan myös sille, mikä on koiran kannalta paras ratkaisu. Koirahan on kuitenkin elollinen olento, eikä mikään esine. Jos koira on kovin kiintynyt ap:n perheeseen, niin julmalta tuntuisi, että koira heiltä otettaisiin pois. Järkevin ratkaisu voisi olla se, että mikäli kasvattaja osoittaa ap:n syyllistyneen sopimusrikkomukseen, ap maksaa kasvattajalle tietyn summan rahaa ja saa pitää koiran.

En itse asiassa tiedä, arvioidaanko sijoituskoirasopimuksia kuluttajasopimuksina vai ei, mutta mikäli arvioidaan, on se tietysti ap:n kannalta hyvä asia.

 

Onko tässä ketjussa nyt kaksi eri heilloa, isolla ja pienellä, vai oliko joku tarkoittanut sen toisen Heillon otsikoksi ja meni vahingossa nimimerkiksi?

No, silti, sanoisin että näyttelykoiran tapauksessa on todellakin OLENNAINEN asia onko turkki hoidettu vai ei. Ja ei se niin käy että ensin turkkia pidetään kun pellossa, ja sitten näyttelyn alla kennelinpitäjällä olisi velvollisuus yhtäkkiä yhdessä illassa taikoa se hyvään kuntoon. Turkkiroduilla turkin hoitaminen on kyllä ihan jatkuva prosessi. Ruokavaliosta alkaen.

Kyllä mää yksin heillona täällä oon (isolla tai pienelle, miten sitten huomaan kirjoittaakaan ) .

On toki hoitaminen tärkeää, mutta tässä tapauksessa ap on kuitenkin hoitanut koiran turkkia ja vienyt vielä itse koiraa näyttelyihin. On pessyt ja föönännyt sekä vielä trimmauksessakin käynyt.

ÄÄH, pointti onki se, että me ei tiedetä, onko hoidettu kasvattajan ohjeiden mukaan, jos ei, on tehty väärin. Sijoitus on vähän kinkkinen juttu - sanon minä, jolla on ollut neljä omaa koiraa, eikä KOSKAAN tule sijoituskoiraa, sillä tahdon itse päättää koirastani. En ottaisi sijoitukseen edes tutulta kasvattajalta, en turkkirotua enkä "turkitonta".

 

On toki hoitaminen tärkeää, mutta tässä tapauksessa ap on kuitenkin hoitanut koiran turkkia ja vienyt vielä itse koiraa näyttelyihin. On pessyt ja föönännyt sekä vielä trimmauksessakin käynyt. Ei sitä voi tuollaisilla lisehdoilla vaatia, että koiran turkin tulee olla niin hyvässä kunnossa, että koira voittaisi näyttelyitä. Se menee kohtuuttomaksi, koska kuten varmaan kaikki vaativan koiran pitkää turkkia hoitaneet tietää, koira voi hetkessä tehdä itselleen isot takkukasat juoksemalla vaikka ohdake pusikoissa toisten koirien kanssa.

Niin, pahahan meidän on sanoa kuinka hyvin sitä turkkia on hoidettu ja mistä on sovittu, ja mikä oli peruste sille että koiran sijoittaja sen pois haki. Mutta sanoin vain että turkin huono kunto voi ihan hyvin olla syy poisvientiin, jos se selvästi on sopimusrikkomus. En tästä tapauksesta lähtisi huutelemaan mitään, kun en tiedä sen tarkemmin.

 

Mistä sä yleensä päättelet että nimenomaan tota sopimuspohjaa on käytetty? Ainakaan missään vaiheessa ap ei oo kommentoinu että ois toi?

Mistä sä päättelet ettei turkin takkuiseksi päästäminen ole hoidon olennaista laiminlyöntiä? Mistä sä päättelet ettei kirjallisia hoito-ohjeita oo annettu?

tästä mä sen lainasin... muokkaamatta yhtään :/

Selasin sivut läpi enkä nähnyt tuollaista kirjoitusta... Missä sivulla se on edes?

En ole kyllä itse tuota kirjoittanut sen tiedän, koska taisin jopa itse kommentoida tuota...

kolmos sivulla aika alhaalla. Kirjoitettu 13:19

 

Hmm... En ole mikään sijoituskoirasopimusasiantuntija enkä jaksanut ihan koko ketjua lukea, mutta pari asiaa tuli mieleen:


mutta luulisi, että painoarvoa tapauksissa annetaan myös sille, mikä on koiran kannalta paras ratkaisu. Koirahan on kuitenkin elollinen olento, eikä mikään esine. Jos koira on kovin kiintynyt ap:n perheeseen, niin julmalta tuntuisi, että koira heiltä otettaisiin pois.

juridisesti koira kuitenkin on "vain esine", joten oikeudessa sitä käsitellään esineenä.

 

Hmm... En ole mikään sijoituskoirasopimusasiantuntija enkä jaksanut ihan koko ketjua lukea, mutta pari asiaa tuli mieleen:


mutta luulisi, että painoarvoa tapauksissa annetaan myös sille, mikä on koiran kannalta paras ratkaisu. Koirahan on kuitenkin elollinen olento, eikä mikään esine. Jos koira on kovin kiintynyt ap:n perheeseen, niin julmalta tuntuisi, että koira heiltä otettaisiin pois.

juridisesti koira kuitenkin on 2vain esine", joten oikeudessa sitä käsitellään esineenä.

Toki näin, mutta siinä arvioinnissa otetaan kyllä varmasti huomioon myös eläinsuojelulliset näkökohdat, joihin liittyy mm. se, että eläimet ovat elollisia olentoja, jotka tuntevat esimerkiksi kipua ja kärsimystä.

 

Niin, pahahan meidän on sanoa kuinka hyvin sitä turkkia on hoidettu ja mistä on sovittu, ja mikä oli peruste sille että koiran sijoittaja sen pois haki. Mutta sanoin vain että turkin huono kunto voi ihan hyvin olla syy poisvientiin, jos se selvästi on sopimusrikkomus. En tästä tapauksesta lähtisi huutelemaan mitään, kun en tiedä sen tarkemmin.

Niin onhan se vaikea sanoa, kun ei ole koiraa nähnyt ja on vain ap:n kertomat asiat tiedossa. Ja toki todella ohjeiden väärin käytöstä voi ottaa koiran pois. Jos esim. koiraa ei pese ollenkaan, kun ohjeet sanoo, että koira on pestävä esim. 1kk välein. Samoin harjaamisen kanssa erittäin pitkän turkin omaavalla rodulla.

Turkin huono kunto voi johtua myös muista syistä kuin miten koiraa syötetään tai hoidetaan. Jollain yksilöillä voi olla esim. kutiseva iho tai stressaantuessa turkki aina hilseilee tjms. Voi olla alunperinkin huono turkki vaikka koiralle syöttäisi mitä. Eli vaikka sijoituskoti kuinka noudattaisi ohjeita, niillä ei saadakaan juuri tälle yksilölle sitä loistavaa turkkia.

Ja edelleenkin, en näe mitään syytä, että koiran voi ottaa pois turkin takia, jos kasvattaja ei edes itse sitä näyttelyihin vie tai käske sijoituskodin sitä viemään (ja maksamaan myös viulut).

 

kolmos sivulla aika alhaalla. Kirjoitettu 13:19

Löysin sen ja joku on sen kirjoittanut. Mä en ole sitä kirjoittanut ja vasta nyt huomasin, että joku on ilmeisesti vahingossa kirjoittanut mun nimeni lähettäjäksi..

 

Meille ei koiran hinta kylläkään ratkaissut sijoituskoiran ottamista. Vikaa on meissäkin, kun emme tutustuneet tarpeeksi hyvin sijoitussopimukseen. Sitä vielä ihmettelen, kun olemme maksaneet kaikki koiran leikkauskulut itse (3leikkausta tämän ajan sisällä) sekä näyttelymaksut

Minusta ensimmäinen ja tärkein asia on hoitaa sopimukset omalta osaltaan. Ette sitä ole tehneet - en tiedä mikä esti teitä tutustumasta sopimukseen - joten toki on ymmärrettävää että koira otetaan pois ja joko hoidetaan koiraa jatkossa itse tai annetaan luotettavalle hoitajalle.

Harmittavinta on, että koiraa sopimusrikkomuksen takia pompotellaan edestakaisin, koirallakin olisi oikeus pysyvään kotiin.

Juuri tämän takia kasvattajalta pitäisi voida edellyttää vähän enemmän vastuuta sen suhteen, millaisen perheen kanssa sijoituskoirasopimuksen tekee. Samoin kuin sen suhteen, että opastaa kyseistä perhettä kunnolla esim. turkin hoidossa. Ei se, että ohjeet ovat "kirjalliset" vielä takaa sitä, että ne ovat riittävät. Ainakaan minun mielestäni.

Ääh, miksi tekstini tulee boldilla??? :/

 

Toki näin, mutta siinä arvioinnissa otetaan kyllä varmasti huomioon myös eläinsuojelulliset näkökohdat, joihin liittyy mm. se, että eläimet ovat elollisia olentoja, jotka tuntevat esimerkiksi kipua ja kärsimystä.

Mutta ei, että koiralla olisi "henkistä" kärsimystä.... valitettavasti.

Koira on aina rahallinen "esine", jolle ei saa tuottaa fyysistä kipua tai kärsimystä, mutta henkisestä hyvinvoinnista ei välitetä tippaakaan.

 

Toki näin, mutta siinä arvioinnissa otetaan kyllä varmasti huomioon myös eläinsuojelulliset näkökohdat, joihin liittyy mm. se, että eläimet ovat elollisia olentoja, jotka tuntevat esimerkiksi kipua ja kärsimystä.

Mutta ei, että koiralla olisi "henkistä" kärsimystä.... valitettavasti.

Koira on aina rahallinen "esine", jolle ei saa tuottaa fyysistä kipua tai kärsimystä, mutta henkisestä hyvinvoinnista ei välitetä tippaakaan.

Koiraa suojaa eläinsuojelulaki, mutta juridisesti koiralla ei ole "tunteita" ja "henkisiä kärsimyksiä", joten ne ei ole juridisesti este koiran kodin vaihdolle.

 

Toki näin, mutta siinä arvioinnissa otetaan kyllä varmasti huomioon myös eläinsuojelulliset näkökohdat, joihin liittyy mm. se, että eläimet ovat elollisia olentoja, jotka tuntevat esimerkiksi kipua ja kärsimystä.

Mutta ei, että koiralla olisi "henkistä" kärsimystä.... valitettavasti.

Koira on aina rahallinen "esine", jolle ei saa tuottaa fyysistä kipua tai kärsimystä, mutta henkisestä hyvinvoinnista ei välitetä tippaakaan.

En tiedä miten tällaisia tapauksia oikeudessa on arvioitu, mutta tuntuu oudolta, ettei siihen pyrittäisi että koira saisi asua kodissa, jossa on kasvanut ja ihmisten kanssa joihin on kiintynyt.
:/ :/

 

En tiedä miten tällaisia tapauksia oikeudessa on arvioitu, mutta tuntuu oudolta, ettei siihen pyrittäisi että koira saisi asua kodissa, jossa on kasvanut ja ihmisten kanssa joihin on kiintynyt.
:/ :/

Niin.. sehän on tosi surullista Mutta kuten kapinenpiski ylös kirjoitti, niin juridisesti ei katsota koiralle henkisiä kärsimystä olevankaan, niin siitä ei välitetä yhtään..

 

En tiedä miten tällaisia tapauksia oikeudessa on arvioitu, mutta tuntuu oudolta, ettei siihen pyrittäisi että koira saisi asua kodissa, jossa on kasvanut ja ihmisten kanssa joihin on kiintynyt.
:/ :/

Juridisesti koira on esine, ja oikeuskäytännössä sitä sellaisena kohdellaan. Huomioon otetaan tietysti se, jos kasvattaja esim. pahoinpitelisi koiraa tai pitäisi sitä nälässä, mutta jos koiralla ei ole kasvattajan luona mitään eläinsuojelullista hätää, niin silloin kysymys on ainoastaan siitä kenelle koira juridisesti kuuluu. Ja jos koira juridisesti kuuluu kasvattajalle (eli tällä on sopimusrikkomuksen takia takaisinotto-oikeus), niin oikeus ei kiinnitä yhtään mitään huomiota siihen, onko koiran tunteita loukattu jos se vaihtaa kotia.

 

En tiedä miten tällaisia tapauksia oikeudessa on arvioitu, mutta tuntuu oudolta, ettei siihen pyrittäisi että koira saisi asua kodissa, jossa on kasvanut ja ihmisten kanssa joihin on kiintynyt.
:/ :/

Juridisesti koira on esine, ja oikeuskäytännössä sitä sellaisena kohdellaan. Huomioon otetaan tietysti se, jos kasvattaja esim. pahoinpitelisi koiraa tai pitäisi sitä nälässä, mutta jos koiralla ei ole kasvattajan luona mitään eläinsuojelullista hätää, niin silloin kysymys on ainoastaan siitä kenelle koira juridisesti kuuluu. Ja jos koira juridisesti kuuluu kasvattajalle (eli tällä on sopimusrikkomuksen takia takaisinotto-oikeus), niin oikeus ei kiinnitä yhtään mitään huomiota siihen, onko koiran tunteita loukattu jos se vaihtaa kotia.

Näin se varmasti menee.

 

En tiedä miten tällaisia tapauksia oikeudessa on arvioitu, mutta tuntuu oudolta, ettei siihen pyrittäisi että koira saisi asua kodissa, jossa on kasvanut ja ihmisten kanssa joihin on kiintynyt.
:/ :/

Juridisesti koira on esine, ja oikeuskäytännössä sitä sellaisena kohdellaan. Huomioon otetaan tietysti se, jos kasvattaja esim. pahoinpitelisi koiraa tai pitäisi sitä nälässä, mutta jos koiralla ei ole kasvattajan luona mitään eläinsuojelullista hätää, niin silloin kysymys on ainoastaan siitä kenelle koira juridisesti kuuluu. Ja jos koira juridisesti kuuluu kasvattajalle (eli tällä on sopimusrikkomuksen takia takaisinotto-oikeus), niin oikeus ei kiinnitä yhtään mitään huomiota siihen, onko koiran tunteita loukattu jos se vaihtaa kotia.

Meneehän se jopa niinkin, että vaikka sokeainliiton omistama sokean avustaja koira luovutetaan vielä 7 vuotiaana toiselle sokealle, jos alkuperäinen vaikka kuolee - silloin ko. koira ei saa jäädä "omaan" perheeseensä, vaan esineenä viedään toiselle sokealle, vaikka "oma perhe" ehkä haluaisikin sen pitää. Se nyt vaan on niin, että koira on virallisesti esinen, sille ei voi määrätä erotilanteessa yhteishuoltajuutta tms.

Ja kyllä, olen itse sitä mieltä, että koira siitä kärsii, mutta toin vain esiin JURIDISEN KANNAN, en sitä, mikä "tuntuu oikealta"

 

heh, vähän me jo eksyttiin aiheesta pois.

Ja mulla on loistava nimimerkki tähän näyttelykoira-keskusteluun

Kiitos keskustelusta, kapinen piski luopuu nyt turkistaan ja painuu hakemaan lasta hoidosta :wave:

 

Jep, eksyttiin hieman raitelta.. Ja nimimerkkisi on kuin luotu keskusteluun

Kiitos myös sinulle!