kannattaako jäädä suhteeseen?

["nainen"]

Missä keskustelu on vain minun kontollani.
Mies vain olettaa että minä teen kaiken. Näin tietty ollut alusta asti ja nyt olen vain ruvennut vaatimaan muutosta, koska sairastan masennusta.
Seksiä ei ole jos en sitä itse vaadi tai tee aloitetta. Mies näköjään tyytyväinen että seksiä 2krt/v
Lapsia kohtelee hyvin ja on niille isä kun viitsii, itse en saa yhtä hyvää kohtelua.
Ei juo tai ryyppää tai lyö.
Riidoissa haukkuu minut aina huonoksi ja muita kivoja nimityksiä mitä vaan on.
Aina töissä mikä hänelle todella tärkeää.

Niin ja jos eroamme lapset jää minun kontolleni, emme voi viikko-viikko systeemiä tehdä.

Onko kellään muulla yhtä kivasti parisuhde?

 

["nainen"]

jos eroamme niin joudun muuttamaan isosta talosta pois ja lapset vaihtamaan koulua.

 

["Mie"]

Minä ajattelen omassa suhteessani, että olen tässä niin kauan kuin se on lasten etu.
Sehän ei tietenkään ole lastesi etu jos alat voida todella huonosti suhteessa.. Eikä varmasti masennukseen auta miehen käytös. Kannattaa punnita plussat ja miinukset, jaksatko paremmin näin kuin nyt, vai itseksesi lasten kanssa. Kannattaisi varmasti vielä yrittää puhuakkin miehelle!
Voimia sinulle!!

 

["nainen"]

niin puhua olen yrittänyt.
Mies tavallaan vie parantumiseltani aina pohjaa tuolla haukkumisella. Tekee vaan paskan olon vaikka olen niin kuin en välittäisi tai annan samalla mitalla takaisin. Mies haukkui minut oman tyttönsä kuullen. Kivan parisuhde mallin tämä antaa lapsille.

 

["nainen"]

up

 

["..."]

En jäisi tuohon suhteenseen. Mitä sä tuosta saat? Miehesi ei arvosta sua pätkääkään. Mitätöi sinut lapsillekin.

 

["nainen"]

joo lähteminen nyt kyllä enempi ja enempi mielessä ja läheisteni tuella aion selvitä tästä.

 

["Jeera"]

Mahtaisiko tuossa olla syy miksi mies on toisella kierroksella? Ei arvosta naisia tai omaa kumppaniaan?

 

[rietas]

Miksi alun perin menitte kimppaan, eli mihin rakastuit miehessä ja mitkä ominaisuudet miehessä saivat sinut vakuuttuneeksi, että hänestä tulisi lapsillenne hyvä isä?

 

["nainen"]

[QUOTE="Jeera";25199073]Mahtaisiko tuossa olla syy miksi mies on toisella kierroksella? Ei arvosta naisia tai omaa kumppaniaan?[/QUOTE]

Tarkoititko nyt kaikkia miehiä jotka toisella kierroksella?
Itsellä ei kokemusta toisella kierroksella olevista miehistä joten en osaa sanoa. Oma mieheni ei naisia arvosta yhtään ja toivottavasti kukaan tytönhupakko ei siihen haksahda. Sen pää ei kestä tälläistä.

 

["nainen"]

m olen ollut niin uori ja naiivi. En edes muista enään. Kait se oli hyvä puhumaan ja lupailemaan kaikkea.

 

[rietas]

[QUOTE="nainen";25199101]m olen ollut niin uori ja naiivi. En edes muista enään. Kait se oli hyvä puhumaan ja lupailemaan kaikkea.[/QUOTE]

Kauanko olitte yhdessä ennen lapsia?

 

["nainen"]

oltiin ainakin 4v

 

[rietas]

[QUOTE="nainen";25199134]oltiin ainakin 4v[/QUOTE]

No ne miehen lupailut ja puheet suhteenne alussa, miten ne toteutuivat tuon 4 vuoden aikana?

 

[puuh]

Eipä meilläkään koe mies tärkeäksi perhe-elämää vaan viettää aikansa töissä ja harrastuksissa. Ihan sama, omapahan on menetyksensä..

 

["nainen"]

ei toteuttanut niitä Olin tekemässä aborttia mutta mies suostutteli pitämään lapsen ja sanoi että tekee kaikkensa ja muuttuu.

 

["vieras"]

Oletko varma, etteivät tunteesi miestä kohtaan johdu masennuksesta? Masentuneena ei pitäisi tehdä mitään hätiköityä, koska silloin ei ole "oma normaali itsensä" .

 

[rietas]

[QUOTE="nainen";25199189]ei toteuttanut niitä Olin tekemässä aborttia mutta mies suostutteli pitämään lapsen ja sanoi että tekee kaikkensa ja muuttuu.[/QUOTE]

Jos ei 4 vuodessa ollut sanojensa mittainen, niin oikeastiko kuvittelit että lapsi muuttaisi kaiken? Ja mikä sai sinut harrastamaan suojaamatonta seksiä hänen kanssaan, jos et lasta olisi halunnut? Vai halusitko?

 

[dfdf]

Minun rajani menee siinä, että minua ei nimitellä eikä haukuta. Yhden sellaisen kusipään olen jättänyt asumaan yksistään isoon omakotitaloonsa. Onneksi en suostunut tekemään lapsia sen idiootin kanssa.

Nyt minulla on mies, joka kunnioittaa ja rakastaa minua oikeasti. Ei ole ikinät tarvinnut kuulla haukkumisia hänen suustaan, vaikka joskus toki riidelläänkin.

 

["nainen"]

ei johdu tunteet masennuksesta. Mies ei osaa kohdella naisia. Eikä näköjään opi vaikka yritän kouluttaa. En usko tai halua uskoa että vika vaan minussa ja "sairaudessani"
Ja jos tietää toisen masennuksen niin silloin voisi hieman käyttäytyä toista kohtaan paremmin eikä vaatia samoja asioita kuin ennenkin. Ennen sairautta tein kaiken melkein yksin perheessä ja nyt sitten mies suuttuu jos jostain kieltäydyn ja pyydän tekemään itse.
Käyttäytyy äitiään kohtaan myös huonosti välillä. Varmaan narsisti luonne.

Niin ja halusin lapsen mutta sitten muutin toisesta syystä mielen. Kannan lapsista kyllä vastuun ja ovat tärkeimpiä elämässäni. Vaikka vaikeaa varmaan tulee jaksamisen kanssa olemaan.
oikeasti tuntuu että kaikilla elämä täydellistä ja menee niin kuin oppikirjassa ilman virheitä. Vaikea uskoa että olisin ainut "virheiden" tekijä.
Mitä vanhojen virheiden miettiminen auttaa tähän tilanteeseen?

 

[rietas]

No mä haen vaan sitä, että jotain hyväähän siinä on pakko ollut olla (eikä pelkkiä tyhjiä lupauksia) jos 4 vuoden jälkeenkin, totuuden valjettua, edelleen halusit tuon miehen ja perheen.

Vai teitkö itse sen melko klassisen virheen, että kuvittelit muuttavasi miehen ihanteesi mukaiseksi...

 

["vieras"]

ootko kertonut miehelle miltä sen sanomiset susta tuntuu?

 

["nainen"]

Olen kertonut mutta ei hän tajua vaan tekee aina uudestaan samat jutut. Nytkin huuteli toisesta huoneesta ohjeita minulle ja kun sanoin että tule tänne keskustelemaan jos haluat keskustella niin suuttui taas. Olen vaan väsynyt tähän. Juuri kun tuntuu että olisi hyvin asiat niin pohja viedään taas.

Ja olin naiivi että kuvittelin miehen muuttuvan ja kasvavan.

 

[rietas]

[QUOTE="nainen";25199284]
Ja olin naiivi että kuvittelin miehen muuttuvan ja kasvavan.[/QUOTE]

Joo-o.

No, jos jotain hyvää tästä etsitään, niin ehkä joku lukee tämän ja ottaa opiksi. Eli tajuaa sen, että ei toista ihmistä voi ihan toisenlaiseksi muuttaa.

Uskallan väittää, että kannattaisi pelkän miehen syyttelyn sijaan nyt huomata ne omat virheetkin, niin ehkäpä jatkossa, seuraavassa suhteessa on paremmat onnistumismahdollisuudet.

Ja muistaa se, että itsestä se onni lähtee. Et koskaan voi jättäytyä sen kuvitelman varaan, että sen onnen joku toinen sinulle luo.

 

["nainen"]

no en kuvittele mitään onnea itselleni tai että toinen sen toisi.

Siis sinisilmäisyys on minun vikani ja että luotan ihmisiin liikaa. Pitää oppia avaamaan suunsa useammin ja kertomaan mitä haluaa. Koko elämähän tässä aikaa kasvaa vielä ihmisenä niinkuin kaikilla.