Kamala joulu :(

  • Viestiketjun aloittaja neuvoja vailla
  • Ensimmäinen viesti
neuvoja vailla
Voi hienoa. Hyvää joulua joo. Muutenkin on synkkä joulu kun läheinen ystäväni on kuollut syksyllä ja muutakin ikävää tässä ollut... Meillä on 2v pikkutyttö ja toinen lapsi tulossa kesällä. Kaiken piti perheen osalta olla hyvin. Ja tänään sain kuulla että mies on pettänyt mua. Joskus suhteen alussa (noin 6v sitten kun olimme "seurustelleet" vasta pari kuukautta) hän "sääti" jotain toisen naisen kanssa, mutta uskoin että se on jo ohi. Ei olisi pitänyt uskoa. Näköjään kerran pettää ja aina pettää. Toivottavasti tämä kuukauden takainen "yksi lyhyt suuseksi" (jos asia nyt edes "vain" siihen jäi) oli nyt tämän arvoista. Mä en tiedä mitä teen. Siis kuitenkin, rakastan miestäni... Mutta järki sanoo että varmaan pitäisi lähteä. Miten tästäkin selviää? Kaksi lasta, yksin... Miten mä kerron muille erosta? En kehtaa. Hävettää. Mä halusin ehjän, hyvän perheen. Halusin lapsia ja miehen joka olisi aina vierellä. Mitä mulla nyt on? Rikkinäinen perhe. Kaikki tuntuu paskalta. Pitäisikö sinnitellä joulun yli ja esittää että kaikki on hyvin? En tahdo pilata muiden joulua.

Olisiko täällä joku, jolla on kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Miten pärjään yksin raskaana ja lapsen kanssa? Tai siis varmaan sitten lapsi on välillä miehelläkin mutta.. En tiiä. En ole vielä käynyt siinä ensimmäisessä ultrassakaan. Mitä mä sanon lapsellekin?
 
nnnmmm
Ensinnäkin perhe on aika laaja käsite- ydinperhe ehkä käsittää miehen/naisen ja niiden yhtiset lapset. Mutta minusta perhe voi olla kaikkea muutakin, etkö voisi olla lasten kanssa onnellinen perhe kolmistaan? Ehkä joskus rinnalle löytyy uskollinen mieskin. Tee ratkaisu niin että sinun on hyvää elää sen kanssa, älä kenenkään muun mieliksi tai miettien mitä muut ajattelevat. Voimia tulevaan <3
 
"abc"
On kuulemma aika yleistäkin pikkulapsi-aikana, jos yhtään sua lohduttaa.
Oma mieheni petti myös suhteen alussa, mutta olemme olleet yli 10v yhdessä ja anteeksi olen antanut, mutta ei se helppoa ollut. Nykyään asiasta pystyy jo avoimesti puhumaan, mutta arka aihe se oli pitkään ja otti itsetunnon päälle.

En osaa neuvoa mitä sun tulisi tehdä.
 
neuvoja vailla
Se mitä mä haluaisin... se ois sellainen elämä, että eläisin mun mieheni sekä lasteni kanssa yhdessä. Mutta niin ettei mieheni pettäisi kertaakaan enää. Mutta kun en tiedä voinko tuohon enää luottaa. En ythään tiedä mitä tekisin.
 
"annika"
kertoko mies ite tuosta vai saitko jostain selville?
jos mies on halukas jatkamaan sinun kanssasi niin pitäiskö teidän miettiä terapiaa vaikka ja keksiä yhdessä keinot palauttaa luottamus suhteeseen. tietty jos tuut siihen tulokseen ettet enää voi mieheen luottaa niin suhteessa ei ole enää mitään järkeä ja kannattaa lopettaa

kun sun tekstistä tulee semmonen mielikuva että et oikeestaan haluais erota, mutta sulla on semmonen ajatus että niin kuuluu tehdä kun mies kerta pettää?

minusta jotain perää on semmosessa meidän vanempien sukupolven touhussa että ollaan vaan yhdessä, vaikka välillä vituttaiski. ei se ruoho aina oo vihreämpää aidan toisella puolella. tietty, taaskin se edellyttää että luottamus suhteeseen palaa.
 
Minkälainen isä sun mies on? Se missä 2v tulee asumaan ja miten paljon näkemään iskää ei voi riippua siitä, onko mies pettänyt sua vai ei. Siis mun pontti on se, ettet sä kumminkaan pääse siitä 100% eroon, kantsii ihan rauhassa miettiä...

Jotkut menee terapiaan, jotkut antaa anteeksi, jotkut lähtee. Mitä sinä aiot tehä?
 
kokenut ja selvinnyt
Olen pahoillani puolestasi =(

Mutta vaikka nyt tuntuu pahalle, älä tee kovin radikaaleja ratkaisuja. Pettäminen on todella ylesitä näinä päivinä ja jostain syystä juuri pikkulapsi-aikaan. Joka on toisaalta todella hämmentävää.

Mulla on kokemustakin tuosta. Saimme vuosien (6V) lapsettomuushoitojen jälkeen lapsen. Tottakai kaikki se jätti minuun jälkensä ja lapsen syntymän jälkeen aika oli mitä oli. Vauva oli 6 kuukauden ikäinen kun mies sääti toisen naisen kanssa. Olimme lähellä eroa mutta jostain saimme voimaa yrittää. Ja olemme edelleen yhdessä, onnellisina. Saimme toisenkin lapsen. Meille se oli käännekohta, mieskin avauti kaikista tuntemuksistaan siinä selvittely tohinoissa.

Mies oli yksinkertaisesti jäänyt vähemmälle ja kaipasi naista, olihan hän putkiaivona jo käsitellyt lapsettomuuden, synnytyksen, vauva-ajan yms.. joita minä vielä hormoonihuuruissani yritin selvittää. Mies siirtyi niin paljon nopeammin henkisellä tasolla eteenpäin ja kaipasi itsekkin jo huomiota. En edelleenkään käsitä tätä ihan kokonaan mutta mies puhui todella rehellisesti ja tuntuu oikeasti noin miettivän niin eihän sitä voi tyrmätäkkään.

Siitä lähtien meillä on mennyt paremmin kuin koskaan. Se oli se paikka jolloin piti katsoa myös peiliin ja punnita mihin olen valmis menemään vastaan. Samoin miehen, molemmat myönnettiin virheemme ja kuunneltiin toisiamme, sain miehen mielestä asioita selville joita en tiennyt olevankaan. Siitä lähtien mies on ollut todella avoin ja puhutaan asiat nykyään pois sydämeltä sitä mukaa kun niitä tulee. Ehkä se tapaus pelasti suhteemme, vaikka vieläkin siinä on hieman sulattelemista.

Miehet on ihan eri planeetalta niiden ajatuksiensa kanssa. Ihan oikeasti, ei se ole mikään pelkkä klisee. Todella vaikea on ymmärtää sitä ajatusmaailmaa mutta niin se vain menee, miehet ei vain osaa ajatella niinkuin me naiset. Ja päinvastoin.

Toivon sinulle kaikesta huolimatta ihanaa joulua. Kuuntele sydäntäsi ja puhukaa paljon. Vaikka se johtaisi eroon, ei jäisi silti liikaa kysymyksiä ilmaan. Teillä on kuitenkin 2 lasta joten tulette aina olemaan tekemisissä tavalla tai toisella.
 
neuvoja vailla
Sekin mua mietityttää että kn on tosiaan suhteen alussakin säätänyt jotain, eli ei ollut eka kerta.. tosin siitä on jo melko kauan aikaa ja olimme silloin aika nuoria , tyhmiä ja kokemattomia. Nyt en ole pahemmin vielä halunnut puhua koko asiasta hänen kanssaan.
 
tapppi
Kukaan muu ei voi ratkasita asiaa.

Oli miten oli, erittäin paskasti tehty. Ja joulu on varmasti pilalla.
Pettäminen tuo niin syviä tuntemuksia sellaisille ihmisille, jotka kokee parisuhteen miten ilmeisesti sinä ja minä koemme, ettei se tule unohtumaan koskaan. Jatkaminen suhteessa jossa on ollut jokin uskottomuus/loukkaus kuvio on haastavaa ja tuo varmasti kauan rasitetta välille. Pelisäännöt tulee olla ja ne pitäisi oikeasttan miettiä kasaan ennen kuin tehdään ratkaisu jatketaanko suhteessa vai ei. Usein parisuhteessa ei ole ollut selkeitä sääntöjä, joka on voinut oikeasti antaa sille joka on nyt mennyt pettämään, (oli se sitten pussailee , panemaan, kävelee käsityksin puistossa..) sellaisen kai tää on sallittavaa kun toiset tekee niin.

Joissakin suhteissa on ihan ok, että miehellä ja naisella on mies ja naiskavereita, joiden luo voi mennä vaikka yöksi. Voi vaikka nukkua samassa sängyssä, ilman että se aiheuttaa pahaa mieltä tai epäilyä suhteesta kumppanille.
Joissakin suhteissa käydään kaverin polttareissa, varpajaisissa, pari kertaa vuodessa jätkien/mimmien kanssa ulkona ja tullaan sieltä kotiin pizzan kera ja jos taksijono on tunnin mittainen, siitä lähetetään viesti kotiin "kaikki ok, pirssiin jonoo". Ja se on joillekkin ok.
Ja sitten on ne suhteet, joissa on upea ulkokuori ja se pidetään hinnalla millä hyvänsä pystyssä. Pannaan toisia, ei väliä miehiä vai naisia. Ja se on vaan ok.

Ja sitten kun näistä ei puhu, se miehes voi vaikka kuvitella että te ootte tollasessa suhteessa, koska sen kaverikin on ja sä kuvittelet, että otte suhteessa vaihtoehto kaks ja soppa on valmis.

Jos jatkatte, elä ainakaan kosta hommaa. Se ei ratkase mitään.
 
neuvoja vailla
mies todellaki tietää että mä loukkaannun helposti jos se edes pussaa jotain muuta.. eli ei ole ainakaan kysymys siitä että luulisi suhteen olevan tuollainen. on kyllä ollut katuva ja sanonut että teki hirveän virheen. pitää nyt miettiä mitä teen..
 
"mama"
Olin yksin raskaana ja kaksi vanhempaa lasta. Pärjäsin erittäin hyvin ja uskon että sinäkin pärjäät. Ei tuo sinun syysi ole enkä kyllä jäisi enää moista ukkoa katselemaan jos edelleen pettää, tuon alkuajan kömmähdyksen olisi voinut sivuuttaa vielä muttei enää nyt.
 
:(
Mun exä petti kun esikoinen oli 1v. Päätimme jatkaa liittoa, syntyi toinen lapsi. Kun lapsi oli vain muutaman kuukauden exä päätti lyödä hynttyyt yhteen tämän naisen kanssa, olivat ilmeisesti pitäneet koko ajan yhteyttä (1 vuoden). Mä jäin sit yksin kaks veen ja vauvan kanssa.

Mä yritin antaa sen ekan pettämisen anteeksi, mutten pystynyt. Mä en tajuu miten pettäminen vois olla hyväksyttävämpää pikkulapsiaikana. Voi h....., jos vaimo ei jaksa niin sit autetaan sitä vaimoa. Kyllä miesten pitäisi tajuta, että se lapsi vaan tarvii sitä hellyyttä ja hoivaa enemmän kuin mies. Ei se oikeuta hakemaan sitä muualta.
 
"madame"
joo ex, petti mua kun odotin esikoista ja vielä jättikin, teki uuden muksun sen kanssa kenen kanssa petti ja petti sitäkin naista. (yhteisiä tuttuja sattui löytymään minulta ja sltä toiselta naiselta).

että anteeksi nyt vaan muttajos pettää kerran pettä toistekkin.
 
"nilla"
mun mielestä pettäminen ei ole koskaan missään olosuhteissa oikeutettua. eikä varsinkaan se syvin aste eli seksi toisen kanssa. pettäminen on vastuutonta ja lapsellista oman himon toteuttamista. kuinka voisit jatkaa miehen kanssa joka loukkaa sua noin pahasti, pettää sun luottamuksen? millainen isä tälläisen moraalin omaava mies on?
 
"vieras"
Minä seurustelen varatun miehen kanssa. En haluaisi, mutta tähän on tultu.
Olen moneen otteeseen halunnut päättää tämän suhteen. Mies oli kyllästynyt kotona loisivaan, huonosti itsestään huolta pitävään vaimoonsa ja sen ymmärränkin.

Muutin työni perässä toiseen maanosaankin vaan tämä mies tuli perässä. Nyt meillä on yhteinen, vuoden ikäinen lapsi ja tuo vaimo piinaa elämäämme ihan täysillä.
 
"vieras"
[QUOTE="madame";25296587]joo ex, petti mua kun odotin esikoista ja vielä jättikin, teki uuden muksun sen kanssa kenen kanssa petti ja petti sitäkin naista. (yhteisiä tuttuja sattui löytymään minulta ja sltä toiselta naiselta).

että anteeksi nyt vaan muttajos pettää kerran pettä toistekkin.[/QUOTE]
Madame vois kirjoitella selvin päin.
 
rietas
Ja minusta taas pelkkä seksi toisen kanssa ei yksinomaan olisi syy heittää muutoin toimivaa ja hyvää parisuhdetta ja perhettä hukkaan. Toki asia erikseen, jos rakastuu toiseen, mutta silloinhan se oma suhde ei enää ole tarpeeksi. Mutta pelkkä seksi ei kaataisi ainakaan meidän pitkää parisuhdettamme. Mutta ymmärrän, että melko monilla muilla on ihan erilaiset rajat.
 
"äää"
[QUOTE="vieras";25296747]Minä seurustelen varatun miehen kanssa. En haluaisi, mutta tähän on tultu.
Olen moneen otteeseen halunnut päättää tämän suhteen. Mies oli kyllästynyt kotona loisivaan, huonosti itsestään huolta pitävään vaimoonsa ja sen ymmärränkin.

Muutin työni perässä toiseen maanosaankin vaan tämä mies tuli perässä. Nyt meillä on yhteinen, vuoden ikäinen lapsi ja tuo vaimo piinaa elämäämme ihan täysillä.[/QUOTE]

huono provo
 
paskanmarjat
[QUOTE="abc";25289693]On kuulemma aika yleistäkin pikkulapsi-aikana, jos yhtään sua lohduttaa.
Oma mieheni petti myös suhteen alussa, mutta olemme olleet yli 10v yhdessä ja anteeksi olen antanut, mutta ei se helppoa ollut. Nykyään asiasta pystyy jo avoimesti puhumaan, mutta arka aihe se oli pitkään ja otti itsetunnon päälle.

En osaa neuvoa mitä sun tulisi tehdä.[/QUOTE]

mun mielestä typerä perustelu, että pikkulapsiaikana on yleistä...

itse olen sitä mieltä, että jos se oma kumppani ei riitä, niin on parempi erota.
toki useissa pitkissä suhteissa tulee ajoittain sitä kaipausta siihen jännitykseen ja uutuudenviehätykseen, mutta kyllä ne halut vaan on pidettävä kurissa, on ajateltava muitakin kuin itseään.
 
"nilla"
mun mielestä typerä perustelu, että pikkulapsiaikana on yleistä...

itse olen sitä mieltä, että jos se oma kumppani ei riitä, niin on parempi erota.
toki useissa pitkissä suhteissa tulee ajoittain sitä kaipausta siihen jännitykseen ja uutuudenviehätykseen, mutta kyllä ne halut vaan on pidettävä kurissa, on ajateltava muitakin kuin itseään.
niin samaa mieltä. voi käyttää vaikka dildoa ja mielikuvitustaan! ;)
 
rietas
[QUOTE="nilla";25296858]vastaukset karkailee ap:n aiheesta mutta heillä ei siis kyseessä mikään vapaa suhde ja mies on rikkonut suhteen sääntöjä vastaan ja tehnyt tosi ruman tempun.[/QUOTE]

Minusta olemme ihan aiheessa. Onko ap:n parisuhde mielestään säilyttämisen arvoinen pettämisestä huolimatta vaiko ei? Voisiko miehelle antaa anteeksi?
 

Yhteistyössä