KALLUPPI, miten käyttäydyit synnytyksessä??

Rauhallisin mielin. En huutanut, kironnut tai muutakaan...hiukan taisin ähistä

näin. vaikka kivunlievitystä en saanutkaan

sama taalla 5 kertaa

 

Puhisin, ärisin ja "lauloin" ääneen supistusten aikana välillä aika paljonkin, ekat 12h meni kivasti siinä.. Sitten epin jälkeen olin ihan leppoisasti tokkurassa väsymyksestä. ponnistusvaiheessa samaa kuin avautumisvaiheen alussa mutta huomattavasti pienemmällä volalla. Ihan kontrollissa itsestäni olin koko ajan vaikka kivut oli kyllä paikoittain tosi kovat. Ollaan jälkeenpäin naurettu että tarkemmin mä ne tapahtumat muistan kuin mies joka oli kuitenkin koko ajan siinä vierellä

 

Yritin käyttäytyä hyvin. Olin kyllä hätääntynyt ja peloissaan, mutta ystävällinen hoitajille, koska se ei ollut niiden vika.

En ymmärrä sitä, että joku alkaa siellä huutaa ja haukkua, kun on itse apua saamassa. Törkeää.

 

Rauhallisin mielin. En huutanut, kironnut tai muutakaan...hiukan taisin ähistä

Peesi... esikoisen ponnistusvaiheessa myös nukahdin ponnistusten välissä

Täältäkin peesi tälle. Eka kerralla kätilö kysyi olenko jostakin maalta kotoisin missä ovat tottuneet synnyttämään jonnekin ladon ovelle, kun olen niin rauhallinen? :-D (Oon ihan stadilainen...)

 

ekassa synnytyksessä sain epiduraalin joten oli ihan rauhallinen koko avautumis vaiheen. Ponnistusvaiheen lopussa viimeiset 10-30sek huusin ku puukolla pistetty sika. Kyllä se repeäminen sattuu niin pirusti.

Toisessa synnytyksessä menin ihan luomuna. Avautumis vaihe oli yllättävän helppoa keskityin vain pysymään rentona ja hengittelemään "oikein"... Ponnistusvaihe oli nopea, se paineen tunne oli aivan järkyttävä ja viimeiset hetket huusin taas jälleen ku sika kun se repeäminen tekee niiiin kipeetä..hyi.. :/

 

rauhallinen,hiljainen,naureskeleva 2 ekassa,muuten samoin vikan kanssa,mutta huusin lopussa kun sattu ni saatanasti.

 

oma rauhallisuus yllätti itsenikin. Kerran ponnistusvaiheessa jupisin vittuperkelesaatana,en tuu enää ikinä tänne... no kohta ois taas sama edessä..

 

Yritin käyttäytyä hyvin. Olin kyllä hätääntynyt ja peloissaan, mutta ystävällinen hoitajille, koska se ei ollut niiden vika.

En ymmärrä sitä, että joku alkaa siellä huutaa ja haukkua, kun on itse apua saamassa. Törkeää.

Miten jos ihmiset purkavat paniikkia hieman eri tavoin?
Tuskinpa kukaan niitä haukkuja synnyttäjältä kovin tosissaan ottaa..
En usko et ne sitä mitenkään törkeänä pitää. Tai jos on niin herkkänahkainen niin tuskin kandee kätilöksi ruveta.

Joo eipä se hoitajien vika oo, mutta miehen. Sille voi raivotakin

 

En ainakaan muista että olisin esim. kiroillut, lähinnä keskityin kipuihini ja olin hiljaa tai sitten miehelle valitin että sattuu, tosin ekalla kerralla karjuin varmaan koko ponnistusvaiheen ajan, toisella kerralla olin muuten ihan hiljaa mutta taisin pari kertaa todeta että "ei se tuu"..

 

Yritin käyttäytyä hyvin. Olin kyllä hätääntynyt ja peloissaan, mutta ystävällinen hoitajille, koska se ei ollut niiden vika.

En ymmärrä sitä, että joku alkaa siellä huutaa ja haukkua, kun on itse apua saamassa. Törkeää.

Miten jos ihmiset purkavat paniikkia hieman eri tavoin?
Tuskinpa kukaan niitä haukkuja synnyttäjältä kovin tosissaan ottaa..
En usko et ne sitä mitenkään törkeänä pitää. Tai jos on niin herkkänahkainen niin tuskin kandee kätilöksi ruveta.

Joo eipä se hoitajien vika oo, mutta miehen. Sille voi raivotakin

No, musta se vaan on väärin. Samalla tavalla, kuin rokotusjonossa räyhääminen on väärin. Vaikka kuinka pelottaisi. Hoitajat tekee työtään vaan.

 

Itellä kaksi nopeaa luomua, pahimmat vaiheet yritin keskittyä vaan tilanteeseen, eikä tullu hirveesti huudettua. Mutta kyllä jos mies mies ois kättä alkanu silittelee, niin ois hermo menny. On se vaan jännä, miten itellä ainakin se kipu loppu siihen kun lapsi oli ulkona. ( Mitä nyt sit nää istumisvaikeudet vähän haittas) Ja aika kultaa muistoja.

 

Ensimmäistä tehdessä huusin ja kovaa. Seuraavat olivat helpompia, olin rauhallinen, lauloin. Viimeisin synnytys oli suorastaan seesteinen kokemus.

 

Kummallakin kerralla parin tunnin avautumisvaiheen imppasin hiljaa ilokaasua ja lyhyen ponnistuksen aikana huokailin ja ähisin ja voivottelin ääneen, etten saa sitä ulos. Tulivat kuitenkin ulos kumpikin...

 

Yritin käyttäytyä hyvin. Olin kyllä hätääntynyt ja peloissaan, mutta ystävällinen hoitajille, koska se ei ollut niiden vika.

En ymmärrä sitä, että joku alkaa siellä huutaa ja haukkua, kun on itse apua saamassa. Törkeää.

Miten jos ihmiset purkavat paniikkia hieman eri tavoin?
Tuskinpa kukaan niitä haukkuja synnyttäjältä kovin tosissaan ottaa..
En usko et ne sitä mitenkään törkeänä pitää. Tai jos on niin herkkänahkainen niin tuskin kandee kätilöksi ruveta.

Joo eipä se hoitajien vika oo, mutta miehen. Sille voi raivotakin

No, musta se vaan on väärin. Samalla tavalla, kuin rokotusjonossa räyhääminen on väärin. Vaikka kuinka pelottaisi. Hoitajat tekee työtään vaan.

Rokotusjonossa ei satu h-tillisesti...

 

Aluks hyvin, sit huonosti, sit vielä huonommin ja lopulta en onneksi tiedä, sain paniikkikohtauksen eikä muistikuvia onneksi jäänyt... Sit kun sain lisähappea aloin rauhoittumaan, matkalla leikkuriin olin enää lievästi hysteerinen ja kun nukutusmaski lähestyi kasvoja muutuin enkeliksi.

En mä ketään kuitenkaan haukkunut tietääkseni, paitsi taisin yhdelle hoitajalle sanoa äkäisesti kun ei saanut happimaskia kunnolla mulle vaan sitä piti korjailla ja lääkärille taisin ärähtää jostain, tais anestesialääkärikin saada osansa kun epiduraali ei vaikuttanut mitenkään kipuihin. Miehen mukaan olin aika vihainen :saint: :ashamed:

 

Ensimmäisessä raivosin itkin ja huusin aamusta päivään vittua saatanaa ja perkelettä! Ja mä kuolen! Ja jankkasin etten pysty! Muhun sattuu! Lopulta huusin enää äitiä. Toka meni nopeammin ja huusin vain että ANTAKAA NYT SITÄ PUUDUTETTA!!! MUHUN SATTUU!!! Kolmatta kertaa en enää Jorvissa metelöi. Mut sterilisoidaan.

 

Ihan rauhallinen x4

Peesi x3

 

Sillä tavalla, että nopeasti pois. Äkkiä homma valmiiksi ja osastolle ja mieluusti kotiin asti.

 

En muista kunnolla, mut mies muistaa et huusin ku hullu! ja muistan sen että kätilö sano et älä huuda noin paljoo!!

Peesi. Mulla kivut ennen epiduraalia oli niin järkyttävät etten kyennyt kun huutamaan. Epiduraalin jälkeen nukuin ja ponnistusvaiheessa taas huusin suoraa huutoa! Kun toinen tuli olin jo niin puhki etten jaksanut huutaa vaan pistin kaikki voimat siihen että saisin vauvan kunnossa ulos. Olen aina kuvitellut että mulla on korkea kipukynnys mutta.. En tosin haukkunut ketään, mutta läheltä liippasi kun lääkäri sanoi jotenkin mun mielestä pahasti kun käski olemaan hiljaa ettei toiset äidit pelasty ) Enhän minä nyt huvikseni huutanut kun ensimmäinen ei vaan meinannu millään tulla ulos ja paine oli valtava ja sitten piti vielä napsasta vähän tilaa vauvalle tulla. Kirosin ku rekkamies mitä en kyllä normaalisti tee. Kyllä olen sitä mieltä etten todellakaan ollut oma itseni siinä tilanteessa!!! Pyysin anteeksikin katilöiltä, jotka sanoi että ihan normaalia toimintaa ja koitin niin kauniisti kuin osasin. Tosin en sitä katilöä joka kursi mut kasaan. Siinä vaiheessa pelkkä kosketus sai mut jo tärisemaan ja tämä rouva ei todellakaan ollut kiinnostunut minun voinnista vaan keskittyi enemmän siihen että saatiin kaksoset rinnalle (loppujen lopuksi toinen raukka oli jotenkin pää alaspäin ja kätilö veteli mun tissejä ties mihin asentoon) Jos en olis ollu niin poikki ja nukahdellut koko ajan olisin varmaan saanu jo raivarin. ) En ole koskaan ollut niin tunteitteni vietävissä kun synnytystilanteessa.

 

Aika rauhallisesti, tosin olihan se sellaista ähinää, puhinaa, uikutusta ja vähän itkuakin. Huutaa, raivota tms. ei ole tarvinnut tehdä. Kaksi synnytystä takana.

 

Esikoisen ponnistusvaiheessa kyllä tuli vastoin aikomuksiani karjastua ja muutama "turkkilainenkin" pärräs..:ashamed:...toisesta en ehtiny edes mitään muuta sanomaan, kun miehelle äkkiä, et "tää tulee nyt!!" ...ja kolmas meni tyylipuhtaasti yhdellä pikkusievällä "ärjäsyllä"...

 

Yritin käyttäytyä hyvin. Olin kyllä hätääntynyt ja peloissaan, mutta ystävällinen hoitajille, koska se ei ollut niiden vika.

En ymmärrä sitä, että joku alkaa siellä huutaa ja haukkua, kun on itse apua saamassa. Törkeää.

Miten jos ihmiset purkavat paniikkia hieman eri tavoin?
Tuskinpa kukaan niitä haukkuja synnyttäjältä kovin tosissaan ottaa..
En usko et ne sitä mitenkään törkeänä pitää. Tai jos on niin herkkänahkainen niin tuskin kandee kätilöksi ruveta.

Joo eipä se hoitajien vika oo, mutta miehen. Sille voi raivotakin

No, musta se vaan on väärin. Samalla tavalla, kuin rokotusjonossa räyhääminen on väärin. Vaikka kuinka pelottaisi. Hoitajat tekee työtään vaan. Mitä siellä rokotusjonossa oikeen tehdään jos ihmisen täytyy siellä tuskaansa räyhätä?!?!

 

Yritin käyttäytyä hyvin. Olin kyllä hätääntynyt ja peloissaan, mutta ystävällinen hoitajille, koska se ei ollut niiden vika.

En ymmärrä sitä, että joku alkaa siellä huutaa ja haukkua, kun on itse apua saamassa. Törkeää.

Ne hoitajat kyllä tietää ettei kyseessä ole mitään henkilökohtaista. Ne kun kyllä tietävät että ihmiset käsittelevät kipua ja isoja asioita kuten synnytystä, eri tavoin. =)

 

Suht rauhallisesti, kiroilin kylläkin ihan helevetisti No onneks ei enää ikinä tarvi moista kokea...

 

Ekan ponnistusvaiheessa huusin: "Sattuuuuuuuu!", "Tuu nyt jo sieltäääää!" ja "Viiiit...siiii!" (Eli meinas lipsahtaa rumakin sana) kunnes kätilö sanoi, että käytä huutamiseen menevä energia ponnistamiseen. Silloin tukin suuni ja ponnistin. :ashamed:
Tokan ponnistusvaiheessa uikutin ja huusin: "Ottakaa se pois!" :ashamed: En kiroillut enkä haukkunut muutenkaan kätilöitä enkä miestäkään, mut hävettää silti niin pirusti. :snotty: